Rehelliset kommentit siitä, että miltä oikeasti tuntui, kun sai lapsena remmiä? Kun kurittamista niin kovasti paheksutaan, niin

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on totisinta totta ja hyvä läpileikkaus suomen lapsia vihaavaasta kasvatuskulttuurista. Sitä oli erityisen paljon 60-80 luvuilla mutta ei se ikävä kyllä ole nykyäänkään täysin kadonnut. Ja meillä oli siis samaa, silmitöntä pieksuuta ilman että lapsi olisi ollut tuhma.

Ei sitä mitenkään erityisen paljon ollut silloinkaan. Tänne vain kirjoittavat ne, jotka ovat sitä kokeneet, eivät ne, joilla ei väkivaltaa kotona ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys:

Te joita pieksettiin silmittömästi, ilman syytä, mitättömästä syystä, siis epäoikeudenmukaisesri: millaiset välit sinulla on vanhempiisi tänään?

Yllättävän moni tuntuu olevan silti väleissä. Mä en voi olla, en enää sen jälkeen kun sain omia lapsia. En päästä niitä lähellekään omia rakkaita lapsiani, ne eivät ole ansainneet olla isovanhempia (eikä edes vanhempia).

Ei ketään ole piiskattu silmittömästi eikä ilman syytä.

Todellakin on. Ja meitä on tuhansia.

Minä olen syntynyt 50-luvulla enkä tiedä ketään lyödyn kotona. Tukkapölly ja luunappi olivat ainoat kurikeinot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on totisinta totta ja hyvä läpileikkaus suomen lapsia vihaavaasta kasvatuskulttuurista. Sitä oli erityisen paljon 60-80 luvuilla mutta ei se ikävä kyllä ole nykyäänkään täysin kadonnut. Ja meillä oli siis samaa, silmitöntä pieksuuta ilman että lapsi olisi ollut tuhma.

Ei sitä mitenkään erityisen paljon ollut silloinkaan. Tänne vain kirjoittavat ne, jotka ovat sitä kokeneet, eivät ne, joilla ei väkivaltaa kotona ollut.

Se ON ollut valtavan yleistä. Sitä oli koko mun suku täynnä, koko miehen suku täynnä, monilla luokkakavereilla. Vilkaisepa ketjua 70-luvun äitien lapset. Meitä on tuhansia, kymmeniä tuhansia tai satoja tuhansia. Skaala on valtava ja ilmiö todellinen.

Hyvässä kodissa kasvanut elää kuplassa ja luulee että kaikilla on hyvät perheet. Tietäisitpä totuuden.

Mulla on ollut juuri silmitöntä aiheetonta kuritusta, en tehnyt mitään pahaa vaan selkään sai kun narsistilla kilahti. Nyt puhun oikeasta, vaarallisesta ja väkivaltaisesta narsistista, joka piti pelossa koko sukua ja yhteisöä.

Kyllä tämä oli valtavan yleistä ja oli erittäin laaja ilmiö. En halua nyt liikaa yleistää, mutta enemmän oli ehkä kouluttamattomien ja ”maalta tulleiden” toimintatapa.

Aihe on vaan täysi tabu. En ikinä kerro kellekään tai puhu asiasta. Ne harvat kerran kun olen erehtynyt kertomaan, johti siihen että mut suljettiin ulos (esim äitipiiristä) ja jotenkin oudosti homma laitettiin mun syyksi.

Ihmiset ei kestä yhtään jos omassa lähopiirissä onkin väkivaltataustaisia. Kivempi ajatella vaan että ei koska mua, ei koske meitä, ne on ne ”jotkut muut” tai ”ongelmaperheet”.

Varmaan olikin sit järkytys kun olin tavallinen, akateeminen, hyvissä töissä oleva pidetty ihminen. Että olikin tuollainen tausta. Oli helpompi sit hylätä minut ja ulkoistaa kauhut. Kun ei ole sitä lähellä, ei tarvi ajatella asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on totisinta totta ja hyvä läpileikkaus suomen lapsia vihaavaasta kasvatuskulttuurista. Sitä oli erityisen paljon 60-80 luvuilla mutta ei se ikävä kyllä ole nykyäänkään täysin kadonnut. Ja meillä oli siis samaa, silmitöntä pieksuuta ilman että lapsi olisi ollut tuhma.

Ei sitä mitenkään erityisen paljon ollut silloinkaan. Tänne vain kirjoittavat ne, jotka ovat sitä kokeneet, eivät ne, joilla ei väkivaltaa kotona ollut.

