Miten saada mies tajuamaan, etten ole tyytyväinen suhteeseemme

Lue se john greyn kirja ja luetuta miehellä.pointti on juuri, että hän luulee tekevänsä tarpeeksi vaikka tekee naisnäkökulmasta aivan vääriä asioita. Teillä on ihan kkassinen nais-mies-ongelma. Sen voi ratkaista kun sen syyn kumpikin tajuaa.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:06"]

Koska hän ei ehdottomasti halua erota, siksi. Hän ei halua edes harkita sitä vaihtoehtoa-ap

[/quote]

Miksi ei halua? Mitä hän vastaa kun kerrot jokatapauksessa sellaista harkitsevasi? Onko hänellä esittää vaihtoehtoja mitä hän on valmis muuttamaan jotta erolta vältytään?

[/quote]

Lasten takia lähinnä. Ei myöskään osaa olla yksin. Ei hänellä ole esittää mitään vaihtoehtoja, saattaa kysyä minulta vaihtoehtoja ja vaikka annankin niin ne unohtuu aika nopeasti.. Pysyviä muutoksia ei tapahdu, koska luulen että hän ei vaan ymmärrä minua. Enkä minä puolestaan varmaan häntäkään. En ymmärrä miten hän voi olla tyytyväinen pelkästään siihen, että arki sujuu (aika pitkälti senkin sujuminen on minusta kiinni), ja että lapsilla on isä ja äiti. -ap

[/quote]

Ehkä silloin tosiaan on aika luovuttaa kun yhteistä ymmärrystä asioista ei löydy. Eikä toisen ymmärtämiseen löydy edes haluja.

Vuorovaikutustaitoja yrittäisin silti opetella ja opettaa, ne luultavasti helpottisi huomattavasti asioiden hoitamista myös eron jälkeen. Hyvään vuorovaikutukseen ei välttämättä tarvitse ymmärtää sitä miksi toinen ei ole samaa mieltä asioista, eikä tavoitteidenkaan tarvitse olla välttämättä samoja. Parisuhteessa jonkinlainen yhteinen sävel ja päämäärä on ihan suotavaa.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:51"]

Kerroitko myös itse miksi olet hänen kanssaan ja mikä tekee suhteesta sellaisen että sitä kannattaa jatkaa? Tai sen mikä tekee hänestä erityisen sinulle?

[/quote]

Nyt en kertonut. Mutta olen kyllä kertonut aiemmin. Eikä hän nyt myöskään kysynyt sellaista. Ei hän ole koskaan ollut kovin kiinnostunut tietämään tällaisia asioita. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä mun on myös tosi vaikea löytää syitä jatkaa avioliittoa hänen kanssaan. Paitsi tietysti lapset. -ap

[/quote]

Miksi sinusta miehellä pitäisi olla helpompi löytää niitä syitä? Lapset hänkin taisi mainita.

Edellytys sille että ongelmista puhutaan ei myöskään ole se että molempien pitää olla kiinnostunut ongelmien penkomisesta? Hän jolle asiat tuottavat harmia voi aivan hyvin ottaa asiat puheeksi eikä olettaa että toinen ne nostaa keskusteluun automaattisesti.

[/quote]

Koska hän ei ehdottomasti halua erota, siksi. Hän ei halua edes harkita sitä vaihtoehtoa ja se ahdistaa minua. Hänestä meillä on kaikki tosi hyvin verrattuna moniin muihin, mutta miksi en itse näe asiaa samalla tavalla? Olen aivan yksin ajatuksieni kanssa, ja mieskin sitä mieltä että minussa on jotain pielessä, mutta ei sen tarkemmin halua tietää mikä. Haluaisi varmaan vaan, että olisin hiljaa ja tyytyväinen, ja mielellään kehuisin häntä paljon. -ap

[/quote]

No ainoa vika teidän suhteessa olet sinä. Oikeasti kasva ihmisenä ja lopeta tuollainen toiminta

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 08:40"]

Mutta kun olen sanonut suoraan, että en ole tyytyväinen suhteeseemme, ja että mielestäni meillä menee tosi heikosti. Hän ei ota sitä ollenkaan tosissaan. Vähättelee ongelmia ja väittää että olen pakosti loppujen lopuksi ihan tyytyväinen! Miksi hän sanoo niin? Mua ottaa tosi paljon päähän, kun toinen ei jaksa nähdä yhtään vaivaa suhteen eteen. 

