Miksi ajatellaan, että akateemiset olisivat jotenkin käytännöntöissä avuttomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Einesten ostaminen tulisi halvemmaksi. Et laskenut mukaan sitä, että ruuanlaiton vaihtoehtoiskustannuksena on se, että voin tehdä töitä ja laskuttaa asiakkaalta 200€/h. Jos tilaan ruokaa, aikaa menee pari minuuttia ruuan tilaamiseen, mutta voin valmistus- ja kuljetusajan tehdä töitä.

Ai niin, unohdin että kaikki amikset voivat tehdä kaiken vapaa-aikansa töitä 200 euron tuntipalkalla. My bad.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Vähälahjainen ei ymmärrä että aika maksaa. Itsellä nettotuntiansio on noin 70euroa. Jos käytän tunnin kaupassa käyntiin ja ruoan laittoon, maksaa se siis ruoan ostohinnan plus 70e joka jää saamatta työtuloina. Halvinta olisi tilata kaikki ruoka valmiina kotiin ja tehdä säästynyt aika extraa töissä. Silti useimmiten teen itse, koska en juuri tykkää ravintolaruoasta, ja on allergioita jotka hankaloittavat sopivan ruoan etsimistä huomattavasti.

Kuka on niin ääliö, että viettää kaiken valveillaoloaikansa töissä? Ei kuulosta kovin älykkäältä, vain ahneelta työnarkomaanilta.

Hän nimenomaan kertoi että ei käytä, vaikka se tulisi rahallisesti järkevämmäksi. Lukutaito ja lukemisen ymmärtäminen olisi tärkeitä asioita oppimisen ja oman ajattelun kehittämisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Toinen opettaja valitettavasti samaa mieltä. On niitä, jotka ovat hyviä kaikessa, ja niitä, jotka heikkoja kaikessa. Ja niitä, jotka ovat melko keskivertoja kaikessa. Ja pieni vähemmistö niitä, joilla on joku erityinen lahjakkuus, vaikka olisivat jossain muussa heikkoja.

Joo ei sitä turhaan puhuta kympin tytöistä ja pojista: ei sitä määritettä saa pelkällä liikunnan kympillä vaan siihen vaaditaan varsin laaja-alaista osaamista. Harvoin tulee vastaan oppilaita, jotka ovat pelkästään akateemisesti lahjakkaita. Kyllä ne lahjakkaat ovat yleensä lahjakkaita ihan kaikessa, myös niissä taito- ja taideaineissa.

En kyllä muista kouluajoilta ainuttakaan tällaista renesanssi-ihmistapausta. Ja olin ns. hyvässä koulussa. Ainakaan ne kuuden ällän tyypit ei olleet tuommoisia. Kirjoitin itse ällän yleisarvosanan paperit lähinnä hyvän muistin avulla, lukiohan on hyvin helppo koulu. Liikunnassa ja käsitöissä olen täysin lahjaton.

Kokemukseni mukaan esimerkiksi hyvä ompelutaito tai kaunis lauluääni ei korreloi kumpaankaan suuntaan koulumenestyksen kanssa.

Varmasti tällaisia yleisnerotyyppejä myös on, esim. Leonardo da Vinci. Hän ei ollut meidän koulussa.

Miten koululiikunnassa voi olla lahjaton? Kaikista ei tule huippu-urheilijoita, mutta peruskuntoinen nuori kyllä selviää hyvin, jopa kiitettävästi, siitä koulutasoisesta pesiksen ja sählyn peluusta sekä muista liikuntasuoritteista. Eri asia sitten, jos on jotain fyysistä vaivaa tai kovasti ylipainoa. Samaten käsityöt eivät vaadi mitään erityistä lahjakkuutta, vain keskittymistä ohjeisiin ja tekemiseen. Taaskin jokin motorinen vaikeus poislukien. Lauluääni on jokaisella toki omansa, mutta musiikkihan on muutakin kuin laulamista, ja laulamaankin voi oppia sen verran, että peruskoulussa ysiin yltää.

