Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Minä en nyt suoraan sanoen oikein hiffaa tätä vertaamisjuttua. Ainakin omalla kohdallani kun on kysymys vain siitä, mitä tietää tai näkee tai kuulee jne. olevan olemassa, ja mitä kenties itse haluaisi.

Esimerkiksi olen ruokakaupassa ja näen hevi-osastolla vaikka vesimelonin, jota kovasti tekisi mieli, mutta se on liias kallis, joten jätän sen ostamatta. Mutta en minä silloin mieti, että kukahan muu sen mahtaa ostaa ja kukahan muu sitä mahtaa syödä. :D 

Sama vaikka kampaajalle menon kanssa. Jätän välin rahan puutteen takia, ja olen toki koko ajan tietoinen, että jotkut siellä kampaajalla käyvät, mutta en minä sitä sen kummemmin ajattele, saatikka että vertaamalla vertaisin jotain.

Sitä vain harmittaa, että itsellä ei ole varaa johonkin. Ei siinä mitään sen kummempia vertaamisia tarvita.

Voit ostaa vesimelonia hintaan 90 senttiä kilo kun se on sesingissa. Silloin se myös on maukkaimmullaan. Kampaajalla voit käydä amiksen harjoituskampaamossa. 1 vuoden opiskelijan tekemät maksaa 0 euroa ja edistyneempien 8 e. Ei tarvitse harmitella köyhyyttään.

Ei täällä ole tuollaisia kampaamoita lähimaillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Minä en nyt suoraan sanoen oikein hiffaa tätä vertaamisjuttua. Ainakin omalla kohdallani kun on kysymys vain siitä, mitä tietää tai näkee tai kuulee jne. olevan olemassa, ja mitä kenties itse haluaisi.

Esimerkiksi olen ruokakaupassa ja näen hevi-osastolla vaikka vesimelonin, jota kovasti tekisi mieli, mutta se on liias kallis, joten jätän sen ostamatta. Mutta en minä silloin mieti, että kukahan muu sen mahtaa ostaa ja kukahan muu sitä mahtaa syödä. :D 

Sama vaikka kampaajalle menon kanssa. Jätän välin rahan puutteen takia, ja olen toki koko ajan tietoinen, että jotkut siellä kampaajalla käyvät, mutta en minä sitä sen kummemmin ajattele, saatikka että vertaamalla vertaisin jotain.

Sitä vain harmittaa, että itsellä ei ole varaa johonkin. Ei siinä mitään sen kummempia vertaamisia tarvita.

Voit ostaa vesimelonia hintaan 90 senttiä kilo kun se on sesingissa. Silloin se myös on maukkaimmullaan. Kampaajalla voit käydä amiksen harjoituskampaamossa. 1 vuoden opiskelijan tekemät maksaa 0 euroa ja edistyneempien 8 e. Ei tarvitse harmitella köyhyyttään.

Nuo olivat vain esimerkkejä. Ja kyllä, ostan vesimelonia silloin tällöin kesäisin.

Nuo kampaajaharjoittelijat on hyvä vinkki sinällään (tosin ei kaikille varmaan mahdollinen), olin sen tyystin unohtanut, vaikka käyn joskus esim. opiskelijahieronnassa. Mutta ei sillä 8 eurolla saa muuta kuin leikkauksen, ja minä haluaisin sitten muutakin, jos kampajalle menisin.

Ennen kaikkea hakisin jonkinlaisen lievän permiksen/kiharakäsittelyn. Inhoan suoria hiuksia itselläni, ja kun ei ole mitään pohjakäsittelyä, itse tehdyt kiharat eivät oikein pysy, jos on vähänkään enempi kosteutta ilmassa. Mutta en edes löytänyt täkäläisen ammatti-insituutin hinnastosta kohtaa pitkien hiusten permikselle, puolipitkille näytti olevan 35 euroa. Joten ei se ihan halpaa ole tuokaan, mutta voisin ehkä joskus harkita (kai ne pitkillekin tekevät kuitenkin). Värjäyksen voi tehdä jälkikäteen itse kotona, siitä ei tarvitsisi maksaa.

Kiitokset siis vinkistä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen köyhiä, jotka asuvat kommuunissa isolla porukalla. Monet heistä käyvät välillä lomailemassa pitkiä aikoja halvoissa lomakohteissa, joihin pääsee muutamalla kympillä. Elävät lomaillaan tukirahoilla herroiksi lomaillaan ja ainakin väittävät olevansa onnellisia.

