Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia

Olin eron jälkeen pienen tytön yksinhuoltaja ja rahat olivat kuukaudesta toiseen tiukilla; Helsingissä palkka riitti juuri ja juuri vuokraan, opintolainan maksuun ja välttämättömiin menoihin. Olin suurperheen tyttärenä 16-vuotiaana muuttanut pois kotoa ja elättänyt itseni siitä lähtien ja tottunut siihen, että sukulaisilta ei taloudellista apua tule (toki lainaksi rahaa sai). Hämmästykseni oli suuri, kun kovassa rahapulassa sain postista äidiltäni yllättäen kirjeen; sen sisällä oli 500 markkaa! Vieläkin itkettää, kun muistelen tätä. Monisairas ja pientä eläkettä saava äitini oli omista vähistä rahoistaan halunnut muistaa minua ja tytärtäni.

Moni kuvittelee, että yhteiskunta ja sen tuet 'pelastavat' ihmisen taloudellisen hädän tullen. Todellisuudessa moni ihminen on väliinputoaja. Varsinkin vakava sairastuminen tai avioero voi muuttaa vakaankin taloudellisen tilanteen katastrofaaliseksi, jos pohjalla ei ole taloudellista puskuria tai lähipiirissä ei kukaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Olin eron jälkeen pienen tytön yksinhuoltaja ja rahat olivat kuukaudesta toiseen tiukilla; Helsingissä palkka riitti juuri ja juuri vuokraan, opintolainan maksuun ja välttämättömiin menoihin. Olin suurperheen tyttärenä 16-vuotiaana muuttanut pois kotoa ja elättänyt itseni siitä lähtien ja tottunut siihen, että sukulaisilta ei taloudellista apua tule (toki lainaksi rahaa sai). Hämmästykseni oli suuri, kun kovassa rahapulassa sain postista äidiltäni yllättäen kirjeen; sen sisällä oli 500 markkaa! Vieläkin itkettää, kun muistelen tätä. Monisairas ja pientä eläkettä saava äitini oli omista vähistä rahoistaan halunnut muistaa minua ja tytärtäni.

Moni kuvittelee, että yhteiskunta ja sen tuet 'pelastavat' ihmisen taloudellisen hädän tullen. Todellisuudessa moni ihminen on väliinputoaja. Varsinkin vakava sairastuminen tai avioero voi muuttaa vakaankin taloudellisen tilanteen katastrofaaliseksi, jos pohjalla ei ole taloudellista puskuria tai lähipiirissä ei kukaan auta.

Myös me pienipalkkaisessa duunissa työskentelevät yksinasujat ei saada tukea valtiolta ja mulla on just noin että kukaan ei auta taloudellisesti ei oo auttanut sen jälkeen kun täytin 17, sen sijaan olen joutunut monia auttamaan jotkut auttanut takaisin mut jotkut käyttänyt tai aika moni käyttänyt sit kiltteyttä hyväksikin eikä maksanut takaisin. Lomarahat kerran vuodessa on se jotka pelastanut kun ei saa 2 kuukauteen rahaa mistään muuten eletty niukasti.

Mulla on (tai oli) s-etukortin ikivanha versio jolla pystyin vain keräämään bonusta, en käyttämään sitä, enkä edes näkemään paljonko kertynyt. Sitten kun oli paljon yllättäviä ylimääräisiä menoja taas kerran, tuli mieleen että jospa ottaisi yhteyttä s-pankkiin ja kävisi hakemassa uuden kortin ja tunnukset, jotta saisin kertyneet bonukset käyttöön. Vuosien saatossa bonuksia oli kertynyt yli 1700 euroa! Arvasin että kyllä siellä aika paljon on, kun olin sen kortin ottanut joskus silloin alussa kun ihan uusi juttu, mutta ikimaailmassa en tuollaisia summia osannut odottaa. Toiveissa oli että olisikohan satanen, tai parhaassa tapauksessa pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic, mutta näinkin voi tehdä: joskus kun on paljon pulloja palautettavana eikä akuuttia rahapulaa itsellä, otan puolivälissä kuitin ulos. Palautan loput pullot ja jätän sen kuitin automaatin suulle. Joku saa kivan pikku yllärin ja itselle hyvää karmaa.

Tää on ihan hyvä, mutta ootko miettinyt, josko seuraava palauttaa onkin varakkaampi kuin sinä?

On varmaan tyytyväinen sittenkin! Tuntee olevansa oikea Hannu Hanhi.

