Lue keskustelun säännöt.
Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.
04.05.2022 |
Tätä on oikea köyhyys.
Kommentit (713)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään voi vastata kuin omasta puolestani, mutta minä ostan kirpparilta (useimmiten UFF:sta) vahvempaa hajunpoistoa tarvitsevia vaatekappaleita ehkä yhden kahdessa vuodessa. Kerääpä siinä sitten kunnon koneellinen! :D
Jos on lapsia tai nuoria, se yksi koneellinen on koko lailla helposti täynnä. Enkä tiedä miten siitä normaalista koneellisesta nyt yhtäkkiä tuli "kunnon koneellinen"... Paitsi vihamielisyyttä.
Ja nuo lianpoistoliinat näyttävät ainakin Tokmannin verkkokaupassa maksavan 5,49 €/paketti. Aika iso kynnys olisi ostaa tuollainen, koska normaalisti pyykkiä pestessä ei ole mitään tarvetta käyttää. Ja laskeskelin, että samalla hinnalla saisin esim. 6 kilon pakettia kaurahiutaleita tai ison läjän vaikka pakastevihanneksia (8 sekavihannespussia tai 15 keittojuurespussia).
Ne maksaa vähän yli 3 euroa meidän "säästötalossa" 20 kappaleen paketti ja käytän niitä patsi noille joiden tuoksu ei miellytä, kalliimmille vaatteillemme, koska ne pidentää vaatteiden käyttöikää rutkasti. Ne on siis värin- ja liankerääviä, jolloin värit pysyy huomattavan paljon pidempään kirkkaina. Huoliteltu ulkonäkö on varsinkin teineille tärkeää ja myös työssäkäyville ihmisille.
Ja se on tärkeää paitsi itsetunnon myös rahan tienaamisen kannalta. Ei mun kauppatieteitä opiskeleva opiskelijani voi mennä nuhruisena kesätöihinkään. Saati johonkin korkeakoulun verkostoitumistilaisuuteen tms.
Minun on hirveän vaikea uskoa, että olet yhden talven aikana saanut kerättyä ilmaiseksi vaatekaapillisen vaatteita, jotka ovat siistejä ja tarpeeksi muodikkaita kauppatieteitä opiskelevan tytön vaatteiksi. Sinulla on käynyt uskomaton tuuri, kun olet löytänyt juuri sopivan kokoisia ja sopivan oloisia vaatteita tyttärellesi tuollaisen määrän. Eihän tyttösi ehdi niitä kaikkia edes käyttää.
Minulla onkin kaksi näitä tyttäriä minkä kyllä aikoja sitten kerroin. Eikä minua kiinnosta mitä sinä uskot tai et usko.
Ihmiset antavat pois ihan käsittämättömän paljon tavaraa. Noiden vaatteiden lisäksi mulla on täällä viisi ilmaista mattoa, neljä lamppua, lakanoita, verhoja, pöytäliinoja, vahakangas, astioita, kasveja, tekokasveja, kenkiä, saappaita, lankoja, ruukkuja
Mitä sinä tuolla tavaramäärällä oikein teet? Oletko koskaan laskenut, kuinka paljon niiden varastoimiseen menee rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Et ole sitten viime aikoina kauheasti tainnut eläkekeskusteluja seurata? Nelikymppisellä eläkeikä taitaa olla jo liki 68 v.
Työelämää työni puolesta seuraavana olen kyllä huomannut, että nelikymppinen alkaa olla jo vähän vanha moneen työhön. Siis työnantajan ja etenkin rekrytoijan mielestä, ei minun. Viisikymppisenä alkaa olla ihan mahdoton saada mielekästä työtä (Olimme kutsuneet haastatteluun viisi henkilö, joista kolme oli reilusti yli viisikymppisiä. Jokainen näistä 50v+ ikäisistä ensimmäisenä kiitti siitä, että oli päässyt edes haastatteluun asti, koska heille oli monessa paikassa suoraan sanottu, että on liian vanha. Palkkasimme toisiksi vanhimman, 58-vuotiaan, hän oli sopivin kyseiseen työhön.)
42-36 vuotiaalla eläkeikä taitaa olla 66v plus muutamia kuukausia.
En väitä, että nelikymppinen saisi töitä yhtä helposti kuin parikymppinen, mutta helpommin niitä parempia töitä saa jos olet uudelleenkouluttautunut ja motivoitunut, kuin niillä 20v vanhoilla peruskoulun papereilla.
Ja sinähän olet esimerkki siitä, että kyllä vanhempiakin ihmisiä palkataan. 58v on jo huomattavasti vanhempi kuin joku 42v.