Jotkut tällä tavalla elävistä köyhistä on jossain vaiheessa lähteneet opiskelemaan. Osa ihan vaan tuökkärin kurssille, ja onnistuneet työllistymään. Ovat päässeet sillä tavalla pois köyhyydestä.

Ehkä nämä kommuunieläjät ovat hyväosaisia köyhiä. He eivät vaivu toivottomuuteen ja uskaltavat yrittää uusia juttuja.

Erilaisessa asemassa ovat varmasti ne jotka uskovat ettei heistä ole mihinkään. Eivät uskalla edes yrittää leipomista eivätkä vaatteiden paikkaa mistä kuin jesarilla korkeintaan.

Sellaisia näköalattomia (tai masentuneita) on kuitenkin työssä käyvissä ja hyvätuloisissakin. Niitä joilla kaikki on aina huonosti eikä mitään kannata yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu.

Mikä lie heitä auttaisi..

Missä tuommoisia lomakohteita? muutaman kympin meno ja asuminen ja eläminen ?

Tallinna, Gdansk, Skopje.

Aiemmin Eurooppaan oli lentoja muutamalla kympillä ja yöpyminen retkeilymajoissa tai Airbnb.

Ryanairin avattua uusia reittejä olen tänä keväänä bongannut vitosen lentoja Puolaan. Suomalaisen työmarkkinatuki on paljon korkeampi kuin puolalaisen keskimääräinen eläke, joten hyvin pitäisi pystyä lomailemaan työttömänäkin.

Mistä nämä vitosen lennot Puolaan lähtevät? Voi olla että köyhällä saattaisi olla jopa varaa lentolippuun, muttei enää matkustamaan lentokentälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen köyhiä, jotka asuvat kommuunissa isolla porukalla. Monet heistä käyvät välillä lomailemassa pitkiä aikoja halvoissa lomakohteissa, joihin pääsee muutamalla kympillä. Elävät lomaillaan tukirahoilla herroiksi lomaillaan ja ainakin väittävät olevansa onnellisia.

Jotkut tällä tavalla elävistä köyhistä on jossain vaiheessa lähteneet opiskelemaan. Osa ihan vaan tuökkärin kurssille, ja onnistuneet työllistymään. Ovat päässeet sillä tavalla pois köyhyydestä.

Ehkä nämä kommuunieläjät ovat hyväosaisia köyhiä. He eivät vaivu toivottomuuteen ja uskaltavat yrittää uusia juttuja.

Erilaisessa asemassa ovat varmasti ne jotka uskovat ettei heistä ole mihinkään. Eivät uskalla edes yrittää leipomista eivätkä vaatteiden paikkaa mistä kuin jesarilla korkeintaan.

Sellaisia näköalattomia (tai masentuneita) on kuitenkin työssä käyvissä ja hyvätuloisissakin. Niitä joilla kaikki on aina huonosti eikä mitään kannata yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu.

Mikä lie heitä auttaisi..

Missä tuommoisia lomakohteita? muutaman kympin meno ja asuminen ja eläminen ?

Tallinna, Gdansk, Skopje.

Aiemmin Eurooppaan oli lentoja muutamalla kympillä ja yöpyminen retkeilymajoissa tai Airbnb.

Ryanairin avattua uusia reittejä olen tänä keväänä bongannut vitosen lentoja Puolaan. Suomalaisen työmarkkinatuki on paljon korkeampi kuin puolalaisen keskimääräinen eläke, joten hyvin pitäisi pystyä lomailemaan työttömänäkin.

Mistä nämä vitosen lennot Puolaan lähtevät? Voi olla että köyhällä saattaisi olla jopa varaa lentolippuun, muttei enää matkustamaan lentokentälle.

Helsinki-Vantaalta. Ei muuta kuin Onnibusin euron lippu maakunnasta pääkaupunkiin ja ABC- tai BC-lippu lentokentälle. Jos ei ole varaa lentokenttämatkaan niin millä rahalla sitä meinaa pärjätä reissussa? Perilläkin on päästävä kentältä kaupunkiin.

