Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia

Off topic, mutta näinkin voi tehdä: joskus kun on paljon pulloja palautettavana eikä akuuttia rahapulaa itsellä, otan puolivälissä kuitin ulos. Palautan loput pullot ja jätän sen kuitin automaatin suulle. Joku saa kivan pikku yllärin ja itselle hyvää karmaa.

Useampi vuosi sitten paikallinen puhelinlaitos myytiin isommalle toimijalle ja osuuskunta tiedotti että kaupasta saaduista varoista maksetaan 500€/osuus jokaiselle. Minulla oli kaksi osuutta. Tuntui järkyttävän isolta summalta köyhälle, yllätystuloa. Riemulla ei ollut rajoja kun tilille olikin tullut 2000€. Vanha puhelinosake olikin muutettu kolmeksi osuudeksi, en ollut tästä kuullut. Sain siis 4x500€=2000€. Suurin osa rahoista on edelleen säästössä. Lisää osuuskorkoa kertyy joka vuosi, tosin paljon vähemmän.

Tuttavani kuuli ulosotostani (n. 4000€) ja maksoi sen kokonaisuudessaan. Sanoi, että saan maksaa hänelle takaisin korotta itse valitsemaani tahtiin.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppumatkalle lähtö seuraavana aamuna, tili nollilla, taskut tyhjät ja luotollakin vain satanen katetta jäljellä. Kaikki peliin, onnistunut kasinoilta ja hilut muuttuivat toimintatonniksi. Joskus näinkin!

Aika moni täällä saa arpajaisvoittoja oikealla hetkellä. Ikäänkuin ostaisivat kerran elämässään arvan ja heti voittavat.

Arpojen ostelu ja kasinolla pelaaminen saattaa selittää tuota rahapulaa. Harva niissä peleissä voitolla on, jos katsotaan pelihistoriaa kokonaisuudessaan.

Sitten vasta on varaa pelata, kun on varaa hävitä.

Kun olin 21v ja jäänyt työttömäksi, eikä rahaakaan tietysti ollut yhtään. Silloin serkkuni soitti ja pyysi mukaansa Etelä-Amerikkaa kiertämään. Serkku kustansi kaiken, lennot, majoituksen, ruaat ja juomat. 

Puolitoista kuukautta kierrettiin ja kivaa oli. Siinä paloi varmaan 15000-30000 euroa serkun rahoja. Serkku ei ole koskaan pyytänyt tuosta minulta mitään. Kun olen jälkeen päin kysynyt, että voisinko jotenkin korvata tuota reissua hänelle, niin hän on vain sanonut, että se oli tarjottu matka ja sillä hyvä. 

Löysin  unohtuneen rahapiilon., ihan tuntuvan.   -Sain myös saatavani takaisin, en olisi muistanutkaan.

Siistein asia mitä minulle on tähän mennessä tapahtunut:

Olin itse ostanut kalliin festivaalilipun juhannukseksi (60e) mutta en jaksanut lähteä. Olisin voinut myydä lipun, mutta halusin hyvän tahdon eleenä lahjoittaa sen jollekin. Se meni lahjoituksena tytölle, joka on etäisesti tuttu aikaisemmilta festivaaleilta. Olin itsekin ihan varaton, mutta sain hyvän mielen silti lahjoittamisesta.

Meni pari viikkoa kun etsin roskalavaryhmästä jämämaaleja taideprojektiin. Eräs nainen päätyi lahjoittamaan minulle parit sprayjämät. Kesken keskustelun hän laittoi linkin toiseen ryhmään, jossa oli jaossa 7kpl täysiä (lähes käyttämättömiä!!) laadukkaita taiteilijamaaleja isoissa pulloissa. Tämä satsi olisi maksanut kaupassa yli 90euroa. Olin harmissani, koska kommentteja oli kertynyt jo yli 35 eri henkilöltä, jotka myös halusivat maalit. Vastasin: "Kiitos ajatuksesta, mutta en varmaan saa noita kun niin paljon jonottajia." Tää tuntematon nainen vastasi: "Ei kun mä varasin ne sulle, kun tiesin että etsit. Hae nekin ennen kun tuut täällä käymään."