Nelikymppisillä ja vanhemmillakin on joku tutkinto peruskoulun jälkeen. Jos ei ole, niin se on jo tilastoharvinaisuus.
Aivan! Ja asia on samoin jo nyt eläköityvillä. Nyt kuolevilla on asia noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Älä puhu asioista joista et mitään tiedä.
Mistäs sinä tiedät mistä minulla on kokemusta tai tietoa?
Luuletko, että nykyaikana kukaan ei opiskelisi tai uudelleenkouluttautuisi keski-ikäisenä? Ei enää eletä vanhoja aikoja jolloin suoraan koulun penkiltä mentiin Firma Oy Ab:lle ja oltiin sielä 40v töissä ja sitten jäätiin eläkkeelle. Nykyään on ihan normaalia että alaa saatetaan vaihtaa monta kertaa työuran aikana, ja välillä uudelleenkouluttaudutaan ja hankitaan uusia taitoja, myös saman alan sisällä.
Itse tiedän yhden tuttavan joka oli jo lähemmäs 60 kun päätti kouluttautua kokonaan uudelle alalle, ja sai töitä kuusikymppisenä. On nyt onnellinen kun saa tehdä mielekästä hommaa.
Nykyajan työelämässä on melkeinpä pakko opiskella ja ylläpitää ammattitaitoa vuosien varrella, oman alan sisällä tai kokonaan uudelta alalta.
60 v joka saa toiselta alalta töitä on tilastoihme jolla ei ole merkitystä kokonaisuuteen.
Edelleenkään niitä töitä ei saa.
Käyttääkö oikeasti köyhä talouspaperia? Minä en ostanut koskaan talouspaperia kun olin opiskelija. Käytin wc paperia sen tilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Sitä kokemusta voi myös hyödyntää uudella alalla tai saman alan sisällä.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Suomessa suurin osa kouluista on ilmaisia. Voit opiskella työttömänä ansiosidonnaisella jos työkkäri katsoo opiskelujen auttavan työnsaannissa. On olemassa myös aloja joissa voit tehdä opiskelijana töitä tai jopa oppisopimuksella jossa alat heti saamaan 80% palkkaa opiskellessa.
Tuollainen blanket statement että työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä on ihan puhdasta sontaa ja tiedät sen itsekin.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Mitä helkuttia tuolla on asian kanssa tekemistä? Nyt puhuttiin siitä että vaihtaa alaa.
Työkkäri hyväksyy vaan ja ainoastaan ammattitutkinnot ja niitäkään ne ei yleensä hyväksy.
Kuka palkkaa 50 vuotiaan vastavalmistuneen pitkään työttömänä olleen ihmisen jolla on maksimissaankin 13 vuotta vaan työuraa jäljellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Kirjoitit itse "Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä", mutta kun se nelikymppinen on vastavalmistunut, jolla ei ole alasta työkokemusta. Eihän hän ole työnantajien silmissä alan osaaja.
Fiksu ihminen opiskelee sitten sellaisen tutkinnon joka sivuaa esimerkiksi jo kertynyttä työkokemusta. Esimerkiksi tuo esimerkkini sukulaisesta joka eteni huoltomiehestä tekniseksi isännöitsijäksi.
Jos sulla on vaikka harrastuksena ollut valokuvaaminen vuosia, ja opiskelet itsellesi media-alan tutkinnon, niin kyllähän sulla on sitten kuvaamisesta kokemusta enemmän kuin vain koulusta, missä sitä osaamista päivitettiin ja opiskeltiin uusia juttuja.
Jollain saattaa olla datailu ja tietokoneet rakas harrastus vuosia, hyvin voit opiskella vaikka datanomiksi tai koodaamista, kun sulla on jo vankka pohja.
Näitä esimerkkejä nyt voisi keksiä vaikka kuinka.
Itsekin aikuisena opiskelin uuden ammatin, ja hain töitä paikkaan mihin muut hakijat oli 10+ vuotta nuorempia, mutta sain paikan koska mulla on hommista pidempi harrastuspohja ja kokemusta työelämästä muuten. Koska mielummin työnantajat palkkaa jonkun joka on ollut työelämässä vaikka 10v kuin jonkun juuri valmistuneen kenestä eivät voi olla varmoja, että tunteeko hän edes työelämän realiteetteja.
Edelleen tässä samassa firmassa olen ja tienaan huomattavasti paremmin kuin aiemmissa hommissa ennen opiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö oikeasti köyhä talouspaperia? Minä en ostanut koskaan talouspaperia kun olin opiskelija. Käytin wc paperia sen tilalla.
