Miten saada mies tajuamaan, etten ole tyytyväinen suhteeseemme

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:01"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:54"]Miksi naisen pitäisi olla tyytyväinen suhteeseen, jossa mies huolehtii jälkikasvustaan, eikä hakkaa tai juo liikaa? Minusta nuo on itsestäänselvyyksiä? Huolehdin myös itse jälkikasvustani, enkä hakkaa tai juo, mutta lisäksi olen huomaavainen, yritän (yksin!) piristää parisuhdettani seksielämäämme, ja pitää väljähtäneen liittomme kasassa, kun taas mies ei koe sitä kovin tärkeänä. Toisinsanoen hän ei pidä minua kovin tärkeänä. Pitäiskö siihen tosiaan vaan olla tyytyväinen? -ap [/quote] Ei pidä. Asiota ei pidä pitää myöskään itsestään selvyyksinä. Ei pidä olettaa että toinen ymmärtää sinun olevan tyytymätön... siltikään vaikka kertoisit sen. Ainakin tyytymättömyyden kohteet on hyvä perustella. [/quote] Eli minun pitää vaan hyväksiä se, että mies ei ymmärrä minua? Vai onko jokin keino saada hänet ymmärtämään? Sitähän tässä koitin kysellä... Mutta ilmeisesti siis ei. Tottakai ymmärrän sen että joku, tässä tapauksessa mieheni ei ymmärrä minua, mutta sittenhän ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Ellen sitten tyydy tällaiseen parisuhdetta muistuttavaan liittoon. -ap [/quote] On paljonkin keinoja jolla voi muuttaa viestejään ja vuorovaikutusta ymmärrettäväksi. Joskus toki on ymmärrettävä myös se että puhuu toisen ihmisen kanssa niin eri asioista tai niin 'eri kieltä' että vuorovaikutuksen on turha odottaa syveevän.

[/quote]

Minulle ei tule mieleen, muuta kun että hankin avioliiton ulkopuolisen suhteen ja mies tulee mustasukkaiseksi minusta. Sitten hän ehkä tajuaa, että en enää jaksa yrittää hänen kanssaan. Ei ihan oikeasti tämä mies tajua rivien välistä mitään, kuten ei kai yleensäkään miehet? Vai olenko väärässä? -ap
[/quote]
Eiköhän ainakin useimmat tajuasi myös erilleen muuttamisen tai avioero paperi.

Miksi kenenkään pitäisi ymmärtää mitään rivien välistä, minä ainakin yritän sitä välttää koska yleensä siellä lukee omia oletuksia.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:20"]

Olet väärässä. Ei miehet ole tyhmiä, ei "miehet" yleensäkään ole mikään ryhmä jossa kaikki jäsenet on keskenään samanlaisia. Sinä sekoitat nyt tajuamisen ja välittämisen. Miksi ihmeessä edes haluat olla ihmisen kanssa joka ei välitä siitä että sulla on paha olla??

[/quote]

Olen vaan tosi turhautunut. Olen koittanut jutella näistä asioista miljoona kertaa ja sitten joku tulee täällä kertomaan minulle, että on olemassa vielä muita keinoja saada itsensä ymmärretyksi, mutta silti minulle jää täysin epäselväksi mitä nämä keinot noin esimerkiksi voisivat olla? -ap

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:22"]

Näyttää siltä, että pidät itsekin miestäsi itsestäänselvyytenä. Oletko ajatellut, että parantamisen ja kehittymisen varaa voisi olla ehkä itsessäsikin? Onko mies päävastuussa sinun onnellisuudestasi?

[/quote]

Ehkä pidänkin ja jopa taakkana. Aivan varmasti on itsessänikin kehittymisen ja parantamisen varaa, ja mielellään kuulisin miehenkin mielipiteen asiaan, siis että kertoisi mikä minussa mättää tai häiritsee, mutta ei. Hän ei koskaan ota puheeksi tuollaista asiaa. Olisi kiva jos molemmat voisimme kehittyä ihmisinä tässä suhteessa, mutta jos toista ei vaan kiinnosta, niin auttaako se tosiaan että itsekseni yritän kehittyä paremmaksi ihmiseksi?

