Lue keskustelun säännöt.
Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.
04.05.2022 |
Tätä on oikea köyhyys.
Kommentit (713)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun täällä selkeästi ei-köyhät antaa vinkkejä :D
Pitäisi ostaa tarjouksesta vuodeksi tavaraa, syödä pelkkää kaalilaatikkoa ja ei saisi ostaa majoneesia. Kyllä köyhälläkin on oikeus nauttia ja herkutella
Ja kaalilaatikko ei sovi kaikille.
Kun olin opiskelija ja kävin töissä, nii rahat eivät siltikään riittäneet.
En todellakaan voinut ostaa mitään varastoon kun elin kädestä suuhun, ei olisi riittänyt rahat ruokaan jos olisi ostanut pyykinpesuainetta vuodeksi kun "oli niin halpaa".Huomaa miten kaukana köyhän todellisuudesta olette. Olette empaattomia.
Köyhällä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuus ottaa vastuu valinnoistaan. Jos haluaa herkutella, niin sitten on turha nyyhkytellä, ettei ole varaa tarpeelliseen.
Voi nyyhkytellä ettei ole varaa popkornin siemeniin.
Tai ettei koskaan ole varaa muuhun kuin välttämättömään. Täällä valitetaan kuinka köyhät valittaa. Siihen siis on oikeus, mutta ei v siihen että joutuu valitsemaan perunan tai popkornin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi pitäisi heti heittää vaate roskiin jos on reikä? On niitä ennenkin paikattu nykyään ei vaan viitsitä tässä ympäristöä kuormittavasta kertakäyttökulttuurissa. Minä käyn töissä, mutta silti käytän vaatteeni loppuun asti. Risaisia käytän kotona, siistimpiä kodin ulkopuolella. En ymmärrä etenkään miksi lapselle pitäisi heti ostaa uusi haalari jos on pieni paikka? Kasvavat kuitenkin koko ajan ja pitää pian jo uusia muutenkin. Ehkä jotkut ovat köyhiä juuri siksi että elämäntapa on tuhlaileva? Mutta ymmärrän silti ettei kaikilla oikeasti ole rahaa mihinkään.
Kyse ei ole tuosta. Tässä ehdotettiin köyhille että lasten vedenpitävän haalarin voi paikata silitetyävällä paikalla. Köyhälle se on rahanmenoa ja hän käyttää pyöräkellarista löydettyä roudarinteippiä. Silituspaikka on oikean värinen eikä näy. Jesari näkyy. Molemmat haalarit on paikattu.
Sen teipinkin voi laittaa kauniisti nurjalle puolelle ja vain koristeparsia oikealta puolelta.
Sitäkin teen ihan rutiinilla.
Samaten muuten niitä paikkoja lahjoitellaan ilmaiseksi. Ja muuten myös noita ompelutarpeita, jos se on kynnyskysymys.
Miksi kommentoit, koska et tiedä mistä on kysymys? Vedenpitävän haalarin parsiminen pahentaa asiaa. Kurahousuihin paikan voi laittaa nurjalle pulelle, mutta niissäkin on nykyään joku vuori. Haalareissa on aina vuori ja teippi ei siihen laitettuna auta mitään.
No sitten ei parsi, vaan siistii päältä muuten. Joka tapauksessa sitä jesaria ei tarvitse lätkäistä ruttuna näkyviin.
Miten se vuori estää laittamasta teippia sisäpuolelle? Ratkoo saumasta sen verran että saa laitettua teipin ja ompelee sitten ratkotun kohdan kiinni.
Huokaus.
Loppuiko tekosyyt?
Ei, mutta käy vilaisemassa kaupassa haalreita ja kerro sitten mistä ne puretaan. Päälikankaan saumat on teipattu, sitä kautta ei ainakaan. Olen omepelutaitoinen käsityöläinen. Koulutettu ja jo alunperin kiinnostunut ja lahjakas. Mutta jossain kulkee järkevyyden raja. Helpoin olisi leikata vuori reiän kohdalta ja laittaa teippinsitä kautta ja parsia vuoden reikä. Entäs ku teippi irtoaa, koska se irtoaa jossain pesussa? Edelleen sanon, että kommentoikaa adioista josta tiedätte. Älkää keksikö absurdeja ratkaisuja, jotka kuulostaa lähinnä v## lta.