-ap

[/quote]

Meillä oli näin. Kaksi viimeistä vuotta yhdeksän vuoden suhteesta yritin puhua, kertoa ja keskustella. Annoin konkreettisia vinkkejä, millä olisin ollut onnellisempi suhteessa. Koskettelisi enemmän, esimerkiksi kuten alkuaikoina kun katseltiin telkkua sylikkäin. Ei kuulemma ole sellainen. Pyysin, että tekisi aloitteita seksiin. Ei kuulemma halua. Toivoin, että tehtäisiin asioita yhdessä, käytäisiin leffassa, ravintolassa syömässä tms. Hän kuulemma viihtyy kotona ja turhaa rahanhukkaa.

Välillä puhuin nätisti, välillä itkin. Sanoin, että olen tosissani. Heitin vitsiä aiheesta. Voin suhteessa huonosti pidemmän aikaa ja se heijastui moneen osa-alueeseen elämässä.

Lopulta lähdin suhteesta. Nyt mies kertoo kaikille äitiäni myöten, miten jätin hänet ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, enkä suostunut edes yrittämään. Jos olisin sanonut jotain, hän olisi voinut muuttua. 

Kiitos vaan, tein oikean ratkaisun.

[/quote]

Kuulostaa kyllä tutulta... Mutta onko tässä loppujen lopuksi vaan kysymys siitä, että ihmiset on erilaisia? Itse ainakin huomaan kaipaavani sellaista tietynlaista herkkyyttä, jota miehessäni ei vaan ole. Tietysti tuo läheisyydenpuute on aika iso asia, ja jos toinen ei edes halua sellaista, niin se saa miettimään, että ehkä ero tosiaan on ainoa vaihtoehto. -ap

[/quote]

Ainahan sitä sanotaan, että toista ei voi muuttaa. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jää.

Minä mietin pitkään eroa siksi, että mies ei juonut, hakannut eikä haukkunut. Kaikki oli päällisin puolin niin hyvin, että tuntui kohtuuttomalta ja pikkumaiselta, kun en vaan pystynyt olemaan onnellinen. Jotenkin hirveän itsekäs ratkaisu, mutta itse tiesin, että yritin. Sen lisäksi, että yritin muuttaa toista, yritin muuttaa itseäni. Yritin tyytyä, yritin nähdä hyvät puolet. 

[/quote]

Toivottavasti elät sinkkuna nyt? Olet selvästi niin itsekäs ihminen että ainoa millä on merkitystä olet sinä

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 08:40"]

Mutta kun olen sanonut suoraan, että en ole tyytyväinen suhteeseemme, ja että mielestäni meillä menee tosi heikosti. Hän ei ota sitä ollenkaan tosissaan. Vähättelee ongelmia ja väittää että olen pakosti loppujen lopuksi ihan tyytyväinen! Miksi hän sanoo niin? Mua ottaa tosi paljon päähän, kun toinen ei jaksa nähdä yhtään vaivaa suhteen eteen. 

-ap

[/quote]

Meillä oli näin. Kaksi viimeistä vuotta yhdeksän vuoden suhteesta yritin puhua, kertoa ja keskustella. Annoin konkreettisia vinkkejä, millä olisin ollut onnellisempi suhteessa. Koskettelisi enemmän, esimerkiksi kuten alkuaikoina kun katseltiin telkkua sylikkäin. Ei kuulemma ole sellainen. Pyysin, että tekisi aloitteita seksiin. Ei kuulemma halua. Toivoin, että tehtäisiin asioita yhdessä, käytäisiin leffassa, ravintolassa syömässä tms. Hän kuulemma viihtyy kotona ja turhaa rahanhukkaa.

Välillä puhuin nätisti, välillä itkin. Sanoin, että olen tosissani. Heitin vitsiä aiheesta. Voin suhteessa huonosti pidemmän aikaa ja se heijastui moneen osa-alueeseen elämässä.

Lopulta lähdin suhteesta. Nyt mies kertoo kaikille äitiäni myöten, miten jätin hänet ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, enkä suostunut edes yrittämään. Jos olisin sanonut jotain, hän olisi voinut muuttua. 

Kiitos vaan, tein oikean ratkaisun.

[/quote]

Kuulostaa kyllä tutulta... Mutta onko tässä loppujen lopuksi vaan kysymys siitä, että ihmiset on erilaisia? Itse ainakin huomaan kaipaavani sellaista tietynlaista herkkyyttä, jota miehessäni ei vaan ole. Tietysti tuo läheisyydenpuute on aika iso asia, ja jos toinen ei edes halua sellaista, niin se saa miettimään, että ehkä ero tosiaan on ainoa vaihtoehto. -ap

[/quote]

Ainahan sitä sanotaan, että toista ei voi muuttaa. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jää.