Köyhimpänä päivänä sekoitin vettä ja vehnäjauhoja ja paistoin pannulla. Ei ollut muutakaan. Joinain köyhinä päivinä perunaa ja keitettyä kananmunaa tai keitettyjä porkkanoita. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhimpänä päivänä sekoitin vettä ja vehnäjauhoja ja paistoin pannulla. Ei ollut muutakaan. Joinain köyhinä päivinä perunaa ja keitettyä kananmunaa tai keitettyjä porkkanoita. 

Meilläkin tehdään näitä usein.

https://www.soppa365.fi/reseptit/leivonta-suolainen-leivonta/vehnatorti…

Tosin ollaan niin "rikkaita", että aina on myös vähintään kasviksia täytteeksi laittaa.

Mielenkiintoista ja yllättävän isoilta osin asiallisena pysynyttä keskustelua!

Uutisen kuvat herättivät pohtimaan. Oma talouteni on hyvätuloinen, brutto yhteensä lähes 13 000 e/kk. Mitään pohjilla olevaa suvun rahaa ei kuitenkaan ole vaan ihan palkkatienesteillä on aina eletty. Toki tähän pisteeseen pääsyssä on varmasti auttanut se että olemme molemmat vakaista perheistä, duunari- tai alemman keskiluokan perheistä kylläkin mutta sellaisista jotka on tarjonneet vakaan ja turvallisen lähtökohdan ponnistaa, ja toisaalta sopivasti "nälkää" kilvoitella paremmasta koulutuksesta ja tulotasosta.

Yhtä kaikki, suurin osa noista uutisen "köyhyyskuvista" on aika perusarkea itselle. Totta kai ostetaan lappuruokia kun niitä omaan ruokasuunnitelmaan sopivina löytyy, eikä arkiruuan tarvitse olla mitään luksusta vaan esim. makaroni, kuivatut linssit, juurekset ja soijarouhe on ahkerassa käytössä. Vaatteita paikataan sekä aikuisille että lapsille ja harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki vaatteet ostetaan käytettyinä (ja pääosin ostetaan lapselle, eihän aikuiset tarvitse uusia vaatteita juurikaan). Autoilua mietitään kahteen kertaan, jos pyörälläkin pääsee tai julkiset kulkee. Eli mikään näistä ei itsessään minusta ole mitään köyhäilyä vaan arkijärkeä ja taitavaa taloudenhoitoa.

Mutta. Turvallisuus, selusta ja luotto tulevaan. Se että voisin milloin tahansa avata nettikaupan ja ostaa parhaan teknisen haalarin ja kahdet pj-kengät lapselle, hintaan tai omalle tilille katsomatta. Että ruokakaupassa voi vapaasti valita, ja vaikka olisikin niihin juureksiin ja linsseihin päätynyt mutta yksi kaunis päivä ne kotona sittenkin tympii, niin puhelin käteen ja woltilla sushia pöytään. Että koti on hyvällä alueella, hyvin varustettu ja viihtyisä tukikohta, eikä lainan lyhennyspäivä ahdista, tai jos joku menee rikki niin senkus selvittää miten korjataan tai uusitaan ja pistää toimeksi. Tai että hotelliviikonloppu naapurikaupungissa on ihan mahdollista keksiä edellisenä torstaina ja toteuttaa ihan vain huvikseen.

Sitä se hyväosaisuuden ja huono-osaisuuden ero minun näkökulmastani on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen köyhiä, jotka asuvat kommuunissa isolla porukalla. Monet heistä käyvät välillä lomailemassa pitkiä aikoja halvoissa lomakohteissa, joihin pääsee muutamalla kympillä. Elävät lomaillaan tukirahoilla herroiksi lomaillaan ja ainakin väittävät olevansa onnellisia.

Jotkut tällä tavalla elävistä köyhistä on jossain vaiheessa lähteneet opiskelemaan. Osa ihan vaan tuökkärin kurssille, ja onnistuneet työllistymään. Ovat päässeet sillä tavalla pois köyhyydestä.

Ehkä nämä kommuunieläjät ovat hyväosaisia köyhiä. He eivät vaivu toivottomuuteen ja uskaltavat yrittää uusia juttuja.

Erilaisessa asemassa ovat varmasti ne jotka uskovat ettei heistä ole mihinkään. Eivät uskalla edes yrittää leipomista eivätkä vaatteiden paikkaa mistä kuin jesarilla korkeintaan.