No, työssäni tein niin, että ratkoin vaatteen vuorin saumasta ja laiton sisäkautta sen paikan paikoilleen. Sen jälkeen korjasin sen vuorin sauman uudelleen. En koske päällikankaaseen enkä päällisen saumoihin.
Näin paikkasin myös lasteni haalareita, MYÖS kosteussuojattomia, koska niissäkin meni polvia hajalle ja nekin on käyttäkelpoisempia, jos se paikkaus tehdään vain päällikankaaseen.
Ilmastointiteippi kestää näköjään pesuakin useamman kerran. Isälläni on tapana paikata työ(rönttä)vaatteitaan jesarilla, ja sama teippaus kestää yllättävän pitkään. Olen tarjoutunut paikkaamaan niitä vaatteita, mutta ei käy.
Nainen 50 näyttää juovan jotain hiton kallista Natur mehua. Itse olen köyhä ja jätän kyllä tuollaiset mehut kauppaan. Oikeasti köyhä ei ostele tuoremehuja, turhaa ja kallista. Joku Rainbow mehu sillon tällöin on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi pitäisi heti heittää vaate roskiin jos on reikä? On niitä ennenkin paikattu nykyään ei vaan viitsitä tässä ympäristöä kuormittavasta kertakäyttökulttuurissa. Minä käyn töissä, mutta silti käytän vaatteeni loppuun asti. Risaisia käytän kotona, siistimpiä kodin ulkopuolella. En ymmärrä etenkään miksi lapselle pitäisi heti ostaa uusi haalari jos on pieni paikka? Kasvavat kuitenkin koko ajan ja pitää pian jo uusia muutenkin. Ehkä jotkut ovat köyhiä juuri siksi että elämäntapa on tuhlaileva? Mutta ymmärrän silti ettei kaikilla oikeasti ole rahaa mihinkään.
Kyse ei ole tuosta. Tässä ehdotettiin köyhille että lasten vedenpitävän haalarin voi paikata silitetyävällä paikalla. Köyhälle se on rahanmenoa ja hän käyttää pyöräkellarista löydettyä roudarinteippiä. Silituspaikka on oikean värinen eikä näy. Jesari näkyy. Molemmat haalarit on paikattu.
Sen teipinkin voi laittaa kauniisti nurjalle puolelle ja vain koristeparsia oikealta puolelta.
Sitäkin teen ihan rutiinilla.
Samaten muuten niitä paikkoja lahjoitellaan ilmaiseksi. Ja muuten myös noita ompelutarpeita, jos se on kynnyskysymys.
Miksi kommentoit, koska et tiedä mistä on kysymys? Vedenpitävän haalarin parsiminen pahentaa asiaa. Kurahousuihin paikan voi laittaa nurjalle pulelle, mutta niissäkin on nykyään joku vuori. Haalareissa on aina vuori ja teippi ei siihen laitettuna auta mitään.
No sitten ei parsi, vaan siistii päältä muuten. Joka tapauksessa sitä jesaria ei tarvitse lätkäistä ruttuna näkyviin.
Miten se vuori estää laittamasta teippia sisäpuolelle? Ratkoo saumasta sen verran että saa laitettua teipin ja ompelee sitten ratkotun kohdan kiinni.
Huokaus.
Loppuiko tekosyyt?
Ei, mutta käy vilaisemassa kaupassa haalreita ja kerro sitten mistä ne puretaan. Päälikankaan saumat on teipattu, sitä kautta ei ainakaan. Olen omepelutaitoinen käsityöläinen. Koulutettu ja jo alunperin kiinnostunut ja lahjakas. Mutta jossain kulkee järkevyyden raja. Helpoin olisi leikata vuori reiän kohdalta ja laittaa teippinsitä kautta ja parsia vuoden reikä. Entäs ku teippi irtoaa, koska se irtoaa jossain pesussa? Edelleen sanon, että kommentoikaa adioista josta tiedätte. Älkää keksikö absurdeja ratkaisuja, jotka kuulostaa lähinnä v## lta.
No, työssäni tein niin, että ratkoin vaatteen vuorin saumasta ja laiton sisäkautta sen paikan paikoilleen. Sen jälkeen korjasin sen vuorin sauman uudelleen. En koske päällikankaaseen enkä päällisen saumoihin.
