Pikri

Heippa! Täällä vaikuttaa olevan samankaltaisesta tilanteessa olevia naisia kuin minä. Olen melkein 35-vuotias. Mieheni on 38-v. Meillä on kaksi lasta, 11- ja 13-vuotiaat. Olen koko ajan haaveillut kolmannesta lapsesta, mutta mies on laittanut vastaan. Aina luovutan, koska ikäeroa tulee mielestäni liikaa. Silti vauvakuume nostaa aina päätään!! Ihana kuulla, että täällä on muillakin jo "vanhoja" lapsia. Ystävilleni on pieniä lapsia ja tiedän, että he eivät ymmärrä tilannettani. He ajattelevat, että ihanaa kun sun lapset on jo niin isoja ja voit tehdä mitä vaan vapaa-ajallasi. Minä ajattelen, että kohta on koti tyhjä, ketä minä sitten halin ja hoivaan 😄

Olin sairaanhoitajan luona kuulemassa kilpirauhaskokeen tuloksia (ei mtn taaskaan) ja hän laittoi minut kolesterolikokeeseen. Samalla puhuin, että olen ollut 11kk syömättä pillereitä, mutta en ole tullut raskaaksi. Hän lupasi lisätä verikokeeseen keltarauhashormoni-arvot, että näkee onko niissä häikkää. Verikokeen tuloksia sitten kuulemaan lääkäriin, joka tekee samalla gynekologisen tutkimuksen.

Oli kiva lueskella juttujanne, toivottavasti palsta pysyy aktiivisena! Ja onnea plussanneille!

Hei! Itse sain esikoiseni ylioppilaskirjoitusten keskelle 19-vuotiaana. Sain ylioppilaslakin ja olin vauvan kanssa kotona noin vuoden. Hain muutaman kerran yliopistoon mutta en päässyt ja siksi menin ammattikouluun opiskelemaan ammatin. Ammattikoulun työharjoittelusta jäinkin sitten nykyiseen työpaikkaani ja olen opiskellut töiden ohella mm. korkeakoulututkinnon. Nyt se vauva on sen ikäinen, että aloittaa kohta itse lukion tai amiksen. Minulla ei ollut mitään ongelmia vauvan ja opiskelujen yhdistämisestä, ehkä hyvän tukiverkon ansiosta. Mies on säilynyt samana ja ollut aina tukena, samoin muu perhe ja ystävät ovat auttaneet aina, kun olen tarvinnut apua. Nuorena sitä jaksoi hyvin vauva-arjen. En ole ikinä ollut mikään bilehile, joten sen kanssa ei ole ollut ongelmia. Näin jälkikäteen ajateltuna tajuaa sen, kuinka nopeasti vauva kasvaa ja olisi pitänyt nauttia vauva-ajasta enemmän ja rauhassa. Liian paljon stressaain jatko-opintoja.

Kyllä asiat aina selviävät puolin ja toisin. Vauva voi mennä päiväkotiin kun jatkat opintoja tai menet töihin. Elämä jatkuu, ja vain entistä rikkaampana vauvan kanssa.

Hei Uusimamma! Voi mikä kamala tilanne :( En osaa edes kuvitella tunteitasi. En ole ikinä saanut keskenmenoa tms. Suru on varmasti suuri. Toivottavasti pian tulet uudelleen raskaaksi ja voit odottaa vauvaa ilman huolta. Kiva kuulla, että sinullakin on vanhempia lapsia. Itse olen stressannut kovin sitä, että voinko enää tehdä lapsia, kun edelliset ovat jo niin vanhoja! Onko se reilua heitä kohtaan, jaksaako aloittaa vauva-arkea uudelleen, mitä muut ajattelevat jne. Kamalaa kun lapset kasvavat, minulla on vielä niin paljon hoivaviettiä jäljellä!!

Romy: Minulla vähän sama tilanne miehen suhteen, hän on vähän kiikunkaakun vauvan suhteen. Hän vastusti vauva-ajatusta, "Se maksaa niin paljon. Meillä on jo kaksi tervettä lasta, kolmas on varmasti vammainen. Ei jaksa enää aloittaa alusta.". Kun sitten ilmoitin, että haluan vauvan ja lopetan pillerit, ei hän laittanut vastaan. Siitä on 11kk aikaa. Muutaman kerran on ollut kuukautiset päivän pari myöhässä ja hän on ollut yhtä innoissaan kuin minä.

Kävin tänään verikokeessa ja parin viikon päästä lääkäriaika, sitten nähdään mikä on hormonien tilanne. Kyllä tämä odottaminen on turhauttavaa!! Koko ajan kuvittelee itselleen oireita, milloin on tissit kipeät, milloin mahaa nipistelee.

Pääseeköös siihen suljettuun ryhmään vielä? Ja on varmasti sellainen, ettei näe muille, en halua kenekään tietävän :D