Tiedän, että minun onnellisuuteni ei ole kenenkään muun vastuulla, mutta siksi juurikin se on jossain vaiheessa vaan sanottava, oman onnellisuuteni vuoksi, että tämä oli nyt tässä, kiitos riittää. -ap

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:24"]

Jos teillä menee samalla tavalla mitä minun entisessä suhteessani, joudut ottamaan eron yksin, järjestämään yksin kaikki asiasi, kuuntelemaan kun mies ruikuttaa perääsi epätoivoisena. Lisäksi koko tuttavapiirisi, myös oma äitisi, syyllistää sinut kun lähdit hyvästä suhteesta. Hyvä suhde = mies ei hakkaa. Ja monethan tyytyvät siihen hakkaavaankin mieheen, niin miksi sinä nyt valitat... Jaa miksiköhän miehet sitten ovat itsekkäitä ja laiskoja, kun ei heiltä mitään saa odottaa? Tsemppiä vaan, ap, hyvin tulet pärjäämään. Vaikket koskaan löytäisi uutta suhdetta.

[/quote]

Tätä juuri pelkäänkin.. Etenkin mieheni vanhemmat varmasti syyllistävät minua, kun ovat aina olleet tosi auttavaisia ja ottaneet minut vähän kuin omaksi tyttärekseen.. Toisaalta eipä heidänkään liittonsa kovin onnelliselta minun mielestäni vaikuta, paitsi ehkä päällisin puolin. On hieno omakotitalo, loma-asunto, firma,  pitkä avioliitto takana, 4 aikuista lasta, joilla itseasiassa kaikilla ongelmia parisuhteissaan. Yksi eronnut lastensa vanhemmista, toiset kamppailee huonoissa suhteissa.. Vanhemmat puhuvat halveksivasti toisistaan, vaikka (miehen mukaan) kuitenkin rakastavat toisiaan kovasti. 

Varmasti moni ongelma tulee ihan sieltä lapsuudenkodin ilmapiiristä, mutta mikä avuksi, jos toinen ei näe mitään ongelmaa? -ap

Mulla oli edellsisessä suhteessa sama juttu, mies ei ottanut onkeensa vaikka mitä yritin. Rakentava keskustelu (no yksin sain yrittää keskustella...), itkupotkuraivarit, anelut, pariterapian ehdottelut, kaikki kaikui kuuroille korville. Ei suostunut avaamaan silmiään oikeille ongelmille vaan ajatteli että lämpimikseni, tylsyyksissä kehittelen ongelmia ja teen kärpäsistä härkäsiä. Sanoin että meidän on pakko erota jos mitään ei tapahdu, voin pahoin ja sairastun henkisesti tässä suhteessa. Ei vaikutusta. Ensimmäisen kerran tuntui mikään sanomani menevän läpi silloin, kun lopulta sanoin että "Nyt minä haluan erota." Sitten kyllä yritti korjata asioita, mutta valitettavasti olin jo henkisesti niin loppu ja kaikkeni antanut etten enää nuo sanat sanottuani voinut ottaa niitä takaisin. Jotkut ei vain tajua ennen kuin on liian myöhäistä, toivon vain että oppi jotain tulevaisuuden suhteitaan silmällä pitäen.

Joskus on vain pakko päästää irti. Tiedät itse milloin olet antanut kaikkesi...

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:46"]

Mitä ihmettä? Kaikki teilaa ap:n vaikkette tiedä suhteesta mitään? Jos suhteessa on huono olla, kaikki ei ole ok. Oli syynä mikä tahansa. Ja yleensä asioille on syynsä.

[/quote]

Silloin pitää olla oikea syy ja se pitää sanoa. Syy ei voi olla vain että on paha olla

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:23"]

Mihin sinä olet tyytymätön?