Minä mietin pitkään eroa siksi, että mies ei juonut, hakannut eikä haukkunut. Kaikki oli päällisin puolin niin hyvin, että tuntui kohtuuttomalta ja pikkumaiselta, kun en vaan pystynyt olemaan onnellinen. Jotenkin hirveän itsekäs ratkaisu, mutta itse tiesin, että yritin. Sen lisäksi, että yritin muuttaa toista, yritin muuttaa itseäni. Yritin tyytyä, yritin nähdä hyvät puolet. 

[/quote]

Niinpä. Mieskin tekee hyvin selväksi sen, että olen pikkumainen kun nämä asiat eivät riitä tekemään minua onnelliseksi. Olen kiittämätön ja unelmoin jostain mitä ei ole edes olemassa, enkä kuulemma tule koskaan sitä löytämään. -ap

[/quote]

Miehesi on oikeassa. Et tule ikinä löytämään asioita mitä etsit.

En jaksanut lukea ketjua loppuun koska tuo yksi ihme tyyppi komppaa omia viestejään, joita on laittanut tähän ketjuun ainakin 10.

Mies siis luulee, että teillä menee suht hyvin, koska saa seksiä säännöllisesti. Omalle miehelleni se oli suhteen laadun mittari.

Jaksat vielä uskoa parempaan huomiseen, koska annat sitä. Itse lopetin seksin kokonaan, kun ainoa, mitä mies teki läheisyyden muodossa, oli lääppiminen ja suoraan seksiin painostaminen. Mies alkoi ihan ällöttää. Luovuin toivosta ja seksi loppui siihen. En saanut puhua, enkä muunlaista hellyyttä, joten mies ei saanut seksiä. Simple as that. Oikein alkaa suututta, kun ajattelee. Ei tuo ole rakastuneen miehen käytöstä, ei edes rakastavan. Nro 155

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:00"]

Ja minusta nuo ap:n ylempänä listaamat syyt eivät ole mitenkään vähäpätöisiä. Tai ehkä ovatkin, mutta pienistä asioista se suuri kokonaisuus muodostuu. Pienistä asioista tulee sellainen olo, että toinen arvostaa ja "näkee sinut". Ne ovat pieniä asioita - niin helppo toteuttaa. Mitä kertoo se että toinen ei koskaan viitsi tehdä edes niitä pieniä asioita, vaikka toinen olisi erikseen kertonut että sellaiset pienet huomionosoitukset merkitsisivät PALJON? Ymmärtäisitte valittajat ehkä sitten jos itse olisitte suhteessa jossa toinen ei kirjaimellisesti koskaan viitsi tehdä yhtään mitään ylimääräistä eteesi. Ei siinä kovin häävi olo tule!

t. 46

[/quote]

Ihminen joka vaatii että hänelle pitää ostaa lahjoja jotta hän tulee onnelliseksi on sairas päästään.

Vain ja ainoastaan se toinen ihminen pitäisi riittä. Vaikka teillä ei olisi kuin hökkeli keskellä metsää.

Lue mitä ihmiset jotka on olleet puoli vuosisataa yhdessä tekee. Ei ne ostele lahjoja ja vie juhliin. Heillä se onni tulee toisistaan. Elämä muuttuu. Työt muuttuu (välillä työskennellään jopa eri paikakunnalla), harrastukset ja elämäntapa muuttuu, ihmiset sairastuu, ihmiset muuttuu.

Nämä on päivänselviä asioita. Mitä jos miehesi sairastuisi? Jos joutuisit seuraavat 5 vuotta tekemään hänen puolestaan kaikki, teillä ei olisi seksiä ja menettäisitte paljon rahaa? Hyväksyisit sen ja huolehtisit miehestäsi? Luopuisit omista harrastuksistasi ja menoistasi, tekisit työtä ja huolehtisit miehestäsi sekä mahdollisista lapsistanne?

Jos et tätä tekisi niin miksi edes seurustelet?

[/quote]

Aivan eri asia. Jos mies sairastuisi, niin hän ei voisi sille mitään. Mutta miksi ei voi korjata sellaisia asioita, joita voi? Siksi koska ei kiinnosta.

[/quote]

Niin, ei kiinnosta TAI se ei ole itsellensä tärkeää yleensäkään ostaa kukkia tms. Ei voi sanoa että kukkien tuominen olisi pieni ja helppo tapa osoittaa rakkauttaan -kun toinen niin ei koe!

[/quote]

Niin minä minä minä. "Minä en osta kukkia, koska ei kiinnosta, en välitä itse kukista."