Ja se antaminen on se juttu. Jospa se varakkaampi lahjoittaa sitten iloisena isomman summan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on (tai oli) s-etukortin ikivanha versio jolla pystyin vain keräämään bonusta, en käyttämään sitä, enkä edes näkemään paljonko kertynyt. Sitten kun oli paljon yllättäviä ylimääräisiä menoja taas kerran, tuli mieleen että jospa ottaisi yhteyttä s-pankkiin ja kävisi hakemassa uuden kortin ja tunnukset, jotta saisin kertyneet bonukset käyttöön. Vuosien saatossa bonuksia oli kertynyt yli 1700 euroa! Arvasin että kyllä siellä aika paljon on, kun olin sen kortin ottanut joskus silloin alussa kun ihan uusi juttu, mutta ikimaailmassa en tuollaisia summia osannut odottaa. Toiveissa oli että olisikohan satanen, tai parhaassa tapauksessa pari.

Ohho! Mulle oli kertynyt 140 euroa (huomasin vasta kun piti saada jostain rahaa ruokaa varten) ja pidin sitä paljona.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on löytynyt rahaa taskusta kun oon ottanut syksyllä talvitakin käyttöön. Olen myös alkanut piilottaa sen myötä rahaa takin taskuun (pesun jälkeen kausisäilöön laittaessani).

Mulle kuulu mutta kyllä on typerä tapa! Ihan kun ei voisi laittaa sitä vaikka piirongin laatikkoon kirjekuoressa yms. Minulla ainakaan tuota mitään ongelmia laittaa rahaa säästöön Ihan säästämällä. Ei sitä tarvitse kuluttaa pakolla hysteerisesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on (tai oli) s-etukortin ikivanha versio jolla pystyin vain keräämään bonusta, en käyttämään sitä, enkä edes näkemään paljonko kertynyt. Sitten kun oli paljon yllättäviä ylimääräisiä menoja taas kerran, tuli mieleen että jospa ottaisi yhteyttä s-pankkiin ja kävisi hakemassa uuden kortin ja tunnukset, jotta saisin kertyneet bonukset käyttöön. Vuosien saatossa bonuksia oli kertynyt yli 1700 euroa! Arvasin että kyllä siellä aika paljon on, kun olin sen kortin ottanut joskus silloin alussa kun ihan uusi juttu, mutta ikimaailmassa en tuollaisia summia osannut odottaa. Toiveissa oli että olisikohan satanen, tai parhaassa tapauksessa pari.

Ohho! Mulle oli kertynyt 140 euroa (huomasin vasta kun piti saada jostain rahaa ruokaa varten) ja pidin sitä paljona.

Mulla 72 pennin pankkikirja tuotti yllätyksen kymmenien vuosien jälkeen..

Nuo em pikkusummia...

Löydän hyvin usein tarvitsemani tavaran joko kaupasta puolella hinnalla tai torista vieläkin edullisemmin. Se ilahduttaa aina!

Joskus 80 luvun puolivälissä seinäjoen raviradan lattia muuttui rahakentäksi. Totalisaattori pelin mennessä jumiin voittoja ei jaettu. Vasta enimmän osan ihmisistä poistuttua kuulutettiin kajareista että ostetun vedon Summa palautetaan vetokuittia vastaan... koska niissä ei ole nimiä niin... easy money! Oli tenava keräilemässä lippuja yllin kyllin... ja vain aikuiset sai ne rahaksi ..

Olimme mieheni kanssa opiskelijoita 90-luvun lopulla ja elämä oli tosi tiukkaa. Olin opiskellut jo pitkään ja tein toista tutkintoa. Minulla oli opintolainaa ja eräänä päivänä lähdin tallettamaan pankkiin viimeiset rahamme opintolainan korkojen lyhennyksiin. Sanoin pankkivirkailijalle, että laitan nämä tililleni, koska se taitaa olla tyhjä ja tänään pitää maksaa opintolainan korot. Virkailija sanoi:" Ei tilisi ole tyhjä, täällä on 1000 markkaa." Olin todella ihmeissäni, koska en voinut ymmärtää, mistä rahat olisivat voineet tulla, vanhempani eivät koskaan antaneet rahaa meille. Ihmettelin tätä asiaa eräälle seurakuntani tuttavalle ja hän kertoi, että eräs seurakuntamme perhe oli kuullut ahdingostamme ja oli päättänyt auttaa. Tuosta hetkestä lähtien he tallettivat joka kuukausi 1000 markkaa tililleni, niin kauan kunnes tilanteemme helpottui. Kiitollisena muistelen heitä; perheen  mies kuoli pari vuotta sitten vaikeaan sairauteen suhteellisen nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on (tai oli) s-etukortin ikivanha versio jolla pystyin vain keräämään bonusta, en käyttämään sitä, enkä edes näkemään paljonko kertynyt. Sitten kun oli paljon yllättäviä ylimääräisiä menoja taas kerran, tuli mieleen että jospa ottaisi yhteyttä s-pankkiin ja kävisi hakemassa uuden kortin ja tunnukset, jotta saisin kertyneet bonukset käyttöön. Vuosien saatossa bonuksia oli kertynyt yli 1700 euroa! Arvasin että kyllä siellä aika paljon on, kun olin sen kortin ottanut joskus silloin alussa kun ihan uusi juttu, mutta ikimaailmassa en tuollaisia summia osannut odottaa. Toiveissa oli että olisikohan satanen, tai parhaassa tapauksessa pari.