[/quote]

Voin kyllä ihan nimetäkin naita asioita:

-Meillä ei ole läheisyyttä ollenkaan, muuten kun seksin yhteydessä ja miehen mielestä tämä ei ole ongelma, kun ei hän itse sitä kaipaa. Hänestä riittää kun saa seksiä 1-2 viikossa. Jos hän ei läheisyyttä kaipaa, eihän se sitten ole mitenkään hänen ongelmansa. Niin, minä vaan teen niitä ongelmia.

-Mies ei huomioi minua naisena mitenkään, koskaan. Ei kehu, anna lahjoja tai kukkia edes synttärinä tai jouluna, vaikka olen sanonut että toivoisin edes joskus jotain huomioimista. Kahdestaan ei halua tehdä myöskään koskaan mitään. Ilman lapsia lähtee kyllä joihinkin juhliin, jossa muita ihmisiä minun kanssani, mutta kahdestaan minun kanssa tekeminen on hänestä vaan kiusallista.

-On muutenkin tosi kylmä, ei haaveile mistään, tai osaa suunnitella tulevaa. On oikeasti ihan helvetin tylsä. Ja kyllä olen kyllästynyt. -ap

[/quote]

Sinua naisena? Miten sinä huomioit häntä miehenä?

Paljonko sinä ostat hänelle lahjoja?

Mies ei ole mikään sinun viihdyttäjäsi. Arki on sellaista. On lapsellista luulla että loppu elämä on sellaista että mies tuo jotain kukkia ja vie sinua juhliin.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:54"]

Miksi naisen pitäisi olla tyytyväinen suhteeseen, jossa mies huolehtii jälkikasvustaan, eikä hakkaa tai juo liikaa? Minusta nuo on itsestäänselvyyksiä? Huolehdin myös itse jälkikasvustani, enkä hakkaa tai juo, mutta lisäksi olen huomaavainen, yritän (yksin!) piristää parisuhdettani seksielämäämme, ja pitää väljähtäneen liittomme kasassa, kun taas mies ei koe sitä kovin tärkeänä. Toisinsanoen hän ei pidä minua kovin tärkeänä. Pitäiskö siihen tosiaan vaan olla tyytyväinen? -ap

[/quote]

Mikä hemmetin väljähtänyt suhde? Normaalia arkea. Ei kukaan tuo vuositolkulla jotain kukkia naiselle. Elät jossain omassa prinsessa maailmassasi.

Kysy joltain joka on ollut 40 + vuotta naimisissa. Kysy paljon niille tuodaan kukkia ja monessako juhlassa ne käy vuodessa?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:54"]Miksi naisen pitäisi olla tyytyväinen suhteeseen, jossa mies huolehtii jälkikasvustaan, eikä hakkaa tai juo liikaa? Minusta nuo on itsestäänselvyyksiä? Huolehdin myös itse jälkikasvustani, enkä hakkaa tai juo, mutta lisäksi olen huomaavainen, yritän (yksin!) piristää parisuhdettani seksielämäämme, ja pitää väljähtäneen liittomme kasassa, kun taas mies ei koe sitä kovin tärkeänä. Toisinsanoen hän ei pidä minua kovin tärkeänä. Pitäiskö siihen tosiaan vaan olla tyytyväinen? -ap [/quote] Ei pidä. Asiota ei pidä pitää myöskään itsestään selvyyksinä. Ei pidä olettaa että toinen ymmärtää sinun olevan tyytymätön... siltikään vaikka kertoisit sen. Ainakin tyytymättömyyden kohteet on hyvä perustella.

[/quote]

Eli minun pitää vaan hyväksiä se, että mies ei ymmärrä minua? Vai onko jokin keino saada hänet ymmärtämään? Sitähän tässä koitin kysellä... Mutta ilmeisesti siis ei.

Tottakai ymmärrän sen että joku, tässä tapauksessa mieheni ei ymmärrä minua, mutta sittenhän ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Ellen sitten tyydy tällaiseen parisuhdetta muistuttavaan liittoon. -ap

[/quote]

Olet oikeasti kuin pieni lapsi. Kun kaikki ei mene niin kuin haluat niin menet huutamaan lattialle ja syytät kaikkia muita.