Aijai. Tarkanmarkantiina olisi käyttänyt pestävää rättiä, joka on leikattu vanhasta t-paidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun täällä selkeästi ei-köyhät antaa vinkkejä :D
Pitäisi ostaa tarjouksesta vuodeksi tavaraa, syödä pelkkää kaalilaatikkoa ja ei saisi ostaa majoneesia. Kyllä köyhälläkin on oikeus nauttia ja herkutella
Ja kaalilaatikko ei sovi kaikille.
Kun olin opiskelija ja kävin töissä, nii rahat eivät siltikään riittäneet.
En todellakaan voinut ostaa mitään varastoon kun elin kädestä suuhun, ei olisi riittänyt rahat ruokaan jos olisi ostanut pyykinpesuainetta vuodeksi kun "oli niin halpaa".Huomaa miten kaukana köyhän todellisuudesta olette. Olette empaattomia.
Köyhällä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuus ottaa vastuu valinnoistaan. Jos haluaa herkutella, niin sitten on turha nyyhkytellä, ettei ole varaa tarpeelliseen.
Voi nyyhkytellä ettei ole varaa popkornin siemeniin.
Tai ettei koskaan ole varaa muuhun kuin välttämättömään. Täällä valitetaan kuinka köyhät valittaa. Siihen siis on oikeus, mutta ei v siihen että joutuu valitsemaan perunan tai popkornin välillä.Mutta jos luet sen jutun, jota tämäkin keskustelu alunperin koski, niin huomaat, että siellä oli köyhät ostaneet sekä perunaa että popkornia (ja kallista tuoremehua, Lämmin kuppi -eineksiä, luomujauhoja, yms), ja silti nyyhkyttivät, ettei ole varaa ruokaan. Siitä tässä alunperin oli kyse.
Kaikki nuo on voitu saada ruokajakelusta tai 60 %:n ilta-alesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Kyllä palkkaavat. Omalla työpaikalla (soteala) uusimmat vakanssin saaneet ovat keski-ikäisiä. Heissähän on paljon hyviä puolia myös, kuten elämänkokemus.
Ne ovat työpaikan vaihtajia jolla on alalta pitkä kokemus. Ne eivät ole alanvaihtaneita.
Tietenkin ylisuureen julkiseen sektoriin pääsee kaiken maailman tyhjäntoimittajia kun niitä työpaikkoja pitää pitää vain näytön vuoksi.
Toista se on yksityisellä jossa jokainen työ pitää olla taloudellisesti kannattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kymmeniä kertoja paikannut lapsen vaatteita kangastarralla tai ommellut neulalla ja langalla. Kampaajalla en ole käynyt vuosikausiin ja kaalilaatikkoa meillä syödään säännöllisesti. Ulkomaan matkat eivät kiinnosta ja niihin menisi rahaa liikaa siitä saatavaan iloon verrattuna 5-0. Maksavia harrastuksia ei lapsella ollut. Käyn töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Älä puhu asioista joista et mitään tiedä.
Mistäs sinä tiedät mistä minulla on kokemusta tai tietoa?
Luuletko, että nykyaikana kukaan ei opiskelisi tai uudelleenkouluttautuisi keski-ikäisenä? Ei enää eletä vanhoja aikoja jolloin suoraan koulun penkiltä mentiin Firma Oy Ab:lle ja oltiin sielä 40v töissä ja sitten jäätiin eläkkeelle. Nykyään on ihan normaalia että alaa saatetaan vaihtaa monta kertaa työuran aikana, ja välillä uudelleenkouluttaudutaan ja hankitaan uusia taitoja, myös saman alan sisällä.
Itse tiedän yhden tuttavan joka oli jo lähemmäs 60 kun päätti kouluttautua kokonaan uudelle alalle, ja sai töitä kuusikymppisenä. On nyt onnellinen kun saa tehdä mielekästä hommaa.
Nykyajan työelämässä on melkeinpä pakko opiskella ja ylläpitää ammattitaitoa vuosien varrella, oman alan sisällä tai kokonaan uudelta alalta.
60 v joka saa toiselta alalta töitä on tilastoihme jolla ei ole merkitystä kokonaisuuteen.
Edelleenkään niitä töitä ei saa.
Tällä hetkellä saa aivan varmasti esim. päiväkodeista, vaikka ei olisi alan koulutustakaan.
Kerro miten? Pääseekö osaksi lapsiryhmän työntekijöitä, mitä sanoo Avi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Kirjoitit itse "Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä", mutta kun se nelikymppinen on vastavalmistunut, jolla ei ole alasta työkokemusta. Eihän hän ole työnantajien silmissä alan osaaja.
