Miten saada mies tajuamaan, etten ole tyytyväinen suhteeseemme

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:16"]

AP, itselläni parisuhteessa menossa juuri samanlainen tilanne. Olemme huonoja puhumaan molemmat ja siksi oikein painottaneet toisillemme, että pitää puhua siitä miltä tuntuu. Olen opetellut avautumaan mieltä painavista asioista, mutta mikään ei ole muuttunut ja tilanne silti ajautunut siihen, että en ole enää aikoihin tuntenut itseäni onnelliseksi. Nyt kriisin keskellä mies on myöntänyt, että hän tiedostaa ongelmamme, mutta ei ole pitänyt niitä niin isoina asioina kuin minä. Ei ole, vaikka olen yrittänyt olla avoin ja mielestäni puhunut täysin suoraan! Turhauttaa suuresti ja nyt tuntuu, että en jaksa enää yrittää korjata asioita. Tämä nimittäin ei ole ensimmäinen kerta, kun nämä samat asiat kärjistyvät. Ilta-lehdestä tmv. luin että pitäisi kysyä itseltään kuinka onnellinen on suhteessa verrattuna siihen kuinka onnellinen olisi jos ei olisi suhteessa. Itse olen alkanut tuntea, että olisin onnellisempi ilman suhdetta. Täydellistä parisuhdetta tai miestä ei ole olemassa. On vain ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen paremmin tai huonommin. Olen itse sitä mieltä, että suhteen kuin suhteen saa toimimaan, jos molemmat sitä haluavat ja siihen sitoutuvat. Mies on tyytyväinen tähän tilanteeseen eikä ole nähnyt tarvetta muuttaa asioita. Minäkin olen yrittänyt tyytyä vähempään, mutta selvästikään se ei riitä, kun voin itse huonosti. Ymmärrän tilanteesi. Saat täälläkin kommentteja puolesta ja vastaan. Samanlaisia olen itsekin saanut kun olen lähimmilleni tästä puhunut. Ei saisi luovuttaa helpolla, mutta kauanko tarvitsee hakata päätä seinään... Loppupeleissä vain sinä olet vastuussa onnestasi. Mieti tarkkaan mitä haluat tehdä. Sitä minäkin yritän nyt selvittää. Teet niin tai näin, ratkaisu tulee vaatimaan työtä. Voimia sinulle kohtalontoveri.

[/quote] 

Kiitos, samoin :) Tämä tosiaan juuri on se ongelma: toinen ei näe mitään ongelmaa, eikä halua edes yrittää ymmärtää jos hänelle koitan sitä avata. Hänen mielestään kehitän vaan ongelmia, ja se on tosi turhauttavaa ja saa toisaalta itseni tuntemaan oloni tosi tyhmäksi. Olen kiittämätön ja kamala, kun arvostelen "ihan hyvää" miestäni. Muilla on paljon isompia ongelmia. Hän vertaa kavereihinsa, joilla ei esim ole ollut seksiä vuoteen. Tai veljeensä, joka puhuu vaimostaan selän takana vaikka mitä pahaa, ei kuulemma haluaisi edes olla yhdessä tämän kanssa, mutta silti meni naimisiin ikäänkuin olisi ollut pakko. Välillä mietin, onkohan oma mieheni ihan samanlainen, ja että mikä näitä miehiä oikein vaivaa?? -ap

Nainen usein vaatii tai toivoo parisuhteelta enemmän kuin mies. On helpommin tyytymätön. Jokseenkin luonnollista että se joka on tilanteeseen tyytymätön hakee siihen ratkaisuja. Oli se ratkaisu sitte ero tai vuorovaikutustaitojen parantaminen tai yhteisen ajan lisääminen tai jotakin muuta.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:33"] Miten muuten voin asian ymmärtää? -ap

[/quote]

Puoliso vain itse pitää jostakin muusta kuin hieromisesta. Lahjat hän on aikaisemmin ottanut vastaa koska huomasi että sai sinut sillä hyvälle tuulelle. Jostain syystä ei esim. rakastuneena raaskinut sanoa ettei niistä erityisemmin välitä. Sinä ehkä tulkitsit että hän oikeasti pitää lahjoista. Asia ei koskaan tule sen kummemmin puheeksi, koska puolisoa hänestä ehkä pieneltä tuntuva asia ei häiritse. Syystä tai toisesta et myöskään sinä ota puheeksi asiaa joka sinua selvästi vaivaa.

