Lue keskustelun säännöt.
Vauvan yrittämisen lopettaminen
07.12.2014 |
Kysymys teille jotka olette yrittäneet hankkia lasta ja lopettaneet yrittämisen. Meillä on nyt 7. vuosi meneillään ja alkaa olla sellainen tunne, että ei taida onnistua koskaan. 2 keskenmenoon johtanutta on saatu aikaan. Hoidoista en halua puhua. Niin pitkään tarkkaillut ovulaatiota ja kuukautiskiertoa ja yrittänyt tähdätä seksin oikean aikaan. Ei tämä ole enää elämää. Vauva nikävä on molemmilla kova mutta varsinkin mulle tää on henkisesti ihan sietämätön rääkki. Mitä olette kehitelleet vauvan hankkimisen tilalle elämään? Olen jopa opiskellut vuosien varrella toisen tutkinnon, että saisin ajatukset pois vauvasta. Mitä ihmettä keksisin? Kaikki vinkit on tervetulleita. Ja vittuilua en kaipaa, tää asia on tarpeeksi kipeä ilman sitäkin.
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:52"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:49"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:43"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:42"] Miksi adoptio ei tule kysymykseen? :) [/quote] Anteeksi mutta en jaksa perustella sitä nyt. Toivon jotain vinkkejä lapsettomaan elämään ja sen hyväksymiseen. ap [/quote] Mutta elämän ei tarvitse olla lapsetonta kun on muitakin vaihtoehtoja kuin vain se itse synnytetty.
[/quote]
Huoh... oli virhe alkaa kysyä mitään. On meillä kummilapsia, joita voidaan hoitaa ja on koira jota lellitään. Mutta antaa olla, onhan tää asia suurimmalle osalle outo juttu, kun joillekin lapsia tulee vaikkei ees haluttais. Oon huomannut myös tuttavista ja sukulaisista että heidän on vaikea hyväksyä että sitä lasta ei vain tule. Päätän kyselyni tähän ja menen itkemään. Se on kyllä kumma että täällä palstalla pitää aina alkaa tyrkyttää omia ideoitaan vaikka selvästi sanotaan että se ei ole nyt vaihtoehto.
[/quote]
Ollaampas sitä nyt niin marttyyriä kun ihmiset yrittää kysyä asioita...
[/quote]
Niin ja hän sanoi jo että se EI ole vaihtoehto. Ei tarvitse jankuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi AP, ymmärrän sua hyvin! Meillä ei mennyt ihan noin pitkään, mutta yrittäminen päättyi meilläkin tuloksettomana. Nyt asia ei enää paina eikä vaivaa ja elämä on hyvin antoisaa lapsettomanakin. Tämä ei todellakaan auta sua, mutta meillä kävi vakava sairaus antoi muuta ajateltavaa. Henkiin jäämisen rinnalla vanhemmuus ei ollut ollenkaan niin tärkeää.
Elämään sisältöä voi tuoda esim. vapaaehtoistyö ja tavoitteellinen liikuntaharrastus niin kuin täällä ehdotettiinkin. Itselleni riittävät tällä hetkellä mies ja läheiset sekä kivat harrastukset. Tietenkin tajuan että mun tilanne on ihan erilainen kuin sun.
Ei saanut ilmeisesti kysyä, mutta silti; miksi ette halua hoitoja, tai edes tutkimuksia? Kyseessä saattaa olla helpostikin hoidettavissa oleva asia, jos esim. kiertosi on epäsäännöllinen. Myös piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla syynä, se hoituu tyroksiinilla. Toisaalta jos esim. miehen spermassa on liian vähän normaaleja siittiöitä, niin yritätte todennäköisesti turhaan, mutta hoidot voisivat hyvinkin auttaa. Jos kaksi keskenmenoa takana, niin voit ainakin tulla raskaaksi, eli tilanne ei todennäköisesti ole toivoton. Terv. hoidoissa oleva, keskenmenon kokenut. Tiedän että on raskasta, mutta älä luovuta. Itse olen hakenut elämään muuta sisältöä töistä ja harrastuksista.
