Vauvasta haaveilevat yli 35-vuotiaat

Täällä jo 39-vuotias ensimmäisestä kuumeileva nainen. Yritystä takana kolme kiertoa. Pelottaa, että ei enää tule raskaaksi.

Moikka!

Olen pian 36v ja kolme lasta ennestään (15, 13 ja 8v), mies 44v ja kolme lasta (16,14 ja 12v), yhteisiä lapsia ei ole ja eikä koskaan ajateltu hankkivammekaan. Ollaan oltu yhdessä pian 6 vuotta, ja ihan puskista alkoi tämä vauvakuumeilu vähän aikaa sitten.

Mulla on hormonikierukka ollut viimeiset 7 vuotta käytössä ja nyt olisi tarkoitus siitä luopua ja katsoa, saataisiinko vielä yhteinen lapsi.

Tämä on kyllä tosi jännää! Kummallakin pää ihan pyörällä, miten tämä nyt tälleen, eihän tässä mitään järkeä ole, kun lapset alkaa olla jo isoja, mutta kuitenkin vauva olisi tervetullut.

Ohhoh, tänne on tullut eloa, kiva! :)

Mää oon ehtinyt täyttää 37 vuotta tässä välissä. Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon ja toisesta ehdin tehdä plussan, mutta sekin raskaus meni kesken muutaman päivän päästä. Taidetaan luokitella kemialliseksi raskaudeksi.

Sain lähetteen lapsettomuuspolille, kerta ikää on jo tämän verran ja raskaudet eivät ole ottaneet jatkuakseen. Syyskuun lopussa pääsen polille.

Tässä on käyty aikamoista tunnemylläkkään ilon, katkeruuden ja surun keskellä. Mutta ei auta kuin yrittää uudestaan. Lapsia haluamme ja usko on vahva siihen, että vielä joku päivä saadaan lapsukaiset syliin asti.

Hei kaikki!

Uusi kirjoittelija ilmoittautuu... Olen 37-vuotias ja ensimmäistä yritämme mieheni kanssa.  Nyt on toinen yrityskierto menossa. Ekassa en tainnut osata ennustaa ovulaatiota oikein, koko kierto olikin lyhyempi kuin luulin. (Pillerit jätin pois kesäkuussa, voiko "luonnon oma kierto" tosiaan muuttua niiden takia eri pituiseksi kuin aiemmin?!)

Nyt olen ottamassa järeämmät aseet käyttöön ja tilasin ovulaatiotestejä. Mietin että tässä iässä ei viitsisi tuhlata aikaa arpomiseen. Jännä, miten kovasti odotin viimeksi että voisin tehdä raskaustetin ja pettymys oli suuri, kun siihen pisteeseen ei päästykään. En yhtään arvannut, miten kovasti haluankaan vauvan. Pelkään ihan suunnattomasti, että en voi tulla raskaaksi, vaikka vielä ei sellaiseen pelkoon periaatteessa ole syytä. Kaikilla ystävillä on vaan mennyt lastensaanti niin hyvin, että jotenkin sitä pelkää olevansa se tilastollinen poikkeus :/

Onko täällä muita jotka yrittävät (tällä iällä) ensimmäistä lasta? Tsemppiä ja hyvää onnea  kaikille!

Hei!

Täällä 35-vuotias ensimmäistään yrittävä. Lopetin pillerit vasta äskettäin, heti samana iltana alkoi kuukautiset. Olen lukenut joidenkin tulleen heti raskaaksi, joten nyt ensimmäisenä yrityskuukautena kp 11-20 olemme ns. panneet menemään väh. joka toinen päivä. Tissit ovat olleet pillerien lopetuksesta lähtien todella kipeät. Katsotaan, katsotaan. Eikö ne siittiöt elä kuitenkin sen pari päivää tuolla sisällä.

Tsemppiä meille kaikille!

Hei Ilonainen!

Mää olen 37 v. ja miehen kanssa yritetään esikoista. Pillereitä söin vuodesta 1997 vuoden 2015 marraskuuhun. Viime joulukuun alusta olen tikuttanut ovikset Cb:n digitaalisilla. Takana kaksi raskautta, toinen päättyi maaliskuussa keskeytyneeseen keskenmenoon (tyhjennettiin lääkkeillä polilla) ja toinen oli heinäkuussa kemiallinen raskaus.