Mistäkö tiedän tämän? Siitä, että itse en ole millään lailla erityisen kätevä tai taiteellinen koskaan ollut, mutta olen kiinnostuksesta kokeillut neulomista, pitsiliinojen virkkaamista, nikkarointia, soittamista, piirtämistä, maalaamista ja vähän laulamistakin. Kaikkia olen lähtenyt kokeilemaan mentaliteetilla ”ai hitsi että joku osaa, tää on varmaan vaikeeta”. Ja saanut huomata että yleensä ei vaikeaa ollenkaan, mutta vaatii opettelua ja keskittymistä. Ja usein on sitten lopulta vain tylsää, kun ei sitä oikeaa tekemisen paloa ollut.

Olen siis sitä mieltä, että hyvälle keskitasolle taito- ja taideaineissa yltää, jos on aktiivisuutta, uteliaisuutta ja kiinnostusta yrittää. Enempää ei vaadita. Akateemisissa aineissa sitten tarvitaan vähän jo sitä älykkyyttäkin, ja siellä voi jokin luki- tai keskittymishäiriö aiheuttaa isoakin hallaa.

Asia on juuri päin vastoin. Ei ole vaikeaa opetella ulkoa Euroopan maiden pääkaupunkeja, mutta koulutuntien puitteissa ei opi vaikkapa pallopelejä, ainakaan jos se on muutenkin vaikeaa. Tosin enpä ole pesäpallon sääntöjä sittemmin tarvinnutkaan, pääkaupunkeja sentään joskus (nekin löytyvät netistä).

Taas amikset nolaavat itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Toinen opettaja valitettavasti samaa mieltä. On niitä, jotka ovat hyviä kaikessa, ja niitä, jotka heikkoja kaikessa. Ja niitä, jotka ovat melko keskivertoja kaikessa. Ja pieni vähemmistö niitä, joilla on joku erityinen lahjakkuus, vaikka olisivat jossain muussa heikkoja.

Joo ei sitä turhaan puhuta kympin tytöistä ja pojista: ei sitä määritettä saa pelkällä liikunnan kympillä vaan siihen vaaditaan varsin laaja-alaista osaamista. Harvoin tulee vastaan oppilaita, jotka ovat pelkästään akateemisesti lahjakkaita. Kyllä ne lahjakkaat ovat yleensä lahjakkaita ihan kaikessa, myös niissä taito- ja taideaineissa.

En kyllä muista kouluajoilta ainuttakaan tällaista renesanssi-ihmistapausta. Ja olin ns. hyvässä koulussa. Ainakaan ne kuuden ällän tyypit ei olleet tuommoisia. Kirjoitin itse ällän yleisarvosanan paperit lähinnä hyvän muistin avulla, lukiohan on hyvin helppo koulu. Liikunnassa ja käsitöissä olen täysin lahjaton.

Kokemukseni mukaan esimerkiksi hyvä ompelutaito tai kaunis lauluääni ei korreloi kumpaankaan suuntaan koulumenestyksen kanssa.

Varmasti tällaisia yleisnerotyyppejä myös on, esim. Leonardo da Vinci. Hän ei ollut meidän koulussa.

Sinulta on mennyt ohi se fakta, että tuo opettajan empiirinen havainto pitää paikkansa. Korkean äo:n ihmiset todella ovat hyviä kaikessa, se on "neron" määritelmä. Mutta suurin osahan on keskitasoisia, joilla sitten saattaa olla jokin erityislahjakkuus lisäksi. 

Mun perheenjäsen kuului Mensaan ja oli monessa asiassa todella tattipää. Parissa hyvä. Minulle rakas kuitenkin. Ei hän koulussa taitoaineissa pärjännyt yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Miten voit opettajana olla noin fixed mindset -asenteella liikkeellä? Toivottavasti tuo ei välity oppilaille.

Kyseessä ei taida olla asenne, vaan havainto, jonka me kaikki opettajat teemme, mutta mistä ei ole sopivaa puhua ääneen. Ja kyllä me kaikkia kannustamme.

Mulla oli sun kaltainen opettaja alakoulussa. Ja kyllä, sen mielestä mun vanhemmat oli huonot, minä olin kaikessa huono ja yleisesti lahjaton ja surkeasti kasvattettu ja kavereitakaan en osannut hankkia.

koska meidän kunnassa ei ollut yläkoulua, pääsin isompaan kouluun ja siellä huomattiin, että olinkin oikeastaan aika lahakas aivan kaikessa. Sosiaalisen kehitykseni alakoulu oli jo tuhonnut, mutta mun ysiluokan viimeisen todistuksen keskiarvo oli 9,5 ja lukion päästötodistuksen 9,8, molemmat helpolla saatuja. Samaan aikaan opiskelin pukuompelua. Nykyään olen yliopstolla (ei Suomessa) professorina ja teen itse omat vaatteeni

Sinähän vain todistat tämän opettajan väitteen. Olet lahjakas sekä akateemisesti että käytännön hommissa eli juuri niitä, joille on lahjoja ropissut useammalle saralle.