Näin paikkasin myös lasteni haalareita, MYÖS kosteussuojattomia, koska niissäkin meni polvia hajalle ja nekin on käyttäkelpoisempia, jos se paikkaus tehdään vain päällikankaaseen.
Ilmastointiteippi kestää näköjään pesuakin useamman kerran. Isälläni on tapana paikata työ(rönttä)vaatteitaan jesarilla, ja sama teippaus kestää yllättävän pitkään. Olen tarjoutunut paikkaamaan niitä vaatteita, mutta ei käy.
Järkevin on laittaa paikka päälikankaan päälle. Sitä tein itse. Minulla oli hyvää purjeen paikkausainetta. Pysyi ja piti vettä. Mutta pitää olla hyvät suhteet tai purjevene, että sitä on tarjolla. En oikein tajua, että kui ka monen esim.ynsi huoltajan aika riittäisi monimutkaiseen paikkauluin. Varsinkin jos se pitäisi tehdä vaikka kirjaston ompelukoneella. Harvassa taloudessa on ompelukone. Se on niillä, jotka ovat kiinnostuneita ja osaavat. Kaikki eivät osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun uutisoitiin niistä Jalostajan hernekeitoista että muutamissa oli kuolleita kuoriaisia joukossa...
Ottaisi kyllä luonnon päälle ostaa viimeisillä rahoilla hernekeittoa ja todeta purkin aukaisun jälkeen, että siellä on kuoriaisia. Kyllä £@€%&? ottais niin pattiin ja sarvi alkaisi pullottaa otsalla. En ilkeä nyt ottaa noita kaapissa olevia tölkkejä minnekään ulkoilureissuun mukaan, jos niistä löytyy tuollainen ötökkäyllätys.
Niistähän saa kyllä rahat takaisin/uuden tilalle, kun palauttaa kauppaan.
Se rahat takaisin ei kyllä lohduta kauheasti siinä vaiheessa kun nälissään tuijottaa siinä purkissa lilluvia koppakuoriaisia :-(
ja minä kyllä syön sirkkoja, mutta noi kovakuoriaiset näyttää siltä, että ne maistuukin pahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää korjaan farkkuni jatkuvasti itse ommellen, vaikka olisi varaa ostaa uudetkin. Ei se ole mikään nolo asia.
Mistä kohtaa sulta yleensä hajoaa farkut ja miten saat sen nätisti korjattua niin ettei muut huomaa sitä?
Mulla aina hajoaa haaroista, tulee sellaiset oikein isot aukot ja niitä on aika mahdoton saada siististi korjattua. 😔
En ole edellinen kommentoija. Olen itse tienannut elantoni vaiheompelijana (ammattikunta, joka lähes täysin katosi Suomesta yhdessä välissä) ja sen jälkeen muutosompelijana, joten todennäköisesti osaan korjata ja paikata ja muokata vaatteita paremmin kuin keskiverto kotiompelija, joka jättää mielummin vetoketjun vaihtamatta (tosin olen myös harrastanut kotiompelua noin 40v, välillä harrastuksena, välillä pakosta).
kut nykyään yleensä hapertuvat haaroista, ja niitä on sinällään mahdoton paikata, se hapertunut kangas repeää vain lisää ja lisää.
Parasta on, jos ehtii puuttua asiaan siinä vaiheessa, kun ensimmäiset merkit hapertumisesta tulevat. Jos ei ehdi, niin sama periaate pätee silti: Otetaan mahdollisimman saman väristä farkkukangasta kuin mitä ne paikattavat housut ovat - minulla on aina leikattuja puntteja tallessa, olen lyhyt ja farkut pitkät, ne täytyy aina lyhentää. Mutta tässä voi sitten hyödyntää niitä säkkikaupalla ilmaiseksi facebookista saatuja kuivausrummussa raikastusliinan kanssa hajuttomaksi saaatuja farkkuja. (olen muuten nähnyt monella kirpputorilla "ota ilmaiseksi" laatikoissa farkkuja, joissa on esimerkiksi vetoketju hajalla tai nappi revennyt - en ole facebookissa, joten en tiedä, miten sieltä noita vaatteita saa säkkikaupalla ilmaiseksi).
