KESKIVIIKON kujeet SYYSkuu 2004
Kommentit (46)
Viimeinen työpäivä ennen 11 vrk vapaata. Inanaa. Ensi viikon vietämme mummolassa, pääsiäispyhiksi palaamme kotiin siskoni eli Vennan " Tättä" mukanamme. Miehellä on siis ensi viikko ylellisyysvapaata, jonka aikoo viettää painien ja punnertaen :D
Lohduton itku tuli typylle aamulla, kun äiti lähtikin bussilla ja isi vei hoitoon. Pakko tehdä niinpäin, kun mun piti olla 8:00 töissä. Aamulenkki hoitoon ja sieltä töihin vie lähes tunnin. Onneksi meidän työpaikat on lähekkäin, iltapäivällä kävelen hakemaan auton miehen työpaikan pihasta ja haen typyn jo klo 15.
Voi pieniä poppapipikäsiä. Ne palovammat on kyllä turkasen kipeitä, kannattaa antaa kipulääkettä. Saattaa kyllä olla että tavalliset kipulääkkeet ei ees hirveesti auta, sairaalassa palovammapotilaan kipulääke on morfiini.
Kiitokset ravintolavinkeistä. Hilun tuulipukukansalaisuus hymyilytti kovasti (tsemppiä yh-kauteen, toivottavasti saat miehen pian kotiin!). Kynsilaukassa ei oo ennen käyty ja on lähellä hotellia, taidetaan mennä sinne. Iltasuunnitelmana on hotellihuoneessa kuohuviiniä ja rauhallista lököilyä - jätämme leffan väliin ja keskitymme oleiluun.
Nyt töitä.
- tea -
Taas tulee lunta. Tämä on kyllä jo hassua, mutta ei hauskaa.
Täytyy sanoa, että kun on lukenut Tean suunnitelmia, tulee sellainen olo, että oispas ihanaa! Mutta napanuora ei anna mielestäni sille periksi, että olisimme kummatkin poissa. Jos ensin olisin minä yksin jossain, miehestä nyt olemmekin olleet usein erossa. Mutta jos edes mentäisiin pääsiäisenä syömään tai jotain. Taidan lukeutua Hilun tavoin tuulipukukansalaiseksi;), en ole valmis laittamaan ulkona syömiseen paljonkaan rahaa, siinä olen tosi pihi. Jos kerta hyvää ruokaa saa halvemmallakin.....Ja toisekseen, olen edelleen tosi nirso (noloa myöntää), joten tulee mentyä aina samaan tuttuun paikkaan:)
Muutenkin on miehen kanssa mietitty, että voitaisiin silloin tällöin kyllä jättää Motti anopille ja tehdä kahdestaan jotain, muutaman kerran ollaan oltu kahdestaan jossain Motin syntymän jälkeen ja se on tapahtunut yleensä silloin, kun olemme vanhempieni luona käymässä. JOtenkin anoppia tulee pyydettyä vain silloin, kun minun pitää yksin päästä johonkin ja mies ei kerkiä kotiin. Saamme kyllä olla onnellisia siitä, että lastenhoitaja (luotettava ja hyvä) on niin lähellä. Ennen MOttia ole aina ajatellut, että sama se missä asuu, mutta nyt kyllä ystävät ja sukulaiset nousevat koko ajan arvoon arvaamattomaan.
Saamuska: Käykää ihmeessä kysymässä, se ei maksa mitään ja eihän sitä koskaan tiedä. MIehen siskokin sai lainaa niin, että emme oikein sitä käsitä. Me ei edes suostuttu takaamaan, kun oli meidän mielestä niin epävarmalla pohjalla koko homma....
Riidoista. Muistan myös sen, että oli todella ärsyttävää jos ei saanut riidellä loppuun eli äiti kielsi että nyt loppu ja olkaa hiljaa. Toisekseen, vanhempien yritykset riitojen ratkaisemiseksi eivät koskaan onnistuneet, aina se tuntui puolueelliselta.
Nyt pikku mies kaipaa
Aavis ja MOtti
Ayap, miten Pyörsky voi? Miten sinä itse voit?
Alli, meillä nyt 10 vrk MPR:stä, en oo huomannut mitään oireita.