Kasva aikuiseksi

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:04"]

Eli minun pitää vaan hyväksiä se, että mies ei ymmärrä minua? Vai onko jokin keino saada hänet ymmärtämään? Sitähän tässä koitin kysellä... Mutta ilmeisesti siis ei.

Tottakai ymmärrän sen että joku, tässä tapauksessa mieheni ei ymmärrä minua, mutta sittenhän ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Ellen sitten tyydy tällaiseen parisuhdetta muistuttavaan liittoon. -ap

[/quote]

Pitää hyväksyä että mies ei halua ymmärtää, ei ole muuta keinoa saada hänet muuttumaan, niin on ero ainoa vaihtoehto. Jos olet jo rehellisesti kaikki keinot yrittänyt ja terapiassakin olette käyneet, niin ei siinä oikeasti mitään taikakeinoa ole. Joko eroat tai tyydyt nykytilanteeseen, se on totuus.

Jos mies on normaaliälyinen henkilö, ei kyse ole siitä ettet ole vain löytänyt oikeaa keinoa saada hänet ymmärtämään - kyse on ihan pelkästään siitä, ettei mies välitä siitä miltä sinusta tuntuu. Sinä etsit vastausta mahdottomaan kysymykseen mutta et suostu näkemään totuutta joka on ihan sinun silmiesi edessä. Ei toisesta välittävä ihminen käyttäydy noin. On ihan selkeää ettei mies välitä tunteistasi. Totuus sattuu, mutta ilman sen näkemistä et pääse eteenpäin.

[/quote]

AP valittaa siitä kun mies ei ole hänen oma orjansa. Siis kuka eroaa sen takia että mies ei tuo kukkia? Ihan oikeasti!

Onko teillä yhreiset tavoitteet parisuhteessa?

Ehkä miehelle riittää juuri nyt se että lapset kasvaa turvallisessa kodissa. Parisuhteen hän ei odotakaan tuovan onnea tai sisältöä elämäänsä, sinä ehkä sellaista toivot. Keskusteletteko siitä mitä parisuhde kummallekin tarkoittaa, mitä odotuksia sen suhteen kummallakin on.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:01"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:54"]Miksi naisen pitäisi olla tyytyväinen suhteeseen, jossa mies huolehtii jälkikasvustaan, eikä hakkaa tai juo liikaa? Minusta nuo on itsestäänselvyyksiä? Huolehdin myös itse jälkikasvustani, enkä hakkaa tai juo, mutta lisäksi olen huomaavainen, yritän (yksin!) piristää parisuhdettani seksielämäämme, ja pitää väljähtäneen liittomme kasassa, kun taas mies ei koe sitä kovin tärkeänä. Toisinsanoen hän ei pidä minua kovin tärkeänä. Pitäiskö siihen tosiaan vaan olla tyytyväinen? -ap [/quote] Ei pidä. Asiota ei pidä pitää myöskään itsestään selvyyksinä. Ei pidä olettaa että toinen ymmärtää sinun olevan tyytymätön... siltikään vaikka kertoisit sen. Ainakin tyytymättömyyden kohteet on hyvä perustella. [/quote] Eli minun pitää vaan hyväksiä se, että mies ei ymmärrä minua? Vai onko jokin keino saada hänet ymmärtämään? Sitähän tässä koitin kysellä... Mutta ilmeisesti siis ei. Tottakai ymmärrän sen että joku, tässä tapauksessa mieheni ei ymmärrä minua, mutta sittenhän ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Ellen sitten tyydy tällaiseen parisuhdetta muistuttavaan liittoon. -ap [/quote] On paljonkin keinoja jolla voi muuttaa viestejään ja vuorovaikutusta ymmärrettäväksi. Joskus toki on ymmärrettävä myös se että puhuu toisen ihmisen kanssa niin eri asioista tai niin 'eri kieltä' että vuorovaikutuksen on turha odottaa syveevän.

