oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvissyöjä ja olo on monesti hutera kun olen syönyt perunoita ja hieman salaattia. Kyläpaikassa salaattia tarjotaan koko seurueelle yhtä pieni kulhollinen mitä minä syön kerralla aterialla. Vierailun loppuosuus onkin sitten poispääsystä odottamista jotta pääsisi syömään.

Miksei kylästä muka pääse pois? Senkun lähtee??

En ole se jolle vastasit, mutta joskus olosuhteet on sellaiset ettei voi lähteä. Saattaa olla riippuvainen autokyydistä, junamatka on ostettu seuraavalle päivälle koska näin on sovittu ennen vierailua yms. Olen ollut nälässä paikassa, joka oli saarella ja vain isäntäväki oli kykenevä tuomaan vieraat sieltä takaisin rannalle. Isäntäväki vain on mökille päästyään hetkessä aika maistissa, ettei sieltä pääse pois ennen kuin selviävät.

Jep. Joskus myös kun sovittu yökyläily, ei autoa eikä ajokorttia, kaveri hakee, asuu jossakin korvessa josta lähimpään kauppaan 30 km matka, toinen vakuuttelee ettei tartte käydä kaupassa kaikkea on, perillä odottaa tyyliin puolikas leipäpussi ja pakasteessa kalapuikot josta tulee ns "viikonlopun ruoka", kaveri ei syö muutenkaan lähes mitään, itse koettaa juoda vatsan täyteen vettä ett näläntunne helpottaisi, ei kehtaa sanoa että heitä takas bussiasemalle/kaupalle koska bensaa pitää säästää... Lippu ostettu mutta bussi lähtee vasta 3 päivän päästä... Että jep jep

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla käy hyvin harvoin vieraita, enkä pidä kotona muuta kuin kaurahiutaleita, kahvia ja suolaa. Paras ystäväni tuli kerran käymään omat, kanttiinista napatut irtomaustepussit mukanaan, kokkaili itselleen ruokaa kaupassa käytyään ja naureskeli, "ettei sulla kuitenkaan täällä mitään olisi ollut". Ystäväni on ihana ihminen ja tuntee tapani, joten kummallekaan tuosta ei aiheudu kiusallisia tilanteita: kyse ei ole siitä, etteikö ystävä olisi tervetullut. Syön itse tavallisesti kaksi tai kolme kertaa viikossa enkä voi sietää sitä, että kotona on elintarvikkeita. Vieraanvaraista minusta ei koskaan tule, mutta hyvä ystävä haluan olla siitä huolimatta.

Aina sitä yllättyy, millaisia ihmisiä onkaan olemassa... Tän kirjoittaja ei tajua edes hävetä.

 

 

"Syön itse t

Sama tuli mulla mieleen, ei varmaan ole ihan terveellä pohjalla toi touhu.

Menin sukulaiseni luo kutsuttuna, tarkoituksena tehdä yhdessä erittäin vaativa kirjallinen työ. Lähdin matkaan (bussi/metro/bussi) aamiaisen jälkeen noin klo 7. Olin perillä puolen päivän aikoihin. Sukulaiseni keitti kahvit jonka kanssa oli pullaa. Sitten ryhdyimme työhön. Noin klo 18 hän kysyi, että "olihan se niin, että et tykkää siivistä? Kun mieheni syö niitä tänään poikien kanssa." Sanoin, että oikein muistettu. Siis, että niitä oli oikein hankittu tuolle päivälle, vaikka tiedettiin ettei vieras voi niitä syödä! Minulle tehtiin sitten yksi lämmin voileipä noin klo 20. Sitä ennen meinasin pyörtyä nälästä!

18v mulla oli ihan hirveä poikaystävä. Kävin koulua hänen lähellään ja asuin siellä. Aina toisinaan hän tuli huoneeseeni odottamaan, kun kävin vielä tunneilla. Useampaan kertaan hän kävi omin lupineen jääkaapilla syömässä asuinkavereiden ruuat! Monesti yllätin hänet mättämässä voileipää ja keittämässä kahvia ja syömässä muita ruokia. Huusin asiasta ja sanoin joutuvani itse korvaamaan varastetut ruuat, ei välittänyt.

Sama juttu kun menin hänen luokseen, kaapissa oli korkeintaan nuudelia tai makaronia, JOS niitäkään. Kävimme minun rahoilla ostamassa kaapit täyteen ruokaa. Kun hän puolestaan vieraili lapsuudenkodissani, jossa itse asuin vielä, hän heräsi aamuisin ennen minua ja söi kaapista huoletta mitä halusi ja keitti kahvia ja tyhjensi pakkasen jäätelöistä.

Ainiin ja hänellä oli myös tapana perjantaisin kun koulu loppui, tyhjentää minun asuinsolun jääkaappi ja viedä ruuat omaan kotiinsa! 

Eka poikaystävä ja seuraavat olen onneksi osannut valita paremmin...