Ynis, yrittämisstressistä - olet aivan oikeassa. Ilo menee yrittämisestä kun stressaa. Toisaalta vaikea olla stressaamatta, kun tämä tuo tullessaan muutakin stressiä: mun täytyy miettiä työn jatkoja (työsopimus vuodenvaihteeseen). Olin liian asennoitunut jäämään loppuvuodesta ä-lomalle. Nyt on taas ihan ok olo, pahinta on nuo muutama päivä menkkoja odottaessa ja niiden alettua. Sitten alkaa tuntua siltä, että näinhän tämän piti mennäkin?! Ihmellinen on ihmisen mieli. Mutta ovistikkuja alan käyttää, sais jotain tolkkua milloin on otolliset ajat.
Jatkan töitä.
- tea -
ps. huomaa taas ettei oo paperitöitä rästissä kun täällä roikun joka välissä :)
vettä sataa keli on nollassa... kotihommia...
on siis nuha ja meidän Nöösä. Voitte arvata mikä johti viime yönä vierailuamme höyhensaarilla. Oli melko katkonainen matkailu. Tosin ei voi pientä syyttää, koska nuha tekee hänen olosta tukkoisen ja inhottavan. Ymmärrän pientä hyvin, itsekään en saa nukuttua nuhaisena.
Kävimme eilen ihanalla allergialääkärillä. Kiitos Kerppu ja Jatu suosituksista! Meidät otettiin vakavasti ja nyt on asioilla oikea suunta. Muun muassa: ummetusta lähdetään selvittämään ja hoitamaan tosissaan. Nyt ensinnä kokeillaan maitohappobakteereja ja tattarin tai hirssin sopivuutta, josko syynä olisi kuidun puute. Jos ei sovi nuo, niin järeämmät tipat käyttöön. Vitamiinit saimme, kun viljat kerran ei sovi ja tärkeitä aineita jää todennäköisesti saamatta. Maito katsotaan ensin verikokeesta ja sitten ihmetellään ummetuksen helpotuksen/pysymisen kautta allergisoiko maito vai ei. Saamme hoitotukihakemusta varten todistuksen ilman suurempia viljakokeiluja, maito vaan katsotaan ensin verikokeella, jotta saadaan samaan papruun. Tutki Nöösän tarkasti ja osasi lapsia käsitellä. Melkein itkin ilosta, kun lähdin sieltä. Minua kohdeltiin hyvin eikä hysteerisenä hulluna.
Ayapille jaksua ja Pyörskylle pikaista paranemista! Haleja!
Aavikselle jaksua. Voi koiperhonen, mikä lääkärisetä neuvoineen! Pistää vihaksi teidän puolesta. Voimia. Motille helpottavampaa oloa.
T-P:lle jaksua ja nopeaa sopeutumista uuteen arkeen. Toivottavasti pian löydätte mieluisan oman kodin. Onnin kädelle puhallus!
Leannan pienokaisen kädelle myös puhallus.
Saamuska: aina kannattaa käydä kysymässä lainaa ja mikäli mahdollista niin eri pankeista. Tsemppiä!
Hilulle jaksua!
Alli: Meilläkin on juustotyttö. Sitä söisi vaikka kuinka paljon ja aina sitä jääkaapin ovella kinuaa. On melkein mahdotonta syödä itse juustovoileipää, jos Nöösällä ei ole omaa juustoa kourassa. Hmm, ja sitten ihmetellään ummetusta. ;)
-Mimmuli ja Nöösä
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6899037&p=1&tmode=1&smode…
Yritän ehtiä palata myöhemmin kertomaan eilen tehdyistä Nöösän huoneen hankinnoista.
-M
Eikä otsakaan tunnu enää kuumalta, kivaa! Enää täytyy jännittää sairastuuko muut... Toistaiseksi ei *kop kop*
Missäs Keilin?