Se paikkapala tulee olla SUURI, sen pitää ylettyä reilusti sen hapertuneen kohdan yli joka suuntaan. Todennäköisesti joudut laittamaan sitä paikkaa myös taka/haarasauman yli. Kiinnitä se paikkakangas nuppineuloilla nurjalle puolelle myös sen reiän reunoista (kohdista se repeämä mahdollisimman tarkkaan umpeen takaisin). Sen jälkeen joko ompelukoneella siksakilla tai käsin mahdollisimman lähelle kankaan värisellä langalla kiinnitetään se paikka, ensin ulkoreunat, sitten sen repeämän reunat. Sitten lähdetään ompelemaan joko koneella siksakkia tai ihan tavallisia pistoja käsin sen paikan alueelle. Tämä vahvistaa sitä hapertunutta kangasta ja se paikka pysyy paikoillaan, ja se repeämäkin pysyy aloillaan eikä lähde laajenemaan.
Jos ompelee koneella , niin kannattaa vetää edestakaisin siksakkia enemmän pystysuunnassa, se uppoaa enemmän farkkukankaan rakenteeseen kuin sivuttain ommeltu. Jos ulkonäöllä ei ole väliä, niin sitten fifty-fifty, ristikkäin niitä ompeleita.
Toisaalta, jos paikkaus joka tapauksessa näkyy, sitä kannattaa korostaa. Ompelee siihen poikkeavalla värillä tikkausta tehosteeksi (japanilainen tekniikka).
Tämä ON hidasta, etenkin käsin tehtynä, eikä sitä kannata lähteä tekemään kauheassa kiireessä tai kun tekee jotain muuta huomiota vaativaa. Minä laitan usein Yle Areenasta jonkun kivan dokumentin tai podcastin taustalle kuunneltavaksi. Nuppineulat pistelevät, se on ihan väistämätöntä.
Parhaimmillan (pahimmillaan?) olen paikannut samoja farkkuja viisi-kuusi kertaa. Miehellä on parit lempifarkut, joista ei luovu. Olen niitä paikannut useasti, ja jossain niissä on varmaan enemmän paikkakangasta kuin alkuperäistä farkkua. Parempi se silti noin on kuin reiät vilkkuen...
Teinityttö taas laittaa mielellään paikaksi jotain tehostekangasta (siis jotain kirkkaanväristä tai mielestä kuviota, kuten USA:n lippu).
Miten miehen farkut on kestänyt monet paikkaukset? Käytän omat farkut loppuun. Sii ä vaiheessa kun haarojen reiät on isot, farkut on muutenkin aika loppuun kulutetut. Ja en ikinä saisi omia lapsiani paikkaamaan farkkuja Amerikan lipulla. Sen verran olen heitä manipuloinut trumpista. Heillä haaroista rikki kuluneet on aikalailla korjaudkevotylmat, vaikka sen kuinka hienosti yrittäisi tehdä. Olen paikannut unikko kankaalla jotain ja se on kelvannut. Mutta se kangas on uuden vaatteen hintainen. Vaikea nuoria on pakottaa käyttämään jotain mitä eivät halua. Omat lapseni ei ole niin hyvällä itsetunnolla varustettu etteivätkö välittäisi.
No toi 19v ihan itse paikkaa noita farkkujaan. Ei me tuomita koko kansaa yhden trumpin takia (ja meillä on muuten venäläisiä sukulaisia, että ollaan niinkuin paarialuokkaa muutenkin).. Lempipaikat on olleet banaanikuvioinen trikoo ja kirsikkakuvioinen joku puuvilla. Niitä näkyy olevan käyttänyt. Mutta noissa yksissä nyt näkyy olevan USAn lippua, Kanadan lippua jne.
Miehen farkut kestää paikkaamisen, paikka paikan päälle. Mulla on hyvä farkkujen ompeluun sopiva ompelukone (pfaff), ei mikään digihirmu vaan ihan peruskone.
Yritän siis tehdä paikkaukset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mutta joskus vaan käy niin, että aamulla on ihan ehjät farkut ja illalla mulle kiikutetaan persiistä revenneet. Ne paikatut housuthan ei repeä enää siitä (mun tavalla) paikatusta kohdasta, vaan jostain vierestä.
