Miksi ajatellaan, että akateemiset olisivat jotenkin käytännöntöissä avuttomia?

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Erot älykkyydessä ihmisten välillä ovat todella suuria, opettajat ovat niitä harvoja, jotka pääsevät tuon konkreettisesti toteamaan. Kaikki eivät todellakaan lähde samalta viivalta.

Ja tämä kuvitelma siitä, ettei akateeminen osaisi käytännön töitä on sen verran typerä, ettei siihen oikein edes voi mitään sanoa. "Aha."

Vierailija kirjoitti:

Kirjoista ei opi käytännön asioita. Yleensä akateemisilla suuriosa ajasta mennyt opiskeluun niin ei siinä kerkeä tekemään/oppimaan kädentaitoja.

Voi taivas. 

Ihmiset ovat yksilöitä ja heidän koulutus ei kerro ihmisen luonteesta tai käyttäytymisestä mitään.

Täällä on nyt jauhettu sitä että akateemiset ovat avuttomia ja duunarit sivistymättömiä niin kumpikaan väite ei pidä paikkaansa.

Koulutus on vain koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on, toiset eivät.

T. Talonsa rakentanut di.

Teitkö sähkö- ja putkityötkin itse?

Vesikiertoisen keskuslämmityksen ja valesokkelin kokonaan itsetehden kun sukulais-Eskokin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Toinen opettaja valitettavasti samaa mieltä. On niitä, jotka ovat hyviä kaikessa, ja niitä, jotka heikkoja kaikessa. Ja niitä, jotka ovat melko keskivertoja kaikessa. Ja pieni vähemmistö niitä, joilla on joku erityinen lahjakkuus, vaikka olisivat jossain muussa heikkoja.

Joo ei sitä turhaan puhuta kympin tytöistä ja pojista: ei sitä määritettä saa pelkällä liikunnan kympillä vaan siihen vaaditaan varsin laaja-alaista osaamista. Harvoin tulee vastaan oppilaita, jotka ovat pelkästään akateemisesti lahjakkaita. Kyllä ne lahjakkaat ovat yleensä lahjakkaita ihan kaikessa, myös niissä taito- ja taideaineissa.

En kyllä muista kouluajoilta ainuttakaan tällaista renesanssi-ihmistapausta. Ja olin ns. hyvässä koulussa. Ainakaan ne kuuden ällän tyypit ei olleet tuommoisia. Kirjoitin itse ällän yleisarvosanan paperit lähinnä hyvän muistin avulla, lukiohan on hyvin helppo koulu. Liikunnassa ja käsitöissä olen täysin lahjaton.

Kokemukseni mukaan esimerkiksi hyvä ompelutaito tai kaunis lauluääni ei korreloi kumpaankaan suuntaan koulumenestyksen kanssa.

Varmasti tällaisia yleisnerotyyppejä myös on, esim. Leonardo da Vinci. Hän ei ollut meidän koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Erot älykkyydessä ihmisten välillä ovat todella suuria, opettajat ovat niitä harvoja, jotka pääsevät tuon konkreettisesti toteamaan. Kaikki eivät todellakaan lähde samalta viivalta.

Koulussa ei juuri älyä tarvita. Sen huomaa näistä opettajien kommenteistakin. Parhaiten koulussa pärjää keskitasoinen, ääripäillä on vaikeuksia. Tottelevaisuus ja hyvä muisti ovat valttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Toinen opettaja valitettavasti samaa mieltä. On niitä, jotka ovat hyviä kaikessa, ja niitä, jotka heikkoja kaikessa. Ja niitä, jotka ovat melko keskivertoja kaikessa. Ja pieni vähemmistö niitä, joilla on joku erityinen lahjakkuus, vaikka olisivat jossain muussa heikkoja.

Joo ei sitä turhaan puhuta kympin tytöistä ja pojista: ei sitä määritettä saa pelkällä liikunnan kympillä vaan siihen vaaditaan varsin laaja-alaista osaamista. Harvoin tulee vastaan oppilaita, jotka ovat pelkästään akateemisesti lahjakkaita. Kyllä ne lahjakkaat ovat yleensä lahjakkaita ihan kaikessa, myös niissä taito- ja taideaineissa.

En kyllä muista kouluajoilta ainuttakaan tällaista renesanssi-ihmistapausta. Ja olin ns. hyvässä koulussa. Ainakaan ne kuuden ällän tyypit ei olleet tuommoisia. Kirjoitin itse ällän yleisarvosanan paperit lähinnä hyvän muistin avulla, lukiohan on hyvin helppo koulu. Liikunnassa ja käsitöissä olen täysin lahjaton.

Kokemukseni mukaan esimerkiksi hyvä ompelutaito tai kaunis lauluääni ei korreloi kumpaankaan suuntaan koulumenestyksen kanssa.

