Miksi ajatellaan, että akateemiset olisivat jotenkin käytännöntöissä avuttomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on, toiset eivät.

T. Talonsa rakentanut di.

Teitkö sähkö- ja putkityötkin itse?

Puhumattakaan siitä kaadoitko puut ja poltitko tiilet itse?

Totta kai! Sitä ennen oli metsä itse istutettu ja hoidettu.

Ruokaakin saa kun itse viljelee peltoa jonka on itse raivannut ja puuauran (puuaura itse veistetty itse istutetusta puusta ja vetojuhta itse kasvatettu) kanssa kyntänyt. Traktori tulee taloon heti kun löydän markilta öljylähteen, jotta saan pumpattua ja jalostettua siihen menovettä, voitelu- ja hydrauliöljyä.

Liharuokaa jos haluaa niin pitää ensin valaa lyijystä muutama luoti tussariin ja lähteä metsästä hakemaan. Tussarin teräosat tietenkin itse omasta maasta louhitusta malmista jalostettu ja omin käsin taottu. Onneksi on tuo rikkiesiintymä, niin voi valmistaa kätevästi ruutia, eikä tarvitse enää jousipyssyn kanssa säätää.

AV:n surffailu hoituu itserakennetulla tietokoneella, jossa johtojen kupari ja kondensaattorien tantaalikin on itse louhittu takapihan kaivokselta. Prosessori vie tilaa parin ulkorakennuksen verran, mutta kyllä se pienenee sitä mukaan kun keksin miten saan pienennettyä transistorien kokoa.

Eihän tässä mitään kädettömiä olla.

Ajatella että nykyään uusavuttomat asuu vieraiden rakentamassa kerrostalossa ja ostaa ruokansakin jostain kaupasta kalliilla rahalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy, ihan varmasti! Nimenomaan henkilökunnasta! Omassa naapurustossa on jo kaksi yliopistolta palkkansa saavaa henkilöä, ja molemmat korjaavat omat pyöränsä. 

Varmasti löytyy myös niitä, jotka eivät osaa. Mutta vähintään kolme löytyy jokaisesta yliopistosta. 

Tosi kova suoritus jos 3/50 osaa vaihtaa polkupyörän renkaan :D

Tiedätkö, useimmiten ei ole kyse siitä ettei osaisi. Sitä vaan ei koe tarpeelliseksi ihan kaikkea itse tehdä, jos on varaa maksaa työstä jollekulle, jonka leipä on siitä kiinni. Priorisointia tämäkin - sillä aikaa kun joku muu huoltaa pyöräni, minä voin tehdä jotakin kiinnostavampaa. Minulle sopii, eivätkä työllistämäni yrittäjät ole olleet asiasta pahoillaan.

Eli kun sunnuntaina haluaisit pyöräillä niin sittenet oikeasti haluakkaan jos rengas pitäisikin vaihtaa? :)

Luetun ymmärtäminen… ”Ei ole kyse siitä ettei osaisi”. Tottahan tuon tarvittaessa itsekin teen, mutta mielelläni delegoinkin. Katsohan, kun elämä ei ihan oikeesti ole noin mustavalkoista kuin sinun silmääsi tuntuu näyttävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että ovatko avuttomia käytännössä, mutta sellainen harhaluulo monella akateemisella on, että olisivat sivistyneempiä ja/tai parempia ihmisiä kuin amikset. Hyvänä todisteena toimii tämäKIN ketju.

Totta! Itsekkin olen huomannut tuon saman. Jo lukiossa luullaan olevansa, ah, niin sivistyneitä ja kusi nousee hattuun viimeistää yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. En ole vielä tavannut akateemista ihmistä, joka ei asettaisi itseään meidän amisten yläpuolelle. Enkä tule tapaamaan.

Akateemisissa on typeryksiä, ylimielisiä, keskenkasvuisia, jopa psykopaatteja. Täällä yritetään valkopestä heistä täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että ovatko avuttomia käytännössä, mutta sellainen harhaluulo monella akateemisella on, että olisivat sivistyneempiä ja/tai parempia ihmisiä kuin amikset. Hyvänä todisteena toimii tämäKIN ketju.

Totta! Itsekkin olen huomannut tuon saman. Jo lukiossa luullaan olevansa, ah, niin sivistyneitä ja kusi nousee hattuun viimeistää yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. En ole vielä tavannut akateemista ihmistä, joka ei asettaisi itseään meidän amisten yläpuolelle. Enkä tule tapaamaan.

