Vauvasta haaveilevat yli 35-vuotiaat

Täällä ilmoittautuu 36v vauvasta haaveileva! :) Lapsia ei ole ennestään ja jännittää että tärppääkö enää tässä iässä.. Jotenkin on tosi dinosaurus olo kun tuntuu että kaikki kaverit ym ovat saaneet lapset alle kolmikymppisinä.

Mahtavaa, että löytyy sentään muitakin.

Mulla oli ovulaatio ja yritys kolme päivää sitten. Kuulostelen raskausoireita ja taitaa kuulostaa ihan höperöltä, mutta olen muka tuntevinani outoja tuntemuksia vatsassa ja alavatsa turvottaa. Olen ihan jännityksessä tämän asian kanssa. Toisaalta pelkään, ettei tärppää ja toisaalta pelkään, että tärppäs heti. Pelottaa, et mihin on ryhtymässä ja samalla pelottaa, ettei mitään tapahdukaan. Mitenkäs siellä? Onko jo yritys päällä?

Täällä myös yksi 36 vuotias kuumeilija. Lapsia meillä on jo 4 mutta kun syliin mahtuisi vielä yksi käärö... Yritystä takana muutama kierto ja nyt olen omasta mielestäni satavarmasti raskaana. Menkat pitäisi alkaa maanantaina joten sinne asti pidän toivoa yllä.

[quote author="pussikenguru" time="10.09.2015 klo 17:37"]Mulla oli ovulaatio ja yritys kolme päivää sitten. Kuulostelen raskausoireita ja taitaa kuulostaa ihan höperöltä, mutta olen muka tuntevinani outoja tuntemuksia vatsassa ja alavatsa turvottaa. Olen ihan jännityksessä tämän asian kanssa. Toisaalta pelkään, ettei tärppää ja toisaalta pelkään, että tärppäs heti. Pelottaa, et mihin on ryhtymässä ja samalla pelottaa, ettei mitään tapahdukaan. Mitenkäs siellä? Onko jo yritys päällä?
[/quote]

Vähän samoja tuntemuksia täällä! Oikeastaan reilu kk sitten "alettiin yrittämään" mutta nyt viikko sitten ovulaation aikaan tosissaan. Oireitahan on jo hirveästi :) mutta jotenkin peruspessimistinä luulen että kuvittelen kaiken. Alamasua nipistelee vähän menkkatyyliin ja tänään kiivetessä keittiöjakkaralle vihlaisi vasemmalta puolelta. Eilen yökkyytti kun maistoin redbullia josta normaalisti pidän. Pelko ja jännitys täälläkin. Juurikin siitä onnistummeko ja mitä jos ei. Ja entä jos testi näyttääkin plussaa. Toisaalta taas varma tunne että kyllä kaikki menee niinkuin pitääkin. Mies on kyllä innolla mukana. Ensimmäinen olisi sillekkin. Mutta katsellaan ja jännitellään..

Tänään ei tunnu mitään oireita! Maha ei turvota, ei ainakaan läheskään niin paljon kuin eilen. Ainut oire, mitä vähän mietin on kirkas valkovuoto, joka siis muistuttaa ovislimaa, muttei ole niin sitkeää. Voiko se olla joku oire?

Lisäksi on sitten tämä henkinen puoli.. Mihin sitä oikeen on ryhtymässä..

[quote author="pussikenguru" time="11.09.2015 klo 13:22"]Lisäksi on sitten tämä henkinen puoli.. Mihin sitä oikeen on ryhtymässä..
[/quote]

Veit niin sanat suusta!! Edellisen miehen kanssa oli ehdoton ei lapsen suhteen. En halunnut lapseni isäksi epävakaata miestä josta ei olisi ollut yksinkertaisesti vastuuta kantamaan. Hän lisäksi vihaa lapsia. Tajusin ja uskalsin onneksi viimein lähteä onnettomasta avoliitosta ja nyt yllätyin itsekkin tästä vauvakuumeesta. Nykyinen mieheni pitää lapsista ja on muutenkin isäainesta kaikinpuolin. Vielä kun toteutus onnistuisi. Päädyin nuorena aborttiin ja pelkäänkin nyt etten enää saa toista mahdollisuutta. Voi huokaus näitten ajatusten kanssa!!