No, ei ollut erityisen paljon, koska olen syntynyt v. 68, enkä tiedä ketään lapsuudenystävääni ja nykyistä samaa ikäluokkaa olevaa sukulaista tai ystävää jota olisi ruumiillisesti kuritettu. Ikävä kyllä, että teitä on. Kenelläkään ei pitäisi olla tuollaisia vanhempia.

Todella erikoista että ketjussa pari trolli tulee mitätöimään toisten hirveitä kokemuksi. Siis tyyliin ”ketään teistä ei ole hakattu silmittömästi ja ilman syytä”.

Helvetti soikoon ON! Ketjussa on kymmeniä kokemuksia siitä. Jos mitätöijän oma elämä on ruusun terälehdillä tanssimista niin olisi edes stana hiljaa ja kunnioittaisi vähän muiden kokemuksia. Saakeli että sieppaa!

Asiassa on kyllä niin hirmuisen monta muuttujaa, että mitään yleispätevää ei voi varmaan sanoa, että miltä se tuntui ja miten vaikutti mihinkin. Itse sain viimeisen kerran kurituksen 12-vuotiaana, kun en suostunut pitämään pyöräilykypärää. Laitoin kyllä päähän, kun vanhemmat katsoi, mutta... Jäin monta kertaa kiinni ja oli arestia ja pyörätakavarikkoa. Sitten sanottiin ihan suoraan, että jos en muuten usko, niin sitten kuritetaan, mikä myös toteutui, ihan kunnolla vyöllä takapuolelle eikä kovin kevyesti.

Mutta en tiedä, pitäisikö siitä olla katkera, kun ihan omaa tyhmyyttäni ja itsepäisyyttäni ajoin tilaanteen siihen, että jotain oli pakko tehdä? Mitä mieltä te olette?

Jäin pohtimaan sitä että monella syyttä suotta silmittömästi pieksävällä on saattanut olla paha mt-ongelma tai persoonallisuushäiriö. Ennen ei näitä diagnosoitu saati hoidettu. Ja luonevikaa ei voi edes hoitaa….

Mä katkaisin välit isään täydellisesti, en ole 20 vuoteen vastannut yhteenkään viestiin. Itkee kuulemma kun ei tiedä mitä pojalleen kuuluu.

Sitä saa mitä tilaa.

Taannoin oli lehdessä juttu jostain satavuotiaasta joka juhli vuosipäivää. Hän kertoi miten lapsuus oli ihanaa, rakastavat hellät vanhemmat, kaikki tehtiin lasten eteen, oli turvallista ja huolentonta. Tämä oli siis syntynt v 1921.

Menin jotenkin hämilleni. Olen itse kaltoinkohdeltu hakattu lapsi, 70-luvulla syntynyt, ja toki tajusin että meitä lapsia kohdeltiin väärin, mutta jotenkin puolustelin sitä ajatuksella että ennen oli rankkaa ja tämä oli se kasvatustapa.

Vasta näin aikuisena olen tajunnnut että ei se automaatti ole että mitä kauemmas menneeseen mennään, sitä julmempaa oli kohtelu.

Eli siis jos 1920-luvun vanhemmatkin osasi olla rakastavia ja helliä… niin miten ihmeessä ne mun 70-luvun vanhemmat ei osanneet? Tai ei viitsineet edes yrittää? Ei halunneet nähdä vaivaa?

Tää oli tosi hämmentävä oivallus. Ehkä teidän korvaan kuulostaa lapselliselta, mutta mä vasta jotenkin nyt tajusin että ei ”entiset ajat” tarkoittaneet automaattisesti lasten kaltoinkohtelua. Ja että tätä hirveyttä ei voi eikö saa selittää aikakaudella.

Vierailija kirjoitti:

Taannoin oli lehdessä juttu jostain satavuotiaasta joka juhli vuosipäivää. Hän kertoi miten lapsuus oli ihanaa, rakastavat hellät vanhemmat, kaikki tehtiin lasten eteen, oli turvallista ja huolentonta. Tämä oli siis syntynt v 1921.

Menin jotenkin hämilleni. Olen itse kaltoinkohdeltu hakattu lapsi, 70-luvulla syntynyt, ja toki tajusin että meitä lapsia kohdeltiin väärin, mutta jotenkin puolustelin sitä ajatuksella että ennen oli rankkaa ja tämä oli se kasvatustapa.

Vasta näin aikuisena olen tajunnnut että ei se automaatti ole että mitä kauemmas menneeseen mennään, sitä julmempaa oli kohtelu.

Eli siis jos 1920-luvun vanhemmatkin osasi olla rakastavia ja helliä… niin miten ihmeessä ne mun 70-luvun vanhemmat ei osanneet? Tai ei viitsineet edes yrittää? Ei halunneet nähdä vaivaa?

