Puhuivatko teille veteraanit sodasta?

Isovanhemmat oli lapsia sodan aikaan, rintamatarinoita ei paljoa ole kuulunut. Ja heidän vanhempansa olivat taas sen verran vanhoja, että eivät rintamalla olleet (kyllä, perheytyivät nelikymppisinä kaikki!). Lapsesta asti tuntunut, että meidän suvusta puuttuu jotain, koska suorassa polvessa ei olla oltu rintamalla... Kuin olisin itsekin jotenkin huonompi, kun ainoa uhraus oli pari hevosta ja kärryt... Olivat he kotirintamalla omissa puolustustehtävissä ja sen lisäksi viljelivät, leipää, munia, lihaa ja maitoa meni valtiolle valtavat määrät.

Joskus lapsena näin kun papalle tuli sotakavereita kylään. Ne muisteli vain hyviä juttuja, nauroivat ja joivat paukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Molemmat olivat rintamaveteraaneja, mutta ei vahingossakaan puhuneet mitään.

Jotenkin hassua, että ilmeisesti toisille ne isoisät on puhuneet kaiken, kun tuntuvat tietävän sodanajan sijoitukset ja kaikki teot taisteluissa. Tai sitten nämä keksivät näitä päästään. En tiedä. Omat isoisäni, samoin kuin kaverieni isoisät, eivät puhuneet koskaan mitään.

Jokaisen kaatuneen sotilaan tiedot löytyy netistä. Kaatumispaikka ja perushenkilötiedot.

Tarkoitin sitä että on jotenkin yksityiskohtaisia kuvauksia isoisän teoista ynnä muuta, jotka vaikuttavat hieman keksityiltä. Itse en tiedä kuin rykmentin numeron ja taistelupaikat + haavoittumispäivämäärän.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat oli lapsia sodan aikaan, rintamatarinoita ei paljoa ole kuulunut. Ja heidän vanhempansa olivat taas sen verran vanhoja, että eivät rintamalla olleet (kyllä, perheytyivät nelikymppisinä kaikki!). Lapsesta asti tuntunut, että meidän suvusta puuttuu jotain, koska suorassa polvessa ei olla oltu rintamalla... Kuin olisin itsekin jotenkin huonompi, kun ainoa uhraus oli pari hevosta ja kärryt... Olivat he kotirintamalla omissa puolustustehtävissä ja sen lisäksi viljelivät, leipää, munia, lihaa ja maitoa meni valtiolle valtavat määrät.

Et voi olla tosissasi? Eihän noin voi ajatella, että teiltä puuttuu jotakin sen vuoksi että eivät olleet rintamalla. Jos olisivat olleet, voisi olla että sinuakaan ei olisi. Ajattele positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat oli lapsia sodan aikaan, rintamatarinoita ei paljoa ole kuulunut. Ja heidän vanhempansa olivat taas sen verran vanhoja, että eivät rintamalla olleet (kyllä, perheytyivät nelikymppisinä kaikki!). Lapsesta asti tuntunut, että meidän suvusta puuttuu jotain, koska suorassa polvessa ei olla oltu rintamalla... Kuin olisin itsekin jotenkin huonompi, kun ainoa uhraus oli pari hevosta ja kärryt... Olivat he kotirintamalla omissa puolustustehtävissä ja sen lisäksi viljelivät, leipää, munia, lihaa ja maitoa meni valtiolle valtavat määrät.

Meidän suvusta kaatui yksi poika ja hevonen. Muut selvisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat oli lapsia sodan aikaan, rintamatarinoita ei paljoa ole kuulunut. Ja heidän vanhempansa olivat taas sen verran vanhoja, että eivät rintamalla olleet (kyllä, perheytyivät nelikymppisinä kaikki!). Lapsesta asti tuntunut, että meidän suvusta puuttuu jotain, koska suorassa polvessa ei olla oltu rintamalla... Kuin olisin itsekin jotenkin huonompi, kun ainoa uhraus oli pari hevosta ja kärryt... Olivat he kotirintamalla omissa puolustustehtävissä ja sen lisäksi viljelivät, leipää, munia, lihaa ja maitoa meni valtiolle valtavat määrät.

