Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
1. Varhaiskasvattajat-> wööö, hätähuuto, on kovin rankkaa!
2. Opettajat-> wööö, hätähuuto, on kovin rankkaa!
3. Papit-> wööö, hätähuuto, on kovin rankkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsymys! Perse sentään! Huomenna töihin! Väsymys jo valmiiksi.
Samat fiiliksetAlkaa jo su aamupäivästä ahdistaa kun miettii maanantaita. Sinne ne kotona vauvan kanssa olevat työntää taas virikelapsensa yhdeksäksi tunniksi😵💫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsymys! Perse sentään! Huomenna töihin! Väsymys jo valmiiksi.
Samat fiiliksetAlkaa jo su aamupäivästä ahdistaa kun miettii maanantaita. Sinne ne kotona vauvan kanssa olevat työntää taas virikelapsensa yhdeksäksi tunniksi😵💫
Miettinyt monesti että miksi ihmeessä tekevät lapsia jos niiden kanssa ei olla,ei huvita,ei haluta? Vika ei jatkuvasti voi olla "yhteiskunta painostaa tekemään" ihmisellä luulis olevan aivot jotta vois itse ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tänään sijainen oli ulkona klo 15:30 pienten kanssa.
Kun äiti tuli hakemaan lastaan, sijainen ei osanut puhua suomea äidille.
Äiti katsoi ihmeissään Seuren sijaista.
Sijainen ei osanut vastata mitään. "
---
"Ei tarvitse kirjoittaa listaa. Nimilista on valmiina.
Ne kopioidaan vanhoista listoista, niitä ei kukaan kirjoita.
Merkitset sitten siihen jo valmiina olevaan listaan, onko lapsi nukkunut vai ei.
En ole nähnyt yhtäkään paikkaa, jossa ei ole tällaista listaa ja kyseisen x-merkin kirjoittaminen ei vie kovin paljoa aikaa."
--
Kun ei pahimmissa tapauksissa edes tunneta lapsia, saati tiedetä lasten nimiä, ellei kukaan ole laittanut maalarinteipillä selkään. Niin mitä väliä listoilla kun ei edes tiedetä kenen nimen kohtaan se X-merkki merkitään ja miksi.
Onks Lilli viel tääl?? Onks täält joku Lilli jo haettu? Kuka tietää? Merkkaanko mä sen Lillin haetuksi häh?
(saattaa kaikua pk:n pihjalla sijaisen tutkiessa kännykän lapsilistaa, tai sitten joo sijainen joka vasta opettelee suomenkieltä on laitettu surutta kasvatusvastuulliseksi)
Se lapsilista on siis paperilla, ei kännykässä. Ja sijainen ei ole tehtäviensä tasalla jos hän ei itse pidä huolta siitä että lapset ilmoittautuvat hänelle hakijan kanssa ollessaan lähdössä kotiin. Siitä pitää aina muistuttaa lapsia kun lähdetään ulos. Ja kielitaidottomat ovat yleensä avustajia, jolloin he eivät ole kasvatusvastuussa. Se o n sit laiminlyönti jos heidät on vastuullisiksi merkitty. "
Ja paskat ne on mitään avustajia tai laiminlyöntiä, ihan yleinen käytäntö nykyään että sijaiset tekee samaa kuin hoitajat, eli hoitajan hommia. ja saa siitä palkan kuten hoitajat.
Perehdytys ja sen järjestäminen hoitajasijaisille , sekä heidän valinta ja palkkaaminen, niin, kerrohan tiedätkös kenen vastuulla se muuten on ?
En tiedä. Ei mua kiinnosta. Hoidan oman hommani ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Missä välissä? Hehän ovat 8h päivässä yksin 21 lapsen kanssa, mikäli tätä ketjua on uskominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Missä välissä? Hehän ovat 8h päivässä yksin 21 lapsen kanssa, mikäli tätä ketjua on uskominen.