Ohho! Mulle oli kertynyt 140 euroa (huomasin vasta kun piti saada jostain rahaa ruokaa varten) ja pidin sitä paljona.

Joo. No mä otin tosiaan sen kortin silloin kun jumbon prisma avattiin vuonna 1999. Oli siis yli 20 vuoden bonukset ehtineet kertyä

Vierailija kirjoitti:

Löydän hyvin usein tarvitsemani tavaran joko kaupasta puolella hinnalla tai torista vieläkin edullisemmin. Se ilahduttaa aina!

Huutis on minua auttanut köyhyydessäni vuosien saatossa paljon. Tori taas on lähinnä kapula rattaissa. Ensinnäkään ei voi uusia ilmoituksia kuin vahingossa, kun muka vanha vielä poistamatta... No ei ole ei. On poistettu varmasti kun ei listoilla näy. 3-4 viikonkaan tauko ilm. Uusimisessa ei riittänyt. Silti muka vanha poistamatta tai uusitaan liian tiuhaan. Myös useimmiten ilmoituksissa "jotain vikaa" vaikka sama ilmoitus samoilla teksteillä sit kelpaa 2-3 viikon päästä. Maksamalla hemmetinmoisen maksun uusimisesta muutaman euron tuotteesta saa kyllä ilmoituksen sitten listoille... huutis toimii sukkelammin ja selvempi käyttö. Ei rahasta palvelullaan. Ainoa vaan kun ihmiset käyttää sitä toria nykyään. Huutis luotettavampikin kun on ostajalle näkyvä myyjän palautejärjestelmä. Koskaan kun olen huutikses ostanut, ei ole huijattu. Torista olen tehnyt 3 kauppaa ostajana ja 2 huijattiin!!! Siksi en torista osta enää yhtään mitään!!!!! Rahamäärät ei ollut isoja kun en köyhänä suuriin pysty mutta harmittaa kun alle 10e tuotettakaan ei voida toimittaa ja menihän siinä postikulutkin huijarille ..

Löysin valmisruoasta ötököitä, tein reklamaation ja sain lahjakortin korvaukseksi, jolla sain ostettua ruokaa kaappiin, jolla pärjäsin hyvin seuraavaan opintotukeen.

Vierailija kirjoitti:

Olimme mieheni kanssa opiskelijoita 90-luvun lopulla ja elämä oli tosi tiukkaa. Olin opiskellut jo pitkään ja tein toista tutkintoa. Minulla oli opintolainaa ja eräänä päivänä lähdin tallettamaan pankkiin viimeiset rahamme opintolainan korkojen lyhennyksiin. Sanoin pankkivirkailijalle, että laitan nämä tililleni, koska se taitaa olla tyhjä ja tänään pitää maksaa opintolainan korot. Virkailija sanoi:" Ei tilisi ole tyhjä, täällä on 1000 markkaa." Olin todella ihmeissäni, koska en voinut ymmärtää, mistä rahat olisivat voineet tulla, vanhempani eivät koskaan antaneet rahaa meille. Ihmettelin tätä asiaa eräälle seurakuntani tuttavalle ja hän kertoi, että eräs seurakuntamme perhe oli kuullut ahdingostamme ja oli päättänyt auttaa. Tuosta hetkestä lähtien he tallettivat joka kuukausi 1000 markkaa tililleni, niin kauan kunnes tilanteemme helpottui. Kiitollisena muistelen heitä; perheen  mies kuoli pari vuotta sitten vaikeaan sairauteen suhteellisen nuorena. 

Mistä tuo perhe sai tietoonsa tilinumerosi? Ei kai 90-luvullakaan voinut tallettaa rahaa toisen tilille pelkän nimen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Saimme töihin hedelmiä yhteistyökumppanilta perjantaina ja päivän lopussa ihmisiä pyydettiin ottamaan loput kotiin. Olin tosi iloinen, kun sain lapselle monipuolisesti erilaisia hedelmiä syötäväksi ja kiitollinen tuolle yhteistyötaholle.

Ihanaa, kun ajatelleen muitakin, kuin vain itseään.

