Rehelliset kommentit siitä, että miltä oikeasti tuntui, kun sai lapsena remmiä? Kun kurittamista niin kovasti paheksutaan, niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni sanonut, että on tullut uhmaa ja katkeruutta kurittajia kohtaan. Onko kellään ollut niin päin, että koki sen niin päin, että syytteli itseään? Itse muistan niin, että kun jostain asiasta remmiä tuli, en kokenut, että vanhemmat tekevät nyt väärin, vaan harmittelin sitä, että miksi olinkin tehnyt sellaista, että minua pitää kurittaa. Onko tämä "kiltin tytön" tapa ajatella?

Onkohan tämä jotain tukholmasyndrooman tyyppistä, mutta muistan tällaista jostain 10-11 vuoden ikäisestä, että kun oli annettu remmiä ja jäin omaan huoneeseen sen jälkeen, niin saatoin jo hetken päästä mennä olohuoneen sohvalle äidin ja isän kainaloon, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos koit, että olit aiheesta saanut sen kurituksen, miksi olisitkaan jäänyt huoneeseesi mököttämään? Ihan ymmärrettävää, että kurituksen jälkeen kaipaa hellyyttä ja sinne vanhempien kainaloon.

Hellyyden kaipuu oli todella suuri remmin saamisen jälkeen, ihanaa kun pääsi itkuisena syliin ja kaikesta huolimatta rakastettiin. Itkuisena pyysi anteeksi ja lupasi olla kiltti ettei enää remmiä otettaisi esille. En enää kouluikäisenä saanut remmiä silloin tunne olisi ollut erilainen, en koskaan tuntenut vihaa silloin pienenä.

Ei ainakaan minkään valtakunnan kunnioitusta ole vanhempiin etenkään aikuisena.

Varmaan tulevaisuudessa yksinäisten vanhusten määrä vähenee kun lasten hakkaaminen on myös vähentynyt.

nosto

No mä sain isoäidiltä mattopiiskasta, kun oltiin hajotettu vanhan piharakennuksen laseja. Isältä sain tukkapöllyä, kun yritin sytyttää heiniä palamaan ulkorakennuksen nurkalla. Mieleen painui, mutta kummankin olin ansainnut. 

Vierailija kirjoitti:

Olin järkyttynyt ja pettynyt.

En kivun takia, vaan koska luottamus vanhempiin petettiin. En sen jälkeen enää nähnyt heitä samalla tavalla. Olin n. 5 vuotias, kun sain selkääni.

Kyllä te naiset olette heikkoja. KUKAAN minun kavereistani itseni mukaan lukien ei aikuisena vinkunut kun lapsena sai vähän piiskaa.. päinvastoin pojankoltiaisen kuuluukin saada välillä remmiä että oppii olemaan. Tuloksen näkee näistä nykynuorista kun eivät kestä yhtään mitään.