oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Kerran lähdettiin viemään muuttokuormaa yli 400km suuntaan hyvää hyvyyttämme. Perille päästyämme huilattiin ehkä tunti ja ruvettiin lähtemään takaisinpäin. Oltiin jo autoon menossa kun meiltä kysyttiin oisko juotu kahvit. Juu no ei kiitos. Pysähdyttiin sitten ensimmäisellä huoltoasemalle syömään. Kivat sukulaiset.

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Kylässä pääruoka ennen puolta päivää ja päivän viimeinen ateria iltapala ennen iltakuutta. Nälissäni nukkumaan puoliltaöin, kun isäntäväki meni nukkumaan jo yhdeksältä.

Yks kaveri on semmonen että sillä on AINA jääkaappi tyhjä. Edes kahvia ei ole. Omat kahvit otan aina mukaan ja käyn kaupassa ostamassa ruuat. Itse valmistankin ruuat siellä kun se ei tee mitään.

Päiväseltään olimme kylässä noin kolmen tunnin ajomatkan jälkeen. Aika pian totesin, että ruokaa eikä mitään muutakaan ole tarjolla. Lähdin nuoren emännän kanssa hakemaan kaikille pizzat ja maksoin ne myös. Toista kertaa emme mene. Kuulumiset voi vaihtaa kerran vuodessa puhelimitse.

Ruoka klo 15 ja sen jälkeen ei loppupäivän aikana enää syöty mitään. Perheen alakouluikäiset lapsetkin vaikuttivat ihan tyytyväisiltä tuohon.

Täällä on moni sanonut, että avatkaa suu ja sanokaa että olis nälkä. Voin kyllä sanoa, että en kehtaisi. Olisihan tuo isäntäväellekin noloa, jos vieras valittaa nälkää. Itse kyllä tarjoan ja tuputan vieraille vähän väliä ruokaa. Helpompi vieraana kieltäytyä kuin alkaa vihjailla ruuan tarpeesta.

"Ota kaapista ruokaa" -kehotukset on ärsyttäviä. Inhottavaa tutkia muiden kaappeja. Varsinkin jos isäntäväki on itse paikan päällä samaan aikaan. Siinä sitten yrittää kartoittaa ruoka-ainetilannetta nopeilla vilkaisuilla ja miettiä, voiko tuota ja tuota ottaa. Joku aamupala on eri asia, mutta jos tarkoitus ihan ruokaa kokata, niin mieluummin käyn ihan vaan syömässä ravintolassa.

Pari kertaa on sovittu serkun kanssa ajankohta, jolloin tulevat koko perhe meille toiselta paikkakunnalta. Tarkan ajan tietäen on ruoka ollut valmistumassa eikä heitä näy ei kuulu. Soitettuani on vastattu, ettei me sit jaksettukaan lähteä, ollaan vielä pyjamissa ( iltapäivä? ) Minulla varattuna ruokaa kymmenelle hengelle???!!! Loppui vierailut.

Meidän perheellä on aika tarkat ruokailuajat, aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Nämä tunnin heitoilla näin lomallakin.

Aina kun vierailuille erään sukulaisen luo menemme, viemme ruokapussit mennessämme, en oleta että heidän tulisi meidätkin ruokkia.

Taas kävi niin, että päivällisaikana heillä ei ollut vielä nälkä. Me otimme sitten leipää ja vauvalle oli onneksi piltit mukana. Iltapala aikaan he alkoivat miettiä jos perunat pitäisi keittää? No ei tarvinnut meille. Aamupalasta ei tietokaan, jokainen haki kaapista mitä mieli teki. Lounaasta ei kukaan puhunut yhteen mennessä joten tein sen itse.

En ymmärrä miten lapsiperheessä ei syödä säännöllisesti? Tykkään laittaa ruokaa, siitä ei tuossa lounaan tekemisessä ole kyse mutta vieraan luona jotenki outoa alkaa yksin kaivella kaappeja mistä löytyy mikäkin. Yhdessä muissa kyläpaikoissa ruuat aina tehdään..

Anoppilassa anoppi ei koskaan syö muiden kanssa, mutta tarkkailee jatkuvasti kuka syö ja paljonko. Jatkuva kyttääminen on pahinta. En kertakaikkiaan voi sietää perunaa ja kastiketta, joten kyllä se aika heikkoa se ruokatarjonta sitten on. En kehtaa valittaa, mutta olen oppinut, että mukana kannattaa olla omat välipalapatukat. Sori vaan, mutta ei ole kohteliasta kytätä toisten syömistä ja sitten kommentoida selän takana, että miniällä on syömishäiriö, kun ei potut kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan.  Onko kauheaa mennä nukkumaan, jos on pieni nälkä? Painonhallinnnan kannalta ei ainakaan ole yhtään paha asia.

