Lue keskustelun säännöt.
Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.
Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.
Kommentit (775)
Hoidin ja ruokin ihan yhtälailla kun nykyään näitä omia, vaikka lapsi ei ole oma, hän on silti lapsi ja riippuvainen aikuisista ihmistä ympärillään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakoin enkä lapsettomana ota "lapsellista" miestä.
Tiedän, että en pystyisi siihen kuvioon.
Yllättävän moni lapsellinen mies suuttuu kun sanon, että etsin toista lapsetonta. Ihan kuin jotenkin minun PITÄISI ottaa lapsellinen mies...
Kerran matchasinTinderissä miehen kanssa, jolla oli kaksi alakouluikäistä lasta, kun en tiennyt hänellä olevan lapsia, kun hän ei ollut asiasta mitään maininnut profiilissaan. Kun totesin hänelle, että etsin lapsetonta miestä ja että hän varmasti löytää jonkun yksinhuoltajaäidin itselleen seurustelukumppaniksi, kirjoitti hän loukkaantuneena, että kyllä hän varmasti löytää lapsettoman naisen.
Riippuu niin paljon miehestä. Jos mies selkeästi osoittaa että minulla, uudella vaimollaan on tärkeä asema, ei esim. piika, olen suhtautunut aviomiehen teini-ikäisiin lapsiin lämpimästi. Myöhemmin myös miesystävän lapsiin ja lapsenlapsiin.
Yhden miesystävän asenne oli jotenkin minua väheksyvä ja olin aina viimeinen jolle esim muutokset ajankäytössä ilmoitettiin. Sitä en jatkanut. Etenkin kun minulla myös omat lapset, joiden ainoa vanhempi olen. Silti tämä mies täysin sivuutti minun haastavan tilanteeni.
Mies, jolla on lapsia tuotavana uuteen liittoon, ei voi olla huomioimatta uutta vaimoa /puolisoa täysivaltaisena, muuten ei synny tyydyttävää ihmissuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon miehestä. Jos mies selkeästi osoittaa että minulla, uudella vaimollaan on tärkeä asema, ei esim. piika, olen suhtautunut aviomiehen teini-ikäisiin lapsiin lämpimästi. Myöhemmin myös miesystävän lapsiin ja lapsenlapsiin.
Yhden miesystävän asenne oli jotenkin minua väheksyvä ja olin aina viimeinen jolle esim muutokset ajankäytössä ilmoitettiin. Sitä en jatkanut. Etenkin kun minulla myös omat lapset, joiden ainoa vanhempi olen. Silti tämä mies täysin sivuutti minun haastavan tilanteeni.
Mies, jolla on lapsia tuotavana uuteen liittoon, ei voi olla huomioimatta uutta vaimoa /puolisoa täysivaltaisena, muuten ei synny tyydyttävää ihmissuhdetta.
Tämä juuri on ongelmana minun parisuhteessani. Minulle kerrotaan viimeisenä asioista ja otetaan itsestäänselvyytenä, että kaikki muutokset ja aikataulut ovat mulle ok, koska olenhan vain parisuhteen lapseton osapuoli. En tiedä jaksanko enää jatkaa tällä tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon miehestä. Jos mies selkeästi osoittaa että minulla, uudella vaimollaan on tärkeä asema, ei esim. piika, olen suhtautunut aviomiehen teini-ikäisiin lapsiin lämpimästi. Myöhemmin myös miesystävän lapsiin ja lapsenlapsiin.
Yhden miesystävän asenne oli jotenkin minua väheksyvä ja olin aina viimeinen jolle esim muutokset ajankäytössä ilmoitettiin. Sitä en jatkanut. Etenkin kun minulla myös omat lapset, joiden ainoa vanhempi olen. Silti tämä mies täysin sivuutti minun haastavan tilanteeni.
Mies, jolla on lapsia tuotavana uuteen liittoon, ei voi olla huomioimatta uutta vaimoa /puolisoa täysivaltaisena, muuten ei synny tyydyttävää ihmissuhdetta.Tämä juuri on ongelmana minun parisuhteessani. Minulle kerrotaan viimeisenä asioista ja otetaan itsestäänselvyytenä, että kaikki muutokset ja aikataulut ovat mulle ok, koska olenhan vain parisuhteen lapseton osapuoli. En tiedä jaksanko enää jatkaa tällä tapaa.
Elämäänne ja parisuhdetta tuntematta en voi antaa ohjetta. Kysymys "Mikä on mielestäsi sopivan pituinen aika olla onneton? “ voi joskus auttaa pohtimaan omaa jaksamista tämänkaltaisissa elämäntilanteissa.