Mene hyvän lääkärin luo. Meillä oli takana 6 vuotta yrittämistä. Pari keskenmenoa. Söin 3:na kuukautena lääkkeitä (en muista enää nimeä). 3. kuukautena onnisti <3
Suosittelen! Toinen tuli täysin luomuna heti perään.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:43"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:42"] Miksi adoptio ei tule kysymykseen? :) [/quote] Anteeksi mutta en jaksa perustella sitä nyt. Toivon jotain vinkkejä lapsettomaan elämään ja sen hyväksymiseen. ap [/quote] Mutta elämän ei tarvitse olla lapsetonta kun on muitakin vaihtoehtoja kuin vain se itse synnytetty.
[/quote]
Huoh... oli virhe alkaa kysyä mitään. On meillä kummilapsia, joita voidaan hoitaa ja on koira jota lellitään. Mutta antaa olla, onhan tää asia suurimmalle osalle outo juttu, kun joillekin lapsia tulee vaikkei ees haluttais. Oon huomannut myös tuttavista ja sukulaisista että heidän on vaikea hyväksyä että sitä lasta ei vain tule. Päätän kyselyni tähän ja menen itkemään. Se on kyllä kumma että täällä palstalla pitää aina alkaa tyrkyttää omia ideoitaan vaikka selvästi sanotaan että se ei ole nyt vaihtoehto.
[/quote]
Neuvon että tästälähtien pyydät neuvoa esimerkiksi tuolta vauva.fi:n lapsettomuus osiosta, vaatii rekisteröitymisen mutta saat varmasti asiallisempia vastauksia. Kaksplussassa myös on oma osionsa lapsettomuudelle ja olisiko ollut vau.fi:ssäkin. Tällä aihe vapaa-palstalla et saa aiheesta kuin vittuilua ja täysin kuutamolla olevia kommentteja.
Meidän lapsettomien tilanne ei ole helppo, eikä tilannetta helpota se, että neuvoksi annetaan aina adoptiota. Joillekin adoptio voi sopia, mutta ei kaikille. Ja sehän otetaan sitten törkeänä loukkauksena, mikäli et innosta hihkuen kirmaa tekemään adoptiohakemusta.
Pakko muuten sanoa, että tämä oli aivan helvetin typerä kommentti: "Lopetatte "yrittämisen" Et enää laske ovulaatiopäiviä jne. Harrastatte seksiä silloin kun siltä tuntuu ja sehän voi olla että sattuukin tärppäämään jos lopettaa asiasta stressaamisen."
Eiköhän seitsemään vuoteen ole varmasti mahtunut jo stressittömiäkin hetkiä ja sitäpaitsi jos stressi takaisi noin pitkän ehkäisytehon, niin ei maailmaan syntyisi kuin muutamia lapsia. Että vähän jotain miettimistä noihin kommentteihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
An ole ap, mutta heillä voi olla joku sellainen ongelma, että eivät kelpaa adoptiovanhemmiksi, mutta ap ei halua kertoa sitä, ettei siitä tulisi haukkumisia.
Esimerkiksi tulot voivat olla liian pienet tms.
Aloitin opiskelun, hankin viherkasveja, joissa riittä tekemistä, osallistun kummilapsen elämään mahd paljon ja koira on tuloillaan... eikai tätä ikinä hyväksy, muttaoppii elämään.
T syövän seurauksena kohtu poistettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ei halunnut hoitoihin, ennen kuin yritystä oli takana 9 vuotta ja ruvettiin adoptiolasta puuhaamaan. Hoidoilla raskaus sai alkunsa puolessa vuodessa ja päätyi onnelliseen lopputulokseen kolmannella yrityskerralla. Miksi ihmeessä et halua hoitoja?
En ole ap, mutta en minäkään ymmärrä tätä vänkäämistä. Kaikki eivät halua hedelmöityshoitoja, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai ap ole missään sanonut, etteivät olisi hoitoja kokeilleet..minä ymmärsin niin ettei hän vaan halunnut nyt niitä alkaa avaamaan..
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 20:12"]En ole ap, mutta en minäkään ymmärrä tätä vänkäämistä. Kaikki eivät halua hedelmöityshoitoja, piste.