[/quote]

Minulle ei tule mieleen, muuta kun että hankin avioliiton ulkopuolisen suhteen ja mies tulee mustasukkaiseksi minusta. Sitten hän ehkä tajuaa, että en enää jaksa yrittää hänen kanssaan. Ei ihan oikeasti tämä mies tajua rivien välistä mitään, kuten ei kai yleensäkään miehet? Vai olenko väärässä? -ap

[/quote]

Paljastit juuri itsesi. Tuollainen kaikkien miesten syyttäminen tarkoittaa vain sitä että sinä olet se ongelma suhteessanne.

Ymmärrä nyt että suhteessa on kaksi ihmistä. Miehesi EI ole sinun orjasi eikä viihdyttäjäsi. Kaikki mitä vaadit häneltä sinun pitää myös itse tehdä.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:20"]

Olet väärässä. Ei miehet ole tyhmiä, ei "miehet" yleensäkään ole mikään ryhmä jossa kaikki jäsenet on keskenään samanlaisia. Sinä sekoitat nyt tajuamisen ja välittämisen. Miksi ihmeessä edes haluat olla ihmisen kanssa joka ei välitä siitä että sulla on paha olla??

[/quote]

Noi AP:n syyt on niin naurettavia että ei ihmekkään että miestä ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:22"]

Näyttää siltä, että pidät itsekin miestäsi itsestäänselvyytenä. Oletko ajatellut, että parantamisen ja kehittymisen varaa voisi olla ehkä itsessäsikin? Onko mies päävastuussa sinun onnellisuudestasi?

[/quote]

Onneksi täällä on järkeviäkin ihmisiä. Ap olettaa että mies on vastuussa koko suhteesta ja syyttä miestä kaikesta.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:22"]

Näyttää siltä, että pidät itsekin miestäsi itsestäänselvyytenä. Oletko ajatellut, että parantamisen ja kehittymisen varaa voisi olla ehkä itsessäsikin? Onko mies päävastuussa sinun onnellisuudestasi?

[/quote]

Ehkä pidänkin ja jopa taakkana. Aivan varmasti on itsessänikin kehittymisen ja parantamisen varaa, ja mielellään kuulisin miehenkin mielipiteen asiaan, siis että kertoisi mikä minussa mättää tai häiritsee, mutta ei. Hän ei koskaan ota puheeksi tuollaista asiaa. Olisi kiva jos molemmat voisimme kehittyä ihmisinä tässä suhteessa, mutta jos toista ei vaan kiinnosta, niin auttaako se tosiaan että itsekseni yritän kehittyä paremmaksi ihmiseksi?

Tiedän, että minun onnellisuuteni ei ole kenenkään muun vastuulla, mutta siksi juurikin se on jossain vaiheessa vaan sanottava, oman onnellisuuteni vuoksi, että tämä oli nyt tässä, kiitos riittää. -ap

[/quote]

Pysy sinkkuna lopun ikääsi. ET OLE KYKENEVÄ AVIOLIITTOON.

Mitä jos miehesi vaikka halvaantuisi? Häne i voisi sinun kanssa nussia, tuoda kukkia, viedä mihinkään jne? Ottaisitko avioeron? Jos vastaus on kyllä niin et edes tiedä mikä on avioliitto

Ja minusta nuo ap:n ylempänä listaamat syyt eivät ole mitenkään vähäpätöisiä. Tai ehkä ovatkin, mutta pienistä asioista se suuri kokonaisuus muodostuu. Pienistä asioista tulee sellainen olo, että toinen arvostaa ja "näkee sinut". Ne ovat pieniä asioita - niin helppo toteuttaa. Mitä kertoo se että toinen ei koskaan viitsi tehdä edes niitä pieniä asioita, vaikka toinen olisi erikseen kertonut että sellaiset pienet huomionosoitukset merkitsisivät PALJON? Ymmärtäisitte valittajat ehkä sitten jos itse olisitte suhteessa jossa toinen ei kirjaimellisesti koskaan viitsi tehdä yhtään mitään ylimääräistä eteesi. Ei siinä kovin häävi olo tule!

t. 46

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:44"]