Entinen ystättäreni perheineen kävin usein meillä kylässä. Tarjosin aina paljon kaikkea. He myös söivät paljon, ja kävivät ihan itsenäisesti hakemassa lisää viiniä jääkaapista viinipönikästä... tämä hieman hämmästytti minua, koska olin oppinut, että viiniä tarjoilee isäntä tai emäntä.

No, vastavierailulla heidän luonaan kaikki oli toisin. Isäntä tarjosi halvinta mahdollista Virosta tuotua viiniä vain tilkan (en kyllä halunnutkaan enemmän), ruokaa ei koskaan ja kahvipöydässä kuivettunutta vehnäsämpylää ja juustoa. Kerran he kutsuivat ennen joulua ”joulukahville”. Jep, yksi tähtitorttu jokaiselle... Lapsemme leikkivät yhdessä tuolloin. Perheen tyttö söi suklaata, mutta ei tarjonnut palaakaan leikkikaverillern. Siitä olen iloinen, että tyttöni ei käynyt kerjäämään suklaata - olin opettanut, että kyläpaikassa ei pyydetä! Käytöstapojen puute leimasi tätä erittäin junttimaista perhettä.

Myöhemmin lopetin kanssakäymisen kokonaan, koska perheen äiti piilokuittaili (v-li) minulle aivan kaikesta. Tiuski ja kyseenalaisti sanojani, yms.

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Ei se ole sairasta,vaan häpeää omia vanhempia kohtaan,itsekin raivostuin ystävälleni aikoinaan aika usein jos mainitsi mun vanhemmat tai olenko soittanut heille tms, no ei v"""u huvita pitää yhteyttä narsisti vanhempaan!

Silloin kun seurustelin ja vein poikaystävän (ex) käymään,niin sai hävetä vanhempani käytöstä! Narsisti isä meillä: itsekäs, omahyväinen,pitää itseään parempana kuin onkaan,vain hänen mielipiteensä oikeita,saa raivareita pienimmästäkin asiasta yms,lista on loputon! Ja toi ruoka, se on sille elintärkeää,ja se pitää ottaa suurin osa,jos se ei saa tarpeeksi ruokaa niin suuttuu ja raivoaa!

Tää ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta kerron kuitenkin. Olin tänä kesänä ”ruuanlaittovastaavana” mökillä, minne tuli mieheni sisko perheineen. Ensimmäistä kertaa ikinä ruokapöydässä jouduin syömään nopeasti mahdollisimman paljon, koska muutoin olisin jäänyt ilman! Miehen sisko söi ylipainoisena naisena valtavat annokset ruokaa, samoin hänen tyttärensä. Omassa perheessäni olen tottunut siihen, että syön aika kohtuullisia annoksia, samoin tyttäreni. Nyt oli mökillä mätettävä yliähkyyn pöydässä nopeasti, sillä

muutoin ruoka olisi loppunut. Kuvaan kuului, että minä ostin ja maksoin kaikki ruuat. Seuraavalle ruualle valmistin tosi paljon ruokaa, ja lisäksi ostin Lidlistä valmissalastteja, yms. lisuketta pöytään. Myöhemmin ruokailemaan tuli myös siskon perheen ystävä, hän oli myös suursyömäri. Perunoita keitin kaksi kiloa, jäljelle jäi vain muutama peruna... Hämmästelen yhä niitä

määriä, mitä jotkut naiset syövät. Koko miehen puoleinen suku on suursyömäreitä, mutta hyvin nihkeästi tarjoavat muille... Summa summarum: opin, että heidän kanssaan täytyy itsekin mättää pöydässä normaalia enemmän, tai muuten jää ilman, ja on nälkäinen sitten!

kyllä olen, kun ei tarjottu muuta kuin grillattuja nakkeja ja keitettyjä kananmunia! ja kutsu oli "dinnerille"... buah-hah-hah!

Onneksi vain lapsena kyläillessäni parilla eri koulukaverillani. Molempien kotona lapset joutuivat kysyä vanhemmilta lupaa että saavatko tarjota minullekin jotain pientä purtavaa. Minulle tämä oli outoa, koska meillä tarjottiin vieraille poikkeuksetta ruokaa. Joko välipalaa tai sitten päivällisaikaan kutsuttiin pöytään. Uskoakseni molemmat nämä perheet olivat lestadiolaisperheitä, ainakaan telkkareita ei näkynyt missään. Ehkä lessuilla ei tarjota eväitä vääräuskoisille, mene ja tiedä. Sitä luulisi, että kristityillä on lähimmäisenrakkaus iso juttu elämässä, mutta ei näköjään tuolla lahkolla.