[/quote]
Ja tällekään ei viitsitä sitten perusteluja kertoa? Sitten marttyyrisoidaan kun ei ymmärretä. Ei varmaan kun ei viitsitä edes kertoa miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako kysyä onko keskenmenot olleet alussa vai missä vaiheessa? Jos lopussa niin onko syytä niihin tutkittu/selvillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:49"]Lopetatte "yrittämisen" Et enää laske ovulaatiopäiviä jne. Harrastatte seksiä silloin kun siltä tuntuu ja sehän voi olla että sattuukin tärppäämään jos lopettaa asiasta stressaamisen.
[/quote]
Eiköhän tuo olisi seitsemässä vuodessa jo tärpännyt.
Voimia aplle! Meillä takana kohta vuosi, ja tämäkin tuntuu jo pitkältä ajalta. Mulla on isoja kystia vähän väliä, jotka voi olla syynä epäonnistumiseen.. Meillä onneksi on lapsi jo mun entisestä suhteesta, ettei täysin lapsettomiksi jäätäisi, mutta en tiedä voinkp jatkaa miehen kanssa jos ei ikinä yhdessä lapsia voida saada - tiedän hänen kuitenkin haluavan biologisenkin lapsen, vaikka tämä omaa vertani oleva onkin kuin omansa. En tiedä. Toivottavasti pärjäätte, ja toivottavasti meilläkin tärppäisi joskus..
En myöskään ymmärrä, miksi ette halua hoitoja. Kaverini meni lopulta lääkäriin pitkän yrittämisen ja kahden keskenmenon jälkeen. Pienellä hormonitukihoidolla saatiin raskaus alkamaan ja kestämään täysiaikaisen lapsen syntymään saakka. Ilman olisi tuskin onnistunut.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:55"]
13 jatkaa vielä sen verran että ei se biologinen lapsi ole oikeasti mikään autuaaksi tekevä asia loppujen lopuksi.
[/quote]
Sanoo nainen, joka on tullut raskaaksi ja saanut biologisia lapsia tuosta vain ilman vuosien surua asiasta? Minä haluaisin biologisen oman lapsen, ihan minun oman, jolla on meidän sukunäkö, meidän verta. Adoptio ei tätä toivetta koskaan voi täyttää, eikä sijaislapsi. Luovutetuilla sukusoluillakin lapsi ei ole täysin "oma", ja jossain vaiheessa lapselle on minusta asiasta kerrottava jne. Tätä asiaa on varmasti vaikea ymmärtää, jos ei ole omalle kohdalle joutunut sitä miettimään. Eivätkä kaikki ole ehkä niin, en tiedä sopivaa adjektiivia, sellaisia ihmisiä joille adoptio sopii henkisellä puolellakin.
Ihan varmasti osaisin rakastaa adoptiolasta jne. kuten biologisesti omaa, mutta se vain tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että miksi juuri minä en saisi vauvaa, jossa on puolet minua ja puolet isää. En tiedä kuinka voisin tätä asiaa vielä selittää paremmin.
Aplle lämmin halaus. Uskon että voit löytää elämääsi paljon iloa monestakin asiasta. Lapsi voi yhtäkkiä ilmoittaa tulostaan tai sitten ei. Kuulostat siltä, että tarvitset lepotauon ja välimatkaa asiaan. Olisiko mahdollista irrottautua töistä/opiskelusta ja lähteä pitemmälle matkalle?
Sanoiko ap missään, etteivät ole olleet hoidoissa? Sanoi aloituksessa, että hoidoista en nyt halua puhua.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 19:55"]
13 jatkaa vielä sen verran että ei se biologinen lapsi ole oikeasti mikään autuaaksi tekevä asia loppujen lopuksi.
[/quote]
Sanoo nainen, joka on tullut raskaaksi ja saanut biologisia lapsia tuosta vain ilman vuosien surua asiasta?
[/quote]
Et viitsinyt lukea alkuperäistä kommenttia, jonka kirjoittaja nimenomaan kertoi olevansa lapseton.
No jos tuolta tuntuu kannattaa lopettaa yrittäminen. Harrastaa seksiä vain silloin kuin huvittaa ja lopettaa ovulaation tms. ajattelu. Jos on ylipainoa niin kannattaa hankkiutua siitä eroon, parantaa kummasti naisen hedelmällisyyttä ja myös pienentää keskenmenon riskiä. Ja tupakointi kannattaa lopettaa... Mietitte mitä muita kivoja asioita elämässä on, panostatte niihin. Kyllä elämästä pystyy ilman lapsiakin nauttimaan!