Kiitos riita-kommenteista, tuntuu vaikealta. Eilen juttu alkoi 50-senttisestä, josta ei ollut selvyyttä kumman se on. Minä en mitenkään voinut tietää, enkä siis ratkaista asiaa oikeudenmukaisesti. Riita jäi " auki" . Tilannetta lämmitti entisestään, kun poikien piti siivota huoneensa (heillä on yhteinen huone). Kumpikaan ei vahingosskaan halua siivota mitään, mikä edes saattaa olla toisen jäljiltä. Isompi kokee epäreiluna oman siivoamisensa, koska (hänen mukaan) iso osa sotkusta on pienemmän jäljiltä. JOS niin on, on epäreilua, myönnetään. Pienempi ei tietenkään ole samaa mieltä, hän ei mitenkään voi olla syyllinen lattialla lojuviin tavaramassoihin. Eilinen tilanne huipentui minun ja Ykkösen (isomman) tosi ikävään riitaan. Huone tuli siivottua. Kakkonen tuli varsin hiljaisena poikana imuroimaan kun käskin, eikä ole varmasti ikinä ole imuroinut yhtä tarkasti ja huolellisesti. Summa summarum: ei mikään tähtihetkeni äitinä. Epäonnistuisin mieluummin jauhelihakastikkeen teossa, tai sukan kutomisessa, tai kutistaisin koneellisen pyykkiä, tai ...
Käsittääkseni lasten kuuluu kuitenkin totella vanhempiaan. Mitä jos ei tottele??? Mitä sitten? Huostaanotto perheeseen, jossa on osaavammat vanhemmat? Enkö ole rakastanut tarpeeksi tai osoittanut välittämistä riittävästi vai sittenkin liikaa; sitä nykyilmiötä toteuttaen curling-vanhemmoinut? Hitto kun edes tietäisin missä on mennyt pieleen!
Nämä mietteeni kuuluisivat ehkä enemmän koululais-palstalle, mutta en jotenkin osaa sinne kirjoittaa :) Mihin joutuisinkaan ilman teitä?
Mimmuli, voi kuinka kivoja uutisia!
Tea, äänestän sinulle lisää paperityöttömyyttä, jos sitten hengaat täällä :)
Muakin hymyilytti Hilun ilmaisu. Ihan tavis mäkin olen :). Olen oppinut arvostamaan lasten myötä jonkun muun valmistamaa ruokaa ja sitä ettei tartte edes lautasta nostaa. Käyn varsin vähän ulkona syömässä, joten olen valmis jonkun kympin hyvästä ruuasta maksaa. Toki halvallakin voi saada hyvää, kuten monet etniset paikat. Ja kalliilla pahaa :).
Luulen, Tea, että onkin järkevää jättää leffa väliin, eihän silloin ole edes teoreettista mahdollisuutta keskusteluun tahi muuhun ;).
Sais tulla se kevät, ei taas naurattanut rämpiä tuolla loskassa.
Pile, joka sauvakävelee niin, että kahina käy.
Tuulipuku kahisi kovaa kyytiä kun tänä aamuna painoin hiki hatussa neuvolaan (miksi me aina ollaan myöhässä). Minä en jaksa pukeutua neuvolaa varten ja ulkona oli aivan karmea ilma - mikäs sen parempi puku kuin tuulta ja vettä hylkivä/pitävä ulkoilupuku. Ok, sen verran mä tein että laitoin vähän huulipunaa, heh. Se vasta näky olikin ja varmaan sopi tilanteeseen tooosi hyvin ...
Tytöllä oli kaikki OK. Kasvaa hyvin, on erittäin uskollinen omalla miinus-miinus käyrälleen painossa ja plus-plus käyrälleen pituudessa. Rokotus ei juuri hetkauttanut tyttöä, ei itkun tirahdustakaan. Esitteli jonkin verran puhetaitojaan lääkärille. Seuraavan kerran sitten 2-v. tarkastus ja lääkärintarkastus vasta 5-v. Se oli mulle kyllä yllätys, että niin myöhään tapaamme lääkärin seuraavan kerran.
Heh, Ayap, jos tuo mitä kerroit olisi perusteena huostaanottoon, ei tässä maassa muuta ehdittäisi tehdäkään. Voimia kovasti vaativaan kasvatustehtävään kouluikäistesi kanssa. Kuten Lempo joskus todennut, me vielä ruikutamme sinulta kokeneita neuvoja. Mä jotenkin aavistelen tuon, että haasteet sen kuin kasvaa lapsen mukana, huoh. Mistä voimaa olla viisas.