Olen saanut ajan lapsettomuuspolille syyskuun lopulle. Kävin ensin kunnallisella lääkärillä elokuun alussa, jossa otettiin verikokeita. Kaikki oli ok. Ainoa mikä omaan silmään on nyt pistänyt, on kilppariarvo. Se on hyvä, mutta pitäisi olla alle 2,5 kun yrittää raskautta. Suomessa ei tuota rajaa lääkärit kauheasti suosi, mutta esim. Ruotsissa asiaan puututaan heti. Mää otan asian puheeksi lapsettomuuspolilla.

Alkaahan tässä vähän katkeroitua, kun ei ole pienestä vielä tietoa. Touhut on varmasti ajoitettu oikein, mutta joskus ovistestit näyttävät plussaa, vaikka ovista ei tapahdu. Mulla on ongelmana lyhyt luteeaalivaihe joka on vain 8-9 päivää. Siinä ajassa on vaikea munasolun kiinnittyä, tosin mahdotonta se ei ole. Mutta sellainen 12-14 päivää olisi ihanteellisin.

Mutta sitkeästi täällä vielä toivotaan omaa/omia pienokaisia. Kertaakaan ei ole tehnyt mieli heittää hanskoja tiskiin, mutta kyllähän tässä on ollut kohta vuoden verran sellaista tunneskaalaa että on ollut kuluttavaa.

Tsemppiä kaikille yrittäjille :)

Hei Inkivääri ja Vauveli vanhalle!

Olen Vauveli vanhalle, todella pahoillani, että oot joutunut kokemaan kaiken tuon. Kunpa saisit pian oman vauvan syliin asti. Uskon, että on ollut kuluttavaa :(

Itse tilasin myös noita CB:n digitestejä. Jos tilanne venyy, saatan kiristää kukkaronnyörejä ja koittaa jotain halvempaa merkkiä, mutta katsotaan nyt miten lähtee.

Kuulostaa, että teillä on Inkivääri ainakin yritys kohdallaan! 

Mää tein eilen ylläriplussan :) Oon nyt tehnyt neljä testiä että eiköhän pikkuhiljaa ole aika uskoa. On vielä aikaista, vasta dpo12. Mutta josko kolmas kerta toden sanoisi. Kyllä se siis tälläkin iällä onnistuu, mulla kolmas raskaus viime helmikuun alusta lähtien.

Ei muuta kuin hommiin vaan :)

Ihanaa! Paljon onnea VV!

Onpa kivaa ja rohkaisevaa kuulla hyviä uutisia! :) Varmaan aika uskomaton tunne, kun näkee testissä sen plussan. <3

Loppuviikosta on aika ottaa ovulaatiotestit käyttöön. Kunpa saisi asiat rullaamaan...

Vauvasta haaveillaan täälläkin. Ikää 35v, pillerit jätetty pois maaliskuussa. Vielä ei ole tärpännyt. Kyselin julkkaripuolelta tänään perhesuunnitteluneuvolasta, että saiko tässä iässä jo aiemmin nuo labra ja uä-tutkimukset, jos raskautta ei kuulu.

Ei kuulemma saa mitään tutkimuksia, vaan vuosi pitäisi olla yritystä. Minulla myös endometrioosi todettu aiemmin mutta eipä kuulemma merkitystä, se on vuosi odotettava julkkaripuolelle pääsyä. Lähinnä olisin halunnut perusjutut tarkistustaa. Aiemmassa gynen tarkistus ultrassa oli tekstissä mainittu näin uä-tutkimuksesta "Retroversio kohtu, endometrium ohut 2.8 mm, ap-mitta normaali". Mitä liekään tarkoittaa :D 

Hei Amelia!

Onpa kurjaa toi, ettei julkiselle puolelle pääse aiemmin. Vuosi on kuitenkin suht pitkä aika odotella. On tää muutenkin yhtä odottelua: ensin odotat, että tulisi se perhanan ovulaatio ja sit odotetaan, että koska voi tehdä raskaustestin. Jos ja kun negaa näyttää, niin taas alkaa sama jenkka. Sitä vaan toivoisi, että pääsisi odottamaan ihan varsinaisessa merkityksessä!

Muutenkin on jännä, että kun siihen päätökseen tultiin, että lasta yritetään, niin aluksi ajatteli katselevansa rauhassa miten asiat etenee.  Mutta itse en kuitenkaan ole pystynyt siihen! Kävikin niin, että sen lapsen haluaisi asap - vaikka tietää järjellä, että saattaa kestää tämä raskautuminen.

Miten teillä muilla menee?

Heippa!