Tää oli tosi hämmentävä oivallus. Ehkä teidän korvaan kuulostaa lapselliselta, mutta mä vasta jotenkin nyt tajusin että ei ”entiset ajat” tarkoittaneet automaattisesti lasten kaltoinkohtelua. Ja että tätä hirveyttä ei voi eikö saa selittää aikakaudella.

Sota varmaan sekotti ihmiset. Ennen sotaa eläneillä varmaan oli paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Asiassa on kyllä niin hirmuisen monta muuttujaa, että mitään yleispätevää ei voi varmaan sanoa, että miltä se tuntui ja miten vaikutti mihinkin. Itse sain viimeisen kerran kurituksen 12-vuotiaana, kun en suostunut pitämään pyöräilykypärää. Laitoin kyllä päähän, kun vanhemmat katsoi, mutta... Jäin monta kertaa kiinni ja oli arestia ja pyörätakavarikkoa. Sitten sanottiin ihan suoraan, että jos en muuten usko, niin sitten kuritetaan, mikä myös toteutui, ihan kunnolla vyöllä takapuolelle eikä kovin kevyesti.

Mutta en tiedä, pitäisikö siitä olla katkera, kun ihan omaa tyhmyyttäni ja itsepäisyyttäni ajoin tilaanteen siihen, että jotain oli pakko tehdä? Mitä mieltä te olette?

Jos oletetaan kuvitteellisesti, että kurittaminen olisi sallittua, tuo olisi mielestäni sellainen tilanne, missä sitä voisi käyttää. Kun tahallaan tekee toistuvasti jostain, mistä on sanottu, ja kun lapsi on niin iso, että varmasti on ymmärtänyt asian.

Kaikkein kamalinta mielestäni on se, jos kuritetiin pieniä lapsia, jotka ei edes ymmärrä, mitä on tehneet! :( Tai jos kuritetaan vahingosta, jos särkee vaikka jotain tarkoittamatta. Tai jos kuritetaan, koska vanhemmilla on paha olo.

Vähän tuohon satavuotiaaseen liittyen: mä myös ihmettelin aina mitä tarkoittaa ”kulta-aika lapsuuden” ja mitä ihmettä oli ne lapsuuden ihanat joulut. Ja miten ihmettelin että monelle lapsuus oli ihaninta ja huolettominta aikaa.

Osalle meistä lapsuus oli pelkkää huolta, pelko, hätää ja kauhua. Samaa settiä olivat joulutkin.

Se elämän todellisuuksien kirjo on valtavan laaja. Eikä kaikki ole todellakaan kuin sadussa tai joululaulussa. Tarkemmin ajatellen, koko kulttuurinen narratiiivi on hyvin ahdas ja kollektiivisesti esittää vain sen vaihtoehdon että KAIKILLA on kultainen lapsuus ja ihanat joulut.

Se jättää aika monet kertomuksen ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoin oli lehdessä juttu jostain satavuotiaasta joka juhli vuosipäivää. Hän kertoi miten lapsuus oli ihanaa, rakastavat hellät vanhemmat, kaikki tehtiin lasten eteen, oli turvallista ja huolentonta. Tämä oli siis syntynt v 1921.

Menin jotenkin hämilleni. Olen itse kaltoinkohdeltu hakattu lapsi, 70-luvulla syntynyt, ja toki tajusin että meitä lapsia kohdeltiin väärin, mutta jotenkin puolustelin sitä ajatuksella että ennen oli rankkaa ja tämä oli se kasvatustapa.

Vasta näin aikuisena olen tajunnnut että ei se automaatti ole että mitä kauemmas menneeseen mennään, sitä julmempaa oli kohtelu.

Eli siis jos 1920-luvun vanhemmatkin osasi olla rakastavia ja helliä… niin miten ihmeessä ne mun 70-luvun vanhemmat ei osanneet? Tai ei viitsineet edes yrittää? Ei halunneet nähdä vaivaa?

Tää oli tosi hämmentävä oivallus. Ehkä teidän korvaan kuulostaa lapselliselta, mutta mä vasta jotenkin nyt tajusin että ei ”entiset ajat” tarkoittaneet automaattisesti lasten kaltoinkohtelua. Ja että tätä hirveyttä ei voi eikö saa selittää aikakaudella.

Sota varmaan sekotti ihmiset. Ennen sotaa eläneillä varmaan oli paremmin.

Pahimmat pieksäjät on suurta ikäluokkaa ja ne ei olleet sodassa.