[/quote]

Mistä muusta? Kai minun lähes kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen pitäisi tietää mitkä ne muut asiat ovat? Eikö ole kummallista että aikuinen mies ei vaivaudu kertomaan tällaista? Sitäpaitsi on kyllä ollut ihan aidosti ilahtunut jostain hankkimistani jutuista, mutta ei ajatellut että hänen pitäisi minulle mitään hankkia, kun vasta siinä vaiheessa kun sanoin asiasta.

Ja kyllä tosiaan olen ottanut nämäkin asiat puheeksi lukuisia kertoja, esim tämän jo naurettavalta kuulostavan kukka-asian, mutta oikeasti. Jos ei osaa (vaivaudu) lahjaa ostaamaan, niin miten helppoa ostaa vaan joku kimppu marketista samalla kun tekee ruokaostoksia? Vaimo kertonut, että pitää kukista ja ilahtuisi siitä että saisi niitä joskus, mutta ei. Kertaakaan en ole näiden yhteisten vuosien aikana niitä kukkia mieheltä saanut! Voin toki ostaa ne kukat itsekin, ja teenkin niin välillä, mutta sitten toivoisin että mies osoittaisi jotenkin muuten edes joskus olevani tärkeämpi kun vaan joku nainen, kenen kanssa päätyi yhteen ja sattui tekemään lapsia, ja keltä saa seksiä aina kun haluaa. Tai olisi edes jotenkin kiitollinen siitä. -ap

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:47"]

Nainen usein vaatii tai toivoo parisuhteelta enemmän kuin mies. On helpommin tyytymätön. Jokseenkin luonnollista että se joka on tilanteeseen tyytymätön hakee siihen ratkaisuja. Oli se ratkaisu sitte ero tai vuorovaikutustaitojen parantaminen tai yhteisen ajan lisääminen tai jotakin muuta.

[/quote]

Totta toisaalta tuokin. Vaikea vaan uskoa, että joku on tyytyväinen suhteeseen jossa ei ole läheisyyttä, eikä minkäänlaista kipinää, ei romantiikkaa, kauniita sanoja... Ja vaikka oliskin, ja jos mietin että itse olisin tyytyväinen, mutta toinen ei olisi, niin tottakai huolestuisin ja koittaisin tehdä jotain sen eteen että asiat paranisivat. Mies sen sijaan vaan sanoo tyyliin "älä nyt viitsi", vaikka olen viittä vaille valmis laittamaan eropaperit menemään. -ap

Jätä se sika!

Ap on aika kova valittamaan. Ehkä mies on vaan väsynyt ainaiseen valittamiseen.

Jätä se. Jos ei äijä tajua, niin maailmassa ei ole tarpeeksi ratakiskoa asian perille saamiseksi.

Ongelmana oli mm. kaikki :) Se että jouduin pyörittämään arkea yksin ilman miehen osallisuutta mihinkään asiaan kuten yhteisiin kodinhoidontöihin, vaikka hän oli vieläpä työtön minun opiskellessa ja käydessä töissä. Meillä ei onneksi ollut lapsia. Ja kehtasi vielä valittaa minulle jos ruokaa ei ollut pöydässä tai kämppä siistissä kunnossa. Ei osoittanut kiinnostusta mihinkään minua innostaviin asioihin, ei halunnut tehdä mitään yhdessä edes välillä minun mielikseni, vaikka minä lähdin innolla mukaan häntä kiinnostaviin juttuihin. Ei osannut osoittaa mitenkään tunteitaan eikä edes kysyttäessä suostunut antamaan kunnon vastauksia.

Kaiken tämän olisin kestänyt, koska rakastin ja kovasti myös tahdoin rakastaa, jos olisi arjessa tullut sellainen olo että minua huomioidaan ja vaivannäköäni arvostetaan. Mutta ei kun ei. Ja kun ilmoitin erosta, mies oli kuin puulla päähän lyöty, ei olisi halunnut erota, vaikkei aiemmalla käytöksellään ollut tehnyt elettäkään antaakseen minulle sellaisen vaikutelman, että minusta välittää.