Ne suunnitelmat tehdään ns lennossa, napataan siitä näkymättömästä kokemusrepusta joka ehkä on jo selässä, mietitään hieman viikottaisessa tiimissä, mietitään kotona (yleisin tapa).
Meidän talossa myös vakahoitajilla olisi suunnitteluaikaa, mutta käytännössä se ei kyllä pahemmin toteudu.
Näin meillä.
Vakassa ei tarvita lastenhoitajia, jotka vain marisevat siitä, etteivät saa tehdä samaa työtä kuin vakaopet ja vakasosionomit. Tällaiset vinkuiitahoitajat pois ja tilalle pk:iin päiväkotiapulaiset.
Opet ja sosionomit saisivat hoitaa työnsä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Missä välissä? Hehän ovat 8h päivässä yksin 21 lapsen kanssa, mikäli tätä ketjua on uskominen.
Ja en ymmärrä ivallisuuttasi, se todellakin on niin, että vakahoitajat on ryhmässä hyvin intensiivisesti kaikki työpäivänsä, ei ole tietokoneaikaa, sak-aikaa, suunnitteluaikaa, koru ym kokouksia, teams-palavereja, paperihommia toimiston rauhassa, kummoisia puheluita joissa jonotella ja viipyillä ym.ym.ym
Onnea vain v.2030 -> ja jo vuosiin ennen sitä, ei tule alalla enää riittämään hoitajiakaan, kun eivät yksinkertaisesti enää jaksa moista orjahommaa jossa on täydet työpäivät KOKO ajan kiinni lapsilaumassa järkyttävän melun keskellä sammuttelemassa alkavia tulipaloja ja roihuja ja setvimässä/rauhoittelemassa esim.erityisen tuen riehuvaa ainesta.
Ihminen ei ole kone.
Oksettaa katsoa kuinka omallakin työpaikalla tietyt vakaopettajat oikein pakenevat koneelle, itsekin olen viikottain, oikeastaan päivittäin, yksin 15-21 lapsen kanssa, kun työkaveri joka vielä paikalla on koneella, kun on "pakko" tehdä jotakin.
Ihmeen usein niitä "pakkoja" esiintyy.
Ja sitten vältellään myös lasten välisiä konflikteja, kyllähän se vakahoitaja tilanteen hoitaa.
Hoitaa joo, mutta miten jaksaminen...
Heippa vaka-ala, ei tue ikävä!
Meillä ainakin on kaksi vanhaa vakahoitajaa, joiden työ on paljon helpompaa kuin ryhmän vakasosionomin. Tämä siksi, kun esimies suosii hoitajia.
Hoitajille annettu toimistoaikaa runsaasti, mutta toimistotyötä on hyvin vähän. Kyseessä pieni kyläpahanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Missä välissä? Hehän ovat 8h päivässä yksin 21 lapsen kanssa, mikäli tätä ketjua on uskominen.
Ja en ymmärrä ivallisuuttasi, se todellakin on niin, että vakahoitajat on ryhmässä hyvin intensiivisesti kaikki työpäivänsä, ei ole tietokoneaikaa, sak-aikaa, suunnitteluaikaa, koru ym kokouksia, teams-palavereja, paperihommia toimiston rauhassa, kummoisia puheluita joissa jonotella ja viipyillä ym.ym.ym
Onnea vain v.2030 -> ja jo vuosiin ennen sitä, ei tule alalla enää riittämään hoitajiakaan, kun eivät yksinkertaisesti enää jaksa moista orjahommaa jossa on täydet työpäivät KOKO ajan kiinni lapsilaumassa järkyttävän melun keskellä sammuttelemassa alkavia tulipaloja ja roihuja ja setvimässä/rauhoittelemassa esim.erityisen tuen riehuvaa ainesta.
Ihminen ei ole kone.Oksettaa katsoa kuinka omallakin työpaikalla tietyt vakaopettajat oikein pakenevat koneelle, itsekin olen viikottain, oikeastaan päivittäin, yksin 15-21 lapsen kanssa, kun työkaveri joka vielä paikalla on koneella, kun on "pakko" tehdä jotakin.