Sellaisia näköalattomia (tai masentuneita) on kuitenkin työssä käyvissä ja hyvätuloisissakin. Niitä joilla kaikki on aina huonosti eikä mitään kannata yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu.

Mikä lie heitä auttaisi..

Missä tuommoisia lomakohteita? muutaman kympin meno ja asuminen ja eläminen ?

Tallinna, Gdansk, Skopje.

Aiemmin Eurooppaan oli lentoja muutamalla kympillä ja yöpyminen retkeilymajoissa tai Airbnb.

Ryanairin avattua uusia reittejä olen tänä keväänä bongannut vitosen lentoja Puolaan. Suomalaisen työmarkkinatuki on paljon korkeampi kuin puolalaisen keskimääräinen eläke, joten hyvin pitäisi pystyä lomailemaan työttömänäkin.

Mistä nämä vitosen lennot Puolaan lähtevät? Voi olla että köyhällä saattaisi olla jopa varaa lentolippuun, muttei enää matkustamaan lentokentälle.

Helsinki-Vantaalta. Ei muuta kuin Onnibusin euron lippu maakunnasta pääkaupunkiin ja ABC- tai BC-lippu lentokentälle. Jos ei ole varaa lentokenttämatkaan niin millä rahalla sitä meinaa pärjätä reissussa? Perilläkin on päästävä kentältä kaupunkiin.

Tätä juuri tarkoitinkin. Kun siihen köyhien toivottomuuteen ja masennukseen tarjottiin lääkkeeksi mukavia muutaman euron matkoja Eurooppaan, mutta kun siihen tarvitaan paljon muutakin kuin se vitosen lentolippu Puolaan. Kaikki eivät asu Onnibussin reitin varrella, ja niitä euron lippuja ei kyllä joka vuorolle ole (katsoin äsken lähimmältä paikkakunnaltani yhteen suuntaan lipun hinnan Helsinkiin, se oli 17,90  kaikilla vuoroilla), ja eläminen jossain Gdanskissa tai Varsovassa maksaa varmasti muutamankin päivän ajalta paljon). Joten anteeksi, en vain ymmärrä että köyhille kettuillaan "ihan hyvin pitäisi pysytä lomailemaan, olette vain saamattomia"-tyyliin.

Vähävaraisuudesta pitäisi varmaan oppia keskustelemaan jotenkin tarkemmin tai tunnistaa erilaisia tilanteita jotenkin paremmin. Osalla on turhaa kulutusta, josta luopumalla he eivät joudu tinkimään  mistään itselleen tärkeästä. He hyötyvät säästövinkeistä ja tiedosta. Osa taas elää aivan äärivisusti, eikä heille ole kuin stressiä joutua kuulemaan erilaisia vinkkejä, lukuun ottamatta uusia palveluja (esim. jos avataan uusi paikka, josta voi vastikkeetta hakea käyttötavaraa, niin se on toki mahdollisesti hyödyllinen tieto).

Köyhyys on myös kokemus. Osalla on (minusta) turhaan se kokemus, että he ovat köyhiä. Turhaa homma on minusta silloin, jos tunne pohjautuu siihen, että on joku jolla on enemmän rahaa. Nimittäin en vaan osaa pitää köyhänä esim. sähköasentaja + opettaja -perhettä, jolla oma koti, mökki, matkustelevat ym. Ei ole monta päivää, kun tällaisen perheen (ammatit vaihdettu mutta vastaava palkka) äiti valitteli, miten ankeaa on. Silloin voi jo puhua asenteesta ja valinnoista - kyllähän tilin saa huudatettua tyhjäksi jos ostelee. Ja rahaa on aina liian vähän, jos tavoittelee kuuta taivaalta. Minä toivon, että tällainen itsensä köyhäksi kokeva ei luule, että niillä (minusta) oikeasti köyhillä olisi sama tilanne; että köyhyys olisi heillekin sitä että et voi ostaa uutta taloa vaan 10 vuotta vanhan ja ette voi ostaa mökkiä Leviltä, vaan vain vuokrata jouluksi. Silloin ollaan jo irvokkaan puolella. 

