Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se löytynyt raha voi olla jollekin toiselle, sen omistajalle korvaamaton.  Mistä tietää, vaikka sillä rahalla oli tarkoitus maksaa äidin hautajaisarkku tms?

No ei sitä äidin hautajaisarkkua makseta a) 50€:lla, b) käteisellä.

c) bussikortilla

Ennen vuotta 2020 bussipysäkeiltä löytyi kolikoita monta kertaa viikossa.

Ei mitään isoja summia, parhaimmillaan yli 4 € viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Sain stipendin :) Aivan mahtava kesäloman (=kesätyön) alku, kun opintotuet loppui ja palkkaa ei vielä tullut...

Sain stipendin, joka oli kirja.

Kun äitini kuoli niin en tiennyt että sillä on niin paljon rahaa yli 400 000 euroa. Sain kaikki perintönä. vähän olin ihmeissäni kun tajusin että olen ainoa perijä. Juhlin kun viimeistä päivää sen kesän. Kävin matkoilla ja kaikkialla ja vauhtisokeus oli minulla. Tulin sit järkiini enkä ole enää tuhlaillut.

Vierailija kirjoitti:

Joulumieltä kirjoitti:

Tapahtui 46 v. sitten juuri ennen joulua. Esikoiseni oli vasta 3kk ja mieheni oli hylännyt meidät. Joulumieltä ei ollut. Kun tulin vauvan kanssa kotiin ulko-ovessa roikkui suuri kassi, jonka sisältönä oli kaikkia jouluruokia ja herkkuja, pikkuiset villasukat sekä pieni itse tehty pehmonorsu. Kassi oli tervehdys entisen mieheni nuoruuden kaverilta vaimoineen Oli unohtumatonta lähimmäisenrakkautta

Ihana

Niin on, nousi kyyneleet silmiin

Useita vuosia sitten, kun lapsemme oli pieniä, lasten äiti hoiti heitä kotona, ja muutenkin oli tosi tiukkaa rahasta. Se oli vähän aikaa ennen joulua, kun ajoin aamulla töihin, kuuntelin radiota ja siellä mainostettiin "hyvä joulumieli keräystä". Ajattelin mielessäni että ei tässä niin huonosti mene ettei voisi myös itse tuohon osallistua, ja lahjoitin pienen summan keräykseen. Vähän lähempänä joulua, kerran tullessani töistä, vaimoni kertoi, mitä oli päivän aikana tapahtunut. Sossun-tädit olivat käyneet ja tuoneet kaikille lapsille lahjan, sekä 100€ lahjakortin ruokakauppaan. Nämä oli kuulemma hankittu "hyvä joulumieli" lahjoitusten varoilla. Minulla tuli itku ja vaimo kysyi mitä itken. Kerroin myös lahjoittaneeni pienen summan tuohon keräykseen. Sain vaimolta ankarat haukkumiset ja huudot, kun olin niin tyhmästi rahaa tuhlannut, vaikka itse eletään kituuttamalla. -että semmoinen muisto-

Vierailija kirjoitti:

Sain stipendin :) Aivan mahtava kesäloman (=kesätyön) alku, kun opintotuet loppui ja palkkaa ei vielä tullut...

Minulla kävi kauan sitten samalla tavalla. Sain opiskeluaikana stipendin Väinö Tannerin rahastosta tukemaan opiskeluani tekniikan alalla. En ollut vielä diplomityövaiheessa ja kesätyöt eivät olleet alkaneet joten elin opintotuen varassa.

Raha tuli vasemmistolaistaustaiselta säätiöltä mutta se kelpasi hyvin, Myöhemmin olen arvostanut Väinö Tannerin toimintaa suomalaisessa yhteiskunnassa todella paljon niin sodan aikana kuin muutenkin.

10 euron setelin löysin yhtenä talvena kadulta, ei näkynyt yhtään ihmistä missään, pitkä suora katu. Pistin rahan taskuun ja kotona säästöpossuun. Siellä se on vieläkin, monen vuoden jälkeen.

Opiskelijana sain joululahjaksi shampoon ja hoitoaineen sekä kahvia riisiä, jauhoja jne. Olin niin kiitollinen. En tiedä ymmärsivätkö edes vanhemmat, että siinä pelastui koko vuoden budjetti. En saanut koskaan rahaa tai muutakaan isompaa apua, vaikka tiesin, että kysyä saa jos on tiukkaa (en kysynyt).