Mulla myös ajatuksia siihen suuntaan että onko mitää järkeä enää raskautua kun lapsia jo on ja nuorinkin 5 vuotias. Viimeisin raskaus oli minulle vaikea ja synnytys dramaattinen ja silloin päätin että nyt meidän lapset on tässä, mutta... Naisen mieli on siitä jännä että kun vauvakuume pukkaa päälle niin silloin mennää. Siihen ei Buranat auta.

Mitenkäs täällä jaksellaan? Itsellä on taas "hirveästi" oireita :) masua nipistellyt ja rinnat olleet pari päivää arat. Sekä eilen tuli yhdynnän jälkeen vähän verta paperiin ja tänään enemmän. Ei nyt mitenkään megapaljon mut vähän tyyliin kuin menkat olisi alkamassa. Niihinkin on kyllä yli viikko vielä aikaa että tuskin sitä on. En tiedä tuosta vuodosta voisiko se olla raskausoire??

Niin tuota vuotoa ei siis tullut tänään vasta kun taas yhdynnän jälkeen. Epäilyttää kun vastaavaa ei ole koskaan ennen käynyt. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa. Raskautta ei osaa jotenkin edes vielä ajatella, vaikea uskoa että tässä iässä heti onnistaisi.

Moikka teille kaikille! Meillä pitkään muhinut vauvakuume pelmahti ilmoille todenteolla vasta tällä viikolla kun päätös yrittämisestä tehtiin. Ensi viikon torstaina poistetaan hormonikierukka, ja sitten katsotaan mitä siitä seuraa. Minulla on ollut 2 hormonikierukkaa peräkkäin lähes 10 vuotta. Lapseni edellisestä avioliitosta ovat 10, 14 ja 17 vuotiaat. Nykyiselle miehelleni lapsi olisi ensimmäinen. Molemmilla meillä on ikää 36 vuotta. Saapi nähdä mitä tästä tulee, jännittää kovasti tuleeko mitään. Kiva että löytyi kohtalosisaria :)

Tervetuloa porukkaan! :) Mukavaa kun on muitakin saman ikäisiä yrittämässä ja jännittämässä!!

[quote author="pussikenguru" time="24.08.2015 klo 19:10"]

Perustin uuden ketjun, kun yli kolmekymppisten ketju on niin pitkä ja siellä on mukana myös alle kolmekymppisiä. Olen itse 37-vuotias ja minulla on yksi lähes parikymppinen lapsi ennestään. Joissakin tapauksissa minut ilmeiseti lasketaan silti ensisynnyttäjäksi, koska aikaisemmasta synnytyksestä on niin pitkä aika. Keskustelisin mielelläni esim. iän tuomista peloista ja haasteista raskauteen ja sen yritykseen liittyen, siksi laitoin tuon ikärajan tuohon otsikkoon. 

Elämäntilanteeni on mielestäni melko tasainen. Olen itse ollut pitkään samassa työssä ja puolisolla on myös vakituinen työpaikka. Iän tuoma hyvä puoli verrattuna aikaisempaan raskaus- ja vauva-aikaan on se, että talous on paljon paremmassa kunnossa ja ei ole enää keskeneräisiä opiskeluja.

Tässä kierrossa olisi tarkoitus aloittaa yrittämään ja jännittää kovasti tärppääkö.. Ovulaatiotikut otetaan heti käyttöön. Olisiko jollain vinkkiä, mikä merkki olisi paras?

[/quote]

vastaan vaikka en enää kuumeilekaan, koska kuumeilu johti nyt 27+6vk raskauteen tällä hetkellä :)

olwn 36, ja odotan ensimmäistäni, raskaus on mennyt hyvin, joten yllä sitä uskaltaa, kun on jo ennestään niin ilmeisesti riskit ei ole niin suuret , minulle on ensimmäinen lapsi ja testien mukaan ihan terve poika pitäisi olla tulossa :) kyllähän tuo jännittää iän puolesta itseäkin..

[quote author="piki piki79" time="19.09.2015 klo 23:17"]

[quote author="pussikenguru" time="24.08.2015 klo 19:10"]

Perustin uuden ketjun, kun yli kolmekymppisten ketju on niin pitkä ja siellä on mukana myös alle kolmekymppisiä. Olen itse 37-vuotias ja minulla on yksi lähes parikymppinen lapsi ennestään. Joissakin tapauksissa minut ilmeiseti lasketaan silti ensisynnyttäjäksi, koska aikaisemmasta synnytyksestä on niin pitkä aika. Keskustelisin mielelläni esim. iän tuomista peloista ja haasteista raskauteen ja sen yritykseen liittyen, siksi laitoin tuon ikärajan tuohon otsikkoon. 

