oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Pari kertaa joo, molemmilla kerroilla kyläpaikassa vähän kauempana. 

Jotenkin sitä itse aina olettaa, että kun tulee vieraita niin syötävää riittää. Lapsuudenkodissa saattoi ruoka-aikaan olla useampikin vieras käymässä ja aina katettiin vieraillekin, se oli ihan  itsestäänselvyys.  

Kädestä suuhun kirjoitti:

Voi kun t⁷ulee vähän suru näistä.. meilläkin oli lapsen kavereita joskus yökylässä, mutta ruokaa en tarjonnut, kun ei sitä meillä itsellämmekään aina ollut. Ilta- ja amupalaksi joutuivat tyytymään leipäpalaan, lauantaimakkaraan ja puolentoista litran tarjousmehupönikästä lantrattuun mehuun. Itse söimme lapseni kanssa mahdollisimman halpoja ruokia, esim. alennusmaksalaatikon puoliksi tai jos ei siihenkään ollut rahaa, pelkkää kaurapuuroa.

Tosiasia on, että köyhyyttä ei aina haluaisi näyttää toisille, mutta sen myötä olen ollut myös ei-vieraanvarainen emäntä. Tietämättäni.

Nyt toki olisivat asiat paremmin, kun olen normaalipalkoilla, mutta lapsikin on jo aikuinen.

Olet jakanut sen mitä itselläsi on ja tarjonnut syötävää, joten olet ollut vieraanvarainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme tapailleet erään miehen kanssa jonkinaikaa, lähinnä viestitellen mutta mies oli kerran käynyt luonani ja nyt sitten oli puhuttu että menisin miehen luo koko viikonlopuksi. Asuin tuolloin vielä mikkelissä, mies asui ristiinassa mutta ei siinä ydinkeskustassa vaan keskellä metsää pitkälti ristiinan ulkopuolella. Kysyin mieheltä mitä tuon ja mies vastasi ostaneensa meille ruokaa, minun pitäisi tuoda vain  "seksikäs perseeni". Join klo 10 aamukahvit sänpylän kera ja hoidin pari asiaa ennenkuin klo 12 lähdin ajamaan miehen luo, matkalla ostin energiajuoman. Mies laittoi viestin että  on juuri laittamassa ruokaa. Mahani murisi ja mietin innoissani mitä hyvää siellä on. 

Kesti aikana ennenkuin löysin oikeaan paikkaan, navigaattori ohjaili ties mihin.  Mies tuli ovelle vastaan, suuteli ja antoi oluen käteen. Olin vähän että ai juomaanko nyt ruvettiin? Keittiössä odotti pelti jolla oli kourallinen  ranskanperunoita ja nakkeja, mies sanoi syöneensä jo. Eihän se pieni määrä riittänyt vaan maha murisi lisää. Katsoin jääkaappiin ja kysyin voinko  tehdä leivän, vastaus oli että ne on aamuksi! Kysyin saanko jugurtin ja taas sama kiukkuinen vastaus, aamuksi!  

Tuli huono olo kun mahassa oli vaan energiajuomaa, kaljaa ja kourallinen ranuja. Mies ihmetteli mahani möykkää ja  valitti ettei seiso siinä metelissä! vastasin, ettei paneta kun on niin  nälkä.  Mies sitten totesi että ehkä siun on paras mennä. Hämilläni, loukkaantuneena ja suoraan sanoen tippa vähän silmässä otin laukkuni ja lähdin, mies sanoi heipat muttei tullut edes halaamaan. Myöhemmin kun laitoin viestiä mies ei enää vastannut ja  tajusin, että taidanpa olla taas sinkku sitten!

Kun olimme tavanneet asunnollani mikkelissä, mies oli ollut täysin normaali ja tuonut kukkakimpun sekä leipomostaan hakemansa  laskiaspullat. Minä taas olin leiponut sämpylöitä, joten tarjottavat olivat olleet suorastaan ruhtinaaliset. 

Ikävä kyllä mies oli juntti sika, joka ei jaksanut enää näytellä omalla maaperällään, luultavasti miehellä oli vielä sovinistininen käsitys siitä ettei  naiset syö juuri mitään. Odotti muna kovana ja harmistui, kun nälkäinen nainen aikoi syödä hänen aamupalajugunsa.