Parisuhde on kahden kauppa, jos ei ikinä vaivaannu tekemään mitään toisen mieliksi, tulee kyllä aika nopeasti esille parisuhteen loppu tai toisen huonovointisuus. Ei onnellisessa parisuhteessa vaan yksinomaa voi mennä vain toisen ajatusten mukaisesti iät ja ajat. Siinä tehdään toisen mieliksi asioita, asioita, jotka saavat toisen hehkumaan.

Jos toiselle on noin tärkeää saada kukkia, niin vain hölmö mies on niitä tuomatta.

[/quote]

Parisuhteeseen EI kuulu materia. Jos rakkautesi on kiinni kukista niin et edes tajua mitä rakkaus on.

Sitä paitsi AP ei tee miehensä eteen yhtään mitään. Joten turha selittää

En asu. Tuli muuten ihan yllärinä että 40-60 neliön asunnot ovat pieniä! Meillä kun on kahdelle aikuselle, vauvalle ja kahdelle kissalle 45 neliöinen asunto ja tilaa on ainakin vielä ihan riittävästi.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:34"]En asu. Tuli muuten ihan yllärinä että 40-60 neliön asunnot ovat pieniä! Meillä kun on kahdelle aikuselle, vauvalle ja kahdelle kissalle 45 neliöinen asunto ja tilaa on ainakin vielä ihan riittävästi.
[/quote]

Mobiiliversio heittikin vastauksen aivan väärään ketjuun :D!! Anteeksi moi.

Kuulostaa siltä että jotkut katkeroituneet mammat täällä nyt kirjoittelee vaan että kaikkien pitäisi tyytyä paskaan suhteeseen sen takia, että he itsekin ovat tyytyneet ja sopeutuneet elämään ikuisesti saamatta sitä, mitä oikeasti kaipaisivat. Ja hölmöinä luulette, että kyse on jostain pelkistä kukista kun ette osaa lukea vivahteita ja ymmärtää kokonaiskuvaa vaan takerrutte yksittäiseen esimerkkiin, joka nyt sattui olemaan materialistinen. Tulisitte hyvin toimeen eksäni kanssa :D

Ehkä sun AP pitää pakata kamasi ja näyttää miehelle konkreettisesti, että lähtö on nyt lähellä. Jos silmät silloin avautuu, niin hyvä - ehkä pääsette keskusteluasteelle, jossa molemmat tulevat kuulluiksi. Jos taas ette, niin sitten ei voi mitään - jatka matkaasi ja löydä itsellesi sopivampi kumppani. Niin minäkin tein.

Miehille pitää sanoa suoraan, mitä haluaa. Eikä sanoa, mitä ei halua. Jos haluaa, että mies tuo joka perjantai ruusuja, mihelle pitää sanoa "Haluan, että tuot minulle joka perjantai ruusuja" eikä "Kun sinä et koskaan huomioi minua mitenkään". 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:45"]Kuulostaa siltä että jotkut katkeroituneet mammat täällä nyt kirjoittelee vaan että kaikkien pitäisi tyytyä paskaan suhteeseen sen takia, että he itsekin ovat tyytyneet ja sopeutuneet elämään ikuisesti saamatta sitä, mitä oikeasti kaipaisivat. Ja hölmöinä luulette, että kyse on jostain pelkistä kukista kun ette osaa lukea vivahteita ja ymmärtää kokonaiskuvaa vaan takerrutte yksittäiseen esimerkkiin, joka nyt sattui olemaan materialistinen. Tulisitte hyvin toimeen eksäni kanssa :D

Ehkä sun AP pitää pakata kamasi ja näyttää miehelle konkreettisesti, että lähtö on nyt lähellä. Jos silmät silloin avautuu, niin hyvä - ehkä pääsette keskusteluasteelle, jossa molemmat tulevat kuulluiksi. Jos taas ette, niin sitten ei voi mitään - jatka matkaasi ja löydä itsellesi sopivampi kumppani. Niin minäkin tein.
[/quote]
Paremman ja ymmärtävämmän puolison voi hyvinkin itselleen löytää, ainakin mikäli itse tietää mitä suhteelta odottaa. Täysin vakuuttunut en kuitenkaan ole että tietääkö ap sitä vai odottaako hän että puoliso sen tietäisi tai että puoliso ikään kuin automaattisesti arvostaisi parisuhteessa samoja asioita kuin hän. Ero tosin voi hyvin olla myös itsetuntemusta ilisäävä asia... ehkä jopa molemmille.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:39"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:23"]

Mihin sinä olet tyytymätön?

[/quote]

Tässähän se on? Kun nämä eivät edes osaa sitä sanoa. He ovat vain onnettomia ja se on miehen vika.