Jonkun mielestä olen kai sitten huomionhaluinen prinsessa. Miten vaan, itse olen sitten mieluummin yksin, jos ei "naurettavia vaatimuksiani" vastaavaa suhdetta löydy.

t. 46

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:53"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:33"] Miten muuten voin asian ymmärtää? -ap

[/quote]

Puoliso vain itse pitää jostakin muusta kuin hieromisesta. Lahjat hän on aikaisemmin ottanut vastaa koska huomasi että sai sinut sillä hyvälle tuulelle. Jostain syystä ei esim. rakastuneena raaskinut sanoa ettei niistä erityisemmin välitä. Sinä ehkä tulkitsit että hän oikeasti pitää lahjoista. Asia ei koskaan tule sen kummemmin puheeksi, koska puolisoa hänestä ehkä pieneltä tuntuva asia ei häiritse. Syystä tai toisesta et myöskään sinä ota puheeksi asiaa joka sinua selvästi vaivaa.

[/quote]

Mistä muusta? Kai minun lähes kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen pitäisi tietää mitkä ne muut asiat ovat? Eikö ole kummallista että aikuinen mies ei vaivaudu kertomaan tällaista? Sitäpaitsi on kyllä ollut ihan aidosti ilahtunut jostain hankkimistani jutuista, mutta ei ajatellut että hänen pitäisi minulle mitään hankkia, kun vasta siinä vaiheessa kun sanoin asiasta.

Ja kyllä tosiaan olen ottanut nämäkin asiat puheeksi lukuisia kertoja, esim tämän jo naurettavalta kuulostavan kukka-asian, mutta oikeasti. Jos ei osaa (vaivaudu) lahjaa ostaamaan, niin miten helppoa ostaa vaan joku kimppu marketista samalla kun tekee ruokaostoksia? Vaimo kertonut, että pitää kukista ja ilahtuisi siitä että saisi niitä joskus, mutta ei. Kertaakaan en ole näiden yhteisten vuosien aikana niitä kukkia mieheltä saanut! Voin toki ostaa ne kukat itsekin, ja teenkin niin välillä, mutta sitten toivoisin että mies osoittaisi jotenkin muuten edes joskus olevani tärkeämpi kun vaan joku nainen, kenen kanssa päätyi yhteen ja sattui tekemään lapsia, ja keltä saa seksiä aina kun haluaa. Tai olisi edes jotenkin kiitollinen siitä. -ap
[/quote]
Ehdottomasti puolisoa miellyttävät asiat pitäisi tietää. Kummallista tai tavatonta ei ole että toista ei tunne useammankaan vuoden jälkeen. Mistä se kertoo ehkä vuorovaikutuksesta, ehkä toisen muuttumisesta tai kriiseistä, aikaisemmin tärkeillä asioilla ei enää ole samanlaista merkitystä, ehkä välinpitämättömyydestä puolisoa tai joskus myös itseä kohtaan.... Kummallista ei myökään minusta ole se että asioita jotka ei itseä millään tavalla häiritse tai joita ei koe ongelmaksi, ei ota koskaan puheeksi.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:47"]

Nainen usein vaatii tai toivoo parisuhteelta enemmän kuin mies. On helpommin tyytymätön. Jokseenkin luonnollista että se joka on tilanteeseen tyytymätön hakee siihen ratkaisuja. Oli se ratkaisu sitte ero tai vuorovaikutustaitojen parantaminen tai yhteisen ajan lisääminen tai jotakin muuta.

[/quote]

Totta toisaalta tuokin. Vaikea vaan uskoa, että joku on tyytyväinen suhteeseen jossa ei ole läheisyyttä, eikä minkäänlaista kipinää, ei romantiikkaa, kauniita sanoja... Ja vaikka oliskin, ja jos mietin että itse olisin tyytyväinen, mutta toinen ei olisi, niin tottakai huolestuisin ja koittaisin tehdä jotain sen eteen että asiat paranisivat. Mies sen sijaan vaan sanoo tyyliin "älä nyt viitsi", vaikka olen viittä vaille valmis laittamaan eropaperit menemään. -ap
[/quote]
Uhkailet erolla usein, mutta et tee mitään sen toteuttamiseksi? Ei ollenkaan yllättävää että mies ajattelee , 'älä viitsi', 'älä jaksa', eikä usko että olet tosissasi.

