Lue keskustelun säännöt.
Puhuivatko teille veteraanit sodasta?
06.12.2021 |
Minulle puhui toinen isovanhempi vain hauskoja sattumuksia. Toinen, joka haavoittui, ei koskaan halunnut puhua.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli nuori(19v)sodassa.
Ei koskaan puhunut sodasta.
Näkivät sotaveteraanien kanssa ja siellä kyllä puhuivat.Sama. Isoisä meni sotaan 19v. suoraan parin viikon armeijakoulutuksella ja oli siellä Talvisodasta Lapin sotaan.
Hänelle oli terapiaa se veteraanitoiminta. Kävivät veteraanien retkellä Murmanskissa jossa näkivät venäläisiä veteraaneja ja se näytti olleen hänelle jonkinlaista terapiaa myös. Olivat siellä juoneet maljoja näiden entisten vihollisten kanssa, muistelleet sotaa ja lopuksi todenneet sen olevan hirveää ja toivoneet, ettei nuoremmat polvet sellaista enää koskaan joutuisi kokemaan. Kyyneliään oli kuulemma vuodatettu.
Se naapurin vaari, joka ei juuri sodasta puhunut, kävi vuosittain veteraanien tapaamisessa.
Ei muuten juuri juonut, mutta aina kannettiin kotiin niistä kemuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisä oli kymmenvuotias kun isoisoisä lähti talvisotaan. Hän haavoittui kranaatista, ja isoisoäidin piti lähteä häntä katsomaan sotilassairaalaan. Matkaan meni monta päivää ja isoisä oli 6-henkisen lapsikatraan huoltaja sinä aikana.
Jonkin verran pappani kanssa sota-asioista puhuin. Ei hän niitä mitenkään arastellut tai korostanut, puhuttiin kun tuli puheeksi.
Toivottavasti tähän ketjuun tulee lisää juttuja Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan kännipäissään...silloin tuli suoraa tekstiä miten r y c c ä ä suolattiin eikä vankeja otettu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse syntynyt vuonna 1970. Molemmat ukit / vaarit / isoisät olivat veteraaneja, reservin upseereja lisäksi. isän isä eli 1896-1985 ja äidin isä 1916-1980. He puhuivat kyllä jonkin verran kanssani sota-ajoista, mutta koska itse olin silloin vielä ihan kakara, en muista niistä jutuista paljonkaan. Ja varmaan he eivät halunneet puhua ihan mitä tahansa alaikäisten kuullen.
Jatkuu ...
Jos oikein ymmärsin, vanhempi vaareista oli ikänsä puolesta enimmäkseen palvellut muualla kuin rintamalla, talvisodan aikana ainakin Tampereella ilmatorjunnassa. Jatkosodassa hän oli jonkin aikaa Itä-Karjalassa, ja hän kertoi miten oli käynyt karhunkaadossa miestensä kanssa. Joo, ja hänellä taisi myös olla juttu wiiihollisista, jotka pommittivat punaisella ristillä merkattuja kohteita. Mutta kuten sanottua, hän halusi varmaan säästää meitä pikkuisia pahoilta yksityiskohdilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuu...
Nuorempi ukki oli ratsuväessä, tosin jalkautuneena. Hän oli palvellut koko sota-ajan rintamalla. Kesällä 1944 hän oli osallistunut Ilomantsin taisteluun, ja siellä korjannut kaatamaltaan s l o b o l t a punatähtikokardin ja viiden ruplan setelin. Hän antoi ne minulle ja veljelleni, mutta en valitettavasti tiedä minne ne joutuivat. Hänellä oli myös rivi mitaleita ja ristejä, ja muistan miten itsenäisyyspäivänä 1979 hän piti niitä helyjä, kun olimme seuraamassa sotilasparaatia. (Se jäikin hänen viimeiseksi itsenäisyyspäiväkseen). Niin, ja sitten hän säilytti kaapissaan paria kranaatinsirpaletta, jotka oli poistettu hänen keuhkoistaan. Niidenkin myöhempi kohtalo on tuntematon.
Molemmilla ukeilla oli paljon sotakirjallisuutta hyllyissään, ja vanhemmalle tuli myös Kansa taisteli.
Ikuinen kunnia heille, ja kaikille heidän sukupolvensa miehille ja naisille!
Meillä kävi jopa koulussa pari veteraania puhumassa itsenäisyyspäivänä. Oli ehkä noin vuosi 2005.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon syntynyt 1980, toinen pappa 20-luvulla, toinen 1900-luvun ihan alussa. Molemmat oli sotaveteraaneja. Toinen joutui vuosiksi eturintamalle ja kuoli ennen syntymääni. Oli rankka ja lyhyt elämänä. Toinen oli luonteeltaan optimistinen, ja jutteli jotain sotajuttuja. Hänelle parasta terapiaa oli juurikin sotakirjat ja elokuvat. Tuntemattoman sotilaan ahmi, vaikka muuten ei ollut lukumiehiä. Harmittaa, että en aikanaan osannut keskustella hänen kanssaan sodasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen ei puhunut sanallakaan, toinen vain kertoi saamastaan ampumahaavasta kädessä eikä muuta.
Kumpikaan pappa ei ollut sodassa koska olivat alaikäisiä sodsn aikana. Mummo taas sai Lapin sodan aikana tehtäväkseen paimentaa lehmiä Ruotsiin, hänen lehmänsä kuulemma karkaili koko ajan.
Isäni oli sotainvalidi. Kyllä hän aika-ajoin kertoili sota-ajasta.
Hän mm. kertoi, että käsikraateilla ei ollut metsässä talvella mitään käyttöä.
Kuulemma lumi vähän pöllähti, eikä muuta.
Tutustukaa myös näihin keskusteluihin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6110410/minka-takia-isoisat-eivat-kerto…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4047203/mita-sukulaisenne-ovat-kertonee…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3949891/missa-isovanhempasi-olivat-soda…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3616152/isovanhempiesivanhempiesi-sotaj…
https://www.vauva.fi/keskustelu/2511568/kertoiko_sodassa_ollut_ukkisi_k…
https://www.vauva.fi/keskustelu/1500260/ketju/sotaveteraanimyytti__mite…
https://www.vauva.fi/keskustelu/2857606/sotaveteraanien-jutut-lahinna-a…
Naapuri sen verran että "tällä kiväärillä on nyt ammuttu yhtä monta hirveä kun r ssää". Oli 78 kpl
Sama. Isoisä meni sotaan 19v. suoraan parin viikon armeijakoulutuksella ja oli siellä Talvisodasta Lapin sotaan.
Hänelle oli terapiaa se veteraanitoiminta. Kävivät veteraanien retkellä Murmanskissa jossa näkivät venäläisiä veteraaneja ja se näytti olleen hänelle jonkinlaista terapiaa myös. Olivat siellä juoneet maljoja näiden entisten vihollisten kanssa, muistelleet sotaa ja lopuksi todenneet sen olevan hirveää ja toivoneet, ettei nuoremmat polvet sellaista enää koskaan joutuisi kokemaan. Kyyneliään oli kuulemma vuodatettu.