Nykyään farkuthan ei juurikaan repeä muualta kuin persiistä tai haaruksista. Polvet menee puhki lapsilla, kun kaatuuvat vaikka pyörällä, mutta teineillä ja aikuisilla tosiaan ei ole polvia enää tarvinnut paikkailla, paitsi jos on ollut noita valmiiksi repaleisen näköisiksi tehtyjä housuja, jotka ovat sitten lähteneet hajoamaan liikaa niistä valmiista rei'istä. vasta kun housut ovat tuossa kymmenen vuotta pyörineet käytössä, niin alkaa reisien päältä hapertua, ja sit niitä reikiä onkin vähän joka puolella äkkiä. Mut ne saa paikattua... Mies säilyttää avaimia etutaskussa, joten sen etutaskun kohdalle tulee reikä, ja sen taskunsuu alkaa rispaantua. Nekin saa paikattua.
Uuden napin saa vaihdettua, ja vetoketjun. Kolmatta kertaa en yleensä viitsi vaihtaa vetoketjua, ei ole mun lempityötä.
Ja minulla on parit ehjät tai erittäin siististi paikatut farkut työtä varten, noilla enemmän paikatuilla olen kotona/kauppareissut jne. Käytän farkkuja koko ajan, siksi ne kuluvat nopeammin kuin niillä, jotka käyttävät välillä mekkoja, hameita, suoria housuja jne. Teen kotona mm- metsätöitä farkut jalassa (en moottorisahahommia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Et ole sitten viime aikoina kauheasti tainnut eläkekeskusteluja seurata? Nelikymppisellä eläkeikä taitaa olla jo liki 68 v.
Työelämää työni puolesta seuraavana olen kyllä huomannut, että nelikymppinen alkaa olla jo vähän vanha moneen työhön. Siis työnantajan ja etenkin rekrytoijan mielestä, ei minun. Viisikymppisenä alkaa olla ihan mahdoton saada mielekästä työtä (Olimme kutsuneet haastatteluun viisi henkilö, joista kolme oli reilusti yli viisikymppisiä. Jokainen näistä 50v+ ikäisistä ensimmäisenä kiitti siitä, että oli päässyt edes haastatteluun asti, koska heille oli monessa paikassa suoraan sanottu, että on liian vanha. Palkkasimme toisiksi vanhimman, 58-vuotiaan, hän oli sopivin kyseiseen työhön.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin uusavuttomuutta.
Lasten vaatteita ja farkkuja on paikattu kautta aikojen, ei tarvitse käyttää teippiä kun on neula ja lankaa. Nyt ei vaan viitsitä, aina pitäisi saada uutta tilalle.
Kaalilaatikko on oikein hyvää ruokaa, kyllä sitä syödään varakkaammissakin perheissä. Ei mitään köyhäilyruokaa!
Samaa mieltä.
Kaaliruoat ovat edullista herkkua, ja saastuttavan vaateteollisuuden karttaminen iso ympäristöteko.
Suomessa ei sentään sada pommeja niskaan, ja jokaisella on oikeus toimeentulotukeen.
Nyt on vahan vaikea sääliä ketään, jonka lapsen vaatteet ovat "teipillä paikatut". Neulalla ja langalla saa kauniimpaa jälkeä.
Naulalla ja langalla ei saa vedenpitäviä niistä vaatteista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutusta lainattu: "Vasta-alkaneena yrittäjänä tulot ovat vielä pienet, ja verot sekä eläkkeet vievät ison osan palkasta. Työmatkaa tulee päivän aikana yli 100 kilometriä, joten polttoaineeseen menee myös iso osa. Puhumattakaan laskuista, lainoista ja ruokaostoksista."
Kaikki on omia valintoja, kaikissa noissa on mahdollista säästää. Kannattaako alkaa yrittäjäksi, jos ei ole jääkaapissa kuin valo? Miksi ei voi muuttaa lähemmäs ja ajoa tulee 100km päivässä? jne jne jne. Omaa tyhmyyttä, ei köyhyyttä.
Kaupunkiin muuttaminen moninkertaistaa asumiskulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Et ole sitten viime aikoina kauheasti tainnut eläkekeskusteluja seurata? Nelikymppisellä eläkeikä taitaa olla jo liki 68 v.