Mimmulin Nöösälle paranemista, pikaista sellaista! Ihanaa oli lukea, että olette saaneet hyvää hoitoa :)
Nyt syömään. Ostin ulkoruukkuun krookuksia, ne täytyisi asetella paikoilleen. Jippii, kevät kevät!
Alli
Lähdemme huomenna reissuun ja palaamme sitten, kun mämmiä ja munia on syöty niin, että vuosi pärjätään taas.
Ayap, mitä on curling-vanhemmuus :D Voimia pienten ja isompienkin riitojen kestämiseen. En osaa neuvoa, kun en tiedä, miten niihin oikeasti pitäisi suhtautua. Meillä kävi kotona usein komento, että sinä menet omaan huoneeseesi ja sinä omaan ja tulette pois vasta, kun pystytte olemaan rauhassa. Onkohan se lakaisua? En tunne traumatisoituneeni tuosta, mutta toisaalta en ole asiaa pahemmin vielä miettinyt, joten tiedostamatta voinkin olla :) Miten se menee se loppuun asti riitelemisen psykologia, saako olla utelias? Muistan kyllä lapsuudesta tai varhaisesta nuoruudesta, että sisko tai veli saattoi olla niin kestoärsyttävä, että jo näkeminen laukaisi epämiellyttäviä tuntemuksia ja riitely oli pahimmillaan melko non-stoppia. Silti ollaan tänä päivänä hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. En usko, että omalla käytökselläsi voisit kodin muuttaa riidattomaksi tai ainoastaan-rakentavasti-riiteleväksi. Älä siis vedä turhia syyllisyyden kivirekiä liiasta tai liian vähästä. Jaksua.
Mimmuli, ihanaa, että teitä kuunneltiin ja asianne otettiin sillä vakavuudella kuin se tuleekin ottaa. Nöösälle pikaista tervehtymistä.
Onskan kädelle parantava puhallus!
Mulla on pelko persuksissa, että en pääse viimeisistä kahdesta tentistä läpi. Luvut ovat jääneet vähille, kun vieraita on viime aikoina ollut melkein koko ajan. Just kaikki ne ei-pitkään-aikaan-tavattu-ihmiset ovat olleet ohikulkumatkalla, eikä ole voinut kieltäytyä. Voipi muistaa iltarukouksessa ja pyytää viisautta pe-aamuun. Olisi tympeää, jos valmistuminen siirtyisi hylsyjen vuoksi... Aamulla työhaastattelu, hui.
Heippa. Voikaa hyvin.
Edistysaskel, sanoisin. Täällä Uleåborgissa ollaan nukutettu Onni siten, että minä hyräilen makoillen sängyllä. Eli syliin en ole nukuttanut saati ottanut, kun olen niin kipeä. Siihen on nukahtanut. Se vois olla taantumaa, kun Kokkolassa nukahti suurinpiirtein itsekseen. Mutta äsken vein päikyille ja nukahti 12 minuutissa hyräillen ILMAN MAITOPULLOA! Siis ei pullolle nukahda ikinä mutta se on osa tätä juttua. Nyt vaan en antanut eikä ollut vaille. Jipii. Tosin olen itsepintaisesti vienyt Onnin nukkumaan päikyille vasta 12 aikaan joka päivä vaikka herää jo kello 6, eli on riittävän väsynyt ja siksikin nukahtaa helposti. Pakko tehdä näin kun en kykene sylittään.
Tänään nimittäin niska naksahti uudelleen ja hetken näytti sille, että mies joutuu jäädä kotiin. Otin lääkettä ja menin taas ihan tilttiin. Selvittelin päätä (heh heh) aikani, isä oli kotona ja mentiin sitten srk:n kerhoon. Ei kyllä ollu kiva olla kun on niin kipeänä paikat. Sain sitten lääkäri ajan iltapäiväksi. Ensin jonotettuani puhelimessa yli puoli tuntia! Ja lausuttuani kaikki tietämäni kirosanata kertaa sata!!! Näitä ison kaupungin iloja...