Ihmeen usein niitä "pakkoja" esiintyy.
Ja sitten vältellään myös lasten välisiä konflikteja, kyllähän se vakahoitaja tilanteen hoitaa.
Hoitaa joo, mutta miten jaksaminen...Heippa vaka-ala, ei tue ikävä!
Etkö siis pidä palavereja tai tietokoneella tehtäviä töitä työntekona? Koskeeko tämä vain vakaopeja, vai ajatteletko samoin toimistoissa työskentelevistä toimihenkilöistä, että heidän työnsä on vain laiskottelua ja oikeiden töiden pakoilua?
Etkö siis pidä palavereja tai tietokoneella tehtäviä töitä työntekona? Koskeeko tämä vain vakaopeja, vai ajatteletko samoin toimistoissa työskentelevistä toimihenkilöistä, että heidän työnsä on vain laiskottelua ja oikeiden töiden pakoilua?[/quote]
Tarkoitettiinkohan tuossa sitä, että ope istuu ryhmässä ollessaan koneella, ja ei näe eikä kuule lapsia ympärillään, joten hoitaja hoitaa tilanteet ja lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kiva mennä taas huomenna töihin. Hyviä leikkejä tiedossa 😊
Leikkiminen, liikkuminen, laulaminen, retkeily. Mikä näistä on se raskas osio?
Sitten ymmärrän, jos ohjelmassanne on pureminen, lyöminen, huutaminen, kiusaaminen, päteminen, riitely, valittaminen, uupuminen ja saikuttelu.
Tehkää työnne hyvin, yhteistyössä työkaverien ja huoltajien kanssa, niin pääsette nauttimaan työnne hedelmistä.
Näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Missä välissä? Hehän ovat 8h päivässä yksin 21 lapsen kanssa, mikäli tätä ketjua on uskominen.
Ja en ymmärrä ivallisuuttasi, se todellakin on niin, että vakahoitajat on ryhmässä hyvin intensiivisesti kaikki työpäivänsä, ei ole tietokoneaikaa, sak-aikaa, suunnitteluaikaa, koru ym kokouksia, teams-palavereja, paperihommia toimiston rauhassa, kummoisia puheluita joissa jonotella ja viipyillä ym.ym.ym
Onnea vain v.2030 -> ja jo vuosiin ennen sitä, ei tule alalla enää riittämään hoitajiakaan, kun eivät yksinkertaisesti enää jaksa moista orjahommaa jossa on täydet työpäivät KOKO ajan kiinni lapsilaumassa järkyttävän melun keskellä sammuttelemassa alkavia tulipaloja ja roihuja ja setvimässä/rauhoittelemassa esim.erityisen tuen riehuvaa ainesta.
Ihminen ei ole kone.Oksettaa katsoa kuinka omallakin työpaikalla tietyt vakaopettajat oikein pakenevat koneelle, itsekin olen viikottain, oikeastaan päivittäin, yksin 15-21 lapsen kanssa, kun työkaveri joka vielä paikalla on koneella, kun on "pakko" tehdä jotakin.
Ihmeen usein niitä "pakkoja" esiintyy.
Ja sitten vältellään myös lasten välisiä konflikteja, kyllähän se vakahoitaja tilanteen hoitaa.
Hoitaa joo, mutta miten jaksaminen...Heippa vaka-ala, ei tue ikävä!
Etkö siis pidä palavereja tai tietokoneella tehtäviä töitä työntekona? Koskeeko tämä vain vakaopeja, vai ajatteletko samoin toimistoissa työskentelevistä toimihenkilöistä, että heidän työnsä on vain laiskottelua ja oikeiden töiden pakoilua?
Toki pidän, mutta a. Ei niitä voi riittää jokaiselle arkipäivälle siinä määrin kuin mitä siellä istutaan, b. Miksi ne osuvat lähes aina niin mehukkaisiin kohtiin ja tilanteisiin, vastuunpakoilua mielestäni ja c. Työkaveria ei ylipäätään jätetä klaaraamaan tilanteita itsekseen, jos lapsia on paikalla 2-3 kasvattajan verran, mutta tottakai se onnistuu, kun kerta "iso kirja" sanoo, että "riittää kun kasvattajia on paikalla, jossakin päin taloa".