On raskasta lähteä ihmissuhteesta, mutta raskasta on myös olla onneton.
Marilyn Monroe sanoi:" Olen mieluummin onneton yksin kuin onneton kaksin".
Kunnioitus, joka näkyy teoissa, saa uuden puolison jaksamaan ja lapsetkin oppivat häntä kunnioittamaan vain jos biologinen vanhempi näyttää esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei tämä hyvältä tunnu. Yritän tsempata välillä ja olla tosi mukava sekä kuunnella lapsen puheripulia, jne. Se kaikki on kuitenkin näyttelyä omassa kodissani, mikä ei tietenkään kivaa ole. Kotona pitäisi saada olla rennosti oma itsensä. En pysty rentoutumaan, kun lapsi on tässä kotona. Kun hän on pois, on hyvä olla. Miehen kanssa tulee myös kiistoja juuri silloin, kun lapsi on täällä. Muulloin meillä menee hyvin. Toivon, että muuttaisi kokonaan äidilleen asumaan.
Sekin on ikävä tilanne, jos yh-äiti ottaa kotiinsa asumaan alkoholisti-miehen. Esimerkiksi mulla on miespuolinen serkku, joka on alkoholisti ja hän ryyppää kaikki viikonloput. Hän sitten muutti asumaan naisystävänsä luokse, jolla oli kaksi lähes teini-ikäistä lasta ja ne lapset eivät yhtään pitäneet serkustani. Mun toinen serkku oli siihen aikaan sanmassa koulussa tämän naisen esikoisen kanssa ja hän suoraan sanoi, ettei tykkää Jannesta (eli äidin avomiehestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ei tämä hyvältä tunnu. Yritän tsempata välillä ja olla tosi mukava sekä kuunnella lapsen puheripulia, jne. Se kaikki on kuitenkin näyttelyä omassa kodissani, mikä ei tietenkään kivaa ole. Kotona pitäisi saada olla rennosti oma itsensä. En pysty rentoutumaan, kun lapsi on tässä kotona. Kun hän on pois, on hyvä olla. Miehen kanssa tulee myös kiistoja juuri silloin, kun lapsi on täällä. Muulloin meillä menee hyvin. Toivon, että muuttaisi kokonaan äidilleen asumaan.
Etkö voisi muuttaa omaan asuntoon, jossa voisit viettää sen ajan, kun miehesi lapsi on isänsä luona?
Lapselliset miehet eivät välttämättä halua enää lisää lapsia. Tämä voi tulla lapsettomalle kumppanille yllätyksenä ja katkeroittaakin.
Seurasin tällaista kuviota vierestä. Lopulta nainen joka oli tehnyt kaikkensa miehen lasten eteen tuli vahingossa raskaaksi. Mies jätti hänet eikä ole missään yhteydessä edes lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso ja lapsi tuli elämääni lapsen ollessa 6kk. Menimme naimisiin ja adoptoin hänet omaksesi kun hän oli kolmevuotias. Erosimme kun hän oli 11. Nyt olen kaikkien lasteni yksinhuoltaja ja kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa elämässäni. Jokaista lastani rakastan.
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ja lapsi tuli elämääni lapsen ollessa 6kk. Menimme naimisiin ja adoptoin hänet omaksesi kun hän oli kolmevuotias. Erosimme kun hän oli 11. Nyt olen kaikkien lasteni yksinhuoltaja ja kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa elämässäni. Jokaista lastani rakastan.
Tuo on ihan eri asia, kun kyseessä on adoptiolapsi eikä bonuslapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa katsoa elokuva Dronningen (Queen of Hearts)
Siinä äitipuoli saa melaa mekkoon poikapuoleltaan.
Mä en ihan rehellisesti ymmärrä, miksi sen etävamhemman luona on vierailtava. Eikö etävanhempi voisi vain viettää aikaa lastensa kanssa? Oma isäni teki niin. Meillä on siis siskopuoli, mutta hän ei koskaan käynyt meillä, vaan käytiin välillä porukalla jossain. Minusta se toimi ihan hyvin. Ja siskopuolella on hyvät välit Isäämme, ehkä jopa paremmat kuin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset miehet eivät välttämättä halua enää lisää lapsia. Tämä voi tulla lapsettomalle kumppanille yllätyksenä ja katkeroittaakin.