Keksitty juttu, johon vielä itse vastaat.

Olen pari kertaa veljen perheen luona käydessä joutunut odottamaan tuntikausia ruokaa, kun heidän lounasaikansa oli juuri ennen mun tuloa. Jotenkin kummallista, ettei heille tullut mieleenkään tarjota ruokaa. Näin diabeetikkona oli jo aika huono olo ennen seuraavaa ateriaa, joten nykyään muistan aina varata eväät mukaan.

En jotenkin osaa vaatia ruokaa kylässä, vaikka ehkä pitäisi. Etenkin kun he meillä käydessään edellyttävät oman ruokailuaikataulunsa noudattamista.

Itseäni lähinnä hävettäisi ihan sikana jos vieraat joutuisivat olemaan hetkeäkään nälässä.

Meille tulee huomenna tuttava pariskunta mökille. Meitä on 6 henkeä yhteensä. Ostin 4 pakettia makkaraa (yht. 16) + pari pakettia kanapihvejä lisäksi peruna- ja italiansalaattia ja teen itse vihersalaatin, ettei ruoka lopu vahingossakaan kesken. Lisäksi ostin sipsejä, pari karkkipussia, pullaa ja keksejä. Noloa, jos loppuu kesken ja joku jää nälkäiseisi.

Ajoimme Mikkelistä Lahteen miehen serkun syntymäpäivä-päivälliselle, puhe oli nimenomaan päivällisestä eikä kahveista. Söin vain palan paahtoleipää kahvin kanssa ennenkuin lähdettiin ajamaan. Perillä odotti kaupan pakastealtaata ostettuja lihapasteijoita, kääretorttu ja kahvia. Mieheni varovasti kysyi onko se päivällinen myöhemmin, kun olisi jo vähän nälkä? Serkkunsa selvästi kiusaantui ja tämän vaimo alkoi kiukkuisen oloisena keittää makaroneja mihin me miehen kanssa että ei,  ei tarvitse käydään syömässä jossain!  Käytiinkin sitten kotimatkalla hampurilaisella. 

En tiedä, oliko tämä serkku olettanut  vaimonsa kokkaavan vai mitä tuossa oikein kävi?

Tästä ketjusta tulee mieleen..

Tyttären silloinen tyttöystävä tuli yökylään toisesta kaupungista, useampi tunti bussissa. Keitin kahvit kun tulivat ovesta, tyttäreni sanoi että olivat syöneet mäkkärillä. No myöhemmin selvisi että tyttäreni oli syönyt siellä mäkkärillä, tyttökaverinsa ei kun ei ollut rahaa. Surkeana kyhjötti sohvalla maha muristen.  Tilasin sitten pitsat ja ripitin tytärtä että ensi kerralla tarjoat kaverille, pyydät minulta rahaa! On kyllä kummallista, että 16v  päästetään toiseen kaupunkiin persaukisena :O Vai olisiko saanut rahaa mutta   tuhlannut  johonkin, vaikka johonkin paitaan tai tupakkaan eikä kehdannut soittaa äidilleen että laita lisää rahaa..

Olimme exän kanssa muuttoapuna. Minä, ex, exän veli ja hänen vaimonsa muutimme siis tavarat. Sen lisäksi perheeseen kuului heidän kaksi lastaan. Iät 17 ja 12.

Kun muutto oli suoritettu isäntäperhe tilasi kaksi perhepizzaa. Kun aloimme syömään, niin talon emäntä totesi, tästä täytyy sitten jäädä myös tuolle 17 v (joka ei ollut kotona). Eipä siinä kehdannut ottaa kuin yhden palan pizzaa ja kärvistellä nälissään seuraavaan aamuun.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä aikuisen ihmisen täytyy vähän nälkää kestää. Luin näitä kertomuksia läpi ja porukka kertoo kuinka kerran kävi kylässä ja nälkä kurni vatsassa kun mitään ei tarjottu. Yhteen kyläreissuun ei näänny vaikkei se nälkä niin mukavalta tunnukaan. Eri juttu sitten lapset, vanhukset ja sairaat. Ja jos säännöllisesti vaikkapa anopin luona saa pieniä annoksia niin silloin täytyy vaan avata suu reippaasti ja kertoa että nälkä jäi.