-eri

Påinvastoin. Kommentti, jota sinä kommentoit, vain todisti, että opettaja(t) ei(vät) lainkaan kykene erottamaan lahjakkaita ja lahjattomia toisistaan, kun kerran toisen koulun opettajat pitävät samaa ihmistä yleissti lahjattomana ja toisen koulun taas yleisesti lahjakkaana. Opettajat ovat siis pääsääntöisesti ihan pihalla siitä, mihin heidän oppilaansa voisivat kyetä, jos he saisivat kunnon opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Einesten ostaminen tulisi halvemmaksi. Et laskenut mukaan sitä, että ruuanlaiton vaihtoehtoiskustannuksena on se, että voin tehdä töitä ja laskuttaa asiakkaalta 200€/h. Jos tilaan ruokaa, aikaa menee pari minuuttia ruuan tilaamiseen, mutta voin valmistus- ja kuljetusajan tehdä töitä.

Ai niin, unohdin että kaikki amikset voivat tehdä kaiken vapaa-aikansa töitä 200 euron tuntipalkalla. My bad.

Ei ollut kyse amiksista vaan akateemisista. Tuntipalkan ei edes tarvitse olla kovin korkea, jos vertaa esim. makaronilaatikon työn hintaa siihen, että ostaisi sen valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi kuvitellaan, että surkea koulutustaso tarkoittaa automaattisesti omin avuin menestyvää self made -henkilöä, joka perustaa tuosta vain menestyvän yrityksen ja näyttää maistereille, mistä kana pissii.

Ja miksi kuvitellaan, että vain akateemisilla on paljon koulutusta takana? On paljon muitakin kuin akateemisia, jotka puhuvat useita kieliä. Opiskelleet useita eri aloja ja asuneet monessa maassa. Se, että valmistui suomenkielen opettajaksi tai biologiksi tai vaikka taidehistorian asiantuntijaksi ei kerro mitään. Kuten ei sekään, että aamulla menee töihin leipomoon.

Duunari on työ, ei koulutus. Akateemisuus on koulutus, ei työ. Ja siinäkin vain yhden erittäin suppean alan koulutus.

Jos ihminen sanoo puhuvansa 6 eri kieltä, muut eivät voi siitä päätellä onko hänellä akateeminen vain matalampi koulutus. Jos joku kertoo rakentaneensa leikkimökin, muut eivät voi tietää onko toinen akateeminen vai ei.

2020- luvulla ei ole kuin joskus 1920- luvulla, jolloin määrätyt asiat vielä korreloivat. Joten on naurettavaa selittää muiden huonoudesta elleivät he ole akateemisia tai akateemisten kyvyttömyydestä tehdä manuaalisia töitä. Se ei vaan enää ole niin, osaajat osaa ja muut ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.

Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.

Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.

Toinen opettaja valitettavasti samaa mieltä. On niitä, jotka ovat hyviä kaikessa, ja niitä, jotka heikkoja kaikessa. Ja niitä, jotka ovat melko keskivertoja kaikessa. Ja pieni vähemmistö niitä, joilla on joku erityinen lahjakkuus, vaikka olisivat jossain muussa heikkoja.

Joo ei sitä turhaan puhuta kympin tytöistä ja pojista: ei sitä määritettä saa pelkällä liikunnan kympillä vaan siihen vaaditaan varsin laaja-alaista osaamista. Harvoin tulee vastaan oppilaita, jotka ovat pelkästään akateemisesti lahjakkaita. Kyllä ne lahjakkaat ovat yleensä lahjakkaita ihan kaikessa, myös niissä taito- ja taideaineissa.

En kyllä muista kouluajoilta ainuttakaan tällaista renesanssi-ihmistapausta. Ja olin ns. hyvässä koulussa. Ainakaan ne kuuden ällän tyypit ei olleet tuommoisia. Kirjoitin itse ällän yleisarvosanan paperit lähinnä hyvän muistin avulla, lukiohan on hyvin helppo koulu. Liikunnassa ja käsitöissä olen täysin lahjaton.