Ja lopuksi d. On taivahan tosi, että niitä "konehommia" myös keksitään ja pitkitetään, koska se käytännön työ, se perustehtävä johon jokainen alalle opiskellut on opiskellut, on niin perkeleen raskasta nykyisin, ja on ollut jo vuosia.
Kyllä minustakin olisi huojentavaa kipaista vaikka sinne koneelle, hiljaisuuteen ja rauhaan, 1-2h ajaksi päivittäin, auttaisi kummasti jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset johtavat Suomen hallitusta, mutta eivät arvosta naisvaltaisten alojen työtä, kuten lasten- ja vanhustenhoitoa. Se sitten siitä, että Naiset päättäjinä laittaisivat asiat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Etkö siis pidä palavereja tai tietokoneella tehtäviä töitä työntekona? Koskeeko tämä vain vakaopeja, vai ajatteletko samoin toimistoissa työskentelevistä toimihenkilöistä, että heidän työnsä on vain laiskottelua ja oikeiden töiden pakoilua?
Tarkoitettiinkohan tuossa sitä, että ope istuu ryhmässä ollessaan koneella, ja ei näe eikä kuule lapsia ympärillään, joten hoitaja hoitaa tilanteet ja lapset?
Sen opettajan toimenkuvaan ja velvollisuuksiin kuuluu ne paperityöt. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Missä välissä? Hehän ovat 8h päivässä yksin 21 lapsen kanssa, mikäli tätä ketjua on uskominen.
Ja en ymmärrä ivallisuuttasi, se todellakin on niin, että vakahoitajat on ryhmässä hyvin intensiivisesti kaikki työpäivänsä, ei ole tietokoneaikaa, sak-aikaa, suunnitteluaikaa, koru ym kokouksia, teams-palavereja, paperihommia toimiston rauhassa, kummoisia puheluita joissa jonotella ja viipyillä ym.ym.ym
Onnea vain v.2030 -> ja jo vuosiin ennen sitä, ei tule alalla enää riittämään hoitajiakaan, kun eivät yksinkertaisesti enää jaksa moista orjahommaa jossa on täydet työpäivät KOKO ajan kiinni lapsilaumassa järkyttävän melun keskellä sammuttelemassa alkavia tulipaloja ja roihuja ja setvimässä/rauhoittelemassa esim.erityisen tuen riehuvaa ainesta.
Ihminen ei ole kone.Oksettaa katsoa kuinka omallakin työpaikalla tietyt vakaopettajat oikein pakenevat koneelle, itsekin olen viikottain, oikeastaan päivittäin, yksin 15-21 lapsen kanssa, kun työkaveri joka vielä paikalla on koneella, kun on "pakko" tehdä jotakin.
Ihmeen usein niitä "pakkoja" esiintyy.
Ja sitten vältellään myös lasten välisiä konflikteja, kyllähän se vakahoitaja tilanteen hoitaa.
Hoitaa joo, mutta miten jaksaminen...Heippa vaka-ala, ei tue ikävä!
Etkö siis pidä palavereja tai tietokoneella tehtäviä töitä työntekona? Koskeeko tämä vain vakaopeja, vai ajatteletko samoin toimistoissa työskentelevistä toimihenkilöistä, että heidän työnsä on vain laiskottelua ja oikeiden töiden pakoilua?
Toki pidän, mutta a. Ei niitä voi riittää jokaiselle arkipäivälle siinä määrin kuin mitä siellä istutaan, b. Miksi ne osuvat lähes aina niin mehukkaisiin kohtiin ja tilanteisiin, vastuunpakoilua mielestäni ja c. Työkaveria ei ylipäätään jätetä klaaraamaan tilanteita itsekseen, jos lapsia on paikalla 2-3 kasvattajan verran, mutta tottakai se onnistuu, kun kerta "iso kirja" sanoo, että "riittää kun kasvattajia on paikalla, jossakin päin taloa".
