Miksi jotkut ihmiset syrjäytyvät?

Traumat, kiusaamistausta,liiallinen kiltteys, rajattomuus ja muut käyttää hyväkseen, ei usko pärjäävänsä ja ei ehkä pärjääkkään, ahdistus, masennus jne

Joskus se on vaan tuurista kiinni.

Minä syrjäydyin vaikean psykoosisairauden takia. 

Vierailija kirjoitti:

Traumat, kiusaamistausta,liiallinen kiltteys, rajattomuus ja muut käyttää hyväkseen, ei usko pärjäävänsä ja ei ehkä pärjääkkään, ahdistus, masennus jne

Kyvyttömyys nähdä omilla valinnoilla olevan mitään positiivista vaikutusta tulevaisuuteen.

Se periytyy. Eli jos vanhemmat ovat syrjäytyneitä niin lapsestakin tulee yleensä sellainen. Jos vanhemmat ovat lujasti kiinni yhteiskunnassa, myös lapset saavat kunnon buustin elämään.

Rajattomuus tai kyvyttömyys pitää puoliaan.

Syrjäytyminen on ihan normaali tila. Ei kaikkia tarvitse sosialisoida, tai aivopestä ekstroverteiksi. Jos ihminen haluaa olla omissa oloissaan, niin annetaan olla. Niin luontokin toimii. 

Tarpeeksi moni asia menee pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Traumat, kiusaamistausta,liiallinen kiltteys, rajattomuus ja muut käyttää hyväkseen, ei usko pärjäävänsä ja ei ehkä pärjääkkään, ahdistus, masennus jne

Unohdit tärkeimmän, eli oman syyn. Henkinen ja fyysinen velttous.

Olen päihdevanhempien kasvatti. Lapsena en oikein oppinut sosiaalisia taitoja kun vietin kaikki päivät yksin vanhempien ryypätessä.

Koulussa kiusattiin taustani takia. Sain opiskeltua ammatin, mutta olen liian outo ja traumatisoitunut työelämään. Kaltaisiani on paljon.

Syitä on monia. Mun syy on se etten halua olla tekemisissä oikeastaan kenenkään kanssa. 

Mä olen ihan työssäkäyvä ja naimisissa oleva aikuinen ihminen, mutta kyllä mä jollain tasolla koen syrjäyttämistä ja syrjäytymistä elämässäni. Ne liittyvät kokemukseen erilaisuudesta ja siitä, etten koe, että yhteiskunta on lainkaan sellainen, jollainen sen toivoisin olevan. En myöskään koe, että voin vaikuttaa yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumat, kiusaamistausta,liiallinen kiltteys, rajattomuus ja muut käyttää hyväkseen, ei usko pärjäävänsä ja ei ehkä pärjääkkään, ahdistus, masennus jne

Unohdit tärkeimmän, eli oman syyn. Henkinen ja fyysinen velttous.

Harva ihminen tarkoituksella rakentaa itselleen elämän, jossa on yksinäisyyttä, riippuvuuksia, velkoja, mielenterveysongelmia ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Koska he aloittavat persuista jankuttamisen palstalla ja tilanne menee nopeasti siihen että se jatkuu 7-23 joka ikinen päivä. Ei siinä ole aikaa elämälle.

Kapeakatseisuus, ja juuri tuonlaiset "muut ovat sellaisia ekstroverttejä"-vääristymät. Aletaan kuvittelemaan, että muut ihmiset ovat semmoisia ja tämmöisiä, vaikka itse on ihan samanlainen. Ei anna itsellensä ja muille mitään mahdollisuutta, vaan möllötetään omissa mielipiteissä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan työssäkäyvä ja naimisissa oleva aikuinen ihminen, mutta kyllä mä jollain tasolla koen syrjäyttämistä ja syrjäytymistä elämässäni. Ne liittyvät kokemukseen erilaisuudesta ja siitä, etten koe, että yhteiskunta on lainkaan sellainen, jollainen sen toivoisin olevan. En myöskään koe, että voin vaikuttaa yhtään mihinkään.

No jos et yritä vaikuttaa, älä valita. Ja kaikkihan me ollaan niin erilaisia ja spesiaaleja...

Täälläkin jaksetaan jauhaa siitä miten omilla valinnoilla olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, että pääsisi yhteiskuntaan kiinni. Sitä on tutkittu jo vuosia miten suuri vaikutus lapsuudella on ihmiseen. Olen viettänyt koko lapsuuteni yksin, koska vanhemmat joi. Koulussa ketään ei kiinnostanut olemassaoloni. 

En tiedä onko minulla jokin vamma äidin päihteidenkäytöstä, mutta en yksinkertaisesti pärjää työelämässä. Meille heikkolahjaisille ei ole enää töitä kuten ennen vanhaan. Työelämän vaatimukset kasvaa koko ajan. Ja koska mulla ei ole diagnoosia, en saa myöskään mitään apua. Olen väliinputoaja.

Omalla kohdallani se johtuu siitä, että muut ihmiset pettävät koko ajan luottamuksen. Sovitut asiat eivät pidä, ovat passiivisia eikä kenelläkään oikein tunnu olevan henkistä elämää. Ei synny keskusteluja niin en jaksa pelkästään ostoksista puhumista ja toisten seläntakana juoruamista mihin se menee väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Kapeakatseisuus, ja juuri tuonlaiset "muut ovat sellaisia ekstroverttejä"-vääristymät. Aletaan kuvittelemaan, että muut ihmiset ovat semmoisia ja tämmöisiä, vaikka itse on ihan samanlainen. Ei anna itsellensä ja muille mitään mahdollisuutta, vaan möllötetään omissa mielipiteissä.

Ongelma tuossa ajattelussa on se, että joskus kyse ei ole mistään kuvitelmasta vaan ihan toistuvista kokemuksista. Jos ihmistä on kiusattu, torjuttu tai kohdeltu huonosti vuosien ajan, ei ole mikään “ajatusvääristymä” alkaa odottaa samaa myös jatkossa.

Moni kuvittelee, että kiusatuksi joutuvat vain hiljaiset tai epävarmat ihmiset, vaikka todellisuudessa myös itsevarmuus, erilaisuus tai näkyvyys voivat herättää joissain ihmisissä aggressiota. Ryhmädynamiikka ei aina rankaise heikkoutta vaan joskus juuri sitä, että joku erottuu tai ei alistu porukan normeihin. 

Koska 99% ihmisistä on pelkkää paskaa