Fiksu ihminen opiskelee sitten sellaisen tutkinnon joka sivuaa esimerkiksi jo kertynyttä työkokemusta. Esimerkiksi tuo esimerkkini sukulaisesta joka eteni huoltomiehestä tekniseksi isännöitsijäksi.
Jos sulla on vaikka harrastuksena ollut valokuvaaminen vuosia, ja opiskelet itsellesi media-alan tutkinnon, niin kyllähän sulla on sitten kuvaamisesta kokemusta enemmän kuin vain koulusta, missä sitä osaamista päivitettiin ja opiskeltiin uusia juttuja.
Jollain saattaa olla datailu ja tietokoneet rakas harrastus vuosia, hyvin voit opiskella vaikka datanomiksi tai koodaamista, kun sulla on jo vankka pohja.
Näitä esimerkkejä nyt voisi keksiä vaikka kuinka.
Itsekin aikuisena opiskelin uuden ammatin, ja hain töitä paikkaan mihin muut hakijat oli 10+ vuotta nuorempia, mutta sain paikan koska mulla on hommista pidempi harrastuspohja ja kokemusta työelämästä muuten. Koska mielummin työnantajat palkkaa jonkun joka on ollut työelämässä vaikka 10v kuin jonkun juuri valmistuneen kenestä eivät voi olla varmoja, että tunteeko hän edes työelämän realiteetteja.
Edelleen tässä samassa firmassa olen ja tienaan huomattavasti paremmin kuin aiemmissa hommissa ennen opiskelua.
Tekninen isännöitsijä on sama ammatti kuin huoltomies. Tekninen isännöitsijä on heidän esimies.
Uusi ala on ala jolla ei ole mitään tekemistä entisen työsi kanssa. Harrastuksilla ei juurikaan ole mitään merkitystä. Jotta harrastuksilla olisi merkitystä nykypäivänä niin se harrastus pitää olla melkein toinen työ. Pitää olla projekteja joita voi näyttää. Muuten niillä ei ole mitään merkitystä.
Nykyään käytännössä ammattitutkinnolla ei ole merkitystä vaan pitää olla korkeakoulutus. Jos siis haluaa työn josta saa enemmän palkkaa kuin työttömänä tukia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Sitä kokemusta voi myös hyödyntää uudella alalla tai saman alan sisällä.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Suomessa suurin osa kouluista on ilmaisia. Voit opiskella työttömänä ansiosidonnaisella jos työkkäri katsoo opiskelujen auttavan työnsaannissa. On olemassa myös aloja joissa voit tehdä opiskelijana töitä tai jopa oppisopimuksella jossa alat heti saamaan 80% palkkaa opiskellessa.
Tuollainen blanket statement että työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä on ihan puhdasta sontaa ja tiedät sen itsekin.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Mitä helkuttia tuolla on asian kanssa tekemistä? Nyt puhuttiin siitä että vaihtaa alaa.
Työkkäri hyväksyy vaan ja ainoastaan ammattitutkinnot ja niitäkään ne ei yleensä hyväksy.
Kuka palkkaa 50 vuotiaan vastavalmistuneen pitkään työttömänä olleen ihmisen jolla on maksimissaankin 13 vuotta vaan työuraa jäljellä?
Esim. joku nuori esimies, jonka mielestä sinulla on vielä 13 vuotta työuraa jäljellä?
Ei todellakaan palkkaa. Minä en töitä kaipaa. On jo sellainen. Mutta jos tästä ammatista joutuisi vaihtamaan niin se olisi siinä.
50 vaaditaan pitkää kokemusta alalta. Kukaan täysillä valoilla kulkeva ei palkkaa 50 vuotiasta jolla on sama kokemus kuin 20 vuotiaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Sitä kokemusta voi myös hyödyntää uudella alalla tai saman alan sisällä.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Suomessa suurin osa kouluista on ilmaisia. Voit opiskella työttömänä ansiosidonnaisella jos työkkäri katsoo opiskelujen auttavan työnsaannissa. On olemassa myös aloja joissa voit tehdä opiskelijana töitä tai jopa oppisopimuksella jossa alat heti saamaan 80% palkkaa opiskellessa.
Tuollainen blanket statement että työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä on ihan puhdasta sontaa ja tiedät sen itsekin.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Mitä helkuttia tuolla on asian kanssa tekemistä? Nyt puhuttiin siitä että vaihtaa alaa.
Työkkäri hyväksyy vaan ja ainoastaan ammattitutkinnot ja niitäkään ne ei yleensä hyväksy.
Kuka palkkaa 50 vuotiaan vastavalmistuneen pitkään työttömänä olleen ihmisen jolla on maksimissaankin 13 vuotta vaan työuraa jäljellä?
No näitä esimerkkejä nyt voidaan keksiä vaikka kuinka. Mutta kyllä vastavalmistunut motivoitunut pitkäaikaistyötön saa helpommin töitä kuin samassa tilanteessa oleva joka ei ole opiskellut ollenkaan.
Tiedätkö miten niitä töitä ei ainakaan saa? Jos niitä ei hae tai omaa osaamistaan tai asenteitaan ei edes yritä korjata. Ei sitä omaa tilannetta kukaan sulle korjaa vaikka vauvapalstalla siitä kirjoittelis ja lähettäis iltalehteen kuvia parsituista farkuista.
Me ollaan jokainen oman onnemme seppä. Tässä maailmassa ei oikein mitää saa ilmaiseksi.
Mutta kun noita opiskelemattomia ei enää ole! 1980-luvulla pääkaupunkiseudulla toimistotöihin kelpasi peruskoulun suorittanut, Pohjois-Suomessa vaadittiin jo silloin alan koulutus ja työkokemusta. Nyt lähes jokaiseen toimistotyöpaikkaan halutaan tradenomi, merkonomit kelpaa enää kaupan alan töihin. Kun edes koulutukseen liittyviin ilmaisharjoitteluihin on vaikea löytää paikkoja, niin vielä vaikeampaa se on valmistumisen jälkeen. Nuori menee lähes poikkeuksetta viisikymppisen edelle työntekijää palkattaessa. Sen ihan toisen alan työkokemus ei merkkaa mitään.
Ja nämä "joudun värjätä itse hiukseni ".
Onko se kaupan värihylly siis joku köyhien osasto?
Näillä ihmisillä on ihan ihmeelliset kuvitelmat niiden heidän mielestään rikkaiden elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä "joudun värjätä itse hiukseni ".
Onko se kaupan värihylly siis joku köyhien osasto?Näillä ihmisillä on ihan ihmeelliset kuvitelmat niiden heidän mielestään rikkaiden elämästä.
Mä olen hyvätuloinen eikä mun hiuksiani värjää sen enempää kampaaja kuin minä itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Älä puhu asioista joista et mitään tiedä.
Mistäs sinä tiedät mistä minulla on kokemusta tai tietoa?
Luuletko, että nykyaikana kukaan ei opiskelisi tai uudelleenkouluttautuisi keski-ikäisenä? Ei enää eletä vanhoja aikoja jolloin suoraan koulun penkiltä mentiin Firma Oy Ab:lle ja oltiin sielä 40v töissä ja sitten jäätiin eläkkeelle. Nykyään on ihan normaalia että alaa saatetaan vaihtaa monta kertaa työuran aikana, ja välillä uudelleenkouluttaudutaan ja hankitaan uusia taitoja, myös saman alan sisällä.
Itse tiedän yhden tuttavan joka oli jo lähemmäs 60 kun päätti kouluttautua kokonaan uudelle alalle, ja sai töitä kuusikymppisenä. On nyt onnellinen kun saa tehdä mielekästä hommaa.
Nykyajan työelämässä on melkeinpä pakko opiskella ja ylläpitää ammattitaitoa vuosien varrella, oman alan sisällä tai kokonaan uudelta alalta.
60 v joka saa toiselta alalta töitä on tilastoihme jolla ei ole merkitystä kokonaisuuteen.
Edelleenkään niitä töitä ei saa.
Tällä hetkellä saa aivan varmasti esim. päiväkodeista, vaikka ei olisi alan koulutustakaan.
Kerro miten? Pääseekö osaksi lapsiryhmän työntekijöitä, mitä sanoo Avi?
Kyllä pääsee. Esimerkiksi Seure rekrytoi jatkuvasti.
En tajua teitä ketkä valitatte tuosta popkornipussista.
Se pussi ei nyt niin paljoa maksa ja siitä saa varmasti 20 kulhollista poppareita. Tasan on HALVIN herkku mitä kaupasta saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä "joudun värjätä itse hiukseni ".
Onko se kaupan värihylly siis joku köyhien osasto?Näillä ihmisillä on ihan ihmeelliset kuvitelmat niiden heidän mielestään rikkaiden elämästä.
Ei ole köyhien osasto, mutta kyllä hyvätuloiset ainakin toisinaan käyvät värjäyttämässä kampaamossa hiuksensa.
Kaikki hyvätuloiset eivät todellakaan käy kampaamossa.
Kirjoitit itse "Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä", mutta kun se nelikymppinen on vastavalmistunut, jolla ei ole alasta työkokemusta. Eihän hän ole työnantajien silmissä alan osaaja.