Saituus on sairaus, mielensairaus.

Minut ja perheeni kutsuttiin kylään illaksi. Olimme koko illan, ja meille tarjottiin puolikas nakki per syöjä :o menin ihan hämilleni, olen aiemmin vienyt ko. Paikkaan ruokia, mutta nyt en vienyt, ajattelin, että tarjoavat ilman muuta meille iltapalaa, kun kutsuvat kylään, aiemmin ovat pyytäneet tuomaan jotain, nyt ilmoittivat ettei mitään tarvitse tuoda. Annoin oman puolikkaani lapselleni, lapsilla oli aivan hirveä nälkä ja oli työn ja tuskan takana saada heidät olemaan hiljaa vähäisestä ruokamäärästä. Syötiin sit kotona, mutta sanotaanko näin, että reilussa viidessä tunnissa tuli kyllä nälkä kun vettä/kahvia ja tuo puolikas nakki Oli tarjolla.

Ps. Kyse ei ole vähävaraisista.

Kyllä ja myös niin päin, että pihiä, isoa perhettä ollaan kestitetty useamman kerran. Enää emme toimi ravintola kyseiselle perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Cocinando todo el tiempo kirjoitti:

En oo ikinä joutunu olemaan nälässä. Ja jos sellane tilanne tulis, niin ottaisin keittiön haltuun ja kokkaisin tarjol olevist ainesosist tasapainoisen ja herkullisen safkan. Yks asia on varmaa - mun luona kukaa ei nää nälkää, sillä suhtaudun ruuanlaittoon tarkasti ja intohimosesti.

Terveisin mies joka julkasee kohta taas reseptin nettiin, on se vaa kivaa. Kuukauden sisällä tulossa ainakin yks japanilainen, korealainen ja nigerialainen safka. Niihin oon jo laskenu maustemäärät ja siel ne hiotut ohjeet odottaa muistiinpanois. Enää pitäis vaa jaksaa käydä kaupas, kokata ja ottaa kuvat :D

Mitäs sitten kokkaat, jos tarjolla ei ole mitään ainesosia tai tarjolla on vain homeinen leivänkannikka ja viimeisen käyttöpäivän ohittanut lähes tyhjä paketti kahvia?

Jos hän käyttää Paulin taikakaulinta?

Että mitä että kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni kutsuttiin kaverisynttäreille. Lapsen mummolla pitopalvelu joten luulin että tarjoilu olisi sen mukaista. Tyttö kertoi että tarjolla oli yksi sirtuunamuffinssi jokaiselle (niitä kaupan valmiita) koristeena tomusokeria ja nonprelleja. Suolakeksejä sekä karkkipussi josta jaettu kaikille kymmenelle lapselle. Lapsen äiti oli laihiksella ja keksinyt ettei herkut ole terveellisiä lapsillekaan. Ihmettelin kun lapsi ekana juoksee kotiin tullessaan keittiöön ruokaa kyselemään.

Tyhmä oli äiti, olisi sitten laittanut tarjolle lisäksi vaikka vesimelonia, viinirypäleitä, muita hedelmiä jne jos halusi terveellisempää.

Mutta en ymmärrä sinuakaan, etkö ruokkinut lastasi ennen kuin veit synttäreille? Harvoinpa niissä ruokaa, pizzaslice tms kaikilla lasten synttäreillä tarjotaan. Enemmän keskitytään makeisiin herkkuihin. Eli ei lapsesi olisi ollut nälässä, jos olisi syönyt kotona ensin ruuan. Ja synttäreillä sit jälkkäri.

Ei pidä olettaa asioita, outoa kuvitella, että lasten synttäreillä tarjotaan pitopalveluruokaa...

Tuli tästä kommentista mieleen, että kun omalla lapsella oli synttärit, oli tarjolla myös suolaista. Nämä syötiin kaikki viimeistä murua myöten, kakkua otti vain pari lasta. Tosin tarjolla oli karkkia ja mokkapaloja lisäksi, jotka nekin upposi hyvin.