Huhhuh!!!!! Tämä tuntui siltä, että maailmankaikkeus sanoi että pitää uskaltaa antaa. Se tulee takaisin. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Yks pikavippifirma lopetti ja kaikki maksut peruttiin! Ai että.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppumatkalle lähtö seuraavana aamuna, tili nollilla, taskut tyhjät ja luotollakin vain satanen katetta jäljellä. Kaikki peliin, onnistunut kasinoilta ja hilut muuttuivat toimintatonniksi. Joskus näinkin!

Aika moni täällä saa arpajaisvoittoja oikealla hetkellä. Ikäänkuin ostaisivat kerran elämässään arvan ja heti voittavat.

Arpojen ostelu ja kasinolla pelaaminen saattaa selittää tuota rahapulaa. Harva niissä peleissä voitolla on, jos katsotaan pelihistoriaa kokonaisuudessaan.

Sitten vasta on varaa pelata, kun on varaa hävitä.

Eivät kaikki arvonnat ole maksullisia! 

Taskussa pari kymppiä ja sillä olisi pitänyt 3 viikkoa pärjätä. Laitoin koko summan RAY:n rulettipöytään yhdelle numerolle ja se osui. Joskus 25 vuotta sitten.

Postinkantajan tuoma karhukirje olikin naapurille.

Löysin viime kesänä edesmenneiden vanhempien varastosta vanhan PC:ni, jonka luulin päätyneen kierrätykseen. Siellä oli bitcoinlompsani vuodelta 2007.

Miten voi olla tuollaista tuuria osalla,en ymmärrä ,itselle ei sattunut koskaan;( eikä ketään ns "hyväntekijää" joka auttaisi vilpittömästi joten epäilen että osa täällä on keksittyjä kukaan ei esim auta toista ilman taka ajatuksia ja vilpittömästi haluamatta mitään takaisin.

Tämä tapahtui 1990-luvun alussa ja on vähän ohis.

Olin lomautettu, sain kyllä ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, muttei meillä oli asuntolainaa ja opintolainaa. Lapsi oli syntynyt 1990. Koko ajan oli rahan kanssa tiukkaa.

Siihen aikaan maksettiin laskut tavallisesti pankkikonttorin tuulikaapissa tmv olevalla automaatilla. Kerran kun olin maksamassa laskuja huomasin kuinka törkyinen oli laukkua tmv tarkoitettu viereinen taso oli - rytättyjä kuitteja ja hylätyn näköinen nuhjaantunut nahkalompakko. Maksoin laskuja ja ajattelin lopuksi heittää rojut roskakoriin joka oli tuon tason alapuolella.

Heitin roskat roskiin, mutta jostain syystä aukasin tuon lompakon. Luulin siis että joku oli hylännyt tuon rikkinäisen lompakon. Siinä olikin yli 3000 markkaa rahaa, mutta ei mitään muuta.

Voi kun olisi ollut käyttöä tuolle rahalle! Palutin sen kuitenkin pankkin tiskille, lupasivat selvittää asiaa ja ottaa myöhemmin yhteyttä.

Seuraavan päivänä pankista soitettiin. Lompakko kuului nuorelle miehelle joka oli ollut menossa ostamaan ensimmäistä käytettyä autoaan, oli vain unohtanut tohkeissaan lompakon automaatille.

Poika oli kuulemma ollut tosi helpottunut ja tyytyväinen saatuaan kesätöissä tienaamansa rahat takisin 🙂

Jätti minulle 100 mk löytöpalkkiota 🙂 Sekin oli avuksi siinä tilanteessa...

Lisää 👍

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla tuollaista tuuria osalla,en ymmärrä ,itselle ei sattunut koskaan;( eikä ketään ns "hyväntekijää" joka auttaisi vilpittömästi joten epäilen että osa täällä on keksittyjä kukaan ei esim auta toista ilman taka ajatuksia ja vilpittömästi haluamatta mitään takaisin.

Kukapa se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.

Olen maksanut iäkkään papan ostokset ruokakaupassa kun hän hätääntyneenä ei muistanut kortin pin-koodia, kun lähimaksu on ennenkin aina toiminut. Ei tiennyt että koodia kysytään satunnaisesti. Ei se mulle ollut iso summa, ja ostokset oli ihan perus ruokatarvikkeita. Pappa oli todella kiitollinen.