Mulla oli edellsisessä suhteessa sama juttu, mies ei ottanut onkeensa vaikka mitä yritin. Rakentava keskustelu (no yksin sain yrittää keskustella...), itkupotkuraivarit, anelut, pariterapian ehdottelut, kaikki kaikui kuuroille korville. Ei suostunut avaamaan silmiään oikeille ongelmille vaan ajatteli että lämpimikseni, tylsyyksissä kehittelen ongelmia ja teen kärpäsistä härkäsiä. Sanoin että meidän on pakko erota jos mitään ei tapahdu, voin pahoin ja sairastun henkisesti tässä suhteessa. Ei vaikutusta. Ensimmäisen kerran tuntui mikään sanomani menevän läpi silloin, kun lopulta sanoin että "Nyt minä haluan erota." Sitten kyllä yritti korjata asioita, mutta valitettavasti olin jo henkisesti niin loppu ja kaikkeni antanut etten enää nuo sanat sanottuani voinut ottaa niitä takaisin. Jotkut ei vain tajua ennen kuin on liian myöhäistä, toivon vain että oppi jotain tulevaisuuden suhteitaan silmällä pitäen.

Joskus on vain pakko päästää irti. Tiedät itse milloin olet antanut kaikkesi...

[/quote]

Mikä oli ongelmana suhteessa? Romantikka tai huomio ei ole syy.

Mitä jos miehesi menisi töihin missä hän joutuisi olemaan puolet vuodesta muualla? Varmaan jättäisit hänet?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:23"]

Mihin sinä olet tyytymätön?

[/quote]

Voin kyllä ihan nimetäkin naita asioita:

-Meillä ei ole läheisyyttä ollenkaan, muuten kun seksin yhteydessä ja miehen mielestä tämä ei ole ongelma, kun ei hän itse sitä kaipaa. Hänestä riittää kun saa seksiä 1-2 viikossa. Jos hän ei läheisyyttä kaipaa, eihän se sitten ole mitenkään hänen ongelmansa. Niin, minä vaan teen niitä ongelmia.

-Mies ei huomioi minua naisena mitenkään, koskaan. Ei kehu, anna lahjoja tai kukkia edes synttärinä tai jouluna, vaikka olen sanonut että toivoisin edes joskus jotain huomioimista. Kahdestaan ei halua tehdä myöskään koskaan mitään. Ilman lapsia lähtee kyllä joihinkin juhliin, jossa muita ihmisiä minun kanssani, mutta kahdestaan minun kanssa tekeminen on hänestä vaan kiusallista.

-On muutenkin tosi kylmä, ei haaveile mistään, tai osaa suunnitella tulevaa. On oikeasti ihan helvetin tylsä. Ja kyllä olen kyllästynyt. -ap

[/quote]

Kuulostaa aivan samalle kuin ex avioliitossani...

Kaiva noita vähän syvemmälle. Miksi nuo asiat satuttavat sinua? Mitä ajattelet noiden asioiden aikana?

Mä itse huomasin olevani itsestäänselvyys miehelle, mentiin miehen toivomuksien mukaan ja kun nyt vielä jälkikäteen analysoin asioita, niin mies käytti vahvaa henkistä väkivaltaa minuun ja yritti henkisesti hallita mua. Olen kaiken jälkeen saanut kerätä itseluottamustani pienistä palasista takaisin. Se henkinen välinpitämättömyys ja olo, etten ollut enää minkäänarvoinen musersi vallan. Nyt eron jälkeen olen hiljalleen saanut oman itseni kasattua uudelleen kuntoon.

Välinpitämättömyys ja yksinäisyys parisuhteessa on kaikista lamaannuttavinta.

Jep, sanotaan aina että ei ne sanat, vaan ne teot. Mutta entä jos niitä tekoja ei ole ollenkaan? -ap

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:07"]

Jep, sanotaan aina että ei ne sanat, vaan ne teot. Mutta entä jos niitä tekoja ei ole ollenkaan? -ap

[/quote]

Miksi niitä ei ole ollenkaan vai tarkoitatko että niitä on yksipuolisesti?

Kysy puolisolta miksi niitä tekoja ei ole.