Meidän suvusta kaatui yksi poika ja hevonen. Muut selvisivät.

Meidän suvuista (isä + äiti) kaatui yhteensä 4 miestä + toinen isoisä haavoittui pahasti ja ne vammat oli loppuun saakka. Koskaan suvussa ei muisteltu tai juhlittu itsenäisyyspäivää, sosialisteja äänestivät ja olivat pienituloisia taviksia ilman omaisuutta.

Ovat jo kaikki kuolleet. Eivät minulle ikinä puhuneet sodasta mitään. Mieheni isä oli jotain kertonut siinä vaiheessa kun mieheni oli intissä (vanha isä). Sodasta ei puhuttu ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät puhuneet. Kovin vähissä olivat hauskat sattumuksen rintamalla.

Vaari oli tarkka-ampuja ja ampui puuhun kiivenneen venäläisen. Venäläinen kiepsahti oksalta kuin koppelo ja maahan pudottua muut venäläissotilaat vaan nauroivat. Nauru paljasti joukkueen olinpaikan ja sinne keskitettiin nopeasti kranaattituli. Kyllä vaaria nauratti kertoessaan tätä tarinaa 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Molemmat olivat rintamaveteraaneja, mutta ei vahingossakaan puhuneet mitään.

Jotenkin hassua, että ilmeisesti toisille ne isoisät on puhuneet kaiken, kun tuntuvat tietävän sodanajan sijoitukset ja kaikki teot taisteluissa. Tai sitten nämä keksivät näitä päästään. En tiedä. Omat isoisäni, samoin kuin kaverieni isoisät, eivät puhuneet koskaan mitään.

Jokaisen kaatuneen sotilaan tiedot löytyy netistä. Kaatumispaikka ja perushenkilötiedot.

Tarkoitin sitä että on jotenkin yksityiskohtaisia kuvauksia isoisän teoista ynnä muuta, jotka vaikuttavat hieman keksityiltä. Itse en tiedä kuin rykmentin numeron ja taistelupaikat + haavoittumispäivämäärän.

Jotkut on puheliaampia luonteeltaan? En minäkään isoisän touhuista rintamalla tiedä muuta kuin nuo sun mainitsemasi. Ei ollut ukko puheliasta sorttia. Isoäidiltä kuulin kuinka harvoille lomille tuli maanisen oloinen ja langanlaihaksi kuihtunut otus joka piti taluttaa navetan perälle täisaunaan ennen kuin saattoi tupaan päästää. Ruoka ei maistunut, eikä uni. Sama kummassakin sodassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät puhuneet. Kovin vähissä olivat hauskat sattumuksen rintamalla.

Vaari oli tarkka-ampuja ja ampui puuhun kiivenneen venäläisen. Venäläinen kiepsahti oksalta kuin koppelo ja maahan pudottua muut venäläissotilaat vaan nauroivat. Nauru paljasti joukkueen olinpaikan ja sinne keskitettiin nopeasti kranaattituli. Kyllä vaaria nauratti kertoessaan tätä tarinaa 😄

Oma vaari oli vartiossa kaverinsa kanssa, tämä oli mennyt pällistelemään liian korkealle ja PING - kypärä oli lentänyt kaaressa penkalle ja aivot perässä kun venäläinen oli napsauttanut keskelle otsaa. Vaaria tämä kohtaus mietitytti vaan ei naurattanut. Sitten uusi vartiomies ja ukki jatkoi vartiovuoronsa loppuun kaverinsa aivomassa jaloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat oli lapsia sodan aikaan, rintamatarinoita ei paljoa ole kuulunut. Ja heidän vanhempansa olivat taas sen verran vanhoja, että eivät rintamalla olleet (kyllä, perheytyivät nelikymppisinä kaikki!). Lapsesta asti tuntunut, että meidän suvusta puuttuu jotain, koska suorassa polvessa ei olla oltu rintamalla... Kuin olisin itsekin jotenkin huonompi, kun ainoa uhraus oli pari hevosta ja kärryt... Olivat he kotirintamalla omissa puolustustehtävissä ja sen lisäksi viljelivät, leipää, munia, lihaa ja maitoa meni valtiolle valtavat määrät.