Löysin käsilaukun myymälästämme, vein sen info-pisteeseen ja kuuluttamalla löysivät laukun omistajan. Kiitollisena oli jättänyt minulle 50€ löytöpalkkion. Elin tuolloin osa-aikaisena myyjänä kädestä suuhun ja ylimääräinen raha tuli tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tulossa työkaverin väitöstilaisuus. Olin 20 v. Ei hirveästi ollut rahaa vaatteisiin (olisi pitänyt olla mustaa tyylikästä iltajuhliin, varsinaiseen väitöstilaisuuteenhan voi mennä työunivormussa työaikana).

Viikkoa ennen väitöstilaisuutta olin baarissa Urho Kekkosen kadulla, lähdin yöllä pois, kävellen. Samalta kadulta porttikongista löysin 1 000 mk setelin. Oli varmaan tippunut jonkun ravintolan kassasta tai sitten joltain varakkaalta juhlijalta. Muista vieläkin housut jotka sain ostettua. Puseroa tai kenkiä en muista, mutta meinasin liukasta kengillä kun olin ruokaa ottamassa.

Ja tuo tohtoriksi väittelijä, hänestä tuli paras ja ihanin esimieheni ikinä Lämmöllä muistelen häntä vieläkin, loistava kirurgi. Itse asiassa koko työpaikka ja muutkin työkaveri oli ihania. Väitöskirja löytyy vieläkin kotoa.

Se on kyllä etikettivirhe mennä jonkun väitösjuhliin mustassa iltapuvussa, jos ei itsekin ole tohtori. Jos olet ollut 20v, et ole mitenkään voinut olla tohtori, et edes maisteri...

Huoh, aina täytyy näiden tyhjästä mäkättävien viisastelijoiden tulla pilaamaan kaikki kivat ketjut, samat terveiset sille ässäarpojen hintaspesialistille ja kadulta löytyneen matkalipun kommentoijalle. Hankkikaa elämä.

Kiitos kaikille lämmittävistä ja hauskoista kertomuksista. Mukavaa kesänjatkoa.

Vierailija kirjoitti:

23 sivua hyviä yllätyksiä rahattomille, ihanaa. Itselle ei kyllä ole tapahtunut yhtään mitään hienoa minään kertana, kun rahat ovat vähissä. Aina on ollut samaa katastrofia, yöunien menetystä ja muuta murhetta rahattomuuden kanssa, ei ole mitään mukavia juttuja sen tiimoilta kerrottavana. 

Ootko muistanut itse auttaa joskus jotain hädässä olevaa? Yleensä hyvä teko palautuu aina tavalla tai toisella takaisin. 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla tuollaista tuuria osalla,en ymmärrä ,itselle ei sattunut koskaan;( eikä ketään ns "hyväntekijää" joka auttaisi vilpittömästi joten epäilen että osa täällä on keksittyjä kukaan ei esim auta toista ilman taka ajatuksia ja vilpittömästi haluamatta mitään takaisin.

Kukapa se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.

Olen maksanut iäkkään papan ostokset ruokakaupassa kun hän hätääntyneenä ei muistanut kortin pin-koodia, kun lähimaksu on ennenkin aina toiminut. Ei tiennyt että koodia kysytään satunnaisesti. Ei se mulle ollut iso summa, ja ostokset oli ihan perus ruokatarvikkeita. Pappa oli todella kiitollinen.

Olen maksanut aamutuimaan yhden nuoren miehen bussimatkan kun kuskilla ei ollut antaa viiskymppisestä takaisin, tai niin ainakin väitti. Tämä nuori mies kysyi miten voin korvata maksun. Sanoin että maksa joskus jonkun matka tai osta jollekin tuntemattomalle kahvit.

Bussipysäkillä annoin euron keski-ikäiselle naiselle jonka varaamasta matkarahasta oli euro hukkunut, ja bussikin tuli just. Tämä täti kiitteli kovasti ja hyppäsi bussiin. Vilkutti vielä ikkunasta.

Onhan näitä pikkujuttuja, ja itselle ainakin tullut hyvä mieli kun on voinut olla avuksi.

Mä olen useampaan otteeseen maksanut tuntemattomille lapsille heidän ostoksiaan, kun kassalla onkin huomattu että laskutaito on pettänyt ja rahat ei riitä. Nämä on pieniä summia, kymmenistä senteistä muutamiin euroihin, eli ei työssäkäyvälle rahallisesti merkittävä juttu kun ei noita edes tule vastaan montaa kertaa vuodessa. Lapset on sen sijaan aina upean helpottuneita, kun tuppaavat hieman hätääntymään heille vieraassa tilanteessa ja mahdollisesti kokevat tehneensä jonkin isommankin virheen. Toivon myös että myyjä pääsee helpommalla kun ei joudu palauttelemaan tuotteita hyllyyn, jolloin kerralla pienellä teolla voi auttaa pienesti monta ihmistä.