MicMac kirjoitti:

Vähävaraisuudesta pitäisi varmaan oppia keskustelemaan jotenkin tarkemmin tai tunnistaa erilaisia tilanteita jotenkin paremmin. Osalla on turhaa kulutusta, josta luopumalla he eivät joudu tinkimään  mistään itselleen tärkeästä. He hyötyvät säästövinkeistä ja tiedosta. Osa taas elää aivan äärivisusti, eikä heille ole kuin stressiä joutua kuulemaan erilaisia vinkkejä, lukuun ottamatta uusia palveluja (esim. jos avataan uusi paikka, josta voi vastikkeetta hakea käyttötavaraa, niin se on toki mahdollisesti hyödyllinen tieto).

Köyhyys on myös kokemus. Osalla on (minusta) turhaan se kokemus, että he ovat köyhiä. Turhaa homma on minusta silloin, jos tunne pohjautuu siihen, että on joku jolla on enemmän rahaa. Nimittäin en vaan osaa pitää köyhänä esim. sähköasentaja + opettaja -perhettä, jolla oma koti, mökki, matkustelevat ym. Ei ole monta päivää, kun tällaisen perheen (ammatit vaihdettu mutta vastaava palkka) äiti valitteli, miten ankeaa on. Silloin voi jo puhua asenteesta ja valinnoista - kyllähän tilin saa huudatettua tyhjäksi jos ostelee. Ja rahaa on aina liian vähän, jos tavoittelee kuuta taivaalta. Minä toivon, että tällainen itsensä köyhäksi kokeva ei luule, että niillä (minusta) oikeasti köyhillä olisi sama tilanne; että köyhyys olisi heillekin sitä että et voi ostaa uutta taloa vaan 10 vuotta vanhan ja ette voi ostaa mökkiä Leviltä, vaan vain vuokrata jouluksi. Silloin ollaan jo irvokkaan puolella. 

Suomessa ei pitäisi puhua köyhyydestä lainkaan. Kukaan suomalainen ei ole köyhä. Sana pitäisi kokonaan vaihtaa ja puhua esim osattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Minä en nyt suoraan sanoen oikein hiffaa tätä vertaamisjuttua. Ainakin omalla kohdallani kun on kysymys vain siitä, mitä tietää tai näkee tai kuulee jne. olevan olemassa, ja mitä kenties itse haluaisi.

Esimerkiksi olen ruokakaupassa ja näen hevi-osastolla vaikka vesimelonin, jota kovasti tekisi mieli, mutta se on liias kallis, joten jätän sen ostamatta. Mutta en minä silloin mieti, että kukahan muu sen mahtaa ostaa ja kukahan muu sitä mahtaa syödä. :D 

Sama vaikka kampaajalle menon kanssa. Jätän välin rahan puutteen takia, ja olen toki koko ajan tietoinen, että jotkut siellä kampaajalla käyvät, mutta en minä sitä sen kummemmin ajattele, saatikka että vertaamalla vertaisin jotain.

Sitä vain harmittaa, että itsellä ei ole varaa johonkin. Ei siinä mitään sen kummempia vertaamisia tarvita.

Voit ostaa vesimelonia hintaan 90 senttiä kilo kun se on sesingissa. Silloin se myös on maukkaimmullaan. Kampaajalla voit käydä amiksen harjoituskampaamossa. 1 vuoden opiskelijan tekemät maksaa 0 euroa ja edistyneempien 8 e. Ei tarvitse harmitella köyhyyttään.

Ei täällä ole tuollaisia kampaamoita lähimaillakaan.

On ihan oma valinta asua alueella, jolla ei ole mahdollisuuksia mihinkään ja sitten valittaa kun ei ole mahdollisuuksia mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Minä en nyt suoraan sanoen oikein hiffaa tätä vertaamisjuttua. Ainakin omalla kohdallani kun on kysymys vain siitä, mitä tietää tai näkee tai kuulee jne. olevan olemassa, ja mitä kenties itse haluaisi.

Esimerkiksi olen ruokakaupassa ja näen hevi-osastolla vaikka vesimelonin, jota kovasti tekisi mieli, mutta se on liias kallis, joten jätän sen ostamatta. Mutta en minä silloin mieti, että kukahan muu sen mahtaa ostaa ja kukahan muu sitä mahtaa syödä. :D 

Sama vaikka kampaajalle menon kanssa. Jätän välin rahan puutteen takia, ja olen toki koko ajan tietoinen, että jotkut siellä kampaajalla käyvät, mutta en minä sitä sen kummemmin ajattele, saatikka että vertaamalla vertaisin jotain.