Äärettömän minä keskeistä ja huomaa että miten lapsellisia he ovat mieleltään. Tuollainen liitto EI tule kestämään. Jos arki rullaa, mies osallistuu kodin asioihin, tekee työtä eikä mm. hakkaa sinua niin mitään ongelmia ei pitäisi olla.

Tuollaiset lässytykset jostain onnettomuudesta, romantiikan puutteesta ja muusta kertoo vaan sen että näiden ihmisten pitäisi kasvaa aikuiseksi.
[/quote]Naulan kantaan!
[/quote]
Niin ja teidänlaisista tulee sitten niitä ex-miehiä jotka on ihan lamaantuneita kun se muija vaan yhtäkkiä lähti ja kaikki oli ihan hyvin. Ei se koskaan sanonut että ei olisi hyvin asiat...Kannattaa nimenomaan sen puolison jolle toinen kertoo ettei ole tyytyväinen yhteiselämään niin miettiä oisko jotain kuitenkin korjattavaa kun toinen on kerran tyytymätön. Eikö parisuhteessa pidä ottaa toinenkin huomioon ja huolehtia että hänelläkin on hyvä olla. Se jos joka on sitä aikuiseksi kasvamista.

Miten olisi jos ihan sanoisit sen hänelle selvällä suomen kielellä?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:22"]

Minä annoin miehelleni  kaksi vaihtoehtoa: joko hän vakavasti ja rakentavasti keskustelee kanssani kahden tai sitten mennään avioliittoneuvojalle - muuten hän saa kerätä kamppeensa ja häipyä ja minä lasten kanssa jään asumaan taloomme. Hän valitsi kahdenkeskeiset keskustelut ja jouduin kyllä itsekin peiliin katsomaan. Sen jälkeen emme ole arkailleet keskustella ja viihdymme yhdessä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

[/quote]

Tuollaisella uhkailulla minä olisin varmaan ihan *tuillakseni jäänyt väkisin taloon. Yhteisestä asunnosta kun ei voi pois heittää.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:02"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:22"]

Minä annoin miehelleni  kaksi vaihtoehtoa: joko hän vakavasti ja rakentavasti keskustelee kanssani kahden tai sitten mennään avioliittoneuvojalle - muuten hän saa kerätä kamppeensa ja häipyä ja minä lasten kanssa jään asumaan taloomme. Hän valitsi kahdenkeskeiset keskustelut ja jouduin kyllä itsekin peiliin katsomaan. Sen jälkeen emme ole arkailleet keskustella ja viihdymme yhdessä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

[/quote]

Tuollaisella uhkailulla minä olisin varmaan ihan *tuillakseni jäänyt väkisin taloon. Yhteisestä asunnosta kun ei voi pois heittää.
[/quote]
Kannattaa tosiaan pilata omakin elämä vittuillakseen puolisolle. No onhan sekin tietysti yks syy olla parisuhteessa.

Mä oon ollu samassa jamassa. Tunsin olevani lastenhoitaja ja siivooja. Sitten kävi kyllä niin että kun ei mistään puhuttu eikä ollut muutakaan läheisyyttä niin ei mua se seksikään enää kiinnostanut.
..
Terapia& puhuminen ja kuunteleminen ovat hyviä vaihtoehtoja aina. Ehdotan myös että otat vastuuta omasta onnestasi ja alat tehdä asioita joista nautit. Aloita uusi harrastus jne. Löydä itsesikin uudelleen. Mielestäni ero on melko itsekäs ratkaisu silloin kun mukana on lapsia. Pettäminen samoin. Pettämisestäkin sanotaan ettei johdu petetystä vaan on ennemminkin pettäjän oma henkilökohtainen kriisi. Työstä omaa kriisiäsi siinä samalla ja yritä ratkoa vielä parisuhteenne kriisiä. Jos miehelle on tärkeää säilyttää parisuhteemme esim. Vaikuttimena lapset jne mistä oli puhe niin luulisi että haluaa tehdä asioille jotain kunhan tajuaa sinun olevan tosissasi erosta.
..
Ja voithan yrittää järjestää kahdenkeskistä aikaa. Lapset hoitoon ja hotelliyö, ravintolailta, elokuva, konsertti tms.
..
Luultavasti itse pysyisin parisuhteessa vaikken olisi täysin tyytyväinen. Me olemme saaneet ajan kanssa parisuhdettamme vähän paremmaksi ja uutta kipinää välillemme. Arki on aika tehokas kipinän tappaja mutta kyllä sitä arkeakin pitäisi jaksaa elää.
..
Itse jotenkin uskon ettei vaihtamalla parane eikä kaikkea voi saada. Itsekään en ole täydellinen.