Työelämää työni puolesta seuraavana olen kyllä huomannut, että nelikymppinen alkaa olla jo vähän vanha moneen työhön. Siis työnantajan ja etenkin rekrytoijan mielestä, ei minun. Viisikymppisenä alkaa olla ihan mahdoton saada mielekästä työtä (Olimme kutsuneet haastatteluun viisi henkilö, joista kolme oli reilusti yli viisikymppisiä. Jokainen näistä 50v+ ikäisistä ensimmäisenä kiitti siitä, että oli päässyt edes haastatteluun asti, koska heille oli monessa paikassa suoraan sanottu, että on liian vanha. Palkkasimme toisiksi vanhimman, 58-vuotiaan, hän oli sopivin kyseiseen työhön.)
42-36 vuotiaalla eläkeikä taitaa olla 66v plus muutamia kuukausia.
En väitä, että nelikymppinen saisi töitä yhtä helposti kuin parikymppinen, mutta helpommin niitä parempia töitä saa jos olet uudelleenkouluttautunut ja motivoitunut, kuin niillä 20v vanhoilla peruskoulun papereilla.
Ja sinähän olet esimerkki siitä, että kyllä vanhempiakin ihmisiä palkataan. 58v on jo huomattavasti vanhempi kuin joku 42v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Olen matalapalkkaisella alalla töissä. Hintojen nousu näkyy ja ajoittain tuntuu, mutta ei vielä ole tarvinnut ruoasta tinkiä. Tarjouksesta ostan sen mitä tarvitsen, loput ostokset pitää vain niellä ja ostaa täydellä hinnalla. Säästöön en saa joka kuukausi paljoa, mutta jonkin verran on puskurirahastoa.
Ompelen myös rikkinäisiä vaatteita, aina ei tarvitse ostaa uutta. Pyykinpesuainetta, tiskiainetta, käsisaippuaa yms saa tarjouksena monta pakkausta. Kannattava ostos, ei tarvitse aina lähteä kauppaan kun nämä ovat ihan lopussa.
Jonkilainen elämänhallinnan ongelmaa noita juttuja lukiessa on, jos jääkaappi ja kuiva-ainekaappi ammottaa tyhjyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ehkä auta kaikkia järkeviä ratkaisuja tekemään.
Mutta kilohinnat suhteessa ravintosisältöön kannattaa katsoa.
Vitamiinit ja kuidut kuitenkin huomioon.
Kohta on koivuissa lehtiä, eikä ole pahoja maultaan! Ensin saunaan vasta.Mä kirjoitin tuosta jo eilen kommentissani 260. Masennukseen jos vielä yhdistää pessimistisen elämänasenteen, syntyy tosiaan näitä ihmisiä, jotka eivät pysty eivätkä kykene. Ei haluta edes yrittää, koska asenne on, että pieleen menee kuitenkin. On ehkä yritettykin useamman kerran, mutta epäonnistuttu. Olen muutamaa ihmistä auttanut laatimaan vuosibudjetin ja siitä näyttänyt, että kun elät nyt kaksi vuotta tätä budjettia noudattaen, pääset eroon veloistasi ja sen jälkeen sulla on joka kuukausi näin paljon enemmän käytettävissäsi. Ja lupautunut auttamaan ruuan muodossa kaikista tiukimpina kuukausina. Masentuneelle ja toivonsa menettäneelle kuitenkin kaksi vuotta on älyttömän pitkä aika. Siitäkin huolimatta, että on ollut yhtä vaikeassa tilanteessa jo kymmenenkin vuotta. On ihan turha neuvoa ja yrittää auttaa sellaista, joka on kykenemätön ottamaan neuvoja ja apua vastaan.
En näytä edes tajuavan että masennus on sairaus. Masentunut ei voi tehdä asioita yhtään sen enempää kuin sokea näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Älä puhu asioista joista et mitään tiedä.
Mistäs sinä tiedät mistä minulla on kokemusta tai tietoa?
Luuletko, että nykyaikana kukaan ei opiskelisi tai uudelleenkouluttautuisi keski-ikäisenä? Ei enää eletä vanhoja aikoja jolloin suoraan koulun penkiltä mentiin Firma Oy Ab:lle ja oltiin sielä 40v töissä ja sitten jäätiin eläkkeelle. Nykyään on ihan normaalia että alaa saatetaan vaihtaa monta kertaa työuran aikana, ja välillä uudelleenkouluttaudutaan ja hankitaan uusia taitoja, myös saman alan sisällä.