Et voi olla tosissasi? Eihän noin voi ajatella, että teiltä puuttuu jotakin sen vuoksi että eivät olleet rintamalla. Jos olisivat olleet, voisi olla että sinuakaan ei olisi. Ajattele positiivisesti.

90-luvulla, kun olin lapsi, kouluissa oli paljon puhetta sodasta ja opettajat ohjasivat vahvasti kyselemään sodasta. Tuolloin taidettiin tajuta, että veteraanien mennessä viimeistä tietä, katoaisi paljon tarinoita heidän mukanaan. Meillä ei ollut ketään, keneltä kysyä ja siitä se alemmuuden tunne. Äidin isä kertoi paljon heidän perheensä työstä maan eteen, mutta kun kuuli luokkakavereiden tarinoita, olivathan ne meidän jutut varsin valjuja... Tiedän, että en saisi noin ajatella, mutten voi sille mitään. Tuolloin kaiveltiin hurjia juttuja, lannan levittely ei ollut mitään.

Olen ryntynyt 1971.

Toinen vaarini syntyi 1899, ei kelvannuy sotaan huonon terveytensä takia. Hän kuoli, kun olin 5v.

Toinen vaarini oli sodassa, mutta hän kuoli 60- luvun alussa.

Eipä ollut sodasta kertojia.

Naapurin ukko oli 2 kertaa haavoittunut, mutta ei paljon puhunut sodasta.

Vaimoni toinen vaari ei puhunut kuulemma mitään sodasta, kuoli 80-luvilla. Veteraanimatrikkelin mukaan oli ollut kovidda paikoissa.

Tounen vaarinsa puhui taas sankaritarinoita niin, että kuulijoita kyllästytti, juuri tyyliin, kuinka HÄN oli tap p anut niin ja niin paljon r y ss iä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat oli lapsia sodan aikaan, rintamatarinoita ei paljoa ole kuulunut. Ja heidän vanhempansa olivat taas sen verran vanhoja, että eivät rintamalla olleet (kyllä, perheytyivät nelikymppisinä kaikki!). Lapsesta asti tuntunut, että meidän suvusta puuttuu jotain, koska suorassa polvessa ei olla oltu rintamalla... Kuin olisin itsekin jotenkin huonompi, kun ainoa uhraus oli pari hevosta ja kärryt... Olivat he kotirintamalla omissa puolustustehtävissä ja sen lisäksi viljelivät, leipää, munia, lihaa ja maitoa meni valtiolle valtavat määrät.

Et voi olla tosissasi? Eihän noin voi ajatella, että teiltä puuttuu jotakin sen vuoksi että eivät olleet rintamalla. Jos olisivat olleet, voisi olla että sinuakaan ei olisi. Ajattele positiivisesti.

90-luvulla, kun olin lapsi, kouluissa oli paljon puhetta sodasta ja opettajat ohjasivat vahvasti kyselemään sodasta. Tuolloin taidettiin tajuta, että veteraanien mennessä viimeistä tietä, katoaisi paljon tarinoita heidän mukanaan. Meillä ei ollut ketään, keneltä kysyä ja siitä se alemmuuden tunne. Äidin isä kertoi paljon heidän perheensä työstä maan eteen, mutta kun kuuli luokkakavereiden tarinoita, olivathan ne meidän jutut varsin valjuja... Tiedän, että en saisi noin ajatella, mutten voi sille mitään. Tuolloin kaiveltiin hurjia juttuja, lannan levittely ei ollut mitään.