Liikut oudoissa piireissä sitten. Itselleni jäi peruskoulusta tärkeimmät ystävät ystäviksi, vaikka urapolkumme erkanivatkin peruskoulun jälkeen. Rakkaimmat ystäväni ovat amiksia - tosin useimmat jo monta ammattia opiskelleet ja yksi edennyt AMK:n kautta yliopistoonkin. Ehkä tämä on se syy, miksi olemme ystäviä koulutaustasta huolimatta: aktiivisuus ja halu oppia uusia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että ovatko avuttomia käytännössä, mutta sellainen harhaluulo monella akateemisella on, että olisivat sivistyneempiä ja/tai parempia ihmisiä kuin amikset. Hyvänä todisteena toimii tämäKIN ketju.

Totta! Itsekkin olen huomannut tuon saman. Jo lukiossa luullaan olevansa, ah, niin sivistyneitä ja kusi nousee hattuun viimeistää yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. En ole vielä tavannut akateemista ihmistä, joka ei asettaisi itseään meidän amisten yläpuolelle. Enkä tule tapaamaan.

Akateemisissa on typeryksiä, ylimielisiä, keskenkasvuisia, jopa psykopaatteja. Täällä yritetään valkopestä heistä täydellisiä.

Tietysti on, kuten kaikissa muissakin. Eikö tuo nyt ole ihan itsestään selvää? Mutta ei varmasti myöskään sen enempää kuin muissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on, toiset eivät.

T. Talonsa rakentanut di.

Teitkö sähkö- ja putkityötkin itse?

Puhumattakaan siitä kaadoitko puut ja poltitko tiilet itse?

Totta kai! Sitä ennen oli metsä itse istutettu ja hoidettu.

Ruokaakin saa kun itse viljelee peltoa jonka on itse raivannut ja puuauran (puuaura itse veistetty itse istutetusta puusta ja vetojuhta itse kasvatettu) kanssa kyntänyt. Traktori tulee taloon heti kun löydän markilta öljylähteen, jotta saan pumpattua ja jalostettua siihen menovettä, voitelu- ja hydrauliöljyä.

Liharuokaa jos haluaa niin pitää ensin valaa lyijystä muutama luoti tussariin ja lähteä metsästä hakemaan. Tussarin teräosat tietenkin itse omasta maasta louhitusta malmista jalostettu ja omin käsin taottu. Onneksi on tuo rikkiesiintymä, niin voi valmistaa kätevästi ruutia, eikä tarvitse enää jousipyssyn kanssa säätää.

AV:n surffailu hoituu itserakennetulla tietokoneella, jossa johtojen kupari ja kondensaattorien tantaalikin on itse louhittu takapihan kaivokselta. Prosessori vie tilaa parin ulkorakennuksen verran, mutta kyllä se pienenee sitä mukaan kun keksin miten saan pienennettyä transistorien kokoa.

Eihän tässä mitään kädettömiä olla.

Ajatella että nykyään uusavuttomat asuu vieraiden rakentamassa kerrostalossa ja ostaa ruokansakin jostain kaupasta kalliilla rahalla!

Se on sitä parhaimmillaan, että nauttii muiden tekemästä työstä. Joku poliittinen aate tulee ekana mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että ovatko avuttomia käytännössä, mutta sellainen harhaluulo monella akateemisella on, että olisivat sivistyneempiä ja/tai parempia ihmisiä kuin amikset. Hyvänä todisteena toimii tämäKIN ketju.

Totta! Itsekkin olen huomannut tuon saman. Jo lukiossa luullaan olevansa, ah, niin sivistyneitä ja kusi nousee hattuun viimeistää yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. En ole vielä tavannut akateemista ihmistä, joka ei asettaisi itseään meidän amisten yläpuolelle. Enkä tule tapaamaan.

Akateemisissa on typeryksiä, ylimielisiä, keskenkasvuisia, jopa psykopaatteja. Täällä yritetään valkopestä heistä täydellisiä.

Tietysti on, kuten kaikissa muissakin. Eikö tuo nyt ole ihan itsestään selvää? Mutta ei varmasti myöskään sen enempää kuin muissakaan.

Enpä sanoisi noinkaan.

Itse olen surkea kaikissa käytännön asioissa. Lukuaineet sujuivat hyvin. Koulussa käsityö, kotitalous ja kuvaamataito olivat inhokkiaineitani. Olin aina luokan huonoimpien joukossa näissä aineissa. Ei varmaan ole mikään yllätys, että menin yliopistoon.

Jotenkin niiden käytännön työtäkin tekevien pitäisi voida elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Miten voit opettajana olla noin fixed mindset -asenteella liikkeellä? Toivottavasti tuo ei välity oppilaille.