Leannan pienokaiselle myös puhallus. Kuulosti kyllä pahalle palovammalle. Meillä meni yö paremmin kuin yksikään yö Oulussa muuton jälkeen. Eli kipulääke auttoikin kun kyse oli noin pienestä vammasta. Mutta aamu alkoi 5.45...
Hilu, tuulipukukansaa minäkin. Olenhan suomalainen:) Ennen Onnia käytiin useammin ravintolassa syömässä, nyt ei olla päästy sitten kesäkuun ja hääpäivän. Mutta eiköhän asiaan tule muutos, kun on hoitoapua. Mutta ihan jokaviikkoista tuo homma ei ole koskaan meillä ollut. Mutta joo, Tean miniloma kuulostaa ihan mielettömän ihanalta!
Käsittämätöntä, että Ynis löytää jo jotain kukkia maasta! Täällä juuri ja juuri näkyy pensaat lumihankien keskeltä:)
Ihmeen pirteä olen ollut tän viikon ottaen huomioon aikaiset aamut ja huonosti nukutut yöt. Mistä tuo lie johtuu? No hyvähän se vaan on.
Nyt taidan puraista jotain. Kohta pitäs isän tulla vahtimaan nukkuvaa Onnia kun lähden tohtorille.
Nöösän nuhalle poistumispuhallus!
T-P
Ihan tuli melkein vedet silmiin kun Mimmuli kerroit, että teidät on nyt viimein otettu vakavasti allergioiden suhteen. Ihanaa, että saatte hommiin nyt vauhtia!!!
Ei löytynyt Stokkalta mitään ihmeellistä. Kiva silti käydä siellä ihmettelemässä.
Ayap, minä luulen, että sinä olet onnistunut oikein hyvin. Olethan saanut pari hyvinkin normaalisti käyttäytyvää murrosikäistä. Huolestuisin enemmän, jos lapset ei tappelis keskenään eikä taistelis kotihommia vastaan. Hermothan siinä menee helposti itsellään, mutta ihmisiä me vain olemme kaikki.
Minä en omista tuulipukua, mutta kunnon ulkoiluvaatteita kyllä:) Ravintolassa syödään ehkä kerran kuukaudessa, jos sitäkään. Minä olen siitä nautinnosta valmis maksamaankin. Olen antikokkaaja kotona:)
Unohdin loput asiat pinosta. Lähden sohvalle makoilemaan ja sulattelemaan suklaita (niitä aina löytyy hulluilta päiviltä).
T: Ynis
Kynsilaukka, sen verran voisin irtaantua tuulipuvustani että kävisin Kynsilaukassa syömässä. Olen valkosipulifriikki ja tähän asti ei ole tullut vastaan ruokaa, jossa olisi liikaa v.sipulia namskis. Olen lapsetkin totuttanut v.sipuliin pienestä pitäen ja mieheni onnekseni tykkää myös kovasti.
Kerrohan Tea sitten tykkäsittekö paikasta.
Taas tuota räntää oli yöllä tullu senttitolkulla, mä oon aivan kypsä ulkoilemaan tuolla loskassa.
SaaMari, käykää ihmeessä kysymässä lainaa, ei maksa mitään.
Jee, äsken tuli veroehdotus, tai mikä lieneekään nykyään, saan mukavasti palautusta, toivottavasti ei käy niin että mies saa sitten mätkyjä. Hih kirjotin ensin EROehdotus.
Hilu
Eikös isot lapset riitele kokoajan? Mä ainakin siskoni kanssa. Kuvio meni yleensä näin: sisko ärsytti mua, minä puolustauduin ja sisko soitti äidille töihin, että mä kiusaan. Yleensä äiti, kysyi:" No, mitä sä teit?" . En muista, että meidän riitoihin kauheesti puututtiin, välillä käskettiin olla hiljaa. Olemme siskon kanssa varsin erilaisia, jatkuvaa nahistelua siis. Omat huoneet onneksi oli, koska en olis kestänyt siskon aiheuttamaa sotkua :). Muistan jaksoja, jolloin sisko oli vaan jatkuvasti ärsyttävä. Taisi kestää koko yläasteen :). Nykyään tulemme siskon kanssa hyvin toimeen, mutta koska voimme sanoa toisillemme kaiken, siis kaiken, me vieläkin " riidellään" tai siis jutellaan äänekkäästi. Siskon kanssa on muuten kivempi riidellä kuin miehen. Sisko on yhtä lyhyt vihainen, eikä jää märehtimään joka sanaa. Saatamme kiistellä jostakin ja sitten se on hetkessä sovittu ja unohdetaan. Miehen kanssa on toisin.