Onpa kovakalloinen ja välinpitämätön mies. Jätä se, ei tule muuttumaan. Kannattaa kylla varautua siihen että mies eron jälkeen ihmettelee kaikille miten teillä meni hyvin ja ero tuli yllätyksenä.

Onko täällä yksi sekopää kommentoimassa vai mitä nämä lassukkamaiset katkerat tilitykset on? Ei näytä edes lukeneen APn viestejä vaan olettaa että AP vaatii mieheltä kaikkea eikä itse anna mitään.

Ihan kuin se olisi joku hirveä vaatimus että mies huomioisi naista jota rakastaa, oma mies on huono ostamaan lahjoja tai tekemään mitään romanttisia yllätyksiä mutta tekee parhaansa ilahduttaakseen minua, kunhan tietää mitä haluan :) ja tottakai haluan itsekin huomioida miestäni leipomalla, tekemällä hyvää ruokaa, ottamalla suihin ja ostamalla lahjoja jos satun löytämään jotain kivaa mistä tiedän miehen pitävän. Päivittäiset hellyydenosoitukset ja halailu on kanssa ihan päivittäistä.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:45"]

Kuulostaa siltä että jotkut katkeroituneet mammat täällä nyt kirjoittelee vaan että kaikkien pitäisi tyytyä paskaan suhteeseen sen takia, että he itsekin ovat tyytyneet ja sopeutuneet elämään ikuisesti saamatta sitä, mitä oikeasti kaipaisivat. Ja hölmöinä luulette, että kyse on jostain pelkistä kukista kun ette osaa lukea vivahteita ja ymmärtää kokonaiskuvaa vaan takerrutte yksittäiseen esimerkkiin, joka nyt sattui olemaan materialistinen. Tulisitte hyvin toimeen eksäni kanssa :D

Ehkä sun AP pitää pakata kamasi ja näyttää miehelle konkreettisesti, että lähtö on nyt lähellä. Jos silmät silloin avautuu, niin hyvä - ehkä pääsette keskusteluasteelle, jossa molemmat tulevat kuulluiksi. Jos taas ette, niin sitten ei voi mitään - jatka matkaasi ja löydä itsellesi sopivampi kumppani. Niin minäkin tein.

[/quote]

Lähtö on lähellä???? Katso nyt minkälaista tekstiä suollat. 

Yksikään sinun suhteista ei tule kestämään tuollaisella ajatusmaailmalla

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:39"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:23"] Mihin sinä olet tyytymätön? [/quote]   Tässähän se on? Kun nämä eivät edes osaa sitä sanoa. He ovat vain onnettomia ja se on miehen vika.   Äärettömän minä keskeistä ja huomaa että miten lapsellisia he ovat mieleltään. Tuollainen liitto EI tule kestämään. Jos arki rullaa, mies osallistuu kodin asioihin, tekee työtä eikä mm. hakkaa sinua niin mitään ongelmia ei pitäisi olla. Tuollaiset lässytykset jostain onnettomuudesta, romantiikan puutteesta ja muusta kertoo vaan sen että näiden ihmisten pitäisi kasvaa aikuiseksi. [/quote]Naulan kantaan! [/quote] Niin ja teidänlaisista tulee sitten niitä ex-miehiä jotka on ihan lamaantuneita kun se muija vaan yhtäkkiä lähti ja kaikki oli ihan hyvin. Ei se koskaan sanonut että ei olisi hyvin asiat...Kannattaa nimenomaan sen puolison jolle toinen kertoo ettei ole tyytyväinen yhteiselämään niin miettiä oisko jotain kuitenkin korjattavaa kun toinen on kerran tyytymätön. Eikö parisuhteessa pidä ottaa toinenkin huomioon ja huolehtia että hänelläkin on hyvä olla. Se jos joka on sitä aikuiseksi kasvamista.