Kokemukseni mukaan esimerkiksi hyvä ompelutaito tai kaunis lauluääni ei korreloi kumpaankaan suuntaan koulumenestyksen kanssa.

Varmasti tällaisia yleisnerotyyppejä myös on, esim. Leonardo da Vinci. Hän ei ollut meidän koulussa.

No minä olen sitten näitä poikkeuksia ja moni muukin meidän koulussa oli. Olen erittäin taitava ompelemaan, kudon ja virkaan ja olin luokan paras laulaja ja 10 piirustuksessa. 9 matikassa ja puhun 5 kieltä sujuvasti ja 4 muuta auttavasti. Niin ja urheilin aikanaan sm-tasolla. Enkä minusta ollut mitenkään erikoinen verrattuna muihin. Hyvä kehon hallinta ja koordinaatio auttaa urheilussa ja käsitöissä. Matikka, kielet ja musiikki tukevat toisiaan ja hyvä muisti helpottaa ja nopeuttaa oppimista.

Mitä vähemmän osaa sitä vähemmän asioita voi hyödyntää muuhun, mitä enemmän osaa sen helpompaa kaikki on.

Minua on lapsesta asti pidetty tumpelona käytännön töissä, kun olen ollut kirjatoukka enkä sellaisista niin kiinnostunut. Opin ajattelemaan niin itsekin ja välttelemään niitä. Vasta aikuisena ja perheellistyttyäni olen pakosta joutunut kohtaamaan ties mitä ja huomaamaan, että selviänhän minä kaikenlaisista käytännön hommista ihan hyvin, jos tarvitsee. Osaan nimittäin itse opetella asioita, jos kukaan ei ole vieressä päivittelemässä, että eihän tuosta mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Vähälahjainen ei ymmärrä että aika maksaa. Itsellä nettotuntiansio on noin 70euroa. Jos käytän tunnin kaupassa käyntiin ja ruoan laittoon, maksaa se siis ruoan ostohinnan plus 70e joka jää saamatta työtuloina. Halvinta olisi tilata kaikki ruoka valmiina kotiin ja tehdä säästynyt aika extraa töissä. Silti useimmiten teen itse, koska en juuri tykkää ravintolaruoasta, ja on allergioita jotka hankaloittavat sopivan ruoan etsimistä huomattavasti.

Kuka on niin ääliö, että viettää kaiken valveillaoloaikansa töissä? Ei kuulosta kovin älykkäältä, vain ahneelta työnarkomaanilta.

Hän nimenomaan kertoi että ei käytä, vaikka se tulisi rahallisesti järkevämmäksi. Lukutaito ja lukemisen ymmärtäminen olisi tärkeitä asioita oppimisen ja oman ajattelun kehittämisen kannalta.

No kun se kaikki muuhun kun työhön käytetty aika maksaa kuulemma. Miksi ihmeessä sitä sitten pitää katkerana laskeskella, että kuinka paljon menettää kun ei ole sitäkin aikaa töissä, kun tekee ostoksia ja ruokaa, ellei siellä töissä kerran halua olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Einesten ostaminen tulisi halvemmaksi. Et laskenut mukaan sitä, että ruuanlaiton vaihtoehtoiskustannuksena on se, että voin tehdä töitä ja laskuttaa asiakkaalta 200€/h. Jos tilaan ruokaa, aikaa menee pari minuuttia ruuan tilaamiseen, mutta voin valmistus- ja kuljetusajan tehdä töitä.

Ai niin, unohdin että kaikki amikset voivat tehdä kaiken vapaa-aikansa töitä 200 euron tuntipalkalla. My bad.

Ei ollut kyse amiksista vaan akateemisista. Tuntipalkan ei edes tarvitse olla kovin korkea, jos vertaa esim. makaronilaatikon työn hintaa siihen, että ostaisi sen valmiina.

En hetkeäkään usko, että kukaan täysijärkinen laskeskelee työn hintaa makaronilaatikon tekemiselle. Mutta jos ajatusleikkiin lähdetään, niin tekemällä isompia määriä kerralla pääsee varmasti ihan kelvollisille tuntipalkoille. 😅 Puhumattakaan siitä, miten paljon parempaa saa itse tekemällä.