Siskolta saa muuten moneen asiaan rehellisen vastauksen, kun kaverit tai muut sukulaiset on vieraskoreita.
Ayapille siis jaksamista. Et varmasti ole aiheuttanut lastesi riitelyä. Tunteet ovat sallittuja, mutta jatkuva nahistelu varmaan syö voimia. Huh, sekin on vasta edessa. Vielä minä puutun lasten riitoihin, sillä pienemmällä ei ole taitoja sovitteluun.
Typy sai rokotuksen tasan viikko sitten, ainakaan vielä ei ole tullut mitään oireita. Th mainitsi, että joillain lapsilla tulee koko jalka niin kipeäksi etteivät pysty kunnolla kävelemään.
Hilu
Pojalle nousi 8 pv:n päästä korka kuume, käväisi 41 asteessa, sitten alettiin antaa panadolia. Kaksi päivää oli kipeänä.
Kirja sanoo että yhdelle 20:stä tulee kuume, neuvolassa sanottiin että noin 1 :lle 10:stä. Me kuuluimme siis niihin " onnekkaisiin" . POika oli kuitenkin tosi pirteä, leikki normaalisti yms, ruoka ei vaan maittanut ja oli tosi kuuma.
Oli aika outoa, kun meillä ei ole muuten paljoa sairasteltu. Tämä oli pojan vasta toinen kuume ikinä.
Muut kommentit myöhemmin....
äitikuu kiireisenä tänän
Eli Stockalle tekis mieli ja päätös olikin lähteä,mut aina alan jahkaamaan...Rahatilanteelle olis parempi pysyä kotona!
Tänää neuvolassa:Typy 12,2kg ja 87cm.IHan en pituudesta tiedä ku oli opiskelija ja mun mieletä venytti typyä oikein urakalla-mut eipä tuolla kasvussa ole mitää erikoista ni ei kai niin tarkka ole!Piikille menää 2vkon päästä.Typy jutteli th:lle ja lääkärille..teki palapelit,tornit ja kirjatestit..Ei vierastanu!vihdooin muistin pyytää Atarax reseptin varuiks...
Mulla meni yö valvomiseks.Aika oli jo puol9 ni en sit osannu nukkuu ku kellon soittoa oottelin..Väsy painaa ja masentaa..tuo ilma kai antaa osansa!!
Pienille käsille parantava puhallus!
Mulla ei ole tuulipukua...sellaset Niken housut,mitä käytän vaan ku farkkujen alle ei mahu tarpeeks.Ei ole mun juttu!Syömässä käydää tavis paikoissa esim.chicos-hyvä ruoka ja halpa..siis köyhiä olemme!
Thai-ravintolat myös suosikkeja..nam!
Mulle riittää et on valmista ja hyvää :-)
Tuo Kynsilaukka kyllä houkuttelee,joten Tea arvostelua tänne...
En osaa ainoana sanoa mitään tuohon isompien riitelyyn...Mutta Ayap,sinä teet hyvää työtä!JA sinun puoleesi tulemme kääntymään vielä monta kertaa!
Pää lyö tyhjää..siivoiltiinki vähä.Ensvkolla paremmin pääsiäis ja anoppisiivous ;-))
jatu
Vai jääneekö suklaat eiliseen pinoon, ehkä parempi niin :)
Lähdemme pian tyttösen kanssa 1½-vuotis neuvolalääkäriin. Saa myös rokotteen. Miten muilla, tuliko kuumetta tästä MPR-rokotteesta? Tai muita vaivoja?
Onnin ja Leannan pojan pikku-käsille parannuspuhallus, puuuuh. Voi kyllä itsekin kuvitella kuinka ilkeältä tuollainen tuntuu :(
Täytyy lähteä laittautumaan menokuntoon.
Alli