Onneksi köksän opella ei ole paljon tunteja nuoren elämässä ettei pääse huonolla asenteellaan pilaamaan itsetuntoa. Ovatko he edes oikeita opettajia vai jotain kokkikurssin käyneitä marttoja. Tuon kirjoittaja on kyllä epäpätevä eikä kovin älykäs. Hyytävää tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jo ihan peruskoulusta asti nähtävissä. Ne on niitä jotka lukee ja lukee. Sosiaalisesti vähän kömpelöitä ja syrjäänvetäytyviä. Ylikunnollisia ja varovaisia. Ottavat jo nuoresta pitäen elämän vakavasti ja tulevaisuuden suunnitelmat on selvillä hyvissä ajoin. Korkealle tähdätään. Kun kaikki aika käytetään siihen opiskeluun, niin kyllä arkiset taidot jää kehittymättä. Räveltäjät taas kokeilee vähän sitä sun tätä, keskii ja kokeilee ja oppii ratkomaan käytännön ongelmia. Ottavat riskejä, ja sähläävät. Mutta kyllä siinä kokeillessa käytäntö opettaa yhtä jos toista, ja myöhemmin osaavat sitten soveltaa erilaisia taitoja. He eivät opiskele kirjoista lukemalla, vaan käytännön kautta. Ongelmanratkaisutaidot kehittyy.

Ei mene näin. Kuvauksesi sopii lähinnä vain autisteihin. Muut älykkäät osaavat yleensä kaikkea.

Olen tehnyt yliopistossa 1,5 tutkintoa (tuli opiskeltua vähän ylimääräistä). Tämän lisäksi olen Suomen huippua kolmessa muussa hommassa. Hallitsen myös valtavan määrän erilaisia harvinaisia käsityötekniikoita ja pystyn tarvittaessa tekemään esimerkiksi vesivoimalan, mökin tai kalusteet omaan kotiin.

Ja olet 12v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jo ihan peruskoulusta asti nähtävissä. Ne on niitä jotka lukee ja lukee. Sosiaalisesti vähän kömpelöitä ja syrjäänvetäytyviä. Ylikunnollisia ja varovaisia. Ottavat jo nuoresta pitäen elämän vakavasti ja tulevaisuuden suunnitelmat on selvillä hyvissä ajoin. Korkealle tähdätään. Kun kaikki aika käytetään siihen opiskeluun, niin kyllä arkiset taidot jää kehittymättä. Räveltäjät taas kokeilee vähän sitä sun tätä, keskii ja kokeilee ja oppii ratkomaan käytännön ongelmia. Ottavat riskejä, ja sähläävät. Mutta kyllä siinä kokeillessa käytäntö opettaa yhtä jos toista, ja myöhemmin osaavat sitten soveltaa erilaisia taitoja. He eivät opiskele kirjoista lukemalla, vaan käytännön kautta. Ongelmanratkaisutaidot kehittyy.

Ei mene näin. Kuvauksesi sopii lähinnä vain autisteihin. Muut älykkäät osaavat yleensä kaikkea.

Olen tehnyt yliopistossa 1,5 tutkintoa (tuli opiskeltua vähän ylimääräistä). Tämän lisäksi olen Suomen huippua kolmessa muussa hommassa. Hallitsen myös valtavan määrän erilaisia harvinaisia käsityötekniikoita ja pystyn tarvittaessa tekemään esimerkiksi vesivoimalan, mökin tai kalusteet omaan kotiin.

Ja olet 12v.

Ja työkokemusta yli 150 vuotta...

En nyt tiedä olenko lahjakas missään, mutta koulu oli lukion loppuun asti niin helppoa että aikaa jäi kaikkeen muuhun. Vanhemmat taas käteviä käsistään ja opettivat mulle kaikenlaista eli ennen lukion loppua oli monenlaiset perustyöt harjoiteltuna. Kaikkea en tee itse, mutta usein itse tekeminen on nopeampaa ja käsillä tekeminen tuottaa erilaista tyydytystä kuin ajattelutyö. Teen usein itse asioita, joita joko on hankala ostaa tai tosiaan itse tekemällä sujuu nopeammin. YouTuben avulla opettelee nopeasti kaikenlaista, ja uuden opettelu on juuri se asia, joka saa mut innostumaan. Siksi kai se väitöskirjakin tuli tehtyä. Olen kyllä tähän stereotypiaan törmännyt, mutta mun tuttavapiirissä tumpelot akateemiset ovat kyllä vähemmistössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on, toiset eivät.