Seurasin tällaista kuviota vierestä. Lopulta nainen joka oli tehnyt kaikkensa miehen lasten eteen tuli vahingossa raskaaksi. Mies jätti hänet eikä ole missään yhteydessä edes lapseen.
Ja huvittavaa tässä kuviossa on se, että lapselliset miehet eivät myöskään halua lapsellista naista, koska eivät todellakaan voi sietää toisten lapsia (hyvä kun välillä omiaankaan). Eli ottavat jonkun lapsettoman naisen, joka ehkä haluaisi perustaa perheen, mutta eivät suostu tekemään enempää lapsia. Haluavat, että tämä lapseton nainen sitten alkaisi uudeksi äidiksi miehen lapsille. No se on vähän hankalaa, kun lapsilla on jo äiti. Lopputulos: kaikkia harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset miehet eivät välttämättä halua enää lisää lapsia. Tämä voi tulla lapsettomalle kumppanille yllätyksenä ja katkeroittaakin.
Seurasin tällaista kuviota vierestä. Lopulta nainen joka oli tehnyt kaikkensa miehen lasten eteen tuli vahingossa raskaaksi. Mies jätti hänet eikä ole missään yhteydessä edes lapseen.
Ja huvittavaa tässä kuviossa on se, että lapselliset miehet eivät myöskään halua lapsellista naista, koska eivät todellakaan voi sietää toisten lapsia (hyvä kun välillä omiaankaan). Eli ottavat jonkun lapsettoman naisen, joka ehkä haluaisi perustaa perheen, mutta eivät suostu tekemään enempää lapsia. Haluavat, että tämä lapseton nainen sitten alkaisi uudeksi äidiksi miehen lapsille. No se on vähän hankalaa, kun lapsilla on jo äiti. Lopputulos: kaikkia harmittaa.
Just tuon takia swaippaan jokaisen lapsellisen miehen vasemmalle. Yllättävän paljon on myös niitä, jotka laittavat profiiliin kuvia pienistä lapsistaan esim. kurahaalareissa. Tän pitäisi ilmeisesti herättää äidinvaisto lapsettomassa naisessa? Itse ajattelen lähinnä sitä tuskanhikeä, mitä niiden kurahaalareiden pukeminen aiheuttaa ja sitä rääkymistä ja metakkaakin. Juu, ei kiitos. Ei to-del-la-kaan kiitos.
Olin suhteessa viitisen vuotta lapsellisen miehen kanssa. Lapsi oli 6-v. suhteen alkaessa ja asui joka toisen viikon miehen luona.
Alku oli tosi hankalaa. Lapsi ei puhunut minulle juuri mitään tai päästi suustaan mitä sattui. Ruoka oli pahaa. Haisin pahalle. Tms.
Jossain vaiheessa lapsi sai asperger-diagnoosin. Se helpotti vähän ymmärtämään tätä.
Vuosien varrella opittiin tulemaan toimeen. Se oli sellaista rauhallista rinnakkaiseloa.
Kun sitten miehen kanssa erottiin, lapsen äiti otti yhteyttä. Toki olimme aiemminkin olleet äidin kanssa asiallisissa väleissä. Lapsi oli ottanut eron raskaasti ja ikävöi minua.
Nykyään nähdään lapsen kanssa säännöllisesti. On hän ollut loma-aikaan välillä viikonkin kylässä. Vietetään yhdessä rauhallista arkea. Ymmärrämme toisiamme ja huumorintajummekin kohtaa välillä.
Nyt hän on jo 14-v. ja yhteydenpitomme jatkuu. Olemme kiintyneet toisiimme, ja tunnen syvää myötätuntoa häntä kohtaan, kun kaverisuhteet eivät tunnu
onnistuvan ja koulussa on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä miehen kanssa 3 vuotta, miehellä nyt 7- ja 10-vuotiaat lapset. Tulemme ihan hyvin toimeen. En rakasta lapsia, mutta pidän heistä. He ovat miehellä vain joka toinen vklp. Uskon tämän helpottavan lapsista tykkäämistä ja jaksamista. Tilanne voisi olla erilainen jos olisivat meillä enemmän. Kun lapset tulevat, on heitä kiva nähdä , mutta aina myös iloinen kun he lähtevät äitinsä luokse sunnuntaina. Meidän välit ovat hyvät, mutta eivät super läheiset kun niin harvoin nähdään. Näillä lapsilla ei ole mitään ADHDta tms. Nepsylapset voivat olla paljon raskaampia,
Omat asunnot, suhde toimii vaikka ei asuisi yhdessä tai vietä kaikkea aikaa yhdessä!