[/quote]

Jos syyt ovat AP:n syiden kaltaisia niin hyvä että lähtee. 

Kannattaisi ihan oikeasti kysellä asioista ihmisiltä joilla on oikeasti pitkä liitto niin huomaat miten naurettavia noi valituksesi on

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:22"]

Minä annoin miehelleni  kaksi vaihtoehtoa: joko hän vakavasti ja rakentavasti keskustelee kanssani kahden tai sitten mennään avioliittoneuvojalle - muuten hän saa kerätä kamppeensa ja häipyä ja minä lasten kanssa jään asumaan taloomme. Hän valitsi kahdenkeskeiset keskustelut ja jouduin kyllä itsekin peiliin katsomaan. Sen jälkeen emme ole arkailleet keskustella ja viihdymme yhdessä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

[/quote]

Tuollaisella uhkailulla minä olisin varmaan ihan *tuillakseni jäänyt väkisin taloon. Yhteisestä asunnosta kun ei voi pois heittää.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Kenenkään ei pitäisi suostua tuollaisiin uhkauksiin

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:19"]

Mä oon ollu samassa jamassa. Tunsin olevani lastenhoitaja ja siivooja. Sitten kävi kyllä niin että kun ei mistään puhuttu eikä ollut muutakaan läheisyyttä niin ei mua se seksikään enää kiinnostanut. .. Terapia& puhuminen ja kuunteleminen ovat hyviä vaihtoehtoja aina. Ehdotan myös että otat vastuuta omasta onnestasi ja alat tehdä asioita joista nautit. Aloita uusi harrastus jne. Löydä itsesikin uudelleen. Mielestäni ero on melko itsekäs ratkaisu silloin kun mukana on lapsia. Pettäminen samoin. Pettämisestäkin sanotaan ettei johdu petetystä vaan on ennemminkin pettäjän oma henkilökohtainen kriisi. Työstä omaa kriisiäsi siinä samalla ja yritä ratkoa vielä parisuhteenne kriisiä. Jos miehelle on tärkeää säilyttää parisuhteemme esim. Vaikuttimena lapset jne mistä oli puhe niin luulisi että haluaa tehdä asioille jotain kunhan tajuaa sinun olevan tosissasi erosta. .. Ja voithan yrittää järjestää kahdenkeskistä aikaa. Lapset hoitoon ja hotelliyö, ravintolailta, elokuva, konsertti tms. .. Luultavasti itse pysyisin parisuhteessa vaikken olisi täysin tyytyväinen. Me olemme saaneet ajan kanssa parisuhdettamme vähän paremmaksi ja uutta kipinää välillemme. Arki on aika tehokas kipinän tappaja mutta kyllä sitä arkeakin pitäisi jaksaa elää. .. Itse jotenkin uskon ettei vaihtamalla parane eikä kaikkea voi saada. Itsekään en ole täydellinen.

[/quote]

Hyvä teksti

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:33"] Miten muuten voin asian ymmärtää? -ap

[/quote]

Puoliso vain itse pitää jostakin muusta kuin hieromisesta. Lahjat hän on aikaisemmin ottanut vastaa koska huomasi että sai sinut sillä hyvälle tuulelle. Jostain syystä ei esim. rakastuneena raaskinut sanoa ettei niistä erityisemmin välitä. Sinä ehkä tulkitsit että hän oikeasti pitää lahjoista. Asia ei koskaan tule sen kummemmin puheeksi, koska puolisoa hänestä ehkä pieneltä tuntuva asia ei häiritse. Syystä tai toisesta et myöskään sinä ota puheeksi asiaa joka sinua selvästi vaivaa.

[/quote]

Mistä muusta? Kai minun lähes kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen pitäisi tietää mitkä ne muut asiat ovat? Eikö ole kummallista että aikuinen mies ei vaivaudu kertomaan tällaista? Sitäpaitsi on kyllä ollut ihan aidosti ilahtunut jostain hankkimistani jutuista, mutta ei ajatellut että hänen pitäisi minulle mitään hankkia, kun vasta siinä vaiheessa kun sanoin asiasta.