Itse täytän juuri 37v. Minulla on ollut ongelmia kierron kanssa ja sitä on tässä hoidettu. Tikutin ovulaatiota koko kuukauden, enkä sitä koskaan löytänyt. Nyt kuitenkin outo olo ja kp. 32 menossa. En uskalla vielä tehdä testiä, sillä pelkään pettymystä. Viipyilen vielä hetken ajatuksessa "Mitäs jos...". Minulla ei ole lapsia ennestään. Yksi keskeytys minulle on tehty nuorempana ja sekin on kummitellut mielessä pelkona katkeruudesta.

Tuntuu, että jatkuvaa vuoristorataa mahanpohjassa (ja pään sisässä) tämän ikäisen lisääntyminen. Ensin jännätään ovulaatiota, sitten raskaustestiä, sitten sitä pysyykö se parka sisällä... Ja sitten tottakai jännätään onko sydänvikaa tai muita kehistyshäiriöitä. Siis rautaiset hermot saa ihmisellä olla, nostan hattua kaiken sen kokeneille!

Moikka Romy!

Oot ehkä ehtinyt jo testailla, toivottavasti hyvää kuuluu. Kirjoitit tuosta nuoruuden keskeytyksen "kummittelusta". Elämäntilanteet nuorempana ovat olleet niin erilaisia kuin nyt, että niitä on vaikea verrata. Olet tehnyt parhaan mahdollisen valinnan siinä tilanteessa, mutta on ymmärrettävää että asia nousee ajatuksiin nyt kun haluaisi ja olisi mahdollisuus perheeseen. Lähettelen halauksia!

Joo, rautahermoja kai vaaditaan. Itsellä menossa vasta toka yrityskierto, mutta jo nyt pelkään, etten voikaan saada lapsia. Yritin tikuttaa ovulaatiota ja olin jo varma etten ovuloi ollenkaan, kunnes nyt kp 20 tulikin se kaivattu hymynaama. Ehkä pillereiden lopetus vielä aiheuttaa epäsäännöllisyyttä tai sitten mulla on vaan todella myöhäinen ovulaatio. Muistelen että luonnollinen kierto olisi toisaalta jotain 30 ja 35 välillä. Saa nähdä.

Heippa! Täällä vaikuttaa olevan samankaltaisesta tilanteessa olevia naisia kuin minä. Olen melkein 35-vuotias. Mieheni on 38-v. Meillä on kaksi lasta, 11- ja 13-vuotiaat. Olen koko ajan haaveillut kolmannesta lapsesta, mutta mies on laittanut vastaan. Aina luovutan, koska ikäeroa tulee mielestäni liikaa. Silti vauvakuume nostaa aina päätään!! Ihana kuulla, että täällä on muillakin jo "vanhoja" lapsia. Ystävilleni on pieniä lapsia ja tiedän, että he eivät ymmärrä tilannettani. He ajattelevat, että ihanaa kun sun lapset on jo niin isoja ja voit tehdä mitä vaan vapaa-ajallasi. Minä ajattelen, että kohta on koti tyhjä, ketä minä sitten halin ja hoivaan 😄

Olin sairaanhoitajan luona kuulemassa kilpirauhaskokeen tuloksia (ei mtn taaskaan) ja hän laittoi minut kolesterolikokeeseen. Samalla puhuin, että olen ollut 11kk syömättä pillereitä, mutta en ole tullut raskaaksi. Hän lupasi lisätä verikokeeseen keltarauhashormoni-arvot, että näkee onko niissä häikkää. Verikokeen tuloksia sitten kuulemaan lääkäriin, joka tekee samalla gynekologisen tutkimuksen.

Oli kiva lueskella juttujanne, toivottavasti palsta pysyy aktiivisena! Ja onnea plussanneille!

Hei Ilonainen!

Kiitos paljon tsemppauksestasi, olet aivan oikeassa. Minulla on vielä vähän monimutkaisempi tilanne, kun mieheni välillä on myönteinen lapsen saamiselle ja välillä taas vaatii ehkäisyä. Olen myös vääntämässä viimeisiä opintoja ym. painetta/ huolta tulevasta/ stressiä. Ja se stressi on ilmeisesti syynä kroppani tilanteeseenkin. Menkat tuli joo, mut ovista ei ilmeisesti ole koko kuukautena tullutkaan. Siksi pitkä kierto. Ja syykin on selvillä, kp 23 progesteroniarvo oli vain 8 (verikokeesta), mikä tarkoittaa sitä, että en ovuloi eikä tuo hormonimäärä voi ylläpitää raskauttakaan. Stressi muuttaa progesteronia kortisoliksi ym. Jos elämä olisi vakaata, asia olisi ehkä toisin. Nyt tarvitsisin Clomeja (ovulaatiota stimuloimaan) ja niitähän ei ilman miestä määrätä julkisella puolella (käsittämättömän "keskiaikainen" sääntö, että tarvitaan mies siihen hohlhoamaan, että nainen saisi kroppansa toimimaan normaalisti). Yksityiselle ei ole varaa, ellen sitten ala ravaamaan Tallinnassa klinikalla ja muutenkin hanki lapsia vaikka tanskalaisella spermalla. Tai sitten saada mies mukaan projektiin. Tätä parisuhdetta vaan on leivottu jo vuosia, että saa nähdä meneekö kaikki uusiksi.