Meillä vanhemmat kurittivat sekä minua että siskoani tukistamalla, luunapeilla ja taisipa jokusen kerran remmistäkin saada. Äiti lopetti kurittamisen jossain vaiheessa ala-astetta, mutta isä jatkoi pitkälle teini-ikään asti. Mieleen on jäänyt se häpeän ja loukatuksi tulemisen tunne. En tiedä johtuuko kurittamisesta, mutta nyt aikuisena tunnen, että vanhempia kohtaan on hyvin ristiriitaiset tunteet. Rakastan vanhempiani ja tiedän että hekin minua, mutta toisaalta tunnen katkeruutta ja vihaa. Edelleen sisälläni asuu se pieni tyttö, jota on loukattu syvästi. Lisäksi harmittaa että nyt kun on siunaantunut omiakin lapsia, huomaa usein olevansa tilanteessa, ettei osaa ratkoa ristiriitoja järkevästi ja kypsästi, kun ei ole sellaista mallia kotoa saanut. (Tulee huudettua lapsille)

Vierailija kirjoitti:

Todella erikoista että ketjussa pari trolli tulee mitätöimään toisten hirveitä kokemuksi. Siis tyyliin ”ketään teistä ei ole hakattu silmittömästi ja ilman syytä”.

Helvetti soikoon ON! Ketjussa on kymmeniä kokemuksia siitä. Jos mitätöijän oma elämä on ruusun terälehdillä tanssimista niin olisi edes stana hiljaa ja kunnioittaisi vähän muiden kokemuksia. Saakeli että sieppaa!

On helppo kirjoittaa anonyymipalstalle vaikka mitä soopaa. Eivät vanhemmat hakkaa, eivätkä ole hakanneet, lapsiaan aiheetta. Aikaisemmin on hieman kuritettu, jos ei muuten usko. Niin myös minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoin oli lehdessä juttu jostain satavuotiaasta joka juhli vuosipäivää. Hän kertoi miten lapsuus oli ihanaa, rakastavat hellät vanhemmat, kaikki tehtiin lasten eteen, oli turvallista ja huolentonta. Tämä oli siis syntynt v 1921.

Menin jotenkin hämilleni. Olen itse kaltoinkohdeltu hakattu lapsi, 70-luvulla syntynyt, ja toki tajusin että meitä lapsia kohdeltiin väärin, mutta jotenkin puolustelin sitä ajatuksella että ennen oli rankkaa ja tämä oli se kasvatustapa.

Vasta näin aikuisena olen tajunnnut että ei se automaatti ole että mitä kauemmas menneeseen mennään, sitä julmempaa oli kohtelu.

Eli siis jos 1920-luvun vanhemmatkin osasi olla rakastavia ja helliä… niin miten ihmeessä ne mun 70-luvun vanhemmat ei osanneet? Tai ei viitsineet edes yrittää? Ei halunneet nähdä vaivaa?

Tää oli tosi hämmentävä oivallus. Ehkä teidän korvaan kuulostaa lapselliselta, mutta mä vasta jotenkin nyt tajusin että ei ”entiset ajat” tarkoittaneet automaattisesti lasten kaltoinkohtelua. Ja että tätä hirveyttä ei voi eikö saa selittää aikakaudella.

Sota varmaan sekotti ihmiset. Ennen sotaa eläneillä varmaan oli paremmin.

Pahimmat pieksäjät on suurta ikäluokkaa ja ne ei olleet sodassa.

Mutta niiden vanhemmat olivat seonneet sodassa. Kai tämä vaikutta lapsiin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella erikoista että ketjussa pari trolli tulee mitätöimään toisten hirveitä kokemuksi. Siis tyyliin ”ketään teistä ei ole hakattu silmittömästi ja ilman syytä”.

Helvetti soikoon ON! Ketjussa on kymmeniä kokemuksia siitä. Jos mitätöijän oma elämä on ruusun terälehdillä tanssimista niin olisi edes stana hiljaa ja kunnioittaisi vähän muiden kokemuksia. Saakeli että sieppaa!

On helppo kirjoittaa anonyymipalstalle vaikka mitä soopaa. Eivät vanhemmat hakkaa, eivätkä ole hakanneet, lapsiaan aiheetta. Aikaisemmin on hieman kuritettu, jos ei muuten usko. Niin myös minua.

Et sinä tiedä mitään muiden elämästä! Mua ON kuritettu aiheetta ja ilman syy, erittäin pahasti luonnevikainen vanhempi. Tajuatko että luonnevikaiset saa lapsia? Juopot saa lapsia? Narkit saa lapsia? Kaikki nää on sitä sekopääsakkia jotka saattaa lapsian pieksää ilman mitään syytä. Älä tule pätemään ja kertomaan muille mitä lapsuudessa tapahtui!!!

Tuo yksi vähätteli ärsyttää ihan tahallaan, älkää vastatko sille.