Varmasti tällaisia yleisnerotyyppejä myös on, esim. Leonardo da Vinci. Hän ei ollut meidän koulussa.

Miten koululiikunnassa voi olla lahjaton? Kaikista ei tule huippu-urheilijoita, mutta peruskuntoinen nuori kyllä selviää hyvin, jopa kiitettävästi, siitä koulutasoisesta pesiksen ja sählyn peluusta sekä muista liikuntasuoritteista. Eri asia sitten, jos on jotain fyysistä vaivaa tai kovasti ylipainoa. Samaten käsityöt eivät vaadi mitään erityistä lahjakkuutta, vain keskittymistä ohjeisiin ja tekemiseen. Taaskin jokin motorinen vaikeus poislukien. Lauluääni on jokaisella toki omansa, mutta musiikkihan on muutakin kuin laulamista, ja laulamaankin voi oppia sen verran, että peruskoulussa ysiin yltää.

Mistäkö tiedän tämän? Siitä, että itse en ole millään lailla erityisen kätevä tai taiteellinen koskaan ollut, mutta olen kiinnostuksesta kokeillut neulomista, pitsiliinojen virkkaamista, nikkarointia, soittamista, piirtämistä, maalaamista ja vähän laulamistakin. Kaikkia olen lähtenyt kokeilemaan mentaliteetilla ”ai hitsi että joku osaa, tää on varmaan vaikeeta”. Ja saanut huomata että yleensä ei vaikeaa ollenkaan, mutta vaatii opettelua ja keskittymistä. Ja usein on sitten lopulta vain tylsää, kun ei sitä oikeaa tekemisen paloa ollut.

Olen siis sitä mieltä, että hyvälle keskitasolle taito- ja taideaineissa yltää, jos on aktiivisuutta, uteliaisuutta ja kiinnostusta yrittää. Enempää ei vaadita. Akateemisissa aineissa sitten tarvitaan vähän jo sitä älykkyyttäkin, ja siellä voi jokin luki- tai keskittymishäiriö aiheuttaa isoakin hallaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Erot älykkyydessä ihmisten välillä ovat todella suuria, opettajat ovat niitä harvoja, jotka pääsevät tuon konkreettisesti toteamaan. Kaikki eivät todellakaan lähde samalta viivalta.

Koulussa ei juuri älyä tarvita. Sen huomaa näistä opettajien kommenteistakin. Parhaiten koulussa pärjää keskitasoinen, ääripäillä on vaikeuksia. Tottelevaisuus ja hyvä muisti ovat valttia.

No hyvä muisti nyt on edellytys oppimiselle ja opitun hyödyntämiselle, joten en sitä yhtään vähättelisi. Viisautta taas on sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Mitä kukaan tekee älyllä, jota ei osaa hyödyntää ja jonka vuoksi tai josta huolimatta vain joutuu jatkuvasti kahnauksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Amislogiikan paradoksi: akateeminen on käyttänyt kaiken aikansa lukemiseen ja opiskeluun eikä täten ole voinut oppia mitään käytännön taitoja, mutta samalla akateeminen ei ole tippaakaan sivistyneempi tai oppineempi kuin amiksen käynyt, vaan se amiskoulutettu on vähintään yhtä lukenut ja sivistynyt, silti samalla ne käytännön asiat oppinut koska ei käyttänyt kaikkea aikaansa vain teoriaopintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Erot älykkyydessä ihmisten välillä ovat todella suuria, opettajat ovat niitä harvoja, jotka pääsevät tuon konkreettisesti toteamaan. Kaikki eivät todellakaan lähde samalta viivalta.

Koulussa ei juuri älyä tarvita. Sen huomaa näistä opettajien kommenteistakin. Parhaiten koulussa pärjää keskitasoinen, ääripäillä on vaikeuksia. Tottelevaisuus ja hyvä muisti ovat valttia.

Suurin osa ihmisistä on keskitasoisia. Ääripäistä vain toinen pää pärjää koulussa ja kaikkialla muuallakin. ÄO nyt vain sattuu määrittämään elämänkulkua aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Toinen opettaja valitettavasti samaa mieltä. On niitä, jotka ovat hyviä kaikessa, ja niitä, jotka heikkoja kaikessa. Ja niitä, jotka ovat melko keskivertoja kaikessa. Ja pieni vähemmistö niitä, joilla on joku erityinen lahjakkuus, vaikka olisivat jossain muussa heikkoja.

Joo ei sitä turhaan puhuta kympin tytöistä ja pojista: ei sitä määritettä saa pelkällä liikunnan kympillä vaan siihen vaaditaan varsin laaja-alaista osaamista. Harvoin tulee vastaan oppilaita, jotka ovat pelkästään akateemisesti lahjakkaita. Kyllä ne lahjakkaat ovat yleensä lahjakkaita ihan kaikessa, myös niissä taito- ja taideaineissa.