Ja lopuksi d. On taivahan tosi, että niitä "konehommia" myös keksitään ja pitkitetään, koska se käytännön työ, se perustehtävä johon jokainen alalle opiskellut on opiskellut, on niin perkeleen raskasta nykyisin, ja on ollut jo vuosia.
Kyllä minustakin olisi huojentavaa kipaista vaikka sinne koneelle, hiljaisuuteen ja rauhaan, 1-2h ajaksi päivittäin, auttaisi kummasti jaksamaan.
Niin ne teams -kokoukset ja muut pidetään toki silloin kun ne on sovittu pidettäviksi. Luuletteko, että opettaja siellä toisessa päässä vaikka laittaa sosiaalityöntekijän odottamaan, että ei kun kokeillaankin tunnin päästä, kun on tossa ryhmässä vähän hälyä?
Kutsumustyössä kirjoitti:
Onpas kiva mennä taas huomenna töihin. Hyviä leikkejä tiedossa 😊
Leikkiminen, liikkuminen, laulaminen, retkeily. Mikä näistä on se raskas osio?
Sitten ymmärrän, jos ohjelmassanne on pureminen, lyöminen, huutaminen, kiusaaminen, päteminen, riitely, valittaminen, uupuminen ja saikuttelu.
Tehkää työnne hyvin, yhteistyössä työkaverien ja huoltajien kanssa, niin pääsette nauttimaan työnne hedelmistä.
Näin se menee.
Ällöttävän tekopirteetä pas kaa, voi kun meniskin noin😟
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Missä välissä? Hehän ovat 8h päivässä yksin 21 lapsen kanssa, mikäli tätä ketjua on uskominen.
Ja en ymmärrä ivallisuuttasi, se todellakin on niin, että vakahoitajat on ryhmässä hyvin intensiivisesti kaikki työpäivänsä, ei ole tietokoneaikaa, sak-aikaa, suunnitteluaikaa, koru ym kokouksia, teams-palavereja, paperihommia toimiston rauhassa, kummoisia puheluita joissa jonotella ja viipyillä ym.ym.ym
Onnea vain v.2030 -> ja jo vuosiin ennen sitä, ei tule alalla enää riittämään hoitajiakaan, kun eivät yksinkertaisesti enää jaksa moista orjahommaa jossa on täydet työpäivät KOKO ajan kiinni lapsilaumassa järkyttävän melun keskellä sammuttelemassa alkavia tulipaloja ja roihuja ja setvimässä/rauhoittelemassa esim.erityisen tuen riehuvaa ainesta.
Ihminen ei ole kone.Oksettaa katsoa kuinka omallakin työpaikalla tietyt vakaopettajat oikein pakenevat koneelle, itsekin olen viikottain, oikeastaan päivittäin, yksin 15-21 lapsen kanssa, kun työkaveri joka vielä paikalla on koneella, kun on "pakko" tehdä jotakin.
Ihmeen usein niitä "pakkoja" esiintyy.
Ja sitten vältellään myös lasten välisiä konflikteja, kyllähän se vakahoitaja tilanteen hoitaa.
Hoitaa joo, mutta miten jaksaminen...Heippa vaka-ala, ei tue ikävä!
Etkö siis pidä palavereja tai tietokoneella tehtäviä töitä työntekona? Koskeeko tämä vain vakaopeja, vai ajatteletko samoin toimistoissa työskentelevistä toimihenkilöistä, että heidän työnsä on vain laiskottelua ja oikeiden töiden pakoilua?
Toki pidän, mutta a. Ei niitä voi riittää jokaiselle arkipäivälle siinä määrin kuin mitä siellä istutaan, b. Miksi ne osuvat lähes aina niin mehukkaisiin kohtiin ja tilanteisiin, vastuunpakoilua mielestäni ja c. Työkaveria ei ylipäätään jätetä klaaraamaan tilanteita itsekseen, jos lapsia on paikalla 2-3 kasvattajan verran, mutta tottakai se onnistuu, kun kerta "iso kirja" sanoo, että "riittää kun kasvattajia on paikalla, jossakin päin taloa".