Itse olen tohtori ja puoliso Mensan jäsen. "Siitä huolimatta" teemme piha- ja puutarhatöitä. Pidetään omakotitalosta huolta. Pidetään koti siistinä. Tehdään metsätöitä. Ollaan tehty mökin viimeistelytyöt itse (maalausta, puutöitä, peltitöitä jne.). Tehdään kunnollista kotiruokaa ja leivotaan usein.

Mitä muuta tässä vielä pitäisi osata?

Mielenkiinnosta, jaksamisesta, viitsimisestä ja käytössä olevasta ajasta se on kiinni, miten paljon töiden lisäksi ehtii, pystyy ja jaksaa tehdä kaikenlaisia käytännön askareita. Ei se nyt mitään ylivoimaista ole opetella melkein mitä vain, kun netti on olemassa. Motivaatiosta se useimmiten kiinni on.

Miksi. No siksi, että vähemmän älykkäät kykenevät vain mustavalkoiseen JOKO-TAI -ajatteluun eivätkä pysty käsittämään, että voi olla SEKÄ-ETTÄ. Eli että voi olla akateeminen JA on elämänsä aikana oppinut tekemään myös monia käytännön hommia.

Eivät ne käytännön hommat mitään tähtitiedettä ole, etteikö oppisi tekemään kun vain tekee ja harjoittelee. Kulkevat myös käsi kädessä elämänhallintataitojen kanssa, jotka tilastollisesti katsottuna ovat paremmat korkeammin koulutetuilla kuin matalasti koulutetuilla (kodinhoito, ruuanlaitto, lastenhoito, rahankäyttö jne.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Einesten ostaminen tulisi halvemmaksi. Et laskenut mukaan sitä, että ruuanlaiton vaihtoehtoiskustannuksena on se, että voin tehdä töitä ja laskuttaa asiakkaalta 200€/h. Jos tilaan ruokaa, aikaa menee pari minuuttia ruuan tilaamiseen, mutta voin valmistus- ja kuljetusajan tehdä töitä.

Ai niin, unohdin että kaikki amikset voivat tehdä kaiken vapaa-aikansa töitä 200 euron tuntipalkalla. My bad.

Ei ollut kyse amiksista vaan akateemisista. Tuntipalkan ei edes tarvitse olla kovin korkea, jos vertaa esim. makaronilaatikon työn hintaa siihen, että ostaisi sen valmiina.

En hetkeäkään usko, että kukaan täysijärkinen laskeskelee työn hintaa makaronilaatikon tekemiselle. Mutta jos ajatusleikkiin lähdetään, niin tekemällä isompia määriä kerralla pääsee varmasti ihan kelvollisille tuntipalkoille. 😅 Puhumattakaan siitä, miten paljon parempaa saa itse tekemällä.

Taloustiedon opetusta pitäisi näköjään lisätä lukioihin. Ajattele niin, että voit käyttää tunnin (tai minkä tahansa ajan) kahdella tavalla:

1. Haet ostokset lähikaupasta ja kokkaat makaronilaatikkoa

2. Haet valmista makaronilaatikkoa tiskiltä ja käytät säästyneen ajan palkkatyöhön

Kohdassa 2 makaronilaatikon hinta per kg on tietysti selvästi kalliimpi, mutta kokkaamiseen käytetyn ajan voi käyttää töihin ja kompensoida sillä. Eli kun nettopalkka on tarpeeksi suuri niin valinta numero 2 tulee halvemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Einesten ostaminen tulisi halvemmaksi. Et laskenut mukaan sitä, että ruuanlaiton vaihtoehtoiskustannuksena on se, että voin tehdä töitä ja laskuttaa asiakkaalta 200€/h. Jos tilaan ruokaa, aikaa menee pari minuuttia ruuan tilaamiseen, mutta voin valmistus- ja kuljetusajan tehdä töitä.

Ai niin, unohdin että kaikki amikset voivat tehdä kaiken vapaa-aikansa töitä 200 euron tuntipalkalla. My bad.

Ei ollut kyse amiksista vaan akateemisista. Tuntipalkan ei edes tarvitse olla kovin korkea, jos vertaa esim. makaronilaatikon työn hintaa siihen, että ostaisi sen valmiina.