Elämäntilanteeni on mielestäni melko tasainen. Olen itse ollut pitkään samassa työssä ja puolisolla on myös vakituinen työpaikka. Iän tuoma hyvä puoli verrattuna aikaisempaan raskaus- ja vauva-aikaan on se, että talous on paljon paremmassa kunnossa ja ei ole enää keskeneräisiä opiskeluja.

Tässä kierrossa olisi tarkoitus aloittaa yrittämään ja jännittää kovasti tärppääkö.. Ovulaatiotikut otetaan heti käyttöön. Olisiko jollain vinkkiä, mikä merkki olisi paras?

[/quote]

vastaan vaikka en enää kuumeilekaan, koska kuumeilu johti nyt 27+6vk raskauteen tällä hetkellä :)

olwn 36, ja odotan ensimmäistäni, raskaus on mennyt hyvin, joten yllä sitä uskaltaa, kun on jo ennestään niin ilmeisesti riskit ei ole niin suuret , minulle on ensimmäinen lapsi ja testien mukaan ihan terve poika pitäisi olla tulossa :) kyllähän tuo jännittää iän puolesta itseäkin..

[/quote]

ai niin , suosittelen CB (clearblue) ovu ja raskaus testejä, minulle toimivat hyvin, etenkin niitä digitaalisia :D !

Ei tainnu tärpätä ihan heti sentään. Kuukautiset alkoi. Tosin reilun viikon etuajassa joka kummastuttaa, aina olleet päivälleen säännölliset.

Täällä vauvakuume on tosiaan vielä kuumeilua.. Ikää on itsellä 38, miehellä muutama vuosi vähemmän. Olemme uusioperhe, minulla kaksi ala-aste ikäistä lasta edellisestä liitosta, miehellä ei omia lapsia. 

Mies on aina sanonut ettei halua omia lapsia, vaikka onkin mitä mahtavin isäpuoli. Itsekin ajattelin pitkään että loistavaa, mennään näillä. Mutta kuinkas kävikään, kuume nosti päätään..... Nyt pitäisi vielä avata keskustelu miehen kanssa, kovin pitkään kun en haluaisi odotella. Saas nähdä kuinka käy........:)

Hei Haave, sinulla pitkälti samanlainen tilanne kuin minulla aiemmin. Mieheni empi lähes pari vuotta, eikä aloittanut itse koskaan keskustelua aiheesta. Minäkin vain harvoin, halusin olla hienotunteinen enkä missään nimessä painostaa. Kun sitten rohkaistuin kysymään suoraan mielipidettä kierukan poistosta, mies muuttikin mieltään parissa päivässä. Tiesin kyllä että hän on huono tekemään päätöksiä, ja siksi lopulta uskaltauduin tekemään suoran ehdotuksen. Nyt on se aika, tai sitten tehdään päätös ettei yhteisiä lapsia yritetä. Meillä molemmilla ikää 36 vuotta.

Eli rohkeasti vaan juttelemaan ja kertomaan oma kanta, toista kunnioittaen toki

Olen 42-vuotias uusperheellinen nainen. Lapset ovat 16-, 14- ja 9-vuotiaat. Olemme yrittäneet lasta kohta kaksi vuotta ja tuloksena on ollut yksi tuulimunaraskaus kesäkuussa. Olen tehnyt ovulatiotestejä ja nyt sain ensimmäisen ovulaation näkymään viikonloppuna. Toivon, että tuo tulosta :) Miehelläni ei ole lapsia, ja hän on minua 11 vuotta nuorempi.

Kiva kuulla Ninni että joku muukin on ollut tämän kaltaisessa tilanteessa. Jotenkin olen todella arkana tämän keskustelun avaamiseen miehen kanssa, en tiedä miksi. Pelkäänkö sitä ei- vastausta vai nolottaako se että aijemmin olen sanonut että tämä tilanne käy minulle loistavasti .... mutta saas nähdä kuinka tosiaan käy :-)