Sitä vain harmittaa, että itsellä ei ole varaa johonkin. Ei siinä mitään sen kummempia vertaamisia tarvita.

Voit ostaa vesimelonia hintaan 90 senttiä kilo kun se on sesingissa. Silloin se myös on maukkaimmullaan. Kampaajalla voit käydä amiksen harjoituskampaamossa. 1 vuoden opiskelijan tekemät maksaa 0 euroa ja edistyneempien 8 e. Ei tarvitse harmitella köyhyyttään.

Ei täällä ole tuollaisia kampaamoita lähimaillakaan.

On ihan oma valinta asua alueella, jolla ei ole mahdollisuuksia mihinkään ja sitten valittaa kun ei ole mahdollisuuksia mihinkään.

Nyt haluaisin kuulla ihan oikeat, järkevät perustelut siihen, että köyhän "on ihan oma valinta asua alueella, jolla ei ole mahdollisuuksia mihinkään", kiitos. Että esimerkiksi on täysin oma valinta asua sen verran kaukana amiksen harjoituskampaamoista ettei pysty sinne edullisesti menemään, ja nyt on vain omasta halusta kiinni muuttaa alueelle jossa lähellä ON amiksen harjoituskampaamo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Minä en nyt suoraan sanoen oikein hiffaa tätä vertaamisjuttua. Ainakin omalla kohdallani kun on kysymys vain siitä, mitä tietää tai näkee tai kuulee jne. olevan olemassa, ja mitä kenties itse haluaisi.

Esimerkiksi olen ruokakaupassa ja näen hevi-osastolla vaikka vesimelonin, jota kovasti tekisi mieli, mutta se on liias kallis, joten jätän sen ostamatta. Mutta en minä silloin mieti, että kukahan muu sen mahtaa ostaa ja kukahan muu sitä mahtaa syödä. :D 

Sama vaikka kampaajalle menon kanssa. Jätän välin rahan puutteen takia, ja olen toki koko ajan tietoinen, että jotkut siellä kampaajalla käyvät, mutta en minä sitä sen kummemmin ajattele, saatikka että vertaamalla vertaisin jotain.

Sitä vain harmittaa, että itsellä ei ole varaa johonkin. Ei siinä mitään sen kummempia vertaamisia tarvita.

Voit ostaa vesimelonia hintaan 90 senttiä kilo kun se on sesingissa. Silloin se myös on maukkaimmullaan. Kampaajalla voit käydä amiksen harjoituskampaamossa. 1 vuoden opiskelijan tekemät maksaa 0 euroa ja edistyneempien 8 e. Ei tarvitse harmitella köyhyyttään.

Ei täällä ole tuollaisia kampaamoita lähimaillakaan.

On ihan oma valinta asua alueella, jolla ei ole mahdollisuuksia mihinkään ja sitten valittaa kun ei ole mahdollisuuksia mihinkään.

Nyt haluaisin kuulla ihan oikeat, järkevät perustelut siihen, että köyhän "on ihan oma valinta asua alueella, jolla ei ole mahdollisuuksia mihinkään", kiitos. Että esimerkiksi on täysin oma valinta asua sen verran kaukana amiksen harjoituskampaamoista ettei pysty sinne edullisesti menemään, ja nyt on vain omasta halusta kiinni muuttaa alueelle jossa lähellä ON amiksen harjoituskampaamo.

Yleensä siellä, missä ei ole amiksia, onnibusseja, mikään taho ei jaa ilmaista ruokaa, jne ei myöskään löydy töitä eikä koulutusta. Nämä on ne keinot millä köyhyydestä pääsee toimintakykyinen ihminen. Moneen kertaan on ihan virallisestikin todettu, että suomalaisten liikkuvuus työnperässä on vähentynyt. On hurjaa ,että yhtä aikaa on sekä työvoimapulaa että 200k työtöntä Työttömistä suurin osa on miehiä.

https://www.suomi.fi/palvelut/tyon-hakemisesta-aiheutuvien-matka-ja-yop…

https://www.kela.fi/liikkuvuusavustus

https://www.kela.fi/toimeentulotuki-muuttokustannukset