Löysin 2 euroa kadulta ja ostin sillä arvan. Voitin 2 lippua Vesterisen konserttiin.

Ei välttämättä kuulu tähän ketjuun, mutta työkaverin taloudellista tilannetta tuntematta en tietenkään voi vannoa suuntaan tai toiseen. Ennemmin siis ehkä vinkiksi kaikille, jotka miettii tapoja auttaa muita: Meidän(kin) yrityksessä on käytössä bonusjärjestelmä, ja nykyisen käytännön mukaan jokainen työntekijä voi ehdottaa muille bonuksia. Laitoin eräästä työkaveristani mielettömät kehut koska hän on ne omalla toiminnallaan ansainnut. Luulin että prosessi on nimetön, mutta tuli kieltämättä itsellekin hyvä olo kun parin päivän sisään kollega kiitteli vuolaasti saamistaan hienoista uutisista.

Oma 'onnenkantamoinen' oli samalla hyvin negatiivinen. Yksin elänyt setäni oli testamentannut minulle koko omaisuutensa. Hautajaisten ja verojen jälkeen tämä tarkoitti käytännössä kaksiota keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Rahoitin opintoni hänen asuntonsa vuokralla, ja sen myynnistä saadut varat käytin oman asuntoni käsirahoiksi. Opintovuosina oli tästä huolimatta tiukkaa, perintö ja kesätyöt mahdollistivat täysipäiväisen opiskelun talvikuukausina.

Muutama vuotta sitten olin lähes persauki kun kassa antoi vahingossa 100e ylimääräistä ostoksista takaisin. Kaivoin lompakon uudelleen esiin kun aivot rekisteröivät tapahtuneen, ja kerroin virheestä. Olin ennenkin antanut rahaa esim kodittomalle, mutta tuona vuonna (2018) aloin uskoa tekeväni hyviä tekoja ennen kuin edes ehdin tiedostaa tilanteita. Aina ollut vähän liian tietoinen omista ajatuksista ja teoista. Kun on arvot kohdillaan voi elämässä kokea vaikka mitä vastoinkäymisiä menettämättä toivoa totaalisesti. Itsetunto kannattaa rakentaa arvojen ympärille jos haluaa rakastaa itseään. Pienikin tietoinen hyvä teko muuttaa sitä miten näemmä itsemme. Itse ajattelin vielä joskus, että hyvistä teoista pitäisi olla hiljaa mutta eihän se ole niin. Jos sillä ei hae kehuja tai hyväksyntää muilta niin sehän on esimerkki vain. Olen ollut tilanteessa jossa elämäni parhaasta ja puhtaimmasta teosta ei tiennyt kukaan. Ihminen johon se kaikki liittyi muutti minua. Olin hänelle sankari selvästi ja näytti arvostuksensa ihan avoimesti. Sen jälkeen olen pitänyt itseäni arvokkaana ensimmäistä kertaa elämässäni, ja hiljalleen rakentanut itsestäni sen ihmisen joka olen aina halunnut olla. Korjasi silloin jotain sisältäni rohkeudellaan ja avoimuudellaan. Toki olin joskus vihainen kun tajusin että olin kantanut hänen painolastiaan hiljaa eikä ollut kertonut tapahtumasta yhdellekään ihmiselle. Jossain vaiheessa negatiiviset tunteet jäivät pois kun tajusin, että tärkeintä on tietää itse. Sai muutenkin niitä puolia itsestä esiin mitä muut eivät ole saaneet vaikka jossain asioissa toimisin nykyään toisin. Toivon, että hänen elämä on helpottunut viime vuosina. Koki niin paljon pahaa lyhyen ajan sisällä, että ei yhtään ihme jos joskus sortui valehteluun kun maailma potki päähän ja laittoi kestämään useita asioita jotka yksittäisinäkin saisivat monen polvilleen pitkiksi ajoiksi. Jotkut ihmiset eivät unohdu ikinä. Tietämättään sai minutkin selviämään omasta hel vetistäni.

Olin täysin varaton eikä seuraavaksi päiväksi ollut ruokaa niin voitin nettipokerin ilmaisturnauksen saaden 250 euron rahasumman palkinnoksi.

Menin vähillä rahoillani ostamaan maitoa ja leipää kaupasta. Kassalla kone ilmoittikin, että mulla on 5€ käyttämätöntä plussarahaa. Niinpä sain ostokset ilmaiseksi.

En muista, olenko kertonut jo tämän.

Elettiin aikaa, kun eurot tuli käyttöön. Itsellä oli vain muutama kolikko ja kauppaan mennessä näin kadulla 20 euron setelin.