Ja kyllä tosiaan olen ottanut nämäkin asiat puheeksi lukuisia kertoja, esim tämän jo naurettavalta kuulostavan kukka-asian, mutta oikeasti. Jos ei osaa (vaivaudu) lahjaa ostaamaan, niin miten helppoa ostaa vaan joku kimppu marketista samalla kun tekee ruokaostoksia? Vaimo kertonut, että pitää kukista ja ilahtuisi siitä että saisi niitä joskus, mutta ei. Kertaakaan en ole näiden yhteisten vuosien aikana niitä kukkia mieheltä saanut! Voin toki ostaa ne kukat itsekin, ja teenkin niin välillä, mutta sitten toivoisin että mies osoittaisi jotenkin muuten edes joskus olevani tärkeämpi kun vaan joku nainen, kenen kanssa päätyi yhteen ja sattui tekemään lapsia, ja keltä saa seksiä aina kun haluaa. Tai olisi edes jotenkin kiitollinen siitä. -ap

[/quote]

Sinä sinä ja vielä kerran sinä. Onko mielessäsi mitään muuta kuin oma napasi?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 08:40"]

Mutta kun olen sanonut suoraan, että en ole tyytyväinen suhteeseemme, ja että mielestäni meillä menee tosi heikosti. Hän ei ota sitä ollenkaan tosissaan. Vähättelee ongelmia ja väittää että olen pakosti loppujen lopuksi ihan tyytyväinen! Miksi hän sanoo niin? Mua ottaa tosi paljon päähän, kun toinen ei jaksa nähdä yhtään vaivaa suhteen eteen. 

-ap

[/quote]

Meillä oli näin. Kaksi viimeistä vuotta yhdeksän vuoden suhteesta yritin puhua, kertoa ja keskustella. Annoin konkreettisia vinkkejä, millä olisin ollut onnellisempi suhteessa. Koskettelisi enemmän, esimerkiksi kuten alkuaikoina kun katseltiin telkkua sylikkäin. Ei kuulemma ole sellainen. Pyysin, että tekisi aloitteita seksiin. Ei kuulemma halua. Toivoin, että tehtäisiin asioita yhdessä, käytäisiin leffassa, ravintolassa syömässä tms. Hän kuulemma viihtyy kotona ja turhaa rahanhukkaa.

Välillä puhuin nätisti, välillä itkin. Sanoin, että olen tosissani. Heitin vitsiä aiheesta. Voin suhteessa huonosti pidemmän aikaa ja se heijastui moneen osa-alueeseen elämässä.

Lopulta lähdin suhteesta. Nyt mies kertoo kaikille äitiäni myöten, miten jätin hänet ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, enkä suostunut edes yrittämään. Jos olisin sanonut jotain, hän olisi voinut muuttua. 

Kiitos vaan, tein oikean ratkaisun.

[/quote]

Kuulostaa kyllä tutulta... Mutta onko tässä loppujen lopuksi vaan kysymys siitä, että ihmiset on erilaisia? Itse ainakin huomaan kaipaavani sellaista tietynlaista herkkyyttä, jota miehessäni ei vaan ole. Tietysti tuo läheisyydenpuute on aika iso asia, ja jos toinen ei edes halua sellaista, niin se saa miettimään, että ehkä ero tosiaan on ainoa vaihtoehto. -ap

[/quote]

Ainahan sitä sanotaan, että toista ei voi muuttaa. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jää.

Minä mietin pitkään eroa siksi, että mies ei juonut, hakannut eikä haukkunut. Kaikki oli päällisin puolin niin hyvin, että tuntui kohtuuttomalta ja pikkumaiselta, kun en vaan pystynyt olemaan onnellinen. Jotenkin hirveän itsekäs ratkaisu, mutta itse tiesin, että yritin. Sen lisäksi, että yritin muuttaa toista, yritin muuttaa itseäni. Yritin tyytyä, yritin nähdä hyvät puolet. 

[/quote]

Toivottavasti elät sinkkuna nyt? Olet selvästi niin itsekäs ihminen että ainoa millä on merkitystä olet sinä

[/quote]

Säälistäkö olisi pitänyt jatkaa? Pysyä onnettomassa suhteessa, ettei toiselle tulisi paha mieli ja itse olisi epäitsekäs?