Vierailija kirjoitti:

Yks kaveri on semmonen että sillä on AINA jääkaappi tyhjä. Edes kahvia ei ole. Omat kahvit otan aina mukaan ja käyn kaupassa ostamassa ruuat. Itse valmistankin ruuat siellä kun se ei tee mitään.

Enpä kävisi tällaisella kylässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Ei se ole sairasta,vaan häpeää omia vanhempia kohtaan,itsekin raivostuin ystävälleni aikoinaan aika usein jos mainitsi mun vanhemmat tai olenko soittanut heille tms, no ei v"""u huvita pitää yhteyttä narsisti vanhempaan!

Silloin kun seurustelin ja vein poikaystävän (ex) käymään,niin sai hävetä vanhempani käytöstä! Narsisti isä meillä: itsekäs, omahyväinen,pitää itseään parempana kuin onkaan,vain hänen mielipiteensä oikeita,saa raivareita pienimmästäkin asiasta yms,lista on loputon! Ja toi ruoka, se on sille elintärkeää,ja se pitää ottaa suurin osa,jos se ei saa tarpeeksi ruokaa niin suuttuu ja raivoaa!

En usko että häpeästä on kyse koska aina hyvin voimakkaasti on vanhempiensa puolella ja sain mm. kuulla  että: "arvostaisit äidin tekemään ruokaa ja menisit vaikka auttamaan". Lounaasta en siis koskaan ole valittanut, mutta poikaystäväkin sen varsin hyvin tietää, ettei ole terveellistä olla syömättä noin pitkiä aikoja, mutta ehkä hän on sellaiseen tottunut. Ja heillä varmaan sellainen kasvatus että vanhempia täytyy kunnioittaa, mutta tuollainen kunnioitus menee minusta jo yli. Jos minulla ja appivanhemmilla tulisi vaikka jotain riitaa, olisi poikaystävä varmasti vanhempiensa puolella. Ehkä senkin vuoksi, koska opetettu alistumaan eikä uskalla juuri missään sanoa vanhemmilleen vastaan.

Täytyy sanoa että kiitollinen olen jokaisen kaverin vanhemmille jotka minua 90 luvulla syöttivät. Omat vanhemmat antoi aamulla puurokipon ja lasin vettä. Kotiin tullessa sai puolikkaan leivän ja vettä. Illalla saattoi olla peruna ja kinkkuleikkelettä tai joku valmis marinettipihvin puolikas.

Kavereiden luona sai mm. marjoja, maitoa, ruisleipää, juustoa ja kaakaota. Olin niin onnellinen. Hyvin pidettiin vieraan lasta, liekkö aistivat että kotona ei ole kaikki ok. Kiitos Kuopio ja Jynkkä.

Liberaalipappi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on äyriäisallergia, ja sukulaisperhe tietää sen. Kerran sitten rapuaikaan kyläillessämme oli tarjolla niitä rapuja. Minä sain tyytyä paahtoleipään. Siinä koko päivän ruoka. 

En syö mereneläviä enkä kalaa. Olen ammatiltani pappi. On ihan perseestä hautajaiset (ja kaikki kissanristiäiset), joissa on ruokatarjoilu kuten: kalakeitto. Oksettaa niin hajukin. Lisäksi leivänpäälle lohta, hyvällä tuurilla tonnikalasalaatti kylkeen ja kalavoileipäkakku.

Tämän vuoksi aina muistutan kavereitani, kun järjestävät juhlia ja illanviettoja: muistakaa tarjota liha- ja kasvisvaihtoehto. Monesti salaattipöytä, jossa saa itse koota on hyvä.

En mä niihin kissanristiäisiin ruoan takia mene. Se on vaan noloa sitten, kun pienellä paikkakunnalla pakotetaan pappi hakemaan ruokaa ensin. Sitten ainoa, mitä jää käteen on vesilasi.. joskus leipä voideltuna. Sitten yrität siinä pöydässä syödä ja jutella koko sen 45 min ja kaikki haluavat tietää, mikset syö enempää. Enkä halua nolata heitä sanomalla, että voisi oikeasti vähän miettiä. Vältän kertomasta myös sitä, että mulla on kala-allergia, kun sekin välittää viestin, etteivät osanneet huomioida.

Usein sitten vetoan, että mulla on juuri paastojakso menossa..

Kuulostat ihan leipä papilta, jolla ei ole uskoa, ensin kiroilet ja sitten ajattelet ja puhut pahasti

Jumalan tuomio tulee sinunkin kohdalle, senkin liberaali pappi

Kahvit turskahti rinnuksille, kiitos 😂😂

Suoraan kysymykseen suora vastaus. Älä sano ei jos tarkoitat kyllä.