En hetkeäkään usko, että kukaan täysijärkinen laskeskelee työn hintaa makaronilaatikon tekemiselle. Mutta jos ajatusleikkiin lähdetään, niin tekemällä isompia määriä kerralla pääsee varmasti ihan kelvollisille tuntipalkoille. 😅 Puhumattakaan siitä, miten paljon parempaa saa itse tekemällä.

Taloustiedon opetusta pitäisi näköjään lisätä lukioihin. Ajattele niin, että voit käyttää tunnin (tai minkä tahansa ajan) kahdella tavalla:

1. Haet ostokset lähikaupasta ja kokkaat makaronilaatikkoa

2. Haet valmista makaronilaatikkoa tiskiltä ja käytät säästyneen ajan palkkatyöhön

Kohdassa 2 makaronilaatikon hinta per kg on tietysti selvästi kalliimpi, mutta kokkaamiseen käytetyn ajan voi käyttää töihin ja kompensoida sillä. Eli kun nettopalkka on tarpeeksi suuri niin valinta numero 2 tulee halvemmaksi. 

Earth calling: Kuinka moni käyttää sen ruuanlaitosta säästyneen tunnin työntekoon? Ja jos käyttää - miksi hevetissä? Onko tyyppi niin köyhä, että joutuu syömään jotain halpapaskaa, jotta ei mene tehollista ansainta-aikaa ruuanlaittoon, vai onko se vain tyhmä? Siis sen lisäksi että on kädetön: ei normaalilla ihmisellä mene tuntia jonkin makaronilaatikon tekemiseen. Ei, vaikka tekisi isommankin annoksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Einesten ostaminen tulisi halvemmaksi. Et laskenut mukaan sitä, että ruuanlaiton vaihtoehtoiskustannuksena on se, että voin tehdä töitä ja laskuttaa asiakkaalta 200€/h. Jos tilaan ruokaa, aikaa menee pari minuuttia ruuan tilaamiseen, mutta voin valmistus- ja kuljetusajan tehdä töitä.

Ai niin, unohdin että kaikki amikset voivat tehdä kaiken vapaa-aikansa töitä 200 euron tuntipalkalla. My bad.

Ei ollut kyse amiksista vaan akateemisista. Tuntipalkan ei edes tarvitse olla kovin korkea, jos vertaa esim. makaronilaatikon työn hintaa siihen, että ostaisi sen valmiina.

En hetkeäkään usko, että kukaan täysijärkinen laskeskelee työn hintaa makaronilaatikon tekemiselle. Mutta jos ajatusleikkiin lähdetään, niin tekemällä isompia määriä kerralla pääsee varmasti ihan kelvollisille tuntipalkoille. 😅 Puhumattakaan siitä, miten paljon parempaa saa itse tekemällä.

Taloustiedon opetusta pitäisi näköjään lisätä lukioihin. Ajattele niin, että voit käyttää tunnin (tai minkä tahansa ajan) kahdella tavalla:

1. Haet ostokset lähikaupasta ja kokkaat makaronilaatikkoa

2. Haet valmista makaronilaatikkoa tiskiltä ja käytät säästyneen ajan palkkatyöhön

Kohdassa 2 makaronilaatikon hinta per kg on tietysti selvästi kalliimpi, mutta kokkaamiseen käytetyn ajan voi käyttää töihin ja kompensoida sillä. Eli kun nettopalkka on tarpeeksi suuri niin valinta numero 2 tulee halvemmaksi. 

Nyt et ota laskelmissasi huomioon, että kerralla valmistuu jopa 12 annosta makaronilaatikkoa sen yhden 200 gramman lootan sijaan. Aikaa menee ehkä maksimissaan se tunti, mutta syöt siitä määrästä 12 kertaa. Takuulla jäät voitolle vaikka millainen tuntipalkka olisi. (Laskeeko joku valopää oikeesti tällaisia asioita? Onko jonkun kenties pakko koska rahat on niin tiukilla? Vaikka on niin iso nettopalkka, että ruuanlaitto ei lyö leiville kun se aika on rahaa? 😮)

Olen itse HR ja

En arvosta mitään enemmän, kuin maatalon poikia, jotka ovat opiskelleet insinööriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Mutta jos osaa ja haluaa laittaa ruokaa, niin siinä säästää. Jos taas autot eivät lainkaan kiinnosta, niin miksi sitä käyttäisi aikaa ja rahaa semmoisen toissijaiseen. Kysehän oli käytännön taidoista ja moni maisterismies on saattanut olla ns. köyhä opiskelija ennen valmistumistaan ja niitä isompia tilejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.

Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.

Eihän ne käytännön taidot tarkoita vain auton rassaamista vaan esimerkiksi ruuanlaittoa. Jos maisterismiehenä osaa laittaa ruokaa ja suunnitella ruokaostoksia, niin siitä tulee ajan mittaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja säästöä. Sitä vastoin auto merkitsee väistämättä jatkuvia menoja kuten vakuutukset ja polttoainekustannukset, pysäköintimaksut sekä erilaiset huolto- ja korjauskustannukset vaikka olisi mitenkä näppärä käsistään.

Akateemisesti koulutetuille on yleensäkin vähemmän tarvetta päteä hankitulle omaisuudella vaan he keskustelevat mielummin yleisesti kiinnostavista aiheista ja erilaisista harrastuksista. Ei ihmistä arvioida sen mukaan saapuuko hän kahvilaan polkupyörällä vai Ferrarilla.

Riippuu maisterismiehen palkasta. Matalapalkkaisilla ehkä noin, mutta muiden ei kannata laittaa ruokaa rahan säästämisen vuoksi. Laskettiin joskus puolison kanssa, että kaupassa käyminen ja kokkaaminen tulee melkein kaikista kalleimmaksi ja halvinta olisi lähipizzeriasta tilaaminen.

eri

Teidän on pakko olla jotain vähälahlahjaisia. Terveellinen kotiruoka on todellakin halpaa, kun sen tekee ktse eikä osta eineksiä ja puolivalmisteita. Laskelmista varmaankin unohtui myös se, mitä terveydelle tekee jatkuva pizzan mussuttaminen.

Einesten ostaminen tulisi halvemmaksi. Et laskenut mukaan sitä, että ruuanlaiton vaihtoehtoiskustannuksena on se, että voin tehdä töitä ja laskuttaa asiakkaalta 200€/h. Jos tilaan ruokaa, aikaa menee pari minuuttia ruuan tilaamiseen, mutta voin valmistus- ja kuljetusajan tehdä töitä.

Ai niin, unohdin että kaikki amikset voivat tehdä kaiken vapaa-aikansa töitä 200 euron tuntipalkalla. My bad.

Ei ollut kyse amiksista vaan akateemisista. Tuntipalkan ei edes tarvitse olla kovin korkea, jos vertaa esim. makaronilaatikon työn hintaa siihen, että ostaisi sen valmiina.

En hetkeäkään usko, että kukaan täysijärkinen laskeskelee työn hintaa makaronilaatikon tekemiselle. Mutta jos ajatusleikkiin lähdetään, niin tekemällä isompia määriä kerralla pääsee varmasti ihan kelvollisille tuntipalkoille. 😅 Puhumattakaan siitä, miten paljon parempaa saa itse tekemällä.

Taloustiedon opetusta pitäisi näköjään lisätä lukioihin. Ajattele niin, että voit käyttää tunnin (tai minkä tahansa ajan) kahdella tavalla:

1. Haet ostokset lähikaupasta ja kokkaat makaronilaatikkoa

2. Haet valmista makaronilaatikkoa tiskiltä ja käytät säästyneen ajan palkkatyöhön

Kohdassa 2 makaronilaatikon hinta per kg on tietysti selvästi kalliimpi, mutta kokkaamiseen käytetyn ajan voi käyttää töihin ja kompensoida sillä. Eli kun nettopalkka on tarpeeksi suuri niin valinta numero 2 tulee halvemmaksi. 

Earth calling: Kuinka moni käyttää sen ruuanlaitosta säästyneen tunnin työntekoon? Ja jos käyttää - miksi hevetissä? Onko tyyppi niin köyhä, että joutuu syömään jotain halpapaskaa, jotta ei mene tehollista ansainta-aikaa ruuanlaittoon, vai onko se vain tyhmä? Siis sen lisäksi että on kädetön: ei normaalilla ihmisellä mene tuntia jonkin makaronilaatikon tekemiseen. Ei, vaikka tekisi isommankin annoksen.

Kyllä menee. Makaronilaatikon tekemiseen menee tunti. Moni ihminen käyttää aikansa mieluummin muuhun. Lisäksi moni maksaa siivoojalle, puutarhurille sun muille.