Meillä ei ollut edes lapsia, onneksi, ja silti punnitsin omaa päätöstäni kuukausia sen jälkeen kun olin ensin kaksi vuotta yrittänyt muuttaa itseäni, toista ja suhdetta sanoin ja kyllä, myös teoin. 

Tämä pääsee heittämällä top-kolmoseen pahimmissa asioissa, mitä olen toiselle ihmiselle tehnyt. En vaan rakastanut häntä enää.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:47"]

Nainen usein vaatii tai toivoo parisuhteelta enemmän kuin mies. On helpommin tyytymätön. Jokseenkin luonnollista että se joka on tilanteeseen tyytymätön hakee siihen ratkaisuja. Oli se ratkaisu sitte ero tai vuorovaikutustaitojen parantaminen tai yhteisen ajan lisääminen tai jotakin muuta.

[/quote]

Totta toisaalta tuokin. Vaikea vaan uskoa, että joku on tyytyväinen suhteeseen jossa ei ole läheisyyttä, eikä minkäänlaista kipinää, ei romantiikkaa, kauniita sanoja... Ja vaikka oliskin, ja jos mietin että itse olisin tyytyväinen, mutta toinen ei olisi, niin tottakai huolestuisin ja koittaisin tehdä jotain sen eteen että asiat paranisivat. Mies sen sijaan vaan sanoo tyyliin "älä nyt viitsi", vaikka olen viittä vaille valmis laittamaan eropaperit menemään. -ap

[/quote]

Kipinää, romantiikkaa? Noita asioita on tuoreessa suhteesta. Luuletko oikeasti että noita on vuosikymmeniä kestävässä liitossa? 

Liitto muuttuu ajan kanssa tosirakkaudeksi eli siksi että se onni tulee vain siitä että se toinen on siinä vierellä. Ei ole mitään romanttisia illallisia kynttilänvalossa. 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:22"]

Minä annoin miehelleni  kaksi vaihtoehtoa: joko hän vakavasti ja rakentavasti keskustelee kanssani kahden tai sitten mennään avioliittoneuvojalle - muuten hän saa kerätä kamppeensa ja häipyä ja minä lasten kanssa jään asumaan taloomme. Hän valitsi kahdenkeskeiset keskustelut ja jouduin kyllä itsekin peiliin katsomaan. Sen jälkeen emme ole arkailleet keskustella ja viihdymme yhdessä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

[/quote]

Tuollaisella uhkailulla minä olisin varmaan ihan *tuillakseni jäänyt väkisin taloon. Yhteisestä asunnosta kun ei voi pois heittää.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Kenenkään ei pitäisi suostua tuollaisiin uhkauksiin

[/quote]

Uhkauiluun ei varmasti kannatakaan suostua, mutta ei myöskään jatkaa parisuhdetta vain 'ittuillakseen.

Uskomattoman vaikeaa se puhuminen joillekin tuntuu olevan. Myös ne omat vaihtoehdot on parempi siinä tilanteessa saada sanottua 'en lähde tästä asunnosta, mihinkään se ole sinä joka lähtee jos muuta vaihtoehtoa ei ole kuin asua eriosoitteissa', 'en lähde terapiaan, mutta olen valmis... , jotta voimme jatkaa asumista yhdessä'.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:06"]

Hei, kysyin nyt mieheltä sitä että miksi hän haluaa olla kanssani, mutta ei osannutkaan sitten vastata siihen. Tai vastasi sitten hetken päästä,koska rakastaa minua, ja pyysin kertomaan vähän tarkemmin mitä se hänelle tarkoittaa, mutta ei osannut. Pyysin vielä miettimään, jos tulisi jotain erityistä vielä mieleen ja kertomaan myöhemmin... Luulen oikeasti, etten ole hänelle kovinkaan erityinen. Kai hän nyt jonkun asian olisi voinut mainita, vai eikö vaan osaa? Miten ei voi osata?  -ap

[/quote]

Kukaan täysijärkinen ei vastaile tuollaisiin kuulusteluihin. Kuka oikein luulet olevasi?