Olen maksanut aamutuimaan yhden nuoren miehen bussimatkan kun kuskilla ei ollut antaa viiskymppisestä takaisin, tai niin ainakin väitti. Tämä nuori mies kysyi miten voin korvata maksun. Sanoin että maksa joskus jonkun matka tai osta jollekin tuntemattomalle kahvit.

Bussipysäkillä annoin euron keski-ikäiselle naiselle jonka varaamasta matkarahasta oli euro hukkunut, ja bussikin tuli just. Tämä täti kiitteli kovasti ja hyppäsi bussiin. Vilkutti vielä ikkunasta.

Onhan näitä pikkujuttuja, ja itselle ainakin tullut hyvä mieli kun on voinut olla avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Off topic, mutta näinkin voi tehdä: joskus kun on paljon pulloja palautettavana eikä akuuttia rahapulaa itsellä, otan puolivälissä kuitin ulos. Palautan loput pullot ja jätän sen kuitin automaatin suulle. Joku saa kivan pikku yllärin ja itselle hyvää karmaa.

Tää on ihan hyvä, mutta ootko miettinyt, josko seuraava palauttaa onkin varakkaampi kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 1990-luvun alussa ja on vähän ohis.

Olin lomautettu, sain kyllä ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, muttei meillä oli asuntolainaa ja opintolainaa. Lapsi oli syntynyt 1990. Koko ajan oli rahan kanssa tiukkaa.

Siihen aikaan maksettiin laskut tavallisesti pankkikonttorin tuulikaapissa tmv olevalla automaatilla. Kerran kun olin maksamassa laskuja huomasin kuinka törkyinen oli laukkua tmv tarkoitettu viereinen taso oli - rytättyjä kuitteja ja hylätyn näköinen nuhjaantunut nahkalompakko. Maksoin laskuja ja ajattelin lopuksi heittää rojut roskakoriin joka oli tuon tason alapuolella.

Heitin roskat roskiin, mutta jostain syystä aukasin tuon lompakon. Luulin siis että joku oli hylännyt tuon rikkinäisen lompakon. Siinä olikin yli 3000 markkaa rahaa, mutta ei mitään muuta.

Voi kun olisi ollut käyttöä tuolle rahalle! Palutin sen kuitenkin pankkin tiskille, lupasivat selvittää asiaa ja ottaa myöhemmin yhteyttä.

Seuraavan päivänä pankista soitettiin. Lompakko kuului nuorelle miehelle joka oli ollut menossa ostamaan ensimmäistä käytettyä autoaan, oli vain unohtanut tohkeissaan lompakon automaatille.

Poika oli kuulemma ollut tosi helpottunut ja tyytyväinen saatuaan kesätöissä tienaamansa rahat takisin 🙂

Jätti minulle 100 mk löytöpalkkiota 🙂 Sekin oli avuksi siinä tilanteessa...

Tämän lukemisesta tuli hyvä mieli, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Menin leipäjonoon tilin ollessa melkein tyhjä ja siellä oli sattumoisin juuri sinä päivänä jaossa myös villasukkia ja talvitakkeja. Sain siis samalla siistin, vähän käytetyn untuvatakin ja jonkun itse kutomat, lämpöiset villasukat. Molemmat on kestänyt käyttöä jo useamman vuoden.

Ihmiset jotka ei ole olleet oikeasti köyhiä, ei voi tajuta kuinka joku tällainen voi oikeasti pelastaa koko talven ja tuntua ihan lottovoitolta.

Mulla oli varaa ostaa helteillä alennuksesta talvitakki ja nyt oon mennyt kotona välillä kaapille ihailemaan ja kokeilemaan sitä, vaikka on ollut 29 astetta sisällä.

Pankkikortti ja muut kortit olivat kuukauden ajan hukassa mutta löytyivät sitten. Rahat alkoivat loppua ja tilasin uudet tunnusluvut ja kortin mutta enpä saanut niitä ennen viikonloppua. Ruokaa  ei enää ollut paitsi kaurahiutaleita ja kadutti että  ei tullut käytyä Hurstilla kun se on tuossa lähellä.

Työkavereilta en halunnut lainata. Veljeltä en halunnut enää kysyä kun hän maksoi velkansa. Sisko sattui olemaan reissussa eli ei voinut auttaa. Epätoivon vallassa kävin takkien taskuja ja yllätys oli suuri kun löytyi talvitakin taskusta 30 euroa ja viikonloppu oli pelastettu.