Minun työkaverini vietti pyöreitä vuosia. Oli kattanut kahvihuoneeseen vaimonsa kanssa mittavat tarjoilut kylmäsavulohesta karjalanpiirakoihin, täytekakusta pipareihin ja paljon muuta. Tarjottavia jäi, ja he laittoivat kaiken jääkaappiin ja pyysivät nauttimaan huomennakin. No, huominen päivä tuli ja jääkaappi typötyhjä . Ahneet omistajat, joilla itsellä kaikkea yllin kyllin, olivat vieneet kaiken kotiinsa. Ja vastaavia tapauksia muitakin, tämä tärkeämmästä päästä. Ei unohdu koskaan.

Meni ohi aihepiiristä, mutta tämän rohkeuden olen aina muistanut. Itse voin luopua omistani ja teenkin paljon lahjoitustyötä, koska osaan käsitöitä ja leivonnaisia tehdä ja lahjoittaa pois. Kaikki eivät vaan pysty.

Ennen joulua firman omistaja ilmoitti ylimääräisestä joululahjasta: 2000€ bonusta. Oltiin siis jo saatu sitä ennen todella hyvät joululahjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme mieheni kanssa opiskelijoita 90-luvun lopulla ja elämä oli tosi tiukkaa. Olin opiskellut jo pitkään ja tein toista tutkintoa. Minulla oli opintolainaa ja eräänä päivänä lähdin tallettamaan pankkiin viimeiset rahamme opintolainan korkojen lyhennyksiin. Sanoin pankkivirkailijalle, että laitan nämä tililleni, koska se taitaa olla tyhjä ja tänään pitää maksaa opintolainan korot. Virkailija sanoi:" Ei tilisi ole tyhjä, täällä on 1000 markkaa." Olin todella ihmeissäni, koska en voinut ymmärtää, mistä rahat olisivat voineet tulla, vanhempani eivät koskaan antaneet rahaa meille. Ihmettelin tätä asiaa eräälle seurakuntani tuttavalle ja hän kertoi, että eräs seurakuntamme perhe oli kuullut ahdingostamme ja oli päättänyt auttaa. Tuosta hetkestä lähtien he tallettivat joka kuukausi 1000 markkaa tililleni, niin kauan kunnes tilanteemme helpottui. Kiitollisena muistelen heitä; perheen  mies kuoli pari vuotta sitten vaikeaan sairauteen suhteellisen nuorena. 

Mistä tuo perhe sai tietoonsa tilinumerosi? Ei kai 90-luvullakaan voinut tallettaa rahaa toisen tilille pelkän nimen perusteella.

Olen kuullut vähän samantapaisen tositarinaan uskovaispiireistä, mahdollisesti saman liikkeen seurakunnasta. Perheen postilaatikkoon oli joku perheen taloudellisesta ahdingosta tiennyt laittanut nimettömänä kirjekuoressa 2000€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme mieheni kanssa opiskelijoita 90-luvun lopulla ja elämä oli tosi tiukkaa. Olin opiskellut jo pitkään ja tein toista tutkintoa. Minulla oli opintolainaa ja eräänä päivänä lähdin tallettamaan pankkiin viimeiset rahamme opintolainan korkojen lyhennyksiin. Sanoin pankkivirkailijalle, että laitan nämä tililleni, koska se taitaa olla tyhjä ja tänään pitää maksaa opintolainan korot. Virkailija sanoi:" Ei tilisi ole tyhjä, täällä on 1000 markkaa." Olin todella ihmeissäni, koska en voinut ymmärtää, mistä rahat olisivat voineet tulla, vanhempani eivät koskaan antaneet rahaa meille. Ihmettelin tätä asiaa eräälle seurakuntani tuttavalle ja hän kertoi, että eräs seurakuntamme perhe oli kuullut ahdingostamme ja oli päättänyt auttaa. Tuosta hetkestä lähtien he tallettivat joka kuukausi 1000 markkaa tililleni, niin kauan kunnes tilanteemme helpottui. Kiitollisena muistelen heitä; perheen  mies kuoli pari vuotta sitten vaikeaan sairauteen suhteellisen nuorena. 

Mistä tuo perhe sai tietoonsa tilinumerosi? Ei kai 90-luvullakaan voinut tallettaa rahaa toisen tilille pelkän nimen perusteella.

Kai 90-luvulla tiliotteessa näkyi myös maksajan nimi.

Tietääkseni koskaan ei ole voinut tallettaa toiselle anonyymina.

Ulkoilutin koiraa ja huomasin hetken kuluttua, että se pitää jotain suussaan.

Tarkistin ja oli löytänyt 20 euron setelin maastosta.

Kiitos, koirakaveri!

23 sivua hyviä yllätyksiä rahattomille, ihanaa. Itselle ei kyllä ole tapahtunut yhtään mitään hienoa minään kertana, kun rahat ovat vähissä. Aina on ollut samaa katastrofia, yöunien menetystä ja muuta murhetta rahattomuuden kanssa, ei ole mitään mukavia juttuja sen tiimoilta kerrottavana.