Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Tätä mentaliteettia olen ihmetellyt. Ollaan vaan pikkuhiljaa suostuttu kaikenlaisiin heikennyksiin.

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Tämän takia kannattaa olla työpuhelin erikseen ja pidät sen kiinni työajan ulkopuolella. Ei ole työntekijän ongelma, jos ei riitä työntekijöitä. 

Koska ihmiset ei halua maksaa tuotteista ja palveluista enempää.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ei halua maksaa tuotteista ja palveluista enempää.

Ei pystytä, kun ei ole ostovoimaa. Asumiseen ja elämiseen menee suurin osa rahoista.

Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.

Koska yritykset hakevat suurempia voittoja pienemmillä kustannuksilla. Mitä pienemmäksi työvoimakustannukset saadaan sen parempi. Eli yksi ihminen joutuu tekemään useamman ihmisen työt.

Työ on muuttunut lihashommista tietotyöksi, eikä ihmislajin aivot ole pysyneet kehityksen vauhdissa.

Ruumiillinen uupumus on hyvä asia, mutta aivojen ei. Liikaa dataa käsiteltävänä, joten uni ei enää palauta.

Syy on eräänlainen paradoksi.

Nimittäin se, että työtä säästävät koneet tekevät yhä suuremman osan töistä.

Työnantajat eivät ole suinkaan antaneet ihmisten tehdä työtä rennommin ja vähemmän vaan potkaisevat pellolle ne joita ei enää tarvita.

Jäljelle jääneet taas on laitettu kilpailemaan kuka tekee eniten työtä vai potkaistaanko pellolle.

Tämä on kokoomuslaisen tuottavuuden kasvattamiseen tähtäävän politiikan seurausta.

Tieto maailmassa on lisääntynyt ja työt ovat isompia ja vaativampia kokonaisuuksia.

Kaikkien kyvyt eivät riitä näiden hanskaamiseen, suurimmalle osasta ihmisiä sopii parhaiten ojan kaivuu ja lehmien lypsäminen, kaikki muu on haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ei halua maksaa tuotteista ja palveluista enempää.

Ei pystytä, kun ei ole ostovoimaa. Asumiseen ja elämiseen menee suurin osa rahoista.

Ja ostovoiman vähyys johtuu siitä, että työnantajat halpuuttavat työn hintaa.

Suomessa on sankari kun painaa peräsuoli pitkällä duunia. Oikein vielä kehutaan ylipitkiä työpäiviä. Onneksi on niitäkin, jotka myöntävät, että saman työn voisi tehdä vähemmällä tuntimäärällä , jos turhat jaarittelut ja kokoustamiset vähintäänkin puolitettaisiin. Jos asiat on kerrottu varttitunnissa, miksi pitää istua tunti kokouksessa kuuntelemassa pikkupomoa, joka rakastaa omaa ääntänsä.

Jatkuva muutos. Yrityksiä yhdistellään ja pilkotaan vuoron perään jatkuvalla syötöllä.jokainen muutos aiheuttaa mielettömästi töitä, kun kaikki menee aina uusiksi.

Työssäkävijät on yleisesti tyytymättömiä työn ja vapaa-ajan epäsuhtaan, kun työt on niin vaativia ja kuluttavia nykyään ettei muuta sitten jaksa eikä kerkeä tekemään, ja sitten vielä eräässä asiaohjelmassa tästä puhuttaessa ”asiantuntija” lausui suunnilleen niin että tällaisten tuntemuksien ja palautumisongelmien kanssa kamppailevia auttaa kun hyväksyy että parasta laatuaikaa on kun ”menee vaan suosiolla nukkumaan”?!?! Eli suora kehoitus luopua siitä huonosti sujuvastakin vähäisestä omasta elämästä ja uhrata loputkin työelämän alttarille. Jessus!

Samaa olen pohtinut. Ei ole helppoa yhdistää pieniä lapsia ja työelämää, kun se tuntuu olevan joko kaikki tai ei mitään. Eli joko olet kotona lasten kanssa tai sitten työelämässä tehden helvetisti ilmaisia ylitöitä. Meillä on siis tuntipankkisysteemi, mutta eipä niitä ylitöitä oikein vapaana ehdi pitää, kun tavalliset vuosilomatkin on haastava saada pidettyä. Ja palkka tästä kaikesta on 2050 euroa kuukaudessa bruttona. Vituttaa.

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.

Missä tuollaisia työpaikkoja on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Tämän takia kannattaa olla työpuhelin erikseen ja pidät sen kiinni työajan ulkopuolella. Ei ole työntekijän ongelma, jos ei riitä työntekijöitä. 

Ei auta. Kun jätän työpuhelimen työpaikalle loman ajaksi, seuraavaksi soitellaan henkilökohtaiseen puhelimeen.

En tiedä, mutta jossain vuoden 2017 jälkeen tuntui menevän joku uusi vaihe silmään ja työelämä muuttui henkisesti todella rasittavaksi. Ihme rimpuilua ja hajoilua joka puolella, työntekijät ja työtehtävät vaihtuu koko ajan... itsekin haluaisin vaihtaa alaa mutta samat ongelmat taitaa olla muuallakin.

Välillä mietin että johtuuko se siitä että ne, jotka ovat nyt organisaatioiden isoja pomoja ovat niitä jotka olivat suorittavassa työssä viimeksi vuosikymmeniä sitten ja luulevat että kentällä on edelleen runsaasti löysää josta ottaa pois?

Tai sitten suomessa larpataan samaa elintasoa kuin muissakin pohjoismaissa vaikka oikeasti meillä ei ole varaa siihen. Vuoden 2008 lama teki yllättävän pahaa jälkeä.