LouLou

Mitä tehdä, kun on vaikeuksia löytää kumppani?

1/4

Lukuaika 10-20 minuuttia

Jos aihe ei kiinnosta, ei välttämättä tarvitse kertoa erikseen sitä, ettei aihe kiinnosta. Jos olet parisuhteessa, ei tämä koske sinua. Jos olet sinkku ja tyytyväinen sellainen, ei tämä koske sinua. Saatat kuitenkin tuntea sellaisen sinkun, joka toivoisi rinnalleen kumppania. Siksi sinunkin kannattaa keskusteluun osallistua, sillä juuri sinun neuvosi ja apusi saattaa olla se, joka saa (iki)sinkun tekemään ne ratkaisevat toimet. Tietysti mahdollista on myös olla tekemättä mitään. Tässä keskustelussa oletetaan kuitenkin, että a) sinkku haluaa löytää kumppanin, ja b) on valmis tekemään sen eteen työtä. Lisäksi käsittelyssä olkoon selkeyden vuoksi heterosuhde miehen ja naisen kesken. Sateenkaarisuhdetta etsiville voidaan tarvittaessa myöhemmin avata oma keskustelunsa, jos tarvetta on. Oma osaamiseni ei kuitenkaan sellaiseen riitä.

Aiheena ei ole se, miten maailma makaa. Aiheena on mitä tehdä sen jälkeen, kun on ensin hahmottanut, miten maailma makaa. Vallitsevaa tilannetta yhteiskunnan tasolla ei yksilö voi muuttaa. Yksilö ei myöskään voi muuttaa sitä, millaisia ominaisuuksia haluttu sukupuoli kumppaniltaan noin yleensä odottaa. Toisin sanoen yksilö voi muuttaa vain itseään. Toki myös vakaassa parisuhteessa elävä tai sinkkuudestaan kiinni pitävä voi ryhtyä itseään kehittämään, ja sen voi sanoa olevan suotavaakin. Motivaatio vain on erilainen.

Yksi mahdollisuus on vain hyväksyä sinkkuutensa pysyvänä olotilana, ja tehdä elämästään siltä pohjalta mahdollisimman miellyttävä. Tämä ei kuitenkaan ole keskustelun aiheena. Tarkoituksena ei myöskään ole kerätä jo pariutuneiden tunteikkaita kuvauksia siitä, miten ovat puolisonsa tavanneet, ja miten tyytyväisiä ovat valintaansa. Edelleen käsittely keskittyköön konkreettisiin toimiin eikä sen painottamiseen, että tunteet heräävät, ihmiset rakastuvat ja niin vain tapahtuu. Niin tapahtuukin, mutta sen toteaminen ei auta sinkkua, joka kaipaisi kumppania rinnalleen. Tai auttaa siinä tapauksessa, jos sinkku etsii oikeutusta olla tekemättä mitään. Mutta sekään tilanne ei ollut tämän keskustelun aiheena.

Ja näin varsinaiseen aiheeseen.

Miksi peräännyt treffeistä mukavasti sujuneen jutustelun jälkeen, kun toinen kertoo olevansa isä/äiti?

Jos lapset ovat sinulle totaalinen dealbreaker, voisitko perustella kantasi? Kiitos!

Kokemuksia? Puoliso muuttui lapsensa synnyttyä (uusperhe)

Teen aloituksen silläkin uhalla, että sontaa sataa niskaan, koska uusperhe. Mutta jospa joku osaisi kertoilla mahdollisia omia kokemuksiaan suunnilleen vastaavassa tilanteessa, niin saisi vähän perspektiiviä asioihin jatkokäsittelyä ajatellen.

Tilanne on siis se, että meillä on uusperhe, jossa vain minulla oli lapsia ennestään. Seurustelimme aluksi noin 9kk ihan vaan kahden kesken ennen kuin edes otin puolison puheeksi lasteni kanssa. Tämän jälkeen meni vielä hetki, että tapasivat. Kaikki meni hyvin ja aloimme hissukseen viettää aikaa yhdessä enemmän. Jossain vaiheessa sitten puoliso asui meillä aina, kun lapseni olivat minulla ja kahdestaan asuimme, kun lapset olivat toisen vanhemman luona. Asiat sujuivat hyvin, en odottanut puolisoni "rakastuvan" lapsiini, mutta tulivat toimeen ja tykkäsivät toisistaan ja teimme usein asioita yhdessä (lautapelejä, leikkipuistoilua, uimista, päiväretkiä, leffoja, kävelyjä, talvilajeja, lukemista jne). Meillä oli välillä haastavaa puolison epävarmuuksien ja mustasukkaisuuden vuoksi, mutta asiat muuttuivat kuitenkin parempaan suuntaan. Jälkiviisas voi tietysti tässä vaiheessa olla, mutta silloin hän osasi puhua ja kääntää kaiken hyväksi.

Tätä yhteiseloa oli jatkunut jo pitkästi yli vuoden verran, kun puolison oma asunto myytiin. Hän itse halusi laittaa sen myyntiin ja että etsisimme yhteisen kodin. Tuota reilun vuoden yhdessä asumista oli siis edeltänyt myös koko porukan tutustumisvaihe + meidän kahdenkeskinen seurusteluvaiheemme. Hän muutti osoitteensa virallisesti luokseni, mutta käytännössä juuri mikään ei tuossa kohtaa muuttunut, koska hänhän oli jo muutenkin asunut kanssamme.

Löysimme jonkin ajan kuluttua yhteisen kodin ja muutimme sinne. Edelleen hän tuli hyvin toimeen lasteni kanssa, mutta ehkä jotain pientä oli muuttunut näin jälkikäteen ajateltuna. Hän alkoi ottaa hiukan enemmän "käskyttäjän" roolia, mutta minusta se vaikutti ihan normaalilta. Aiemmin hän ei nimittäin oikein ollut uskaltanut käskyttää tai komentaa lapsiani, vaikka siihen olisi joskus ollut ihan aihetta ja myös minun siunaus.

Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle), yhteiset tekemiset olivat pikkuhiljaa jääneet pois ja kun yritin jotain ehdottaa, niin vastaus oli luokkaa "onko pakko?".

Vauvan synnyttyä tilanne paheni huomattavasti. Lapseni eivät saaneet oikein olla vauvan lähellä (kyse ei ole mistään täysin vahdittavista pikkulapsista, vaan kouluikäisistä), eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan. Kun puhutin häntä näistä jutuista useita useita kertoja, niin vastaus oli luokkaa "minä maksan heidän asumisestaan, he eivät maksa mitään". Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin.

(Jatkuu seuraavassa viestissä)

Mihin naiset tarvitsevat parisuhdetta?

Olen nyt ollut sinkkuna useamman vuoden. Aluksi se oli ahdistavaa ja pelottavaa, koska olinhan ollut parisuhteissa koko aikuisikäni. Nyt kun on tottunut yksinoloon, en halua miestä vaivoikseni enää ikinä. Suurin osa parisuhteistahan on täyttä pashaa ja tästähän on tehty tutkimuksiakin, että sinkut ja lapsettomat naiset on kaikista onnellisimpia, koska miehet luistavat vastuusta kotona ja lapsien hoidosta ja ovat tunnetaidoiltaan vauvan tasolla. Mihin tarviitte niitä miehiä parisuhteilijat?

Poikaystävän käyttäytyminen ruokaa ja rahaa kohtaan

Ensimmäisiltä treffeiltä alkaen olemme maksaneet kumpikin omat syömisemme ja juomisemme. Nyt kun vietämme suurimman osan ajasta yhdessä, käymme ruokakaupassa yhdessä ja kokkaamme yhteisen aterian. Oleilemme lähes aina hänen luonaan, sillä itse asun pienessä yksiössä, niin tilaa ei ole kovinkaan paljon.

Meillä on poikaystävän ehdotuksesta käytössä Splitwise sovellus, eli sinne pistetään kaikki kustannukset ja sovellus laskee kulut tasan. Tämä on minulle ok, mutta jotenkin minua häiritsee ja vähän loukkaakin se, että poikaystävä pistää sinne ihan kaikki kulut, auton polttoaineen ja kondomitkin. Olen usein ostanut omasta rahapussista hänen luokseen vessapaperia, tai leiponut herkkuja vietäväksi, ym eikä tulisi mieleenkään pistää niitä kuluja tuonne sovellukseen. Tykkään myös silloin tällöin tarjota vaikka juoman tai jäätelön hänelle ulkona, mutta vastaavaa anteliaisuutta en ikinä saa häneltä takaisin tai sitten huomaan, että jälkikäteen ostos on merkitty sovellukseen ja maksan oman osuuteni.

Ja sitten se, että kun ostamme yhteisiä ruokia, niin poikaystävä tuntuu oikein vauhdilla syövän kaksin käsin, etten vain ehdi syödä yhtäkään palasta enemmän kuin hän. Esim. jäätelöpurkki tai pakastekakku, mies syö niistä 2/3 osaa ja minä 1/3. Meillä oli kerran oliiveja kupissa, joita söimme kun katsoimme elokuvaa. Mies veti kauhealla vauhdilla niitä oliiveita ja viimeisenkin oliivin veti naamaansa. Ei siis edes tarjoa viimeistä muruakaan minulle.
Huomautin, että olipas hieman töykeää ottaa se viimeinenkin oliivi, eikä tarjota kohteliaisuutta naiselle. Hänen puolustuksekseen muka söimme oliiveja vuorotellen niin, että ne oliivit menivät täysin tasan. Eivät menneet, kun katsoin vieressä ihmetellen sitä sen paniikissa suuhun lappamista, ettei vaan jää jostain paitsi.

Miten joku voi olla noin nuuka? Johtuuko siitä, että on vanhempiensa ainoa lapsi, kun taas minä olen tottunut jakamaan asioita sisarusteni kanssa.
Mulla on todella epänaisellinen olo, kun kaikki pistetään noin tarkkaan puoliksi, kaiken huippuna ne kondomitkin.

Ellei mies olisi muuten ihana ja rakastava, en varmaan jaksaisi katsoa tämmöistä nuukailua :/ Mutta alkaahan tässä hieman katkeroitumaan, kieltämättä. Nykyaikaahan se on, että kulut jaetaan, mutta mun luonteeseen kuuluu anteliaisuus rakkauden eleenä. Ei ole siitäkään kyse, että mies olisi köyhä. Tienaa minua enemmän ja on vieläpä hyväpalkkaisella alalla ja yliopistokoulutus.

HALLITUS: Kela maksaa noin 200 miljoonaa elatustukea suomalaisten miesten puolesta.

Minkälaisia tarinoita näiden takana on?
Miksi osa saa ikuisen nollasopimuksen, vaikka voisivat maksaa omien lastensa elatuksen?

Tutun 3 lapsen elatuksen maksaa valtio, vaikka tuttu tienaa hyvin yrittäjänä.
Käräjillä on sovittu ikuinen nollasopimus kaverin tehtyä nollatulos yrittäjyyttä aloittaessa. Tämä asia pitää ottaa uudelleenkäsittelyyn ja laittaa hänet maksamaan omista lapsistaan. Kyseinen tyyppi muutoinkin kaikessa röyhkeä vedättäjä.

Säästöjä tulee, kun vedättäjät alkavat hoitamaan omat asiansa!