Olimme muuttoapuna n. 200 km:n päässä, jonne menimme autollamme aamulla anivarhain. Tehtyämme "täyden työpäivän" muutossa, emäntä lähti n. klo 17 käymään kaupassa, josta toi 2 prk riisifruttia (auttamassamme perheessä oli kaksi aikuista). Siinä vaiheessa (nälkäisinä kuin sudet) käänsimme auton nokan kotia kohti ja matkalla kävimme syömässä ravintolassa.

Seuraavaa muuttoa, kun tekivät ja pyysivät avuksi, niin kumma juttu, just silloin olikin selkä kipeänä!

En. Viedään muijan kanssa aina riittävästi evästä jos lokkeillaan pidempiä aikoja sukulaisten mökeillä.

M52

Pidän yleensä laukussa varalta mukana myslipatukoita tms. hätävaraa. Ei tarvitse sitten pyörtymispisteessä olla varsinkaan yökylässä, jos sattuu olemaan nuuat tarjoilut.

Jos oon yökylässä, niin melkein aina jää aamupalasta nälkä. Näköjään lähes kaikki muut syövät aamupalaksi pari leipää ja pari desiä sokerijogurttia ja pärjäävät sillä tuntikausia. Itelle jää tästä nälkä, kun tottunut syömään isommin aamusta (hiilaria+proteiinia, esim banaanimunakas). Sit lähet ajelee kolmekin tuntia kotiin ja jo tunnin ajamisen jälkeen on huutava nälkä.

Nykysin meen mieluummin hotelliin yöksi, saa kunnon aamiaisen niin et jaksaa ajella kotiinki.

Eräässä kyläpaikassa oli niukka lounas, ei kauan mennyt kun tuli taas nälkä. Ajattelin, että kaipa myöhemmin on taas jotain ruokaa tarjolla.

Illalla klo 18 tarjottiin makeaa piirakkaa. Oli niin kiljuva nälkä, että oli pakko syödä, vaikka en käsitäkään tuollaista ruokavaliota, enkä koskaan korvaa kunnon ruokaa makealla.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmissa ollaan silloin, kun isäntäväellä on itsellään jotenkin poikkeava ruokailurytmi eivätkä tajua, että vieraiden rytmi ei välttämättä ole samanlainen. Minulla esimerkiksi on kaveri, joka ei syö päivän aikana mitään vaan vasta illalla. Jos minä olen herännyt aamulla vaikka klo 8, kyllä puolenpäivän maissa on jo tarve lounaalle, mutta kaveri sinnittelee pelkän pienen aamupalan voimin johonkin iltakuuteen, jolloin vasta syö kunnolla. Itse olisin tuollaisella syömättömyydellä varmaan haudassa. Jokaisella on tietysti oikeus syödä siihen aikaan kuin haluaa, mutta on vieraanvaraisuutta ymmärtää, että oma rytmi ei ehkä ole se tyypillisin. Itse ihmettelen kovasti, jos joku ei tätä tajua, koska jos itselläni olisi vieraita esim. yökylässä, niin todellakin kyselisin mahdollisesta nälästä ja huolehtisin, että ruokaa on pöydässä.

Äitini luona syödään juuri noin. Aamiainen, ja seuraava kunnon ruoka vasta illalla. Päivän aikana kahvia ja ehkä jotain pähkinöitä tai muuta naposteltavaa. Ja illalla ruokaa sitten tehdään samanlainen määrä isommalle porukalle, kuin mitä minä ja mieheni söisimme normaalisi kahdestaan. Äitini asuu eri puolella Suomea, joten vierailut sillä suunnalla ovat aina useamman päivän mittaisia.

Joku puhui siitä, että ei ole kohteliasta syödä mitään mitä ei vieraille aio tarjota. Tajusin tuon luettuani, että juuri niin itse ajattelen, vaikka en muista kenenkään sitä varsinaisesti opettaneen. Joskus olimme mieheni ja lapseni kanssa kaveriperheemme luona käymässä(parin tunnin mittainen vierailu, kahvit juotiin), ja perheen isä haki pakastimesta jäätelötuutin, jota mutusti edessämme tarjoamatta kenellekään muulle. Muistan, että se tuntui jotenkin oudolta :D