Sinulla Ilonainen ei kuullosta ollenkaan pahalta tilanne, kropalla kestää varmasti jokin aika saada pillereiden jälkeen luonnollinen balanssi, mutta sitten voikin ihan hyvin napsahtaa! Tsemppiä sinulle.

Tervehdys

Liityn joukkoonne, vauvasta haaveilen nyt uudelleen.

Meille oli tulossa vauva vielä kuukausi sitten, mutta kuoli 13-14 viikoilla ja syntyi 14.8 kuolleena vkoilla 16+5

Eli liityn varovaisena joukkoonne.

Ennestään 5 lasta 10-24v. ikää 44v.

Uutta uskallan jo toivoa.

Hei Uusimamma! Voi mikä kamala tilanne :( En osaa edes kuvitella tunteitasi. En ole ikinä saanut keskenmenoa tms. Suru on varmasti suuri. Toivottavasti pian tulet uudelleen raskaaksi ja voit odottaa vauvaa ilman huolta. Kiva kuulla, että sinullakin on vanhempia lapsia. Itse olen stressannut kovin sitä, että voinko enää tehdä lapsia, kun edelliset ovat jo niin vanhoja! Onko se reilua heitä kohtaan, jaksaako aloittaa vauva-arkea uudelleen, mitä muut ajattelevat jne. Kamalaa kun lapset kasvavat, minulla on vielä niin paljon hoivaviettiä jäljellä!!

Romy: Minulla vähän sama tilanne miehen suhteen, hän on vähän kiikunkaakun vauvan suhteen. Hän vastusti vauva-ajatusta, "Se maksaa niin paljon. Meillä on jo kaksi tervettä lasta, kolmas on varmasti vammainen. Ei jaksa enää aloittaa alusta.". Kun sitten ilmoitin, että haluan vauvan ja lopetan pillerit, ei hän laittanut vastaan. Siitä on 11kk aikaa. Muutaman kerran on ollut kuukautiset päivän pari myöhässä ja hän on ollut yhtä innoissaan kuin minä.

Kävin tänään verikokeessa ja parin viikon päästä lääkäriaika, sitten nähdään mikä on hormonien tilanne. Kyllä tämä odottaminen on turhauttavaa!! Koko ajan kuvittelee itselleen oireita, milloin on tissit kipeät, milloin mahaa nipistelee.

Pikri; Kyllä jaksaa.

Paremmin kuin silloin muut lapset oli pienii.

Nyt on hyvä hetki nauttia vauvasta eri tavoin :)

Hei kaikki :)

Pikri, tosi ihanaa, että miehesi on kuitenkin mukana alkuvastustelun jälkeen. Minulla on vähän surkeampi tilanne: ei aikaisempia lapsia ja tuleviakin selkeästi pelätään. Mieheni on herkkä ja hänen kaikki energiansa menee oman arjen pyörittämiseen (työ). Alan olla kyllästynyt siihen ja mietinkin tässä uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa...

Miten Ilonaisen "projekti" sujuu?

Minulla tosiaan verikokeessa todettiin progesteroni niin alhaiseki, että en ovuloi. Teroja söin jo ja nyt yritän vähentää stressiä (joka on tässä tapauksessa todennäköisin syy). Mutta, ystäväni intoilee jättihelokkikapseleista hormonitoimintaan. Onko kenelläkään kokemusta? Lisäksi katsoin, että Vitamore-luontaistuotekapseleissa on villijamssia, joka auttaa progeen (keltarauhashormoniin). Onko kenelläkään kokemusta näistä luontaistuotteista hormonitasapainon apuna (näin "vanhemmalla" iällä)?

Hei kaikille, Kaipa liittyisin seuraanne minäkin, uusioperheen äiti 39. Minulla lapsia 2 ja miehellä 4. Yhteinen pieni enkelipoikamme syntyi kesällä rv17 ja nyt pikkuhiljaa suru taittumassa. Varovaisesti toive pienestä nostaa päätään, josko vielä onnistaisi <3