Itse tiedän yhden tuttavan joka oli jo lähemmäs 60 kun päätti kouluttautua kokonaan uudelle alalle, ja sai töitä kuusikymppisenä. On nyt onnellinen kun saa tehdä mielekästä hommaa.
Nykyajan työelämässä on melkeinpä pakko opiskella ja ylläpitää ammattitaitoa vuosien varrella, oman alan sisällä tai kokonaan uudelta alalta.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään voi vastata kuin omasta puolestani, mutta minä ostan kirpparilta (useimmiten UFF:sta) vahvempaa hajunpoistoa tarvitsevia vaatekappaleita ehkä yhden kahdessa vuodessa. Kerääpä siinä sitten kunnon koneellinen! :D
Jos on lapsia tai nuoria, se yksi koneellinen on koko lailla helposti täynnä. Enkä tiedä miten siitä normaalista koneellisesta nyt yhtäkkiä tuli "kunnon koneellinen"... Paitsi vihamielisyyttä.
Ja nuo lianpoistoliinat näyttävät ainakin Tokmannin verkkokaupassa maksavan 5,49 €/paketti. Aika iso kynnys olisi ostaa tuollainen, koska normaalisti pyykkiä pestessä ei ole mitään tarvetta käyttää. Ja laskeskelin, että samalla hinnalla saisin esim. 6 kilon pakettia kaurahiutaleita tai ison läjän vaikka pakastevihanneksia (8 sekavihannespussia tai 15 keittojuurespussia).
Ne maksaa vähän yli 3 euroa meidän "säästötalossa" 20 kappaleen paketti ja käytän niitä patsi noille joiden tuoksu ei miellytä, kalliimmille vaatteillemme, koska ne pidentää vaatteiden käyttöikää rutkasti. Ne on siis värin- ja liankerääviä, jolloin värit pysyy huomattavan paljon pidempään kirkkaina. Huoliteltu ulkonäkö on varsinkin teineille tärkeää ja myös työssäkäyville ihmisille.
Ja se on tärkeää paitsi itsetunnon myös rahan tienaamisen kannalta. Ei mun kauppatieteitä opiskeleva opiskelijani voi mennä nuhruisena kesätöihinkään. Saati johonkin korkeakoulun verkostoitumistilaisuuteen tms.
Minun on hirveän vaikea uskoa, että olet yhden talven aikana saanut kerättyä ilmaiseksi vaatekaapillisen vaatteita, jotka ovat siistejä ja tarpeeksi muodikkaita kauppatieteitä opiskelevan tytön vaatteiksi. Sinulla on käynyt uskomaton tuuri, kun olet löytänyt juuri sopivan kokoisia ja sopivan oloisia vaatteita tyttärellesi tuollaisen määrän. Eihän tyttösi ehdi niitä kaikkia edes käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Et ole sitten viime aikoina kauheasti tainnut eläkekeskusteluja seurata? Nelikymppisellä eläkeikä taitaa olla jo liki 68 v.
Työelämää työni puolesta seuraavana olen kyllä huomannut, että nelikymppinen alkaa olla jo vähän vanha moneen työhön. Siis työnantajan ja etenkin rekrytoijan mielestä, ei minun. Viisikymppisenä alkaa olla ihan mahdoton saada mielekästä työtä (Olimme kutsuneet haastatteluun viisi henkilö, joista kolme oli reilusti yli viisikymppisiä. Jokainen näistä 50v+ ikäisistä ensimmäisenä kiitti siitä, että oli päässyt edes haastatteluun asti, koska heille oli monessa paikassa suoraan sanottu, että on liian vanha. Palkkasimme toisiksi vanhimman, 58-vuotiaan, hän oli sopivin kyseiseen työhön.)
42-36 vuotiaalla eläkeikä taitaa olla 66v plus muutamia kuukausia.
En väitä, että nelikymppinen saisi töitä yhtä helposti kuin parikymppinen, mutta helpommin niitä parempia töitä saa jos olet uudelleenkouluttautunut ja motivoitunut, kuin niillä 20v vanhoilla peruskoulun papereilla.