T. Talonsa rakentanut di.

Teitkö sähkö- ja putkityötkin itse?

En, mutta olisi pitänyt tehdä. Sähkäriporukan jäljiltä hlyrynsulkumuovi oli kuin reikäjuusto. Ja teknisentilan kaapelisotku muistuttaa enemmän kierrätysaseman keräysastiaa.

Putkari veti putken niin lähellä sokkelia, että kovilla pakkasilla putket ovat jäässä.

Jos tekisin nyt toisen talon, niin jättäisin "ammattilaisille" ihan vain pakolliset lakisääteiset työt. Sähköt ja putket saa kyllä itse vetää, mutta kytkennät pitää jättää luvat hankkineille.

Ei siinä olekaan logiikkaa. Se, että on teoriassa hyvä, ei tarkoita sitä, että on käytännössä huono.

Maailma on pullollaan ihmisiä, jotka ovat molemmissa hyviä.

Kirjoista ei opi käytännön asioita. Yleensä akateemisilla suuriosa ajasta mennyt opiskeluun niin ei siinä kerkeä tekemään/oppimaan kädentaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi ajatellaan? Koska länsimaiseen kulttuuriin ja ehkä ihmisen luontaiseen ymmärtämistapaan kuuluu binaarisuus eli kaksijakoisuus. Asioita luokitellaan hyviin ja pahoihin, mustiin ja valkoisiin, suoriin ja kiemuraisiin ja teoreettisiin ja käytännöllisiin . Ja maailman ymmärtäminen on yksinkertaisempaa, jos näitä kategorioita ei sotketa. Mutta ei se tarkoita, että asiat oikeasti olisivat joko tai.

Hyvä vastaus, paitsi että ei mitenkään koske vain länsimaita. Lähisuvussa on intialaisen kanssa avioitunut henkilö, ja sielläpä vasta mustavalkoinen ihmisten jako jyllää! Naapurina on Iranista tullut akateeminen pakolaisperhe, joiden jutuista sama kuuluu.

Toiset nyt vaan on käsistään käteviä ja toiset ei ole.  Ei siihen tutkintoja tarvita.

Itse en ole koskaan törmännyt otsikon mukaiseen asenteeseen enkä todellisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itoiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Toinen opettaja valitettavasti samaa mieltä. On niitä, jotka ovat hyviä kaikessa, ja niitä, jotka heikkoja kaikessa. Ja niitä, jotka ovat melko keskivertoja kaikessa. Ja pieni vähemmistö niitä, joilla on joku erityinen lahjakkuus, vaikka olisivat jossain muussa heikkoja.

Minun tuntemani ihmiset taas ovat pääsääntöisesti tosi hyviä vain muutamassa tai jopa vain yhdessä asiassa. Sitten monet suoriutuvat ihan hyvin tai siedettävästi useasta asiasta, mikä onkin edellytys että pärjää elämässä. Niillä jotka eivät pärjää on joko osaava puoliso tai perheenjäsen tai sitten isoja ongelmia...

Koulussa monessa aineessa pärjää suunnilleen samoilla kyvyillä. Itse pärjäsin hyvällä tekstinymmärryksellä ja äidinkielentaidolla monessa aineessa, mutta matematiikassa, käsitöissä, köksässä, pallopeleissä ja musiikissa en pärjännyt. En ole koskaan arkielämässä suuremmin kärsinyt siitä etten pärjännyt noissa asioissa, eli osaan niitä kuitenkin riittävästi elämää varten vaikka en voisikaan tehdä työksi tai harrastaa mitään noista.

Opettajia on monenlaisia. Tiedän useita jotka ovat aika yksioikoisia besserwissereitä: tyyppejä, jotka opettelevat yhden totuuden asioista. Sitten on niitä, jotka ovat fiksuja ja luovia ja siksi ehkä vähän kärsivät ammatistaan. Ja niitä, joiden kutsumus on lasten ja nuorten kasvattaminen ennemmin kuin ulkoaopettelun ja arvioinnin palvominen.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoista ei opi käytännön asioita. Yleensä akateemisilla suuriosa ajasta mennyt opiskeluun niin ei siinä kerkeä tekemään/oppimaan kädentaitoja.

Roskapuhetta! Akateemiset vanhemmat hankkivat lapsilleen enemmän harrastuksia kuin duunarit, ja niihin harrastuksiin eivät pelkästään ”piano ja baletti ja teatteri” kuulu vaan myös vaikka kiipeilyä, luonnossa vaeltamista, käden taitoja puunhakkuusta käsitöihin! Kateus taas jyllää, herranen aika!