Joutavaa miettiä tuollaisia. Vaikka monien isoisät olivat sodassa, eivät he välttämättä olleet etulinjan tehtävissä ja taisteluihin osallistuneista moni oli pelosta kankeana eikä tehnyt sankaritekoja vaan makasi montussa. Se on ihan luonnollista ja niin olisin itsekin varmaan toiminut. Sankaritarinat oli osa ysärin uuspatriotismia, jossa lähti ajoittain lapasesta ja synnytti paineita valehteluun jopa veteraaneille. Ihmisiä tässä vaan ollaan.

Toinen puhui, toinen ei. Molemmat olivat aika Suur-Suomi -miehiä sodan alkaessa ja pasifisteja sodan päättyessä. Rintama ja rankat kokemukset siellä karsivat aika tehokkaasti kaiken glorian ja sankariuden mitä sotaan yleensä liitetään. Uskoisin, että varsinkin äitini isä, joka oli kaukopartiomiehiä ja koki Tali-Ihantalan, häpesi sotaa edeltäviä näkemyksiään sodan jälkeen. 

Isä kertoi kokemuksistaan. Samoin naapurinmies. Isä oli Talvi- ja jatkosodassa. Kotiutettiin lokakuussa 44.

Mummo oli lottana Karjalan kannaksella, ja kertoi minulle mielellään niistä ajoista. Silloin n. 10v penskalle ne olivat hurrrjan jännittäviä juttuja, vähän isompana & viisaampana ymmärsin, että se oli kaikkea muuta kuin jännittävä seikkailu. RIP Mummo ❤

Ei näistä paljoa puheltu mutta sen olen kuullut, että kun talvisodan aikaan joukot muodostettiin kylän miehistä, oli tullut eräitä yllätyksiä kun taistelut oli alkaneet. Esimerkiksi yksi varakkaan maanviljelijän itsevarma poika oli seonnu samantien ja alkanut hosua aseellaan muita kohti pelosta sekaisin. Muut olivat sitten ottaneet tältä aseen, vetäneet turpaan ja pistäneet ajomieheksi jonnekin takalinjoille. Eikä tätäkään pahalla muisteltu, todettiin vaan että semmoinen tapaus se ja hyvä kun ei käynyt kummempia. Ja asianosainen itse oli sodan jälkeen ihan täysipainoinen kyläyhteisön jäsen, ei sille kukaan keljuillut kuulemma.

Lottana ollut isoäiti kertoi kerran, mutta sekin oli tilanne, että halusi jakaa tarinan, koska huomasi lopun olevan lähellä. Rintamalla ollut isoisä oli saanut erittäin pahat henkiset vauriot, jotka tulivat esiin ajoittain. Ei puhunut. Se on minusta hirveän surullista, kyseessä suorastaan kollektiivinen heitteillejättö.

Vierailija kirjoitti:

Toinen puhui, toinen ei. Molemmat olivat aika Suur-Suomi -miehiä sodan alkaessa ja pasifisteja sodan päättyessä. Rintama ja rankat kokemukset siellä karsivat aika tehokkaasti kaiken glorian ja sankariuden mitä sotaan yleensä liitetään. Uskoisin, että varsinkin äitini isä, joka oli kaukopartiomiehiä ja koki Tali-Ihantalan, häpesi sotaa edeltäviä näkemyksiään sodan jälkeen. 

Kaukopartiot ei toimineet Tali-Ihantalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen puhui, toinen ei. Molemmat olivat aika Suur-Suomi -miehiä sodan alkaessa ja pasifisteja sodan päättyessä. Rintama ja rankat kokemukset siellä karsivat aika tehokkaasti kaiken glorian ja sankariuden mitä sotaan yleensä liitetään. Uskoisin, että varsinkin äitini isä, joka oli kaukopartiomiehiä ja koki Tali-Ihantalan, häpesi sotaa edeltäviä näkemyksiään sodan jälkeen. 

Kaukopartiot ei toimineet Tali-Ihantalassa.

Tarkoitinkin, että oli a) kaukopartioissa b) koki sen lisäksi Tali-Ihantalan.