En kyllä muista kouluajoilta ainuttakaan tällaista renesanssi-ihmistapausta. Ja olin ns. hyvässä koulussa. Ainakaan ne kuuden ällän tyypit ei olleet tuommoisia. Kirjoitin itse ällän yleisarvosanan paperit lähinnä hyvän muistin avulla, lukiohan on hyvin helppo koulu. Liikunnassa ja käsitöissä olen täysin lahjaton.

Kokemukseni mukaan esimerkiksi hyvä ompelutaito tai kaunis lauluääni ei korreloi kumpaankaan suuntaan koulumenestyksen kanssa.

Varmasti tällaisia yleisnerotyyppejä myös on, esim. Leonardo da Vinci. Hän ei ollut meidän koulussa.

Sinulta on mennyt ohi se fakta, että tuo opettajan empiirinen havainto pitää paikkansa. Korkean äo:n ihmiset todella ovat hyviä kaikessa, se on "neron" määritelmä. Mutta suurin osahan on keskitasoisia, joilla sitten saattaa olla jokin erityislahjakkuus lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Amislogiikan paradoksi: akateeminen on käyttänyt kaiken aikansa lukemiseen ja opiskeluun eikä täten ole voinut oppia mitään käytännön taitoja, mutta samalla akateeminen ei ole tippaakaan sivistyneempi tai oppineempi kuin amiksen käynyt, vaan se amiskoulutettu on vähintään yhtä lukenut ja sivistynyt, silti samalla ne käytännön asiat oppinut koska ei käyttänyt kaikkea aikaansa vain teoriaopintoihin.

Heh. Näinpä. Outoa tuo joissakin kommenteissa ilmenevä vastenmielisyys kirjoja ja teoriatietoja kohtaan - aivan niin kuin käytännön taitoja ei voisi opiskella kirjoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Vähälahjainen ei ymmärrä että aika maksaa. Itsellä nettotuntiansio on noin 70euroa. Jos käytän tunnin kaupassa käyntiin ja ruoan laittoon, maksaa se siis ruoan ostohinnan plus 70e joka jää saamatta työtuloina. Halvinta olisi tilata kaikki ruoka valmiina kotiin ja tehdä säästynyt aika extraa töissä. Silti useimmiten teen itse, koska en juuri tykkää ravintolaruoasta, ja on allergioita jotka hankaloittavat sopivan ruoan etsimistä huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Einesten ostaminen tulisi halvemmaksi. Et laskenut mukaan sitä, että ruuanlaiton vaihtoehtoiskustannuksena on se, että voin tehdä töitä ja laskuttaa asiakkaalta 200€/h. Jos tilaan ruokaa, aikaa menee pari minuuttia ruuan tilaamiseen, mutta voin valmistus- ja kuljetusajan tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy, ihan varmasti! Nimenomaan henkilökunnasta! Omassa naapurustossa on jo kaksi yliopistolta palkkansa saavaa henkilöä, ja molemmat korjaavat omat pyöränsä. 

Varmasti löytyy myös niitä, jotka eivät osaa. Mutta vähintään kolme löytyy jokaisesta yliopistosta. 

Tosi kova suoritus jos 3/50 osaa vaihtaa polkupyörän renkaan :D

Tiedätkö, useimmiten ei ole kyse siitä ettei osaisi. Sitä vaan ei koe tarpeelliseksi ihan kaikkea itse tehdä, jos on varaa maksaa työstä jollekulle, jonka leipä on siitä kiinni. Priorisointia tämäkin - sillä aikaa kun joku muu huoltaa pyöräni, minä voin tehdä jotakin kiinnostavampaa. Minulle sopii, eivätkä työllistämäni yrittäjät ole olleet asiasta pahoillaan.

Itsekin vien pyörän maksulliseen huoltoon, koska pyörän rassaaminen ei ole asia joka kiinnostaisi opetella. Käytän ajan remontointiin, jonka opettelu taas kiinnostaa. Ja olen ihan tavallinen akateeminen uraihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Vähälahjainen ei ymmärrä että aika maksaa. Itsellä nettotuntiansio on noin 70euroa. Jos käytän tunnin kaupassa käyntiin ja ruoan laittoon, maksaa se siis ruoan ostohinnan plus 70e joka jää saamatta työtuloina. Halvinta olisi tilata kaikki ruoka valmiina kotiin ja tehdä säästynyt aika extraa töissä. Silti useimmiten teen itse, koska en juuri tykkää ravintolaruoasta, ja on allergioita jotka hankaloittavat sopivan ruoan etsimistä huomattavasti.

Kuka on niin ääliö, että viettää kaiken valveillaoloaikansa töissä? Ei kuulosta kovin älykkäältä, vain ahneelta työnarkomaanilta.