Puhuivatko teille veteraanit sodasta?

Yleinen linja taisi olla, että ” se mikä oli sodassa, jäi myös sinne” eli ei puhuttu ainakaan lasten ja naisten läsnäollessa, sellainen kuva tässäkin ketjussa tulee selvästi ilmi, yhteinen vaitiololupaus oli annettu.  Haluttiin unohtaa ja rakentaa elämää ja katsoa tulevaisuuteen. Näinhän sen kuuluikin mennä. Nyt kun sodan omakohtaisesti kokeneet ovat lähes kaikki pois, on sotaihannointi ja propaganda saanut aivan megalomaaniset mittasuhteet, koska veteraanit eivät ole jarruttamassa menoa, hirvittää nää nuoret uhoajat. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät puhuneet. Kovin vähissä olivat hauskat sattumuksen rintamalla.

Sama juttu oli minunkin papallani. 5 sotavuoden ajalta oli kaksi vähemmän ikävää muistelusta. Olivat kaataneet hirven ja suolanneet lihat. Sitten oli tullut äkkilähtö johonkin Kannakselle suurhyökkäyksen aikaan. Siellä lienevät hirvenlihat suolassa vieläkin. Toinen muistelu oli se, että hyvä oli hoito sotasairaalassa haavoittumisen jälkeen. 

Toisella veteraanilla oli vähän hauskempi muisto sotasairaalasta. Kultaleijona oli hoitaja, jolla oli komea vaalea tukka, ja Mustasurma mustatukkainen hoitaja.