Ja lopuksi d. On taivahan tosi, että niitä "konehommia" myös keksitään ja pitkitetään, koska se käytännön työ, se perustehtävä johon jokainen alalle opiskellut on opiskellut, on niin perkeleen raskasta nykyisin, ja on ollut jo vuosia.
Kyllä minustakin olisi huojentavaa kipaista vaikka sinne koneelle, hiljaisuuteen ja rauhaan, 1-2h ajaksi päivittäin, auttaisi kummasti jaksamaan.
Ainahan voit opiskella itsesi vakaopeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Missä välissä? Hehän ovat 8h päivässä yksin 21 lapsen kanssa, mikäli tätä ketjua on uskominen.
Ja en ymmärrä ivallisuuttasi, se todellakin on niin, että vakahoitajat on ryhmässä hyvin intensiivisesti kaikki työpäivänsä, ei ole tietokoneaikaa, sak-aikaa, suunnitteluaikaa, koru ym kokouksia, teams-palavereja, paperihommia toimiston rauhassa, kummoisia puheluita joissa jonotella ja viipyillä ym.ym.ym
Onnea vain v.2030 -> ja jo vuosiin ennen sitä, ei tule alalla enää riittämään hoitajiakaan, kun eivät yksinkertaisesti enää jaksa moista orjahommaa jossa on täydet työpäivät KOKO ajan kiinni lapsilaumassa järkyttävän melun keskellä sammuttelemassa alkavia tulipaloja ja roihuja ja setvimässä/rauhoittelemassa esim.erityisen tuen riehuvaa ainesta.
Ihminen ei ole kone.Oksettaa katsoa kuinka omallakin työpaikalla tietyt vakaopettajat oikein pakenevat koneelle, itsekin olen viikottain, oikeastaan päivittäin, yksin 15-21 lapsen kanssa, kun työkaveri joka vielä paikalla on koneella, kun on "pakko" tehdä jotakin.
Ihmeen usein niitä "pakkoja" esiintyy.
Ja sitten vältellään myös lasten välisiä konflikteja, kyllähän se vakahoitaja tilanteen hoitaa.
Hoitaa joo, mutta miten jaksaminen...Heippa vaka-ala, ei tue ikävä!
Etkö siis pidä palavereja tai tietokoneella tehtäviä töitä työntekona? Koskeeko tämä vain vakaopeja, vai ajatteletko samoin toimistoissa työskentelevistä toimihenkilöistä, että heidän työnsä on vain laiskottelua ja oikeiden töiden pakoilua?
Toki pidän, mutta a. Ei niitä voi riittää jokaiselle arkipäivälle siinä määrin kuin mitä siellä istutaan, b. Miksi ne osuvat lähes aina niin mehukkaisiin kohtiin ja tilanteisiin, vastuunpakoilua mielestäni ja c. Työkaveria ei ylipäätään jätetä klaaraamaan tilanteita itsekseen, jos lapsia on paikalla 2-3 kasvattajan verran, mutta tottakai se onnistuu, kun kerta "iso kirja" sanoo, että "riittää kun kasvattajia on paikalla, jossakin päin taloa".
Ja lopuksi d. On taivahan tosi, että niitä "konehommia" myös keksitään ja pitkitetään, koska se käytännön työ, se perustehtävä johon jokainen alalle opiskellut on opiskellut, on niin perkeleen raskasta nykyisin, ja on ollut jo vuosia.
Kyllä minustakin olisi huojentavaa kipaista vaikka sinne koneelle, hiljaisuuteen ja rauhaan, 1-2h ajaksi päivittäin, auttaisi kummasti jaksamaan.Niin ne teams -kokoukset ja muut pidetään toki silloin kun ne on sovittu pidettäviksi. Luuletteko, että opettaja