Ja sinähän olet esimerkki siitä, että kyllä vanhempiakin ihmisiä palkataan. 58v on jo huomattavasti vanhempi kuin joku 42v.
Nelikymppisillä ja vanhemmillakin on joku tutkinto peruskoulun jälkeen. Jos ei ole, niin se on jo tilastoharvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään voi vastata kuin omasta puolestani, mutta minä ostan kirpparilta (useimmiten UFF:sta) vahvempaa hajunpoistoa tarvitsevia vaatekappaleita ehkä yhden kahdessa vuodessa. Kerääpä siinä sitten kunnon koneellinen! :D
Jos on lapsia tai nuoria, se yksi koneellinen on koko lailla helposti täynnä. Enkä tiedä miten siitä normaalista koneellisesta nyt yhtäkkiä tuli "kunnon koneellinen"... Paitsi vihamielisyyttä.
Ja nuo lianpoistoliinat näyttävät ainakin Tokmannin verkkokaupassa maksavan 5,49 €/paketti. Aika iso kynnys olisi ostaa tuollainen, koska normaalisti pyykkiä pestessä ei ole mitään tarvetta käyttää. Ja laskeskelin, että samalla hinnalla saisin esim. 6 kilon pakettia kaurahiutaleita tai ison läjän vaikka pakastevihanneksia (8 sekavihannespussia tai 15 keittojuurespussia).
Ne maksaa vähän yli 3 euroa meidän "säästötalossa" 20 kappaleen paketti ja käytän niitä patsi noille joiden tuoksu ei miellytä, kalliimmille vaatteillemme, koska ne pidentää vaatteiden käyttöikää rutkasti. Ne on siis värin- ja liankerääviä, jolloin värit pysyy huomattavan paljon pidempään kirkkaina. Huoliteltu ulkonäkö on varsinkin teineille tärkeää ja myös työssäkäyville ihmisille.
Ja se on tärkeää paitsi itsetunnon myös rahan tienaamisen kannalta. Ei mun kauppatieteitä opiskeleva opiskelijani voi mennä nuhruisena kesätöihinkään. Saati johonkin korkeakoulun verkostoitumistilaisuuteen tms.
Minun on hirveän vaikea uskoa, että olet yhden talven aikana saanut kerättyä ilmaiseksi vaatekaapillisen vaatteita, jotka ovat siistejä ja tarpeeksi muodikkaita kauppatieteitä opiskelevan tytön vaatteiksi. Sinulla on käynyt uskomaton tuuri, kun olet löytänyt juuri sopivan kokoisia ja sopivan oloisia vaatteita tyttärellesi tuollaisen määrän. Eihän tyttösi ehdi niitä kaikkia edes käyttää.
Minulla onkin kaksi näitä tyttäriä minkä kyllä aikoja sitten kerroin. Eikä minua kiinnosta mitä sinä uskot tai et usko.
Ihmiset antavat pois ihan käsittämättömän paljon tavaraa. Noiden vaatteiden lisäksi mulla on täällä viisi ilmaista mattoa, neljä lamppua, lakanoita, verhoja, pöytäliinoja, vahakangas, astioita, kasveja, tekokasveja, kenkiä, saappaita, lankoja, ruukkuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää korjaan farkkuni jatkuvasti itse ommellen, vaikka olisi varaa ostaa uudetkin. Ei se ole mikään nolo asia.
Mistä kohtaa sulta yleensä hajoaa farkut ja miten saat sen nätisti korjattua niin ettei muut huomaa sitä?
Mulla aina hajoaa haaroista, tulee sellaiset oikein isot aukot ja niitä on aika mahdoton saada siististi korjattua. 😔
Se ei ole vaikeaa vaan mahdotonta korjata kun haarat repeää. Yleensä siinä vaiheessa kangas on jo niin kulunut että mikään paikka ei auttaisi vaan farkut hajoavat vaan lisää.
Itsellä sairastuminen on vienyt köyhyyteen. Uskon, että jos/kun saan tuon sairauden selätettyä pystyn saamaan rahatilanteen kuntoon, mutta siihen asti kun ei töitä pysty tekemään vaikka haluaisikin niin on oltava tosi tarkkana talouden kanssa.