Miten saada mies tajuamaan, etten ole tyytyväinen suhteeseemme

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:41"]

Lukekaa john greyn kirja mars ja venus seurustelun taito tms. Tiivistetysti mies luulee osoittavansa rakkautta tekemällä töitä, huoltamalla auton tmd. Nainen taas ei sellaista kaipaa vaan haluaisi pieniä huomionosoituksia, vaikka suukon ohimennen kulkiessa tms. Jos nainen antaa yhä enemmän kun yrittää korjata tilannetta, mies luulee tekevänsä enemmän kuin tarpeeksi. Hän luulee, että yksi autonhuolto tuo hänelle yhtä paljon pisteitä kuin kaikki ap tekemät jutut, että puntit ovat tasan suhteessa huomioimisenisalta, eikä ymmärrä, miksi vaimo valittaa eikä ole siltikään tytyväinen. Lopeta siis se leipomisella yllättäminen yms, älä tee itse mitään extraa. Lainatkaa se kirja kirjastosta ja lukekaa yhdessä.

[/quote]

Onhan täällä kunnon neuvojakin. Onneksi jotkut edes tietää asioista

Minusta on surullista sekä se, että naiset niin kovasti toivovat kokonaista kuuta taivaalta, sekä se, että on niin vähän miehiä, jotka haluaisivat ilahduttaa naistaan edes pienillä asioilla silloin tällöin. Mikseivät kumppanit voi kumpikin tulla puolitiehen vastaan? Naisen ei tarvitse saada elämää, joka on kuin päättymätön romanttinen elokuva, ja mies voisi iloita siitä, jos saa huiomionosoituksilla naisen tuntemaan olonsa rakastetuksi.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 08:40"]

Mutta kun olen sanonut suoraan, että en ole tyytyväinen suhteeseemme, ja että mielestäni meillä menee tosi heikosti. Hän ei ota sitä ollenkaan tosissaan. Vähättelee ongelmia ja väittää että olen pakosti loppujen lopuksi ihan tyytyväinen! Miksi hän sanoo niin? Mua ottaa tosi paljon päähän, kun toinen ei jaksa nähdä yhtään vaivaa suhteen eteen. 

-ap

[/quote]

Meillä oli näin. Kaksi viimeistä vuotta yhdeksän vuoden suhteesta yritin puhua, kertoa ja keskustella. Annoin konkreettisia vinkkejä, millä olisin ollut onnellisempi suhteessa. Koskettelisi enemmän, esimerkiksi kuten alkuaikoina kun katseltiin telkkua sylikkäin. Ei kuulemma ole sellainen. Pyysin, että tekisi aloitteita seksiin. Ei kuulemma halua. Toivoin, että tehtäisiin asioita yhdessä, käytäisiin leffassa, ravintolassa syömässä tms. Hän kuulemma viihtyy kotona ja turhaa rahanhukkaa.

Välillä puhuin nätisti, välillä itkin. Sanoin, että olen tosissani. Heitin vitsiä aiheesta. Voin suhteessa huonosti pidemmän aikaa ja se heijastui moneen osa-alueeseen elämässä.

Lopulta lähdin suhteesta. Nyt mies kertoo kaikille äitiäni myöten, miten jätin hänet ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, enkä suostunut edes yrittämään. Jos olisin sanonut jotain, hän olisi voinut muuttua. 

Kiitos vaan, tein oikean ratkaisun.

[/quote]

Kuulostaa kyllä tutulta... Mutta onko tässä loppujen lopuksi vaan kysymys siitä, että ihmiset on erilaisia? Itse ainakin huomaan kaipaavani sellaista tietynlaista herkkyyttä, jota miehessäni ei vaan ole. Tietysti tuo läheisyydenpuute on aika iso asia, ja jos toinen ei edes halua sellaista, niin se saa miettimään, että ehkä ero tosiaan on ainoa vaihtoehto. -ap

[/quote]

Ainahan sitä sanotaan, että toista ei voi muuttaa. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jää.

Minä mietin pitkään eroa siksi, että mies ei juonut, hakannut eikä haukkunut. Kaikki oli päällisin puolin niin hyvin, että tuntui kohtuuttomalta ja pikkumaiselta, kun en vaan pystynyt olemaan onnellinen. Jotenkin hirveän itsekäs ratkaisu, mutta itse tiesin, että yritin. Sen lisäksi, että yritin muuttaa toista, yritin muuttaa itseäni. Yritin tyytyä, yritin nähdä hyvät puolet. 

[/quote]

Toivottavasti elät sinkkuna nyt? Olet selvästi niin itsekäs ihminen että ainoa millä on merkitystä olet sinä

[/quote]

Säälistäkö olisi pitänyt jatkaa? Pysyä onnettomassa suhteessa, ettei toiselle tulisi paha mieli ja itse olisi epäitsekäs?

Meillä ei ollut edes lapsia, onneksi, ja silti punnitsin omaa päätöstäni kuukausia sen jälkeen kun olin ensin kaksi vuotta yrittänyt muuttaa itseäni, toista ja suhdetta sanoin ja kyllä, myös teoin. 

Tämä pääsee heittämällä top-kolmoseen pahimmissa asioissa, mitä olen toiselle ihmiselle tehnyt. En vaan rakastanut häntä enää.

[/quote]

Et koskaan rakastanut häntä. Kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:14"]

Minusta on surullista sekä se, että naiset niin kovasti toivovat kokonaista kuuta taivaalta, sekä se, että on niin vähän miehiä, jotka haluaisivat ilahduttaa naistaan edes pienillä asioilla silloin tällöin. Mikseivät kumppanit voi kumpikin tulla puolitiehen vastaan? Naisen ei tarvitse saada elämää, joka on kuin päättymätön romanttinen elokuva, ja mies voisi iloita siitä, jos saa huiomionosoituksilla naisen tuntemaan olonsa rakastetuksi.

[/quote]

Elikä kaikki on vaan sitä mitä nainen haluaa? Mitä se nainen tekee miehen eteen? Miehen pitisi kannella kukkia ja lahjoja ja nainen istuu perseellään?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:26"]

En jaksanut lukea ketjua loppuun koska tuo yksi ihme tyyppi komppaa omia viestejään, joita on laittanut tähän ketjuun ainakin 10.

[/quote]

Niin tai 30 :D

Meillä kävi noin kuten ap:lla. Kipuili muutaman vuoden tuossa tilanteessa, yritin saada miestä näkemään parisuhteen ongelmat. Hän ei vain kyennyt niitä kohtaamaan vaikka tavallaan tiedosti tilanteen. Lopulta en jaksanut enää ja kun halusin erota, hänelle iski kriisi ja paniikki. Tajusi sitten kerta rysäyksellä kuinka vakava tilanne oli ollut jo pitkään. Kaikki oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa liian myöhäistä ja ollaan molemmat nyt noin vuosi eron jälkeen ihan ok tilanteen kanssa. Ollaan puhuttu paljon asioista eropäätöksen jälkeen mikä on hyvä juttu, sillä meillä on kuitenkin kaksi pientä lasta.

Hei, ap, anteeksi jos olet jo vastannut näihin:

- Onko jokin muuttunut vai onko mies ja suhde ollut tällainen alusta pitäen? Eli onko kyse muutoksesta vai kyllästymisestä?

- Seksiä 1 - 2 kertaa viikossa on normi, jopa paljon. Kuinka paljon haluaisit? Eihän teillä siis millään mittarilla ole seksitön liitto, siksi kysyn selvennystä.

Se, ettei mies juo tai hakkaa, ei tietenkään ole syy pysyä tyydyttämättömässä liitossa. Alkukommentit olivat kovin teilaavia, mutta nuo pari asiaa itselleni pompsahti mieleen.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 08:40"]

Mutta kun olen sanonut suoraan, että en ole tyytyväinen suhteeseemme, ja että mielestäni meillä menee tosi heikosti. Hän ei ota sitä ollenkaan tosissaan. Vähättelee ongelmia ja väittää että olen pakosti loppujen lopuksi ihan tyytyväinen! Miksi hän sanoo niin? Mua ottaa tosi paljon päähän, kun toinen ei jaksa nähdä yhtään vaivaa suhteen eteen. 

-ap

[/quote]

Meillä oli näin. Kaksi viimeistä vuotta yhdeksän vuoden suhteesta yritin puhua, kertoa ja keskustella. Annoin konkreettisia vinkkejä, millä olisin ollut onnellisempi suhteessa. Koskettelisi enemmän, esimerkiksi kuten alkuaikoina kun katseltiin telkkua sylikkäin. Ei kuulemma ole sellainen. Pyysin, että tekisi aloitteita seksiin. Ei kuulemma halua. Toivoin, että tehtäisiin asioita yhdessä, käytäisiin leffassa, ravintolassa syömässä tms. Hän kuulemma viihtyy kotona ja turhaa rahanhukkaa.

Välillä puhuin nätisti, välillä itkin. Sanoin, että olen tosissani. Heitin vitsiä aiheesta. Voin suhteessa huonosti pidemmän aikaa ja se heijastui moneen osa-alueeseen elämässä.

Lopulta lähdin suhteesta. Nyt mies kertoo kaikille äitiäni myöten, miten jätin hänet ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, enkä suostunut edes yrittämään. Jos olisin sanonut jotain, hän olisi voinut muuttua. 

Kiitos vaan, tein oikean ratkaisun.

[/quote]

Kuulostaa kyllä tutulta... Mutta onko tässä loppujen lopuksi vaan kysymys siitä, että ihmiset on erilaisia? Itse ainakin huomaan kaipaavani sellaista tietynlaista herkkyyttä, jota miehessäni ei vaan ole. Tietysti tuo läheisyydenpuute on aika iso asia, ja jos toinen ei edes halua sellaista, niin se saa miettimään, että ehkä ero tosiaan on ainoa vaihtoehto. -ap

[/quote]

Ainahan sitä sanotaan, että toista ei voi muuttaa. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jää.

Minä mietin pitkään eroa siksi, että mies ei juonut, hakannut eikä haukkunut. Kaikki oli päällisin puolin niin hyvin, että tuntui kohtuuttomalta ja pikkumaiselta, kun en vaan pystynyt olemaan onnellinen. Jotenkin hirveän itsekäs ratkaisu, mutta itse tiesin, että yritin. Sen lisäksi, että yritin muuttaa toista, yritin muuttaa itseäni. Yritin tyytyä, yritin nähdä hyvät puolet. 

[/quote]

Toivottavasti elät sinkkuna nyt? Olet selvästi niin itsekäs ihminen että ainoa millä on merkitystä olet sinä

[/quote]

Säälistäkö olisi pitänyt jatkaa? Pysyä onnettomassa suhteessa, ettei toiselle tulisi paha mieli ja itse olisi epäitsekäs?

Meillä ei ollut edes lapsia, onneksi, ja silti punnitsin omaa päätöstäni kuukausia sen jälkeen kun olin ensin kaksi vuotta yrittänyt muuttaa itseäni, toista ja suhdetta sanoin ja kyllä, myös teoin. 

Tämä pääsee heittämällä top-kolmoseen pahimmissa asioissa, mitä olen toiselle ihmiselle tehnyt. En vaan rakastanut häntä enää.

[/quote]

Et koskaan rakastanut häntä. Kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa

[/quote]

Sitäkin olen miettinyt. Pahimmissa tunnontuskissani mietin sitäkin, etten kykene ehkä ollenkaan rakastamaan. En kuitenkaan hänelle valehdellut, sillä vilpittömin mielin uskoin rakastavani.

Rakkaus voi myös päättyä. Se ei ole ikuista.

AP tuntuu narsistilta:

Parisuhteeseen narsistin kanssa alkaneet kehuvat ensin, että onpa ihana mies tai nainen! Aluksi he sitä ovatkin – palvelevat ja antavat, koska edellyttävät, että heitä palvellaan sitten, kun on menty naimisiin. Ovathan he mielestään niin erinomaisia.

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluvat suuret, ylikorostuneet ja epärealistiset luulot omasta itsestä. Sairastunut edellyttää toisten ihailua sekä kadehtii ja käyttää heitä hyväkseen. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamatta.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:14"]

Minusta on surullista sekä se, että naiset niin kovasti toivovat kokonaista kuuta taivaalta, sekä se, että on niin vähän miehiä, jotka haluaisivat ilahduttaa naistaan edes pienillä asioilla silloin tällöin. Mikseivät kumppanit voi kumpikin tulla puolitiehen vastaan? Naisen ei tarvitse saada elämää, joka on kuin päättymätön romanttinen elokuva, ja mies voisi iloita siitä, jos saa huiomionosoituksilla naisen tuntemaan olonsa rakastetuksi.

[/quote]

Elikä kaikki on vaan sitä mitä nainen haluaa? Mitä se nainen tekee miehen eteen? Miehen pitisi kannella kukkia ja lahjoja ja nainen istuu perseellään?

[/quote]

Ei, et näe pointtiani vaan lue vain pintapuolisesti sen mitä ehkä halusitkin lukea. Tietenkin nainen huomioi miestä, mutta huomioni oli nyt siinä, miksi miehelle olisi niin kamalaa joskus ostaa kukkia, vaikkei naisen tarvitsisi niiden ostamattomuudella perustella suhteen surkeutta?

Miksi on kamalan vaikea rakastaa? Rakkautta on saada toinen tuntemaan olonsa rakastetuksi. Jos se toiselle on kukkakimppu, miksei antaa kukkakimppua? Pitääkö niin kamalasti puolustaa omaa maaperäänsä, ettei riitä antaa toiselle huomiota? Sama tietysti naisille, jotka eivät halua osoittaa miehilleen sellaista rakkautta, jota nämä toivoisivat.

T: 142

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 08:40"]

Mutta kun olen sanonut suoraan, että en ole tyytyväinen suhteeseemme, ja että mielestäni meillä menee tosi heikosti. Hän ei ota sitä ollenkaan tosissaan. Vähättelee ongelmia ja väittää että olen pakosti loppujen lopuksi ihan tyytyväinen! Miksi hän sanoo niin? Mua ottaa tosi paljon päähän, kun toinen ei jaksa nähdä yhtään vaivaa suhteen eteen. 

-ap

[/quote]

Meillä oli näin. Kaksi viimeistä vuotta yhdeksän vuoden suhteesta yritin puhua, kertoa ja keskustella. Annoin konkreettisia vinkkejä, millä olisin ollut onnellisempi suhteessa. Koskettelisi enemmän, esimerkiksi kuten alkuaikoina kun katseltiin telkkua sylikkäin. Ei kuulemma ole sellainen. Pyysin, että tekisi aloitteita seksiin. Ei kuulemma halua. Toivoin, että tehtäisiin asioita yhdessä, käytäisiin leffassa, ravintolassa syömässä tms. Hän kuulemma viihtyy kotona ja turhaa rahanhukkaa.

Välillä puhuin nätisti, välillä itkin. Sanoin, että olen tosissani. Heitin vitsiä aiheesta. Voin suhteessa huonosti pidemmän aikaa ja se heijastui moneen osa-alueeseen elämässä.

Lopulta lähdin suhteesta. Nyt mies kertoo kaikille äitiäni myöten, miten jätin hänet ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, enkä suostunut edes yrittämään. Jos olisin sanonut jotain, hän olisi voinut muuttua. 

Kiitos vaan, tein oikean ratkaisun.

[/quote]

Kuulostaa kyllä tutulta... Mutta onko tässä loppujen lopuksi vaan kysymys siitä, että ihmiset on erilaisia? Itse ainakin huomaan kaipaavani sellaista tietynlaista herkkyyttä, jota miehessäni ei vaan ole. Tietysti tuo läheisyydenpuute on aika iso asia, ja jos toinen ei edes halua sellaista, niin se saa miettimään, että ehkä ero tosiaan on ainoa vaihtoehto. -ap

[/quote]

Ainahan sitä sanotaan, että toista ei voi muuttaa. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jää.

Minä mietin pitkään eroa siksi, että mies ei juonut, hakannut eikä haukkunut. Kaikki oli päällisin puolin niin hyvin, että tuntui kohtuuttomalta ja pikkumaiselta, kun en vaan pystynyt olemaan onnellinen. Jotenkin hirveän itsekäs ratkaisu, mutta itse tiesin, että yritin. Sen lisäksi, että yritin muuttaa toista, yritin muuttaa itseäni. Yritin tyytyä, yritin nähdä hyvät puolet. 

[/quote]

Toivottavasti elät sinkkuna nyt? Olet selvästi niin itsekäs ihminen että ainoa millä on merkitystä olet sinä

[/quote]

Säälistäkö olisi pitänyt jatkaa? Pysyä onnettomassa suhteessa, ettei toiselle tulisi paha mieli ja itse olisi epäitsekäs?

Meillä ei ollut edes lapsia, onneksi, ja silti punnitsin omaa päätöstäni kuukausia sen jälkeen kun olin ensin kaksi vuotta yrittänyt muuttaa itseäni, toista ja suhdetta sanoin ja kyllä, myös teoin. 

Tämä pääsee heittämällä top-kolmoseen pahimmissa asioissa, mitä olen toiselle ihmiselle tehnyt. En vaan rakastanut häntä enää.

[/quote]

Et koskaan rakastanut häntä. Kun et edes tiedä mitä se tarkoittaa

[/quote]

Sitäkin olen miettinyt. Pahimmissa tunnontuskissani mietin sitäkin, etten kykene ehkä ollenkaan rakastamaan. En kuitenkaan hänelle valehdellut, sillä vilpittömin mielin uskoin rakastavani.

Rakkaus voi myös päättyä. Se ei ole ikuista.

[/quote]

Rakkaus ei ole tunne vaan päätös. 

Rakkaus ei ole tunnetta ja sitä että ajatellaan että mitä minä tästä saan. Vaan varauksetonta välittämistä toisesta

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:14"]

Minusta on surullista sekä se, että naiset niin kovasti toivovat kokonaista kuuta taivaalta, sekä se, että on niin vähän miehiä, jotka haluaisivat ilahduttaa naistaan edes pienillä asioilla silloin tällöin. Mikseivät kumppanit voi kumpikin tulla puolitiehen vastaan? Naisen ei tarvitse saada elämää, joka on kuin päättymätön romanttinen elokuva, ja mies voisi iloita siitä, jos saa huiomionosoituksilla naisen tuntemaan olonsa rakastetuksi.

[/quote]

Elikä kaikki on vaan sitä mitä nainen haluaa? Mitä se nainen tekee miehen eteen? Miehen pitisi kannella kukkia ja lahjoja ja nainen istuu perseellään?

[/quote]

Ei, et näe pointtiani vaan lue vain pintapuolisesti sen mitä ehkä halusitkin lukea. Tietenkin nainen huomioi miestä, mutta huomioni oli nyt siinä, miksi miehelle olisi niin kamalaa joskus ostaa kukkia, vaikkei naisen tarvitsisi niiden ostamattomuudella perustella suhteen surkeutta?

Miksi on kamalan vaikea rakastaa? Rakkautta on saada toinen tuntemaan olonsa rakastetuksi. Jos se toiselle on kukkakimppu, miksei antaa kukkakimppua? Pitääkö niin kamalasti puolustaa omaa maaperäänsä, ettei riitä antaa toiselle huomiota? Sama tietysti naisille, jotka eivät halua osoittaa miehilleen sellaista rakkautta, jota nämä toivoisivat.

T: 142

[/quote]

Se normaali arki on sitä rakastamista. Luuletko oikeasti että joku rupeaa tuomaan kukkia vaikka 40 vuotta? 

Sinä vaan yrität koko ajan saada jotain ensirakkauden tunnetta pysymään, mutta se on täysin  mahdotonta. 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:14"]

Minusta on surullista sekä se, että naiset niin kovasti toivovat kokonaista kuuta taivaalta, sekä se, että on niin vähän miehiä, jotka haluaisivat ilahduttaa naistaan edes pienillä asioilla silloin tällöin. Mikseivät kumppanit voi kumpikin tulla puolitiehen vastaan? Naisen ei tarvitse saada elämää, joka on kuin päättymätön romanttinen elokuva, ja mies voisi iloita siitä, jos saa huiomionosoituksilla naisen tuntemaan olonsa rakastetuksi.

[/quote]

Elikä kaikki on vaan sitä mitä nainen haluaa? Mitä se nainen tekee miehen eteen? Miehen pitisi kannella kukkia ja lahjoja ja nainen istuu perseellään?

 
[/quote]
Miksi mies haluaa olla parisuhteessa? Olisiko mitenkään mahdollista kertoa sitä puolisolle?
Ok, on naisia jolle ei riitä mikään tai naisia jotka valittaa jos mies sanookin että toivoo suhteelta seksiä tai lapsia ja lasten kasvamista ehjässä kodissa. On kuitenkin myös naisia jotka haluavat ottaa puolison toiveet huomioon jos ja kun kokevat saavansa rakkautta.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:25"]

Hei, ap, anteeksi jos olet jo vastannut näihin:

- Onko jokin muuttunut vai onko mies ja suhde ollut tällainen alusta pitäen? Eli onko kyse muutoksesta vai kyllästymisestä?

- Seksiä 1 - 2 kertaa viikossa on normi, jopa paljon. Kuinka paljon haluaisit? Eihän teillä siis millään mittarilla ole seksitön liitto, siksi kysyn selvennystä.

Se, ettei mies juo tai hakkaa, ei tietenkään ole syy pysyä tyydyttämättömässä liitossa. Alkukommentit olivat kovin teilaavia, mutta nuo pari asiaa itselleni pompsahti mieleen.

[/quote]

Samanlainenhan se on AP:n mukaan ollut aina. 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:47"]

Nainen usein vaatii tai toivoo parisuhteelta enemmän kuin mies. On helpommin tyytymätön. Jokseenkin luonnollista että se joka on tilanteeseen tyytymätön hakee siihen ratkaisuja. Oli se ratkaisu sitte ero tai vuorovaikutustaitojen parantaminen tai yhteisen ajan lisääminen tai jotakin muuta.

[/quote]

Totta toisaalta tuokin. Vaikea vaan uskoa, että joku on tyytyväinen suhteeseen jossa ei ole läheisyyttä, eikä minkäänlaista kipinää, ei romantiikkaa, kauniita sanoja... Ja vaikka oliskin, ja jos mietin että itse olisin tyytyväinen, mutta toinen ei olisi, niin tottakai huolestuisin ja koittaisin tehdä jotain sen eteen että asiat paranisivat. Mies sen sijaan vaan sanoo tyyliin "älä nyt viitsi", vaikka olen viittä vaille valmis laittamaan eropaperit menemään. -ap

[/quote]

Kipinää, romantiikkaa? Noita asioita on tuoreessa suhteesta. Luuletko oikeasti että noita on vuosikymmeniä kestävässä liitossa? 

Liitto muuttuu ajan kanssa tosirakkaudeksi eli siksi että se onni tulee vain siitä että se toinen on siinä vierellä. Ei ole mitään romanttisia illallisia kynttilänvalossa. 

[/quote]

mutta pysyy kasassa sillä että toista huomioidaan esimerkiksi ostamalla syntymäpäivälahja, halaamalla tai osoittamalla joskus että välittää toisesta.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:14"]

Minusta on surullista sekä se, että naiset niin kovasti toivovat kokonaista kuuta taivaalta, sekä se, että on niin vähän miehiä, jotka haluaisivat ilahduttaa naistaan edes pienillä asioilla silloin tällöin. Mikseivät kumppanit voi kumpikin tulla puolitiehen vastaan? Naisen ei tarvitse saada elämää, joka on kuin päättymätön romanttinen elokuva, ja mies voisi iloita siitä, jos saa huiomionosoituksilla naisen tuntemaan olonsa rakastetuksi.

[/quote]

Elikä kaikki on vaan sitä mitä nainen haluaa? Mitä se nainen tekee miehen eteen? Miehen pitisi kannella kukkia ja lahjoja ja nainen istuu perseellään?

[/quote]

Ei, et näe pointtiani vaan lue vain pintapuolisesti sen mitä ehkä halusitkin lukea. Tietenkin nainen huomioi miestä, mutta huomioni oli nyt siinä, miksi miehelle olisi niin kamalaa joskus ostaa kukkia, vaikkei naisen tarvitsisi niiden ostamattomuudella perustella suhteen surkeutta?

Miksi on kamalan vaikea rakastaa? Rakkautta on saada toinen tuntemaan olonsa rakastetuksi. Jos se toiselle on kukkakimppu, miksei antaa kukkakimppua? Pitääkö niin kamalasti puolustaa omaa maaperäänsä, ettei riitä antaa toiselle huomiota? Sama tietysti naisille, jotka eivät halua osoittaa miehilleen sellaista rakkautta, jota nämä toivoisivat.

T: 142

[/quote]

Se normaali arki on sitä rakastamista. Luuletko oikeasti että joku rupeaa tuomaan kukkia vaikka 40 vuotta? 

Sinä vaan yrität koko ajan saada jotain ensirakkauden tunnetta pysymään, mutta se on täysin  mahdotonta. 
[/quote]

Jotkut tuo kukkia 40 vuotta. Luepa niitä oikeasti pitkien suhteiden tarinoita, niin kaikissa, ihan kaikissa on se joku pieni juttu, minkä tekevät toisilleen joka päivä, joka hääpäivä, joka syntymäpäivä.

Ei se ole kaikilla sitä "kerran sanoin että rakastan ja ilmoitan jos tilanne muuttuu".

Itse otin eron hiukan samantyyppisestä miehestä. Huvittavinta ja myös järkyttävää on se, että nyt lasten kanssa asuessani huomaan, että ainoa, mikä on muuttunut, on että teen enemmän kotitöitä. Mies toimi kuin robotti ja lapsille osoitti huomiotaan, minä olin ylimääräinen kiusankappale. Keskustelua, läheisyyttä, mitään muutakaan ei ollut vuosikausiin. Että sellainen ihana avioliitto, terapiatkaan eivät auttaneet näin tulehtuneeseen tilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:28"]

AP tuntuu narsistilta:

Parisuhteeseen narsistin kanssa alkaneet kehuvat ensin, että onpa ihana mies tai nainen! Aluksi he sitä ovatkin – palvelevat ja antavat, koska edellyttävät, että heitä palvellaan sitten, kun on menty naimisiin. Ovathan he mielestään niin erinomaisia.

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluvat suuret, ylikorostuneet ja epärealistiset luulot omasta itsestä. Sairastunut edellyttää toisten ihailua sekä kadehtii ja käyttää heitä hyväkseen. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamatta.

[/quote]

Älä nyt sentään ihan naurettavaa tee itsestäsi.

Hei, kysyin nyt mieheltä sitä että miksi hän haluaa olla kanssani, mutta ei osannutkaan sitten vastata siihen. Tai vastasi sitten hetken päästä,koska rakastaa minua, ja pyysin kertomaan vähän tarkemmin mitä se hänelle tarkoittaa, mutta ei osannut. Pyysin vielä miettimään, jos tulisi jotain erityistä vielä mieleen ja kertomaan myöhemmin... Luulen oikeasti, etten ole hänelle kovinkaan erityinen. Kai hän nyt jonkun asian olisi voinut mainita, vai eikö vaan osaa? Miten ei voi osata?  -ap

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:06"]

 Miten ei voi osata?  -ap

[/quote]

Kysymys luulatvasti oli yllättävä. Ehkä hän ei odota erityisyyttä puolisoltaan vaan on tyytynyt siihen että hänestä suhteessa ei ole ongelmia.