Suurin yksittäinen syy työttömyyteesi?

Ujous ja introverttiys.

Vihaan nykyaikaista työelämää 

(8h puurtaminen status quona, kiire, pompoteltavana oleminen, pakkotahtisuus... Yms) 

Vierailija kirjoitti:

Koska olen oikeutettu ansiosidonnaiseen päivärahaan. Meen töihin ku päivät loppuu ansiosidonnaisesta.

Tule sitten tänne kertomaan edistymisestä töihin menemisessä.

En pidä asiakaspalvelusta, enkä ihmisistä. Niinä huonoina aikoina kun jouduin olemaan työssä asiakaspalvelu alalla teki mieli huutaa hankalille asiakkaille tai v***lla takaisin samalla mitalla. Oma virheeni ja moka, kun en aikoinaan hakenut alalle missä ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä ja nyt on liian myöhäistä löytää työpaikkaa ja työtehtäviä, jossa olisi mahdollisimman vähän asiakaspalvelua. Olen tosiaan se kaikista huonoin asiakaspalvelija ikinä, koska en osaa hymyillä ja nyökytellä päätä, kun se hankala ja vaikea asiakas tulee. 

Nuorempana syy oli se, kun en saanut niitä ensimmäisiä kesätöitä suhteilla enkä tuurilla (kunnan paikkojen arvonnat tai "arvonnat"). Valitsin huonosti myös työharjoittelupaikat, siinäkin oli joko huonoa tuuria tai se kun ei opastettu valitsemaan fiksummin. Eli cv:ssä ei ollut oikein mitään järkevää ja siihen aikaan pienetkin aukot cv:ssä oli kauhea ongelma, joka piti osata selittää jotenkin. Työkkäristä ei saanut mitään oikeita neuvoja. En myöskään osannut myydä itseäni töihin, kun olen ilmeisesti liian rehellinen ja kirjaimellinen, enkä osannut arvostaa itseäni tekijänä, kun ei ollut vertailukohtaa. Luulin että kaikki muut on parempia. 

Myöhemmin sain pätkätöitä ja opin arvostamaan itseäni työntekijänä. Olisin voinut työllistyä ihan hyväänkin työhön, koska oli suhteita ja suosituksia. Cv:n aukot ei enää haitanneet. Mutta tajusin myös, että en pysty tekemään täysiaikaista työtä, ellen osaa höllätä tahtia ja vaatimuksia itseäni kohtaan. Käytännössä syy on varmaan diagnosoimaton nepsyys. 

Tällä hetkellä olisi muutenkin tosi vaikeaa työllistyä mihinkään millä eläisi. Tämä tilanne muuttui ihan yhtäkkiä hallituksen vaihduttua. Edellinenkin oli syvältä, mutta silloin oli ovia auki joka suuntaan, nyt ei oikein mitään. Pientä sivuduunia on kyllä tarjolla, mutta nyt sen joutuu tekemään käytännössä puolella palkalla, kun tuet leikkaantuu heti. Suojaosan poisto oli todella typerä veto. 

Haluttomuus tehdä työtä enää. Työskentelin 38 vuotta yrittäjänä ja ajattelin nyt antaa nuorempien kustantaa nämä muutamat vuodet ennen eläkeikääni, maksoinhan parhaimmillaan 48% veroa tuloistani.

Terveysongelmat.

Terveysongelmat, eläkkeelle ei vaan päästetä vaikka ois jo toinen jalka haudassa, olen dialyysissä, munuaiset pettäneet niin pahasti jo

Suomi on kyllä ultratiukka paikka, töihin palkataan vain jotain kuvitteellisia kauniit ja rohkeat -tyyppejä. Henkilöstö pidetään vähäisenä säästösyistä, sitten nuokin töissä olevat uupuvat työkuormansa alle usein. Ja ikä on tietenkin eräs peruste olla palkkaamatta. Sitten vielä "onnellisuustutkimuksesta" väitetään, että suomalaiset luottavat niin paljon toisiinsa, siitä "onnellisuus". No eivät ainakaan työnantajat luota ihmisiin, vaan kaikkea epäillään.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Useita sairaalareissuja, sekä itsemurhayrityksen jäljiltä jäänyt aivovaurio. 

Mielenterveys (masennus ja adhd). Ylikuormitun työssä jatkuvasti, sopivaa työtä ei löydy. Mielellään ottaisin neuvoja vastaan, mutta kukaan ei ole keksinyt sopivaa työtä, jossa jaksaisin päätymättä sairauslomalle ja sen jälkeen takaisin työttömäksi. Tätä on jatkunut 20 vuotta peruskoulun jälkeen. Mitään päihteitä en käytä, enkä tee muutakaan itselleni haitallista, mikä vaikuttaisi jaksamiseen. Sosiaalisesti olen ns. ulkopuolinen ja outo, vaikka olen sosiaalinen. En tiedä miksi tätäkään kirjoitan, mutta ehkä kohtalotovereille.

Ikä, 56 v. Ja yllättäen sama vika minun nuoremmalla lapsella, 21 v.

20 vuotta oli päihdeongelma, sitä ennen autismi ja nyt kun ei ole enää päihdeongelmaa niin autismi.

Sanoivat että mulla huono työmoraali ja ja sekoitan omat ja firman rahat.

T:Valde

Ei ole mitään yksittäistä. Tässä muutamia

1. En usko orjuuteen. Kaikki luontokappaleet ihminen mukaanlukien syntyvät vapaina ja saavat elää haluamallaan tavalla. Tutkimukset ja ennakkotapaukset myös osoittavat, että vaikka heitä ei kiristä ruualla ja pakota kuoleman uhalla tekemään yhteiskuntaa hyödyttäviä asioita, he tekevät niitä joka tapauksessa omien luontaisten vahvuuksiensa mukaisesti

2. Työyhteisöt ovat sairaita. Kyttääminen, sadismi, väkivalta, kateus, kyräily, seksuaailnen ahdistelu, syrjintä, häirintä, huonot käytöstavat, masennus, ym. yksinkertaisesti kaikki ongelmat rehottavat työpaikoilla ja leviävät vapaasti. Flunssassa ei saa tulla töihin, mutta se ei todellakaan ole ainoa "virus" ja sairaus, joka noissa paikoissa leviää

3. Olen nainen. Naisen ensisijainen tehtävä on huolehtia kodista ja lapsista, ja näiden jälkeen ylläpitää rauhanomaista energiaa yhteisöissä. Sykkiminen, rakentaminen ja muut hirveän maskuliiniset ja vimmaiset työsuoritteet eivät yksinkertaisesti kuulu naisille. Työelämä on rakennettu miehille miesten ehdoilla, ja on tunnelmaltaankin hyvin maskuliininen

4. Taitojen ja kunnianhimon ristiriita. Olen hyvin taitava ja tunnollinen asioissa mitä teen, mutta en kuitenkaan yhtään kilpailullinen. Tämä johtaa siihen, että työskentelen mieluummin rennossa ilmapiirissä, mutta yleensä tällaisiin paikkoihin päätyvät luuserit, ja siitä alkavat sosiaaliset ongelmat. Taitavat hakeutuvat sitten yleensä kilpailluill aloille ja ovat niin paskoja häviäjiä, ettei itseä kiinnosta kilpailla kun toinen ryhtyy murhanhimoiseksi hävitessään ja jopa kisatessaan

5. Kapitalismi on paskaa. Ainakin jos se on 100% yhteiskuntarakenne. Olemme eläimiä ja tarvitsemme biotyypillistä toimintaa sekä esim. hoivaa. Kapitalismi vihaa tällaista ja r aiskaa naiset ja lapset (ks. esim. tehotuotantotalous) sekä tappaa miehet. Sellainen ei yksinkertaisesti ole elämisen arvoista elämää, joten sitä ei kannata tukea, vaan mieluummin harata vastaan ihan kaikkien hyvinvoinnin vuoksi

Puuttuu Kekkosen ajan lapsena se nöyryys nuolla porvarin persettä. En ole yhtään kilpailuhenkinen, meitä ei kasvatettu sellaiseen. Itsensä kehuminen oli huonoa käytöstä, mitä se on mielestäni yhä.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on kyllä ultratiukka paikka, töihin palkataan vain jotain kuvitteellisia kauniit ja rohkeat -tyyppejä. Henkilöstö pidetään vähäisenä säästösyistä, sitten nuokin töissä olevat uupuvat työkuormansa alle usein. Ja ikä on tietenkin eräs peruste olla palkkaamatta. Sitten vielä "onnellisuustutkimuksesta" väitetään, että suomalaiset luottavat niin paljon toisiinsa, siitä "onnellisuus". No eivät ainakaan työnantajat luota ihmisiin, vaan kaikkea epäillään.

Oma kokemukseni on, että on olemassa työpaikkoja joissa alaisen ensisijainen tehtävä on täyttää työtehtävä. Esimerkiksi kauppa. Siellä on koko ajan jotakin tekemstä ja laitettavaa. Sitten on firmoja, missä alaisen tärkein tehtävä on syödä pomon paskaa. 

Yt:t yli neljäkymppisenä, alala jossa ennen oli töitä, nyt ei.

Työpaikkojen puute, verkostoitumisen puute, opiskelijana vaikea saada kun ei aiempaa kokemusta. Liian paljon muita hakijoita.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään yksittäistä. Tässä muutamia

1. En usko orjuuteen. Kaikki luontokappaleet ihminen mukaanlukien syntyvät vapaina ja saavat elää haluamallaan tavalla. Tutkimukset ja ennakkotapaukset myös osoittavat, että vaikka heitä ei kiristä ruualla ja pakota kuoleman uhalla tekemään yhteiskuntaa hyödyttäviä asioita, he tekevät niitä joka tapauksessa omien luontaisten vahvuuksiensa mukaisesti

2. Työyhteisöt ovat sairaita. Kyttääminen, sadismi, väkivalta, kateus, kyräily, seksuaailnen ahdistelu, syrjintä, häirintä, huonot käytöstavat, masennus, ym. yksinkertaisesti kaikki ongelmat rehottavat työpaikoilla ja leviävät vapaasti. Flunssassa ei saa tulla töihin, mutta se ei todellakaan ole ainoa "virus" ja sairaus, joka noissa paikoissa leviää

3. Olen nainen. Naisen ensisijainen tehtävä on huolehtia kodista ja lapsista, ja näiden jälkeen ylläpitää rauhanomaista energiaa yhteisöissä. Sykkiminen, rakentaminen ja muut

Juu siihen asti olin samaa mieltä kunnes aloit suoltamaan tuota kuinka naiset eivät muka kuulu töihin. Nyt jos kaikki naiset vaan jättäytyisi pois työelämästä, yhteiskunta ei toimisi hetkeäkään. Suuri osa tärkeistä mutta aliarvostetuista töistä on "naisten aloja". Nytkin esim. paljonko istuu kortistossa jotain raksaukkoja kun vähän väliä menee konkkaan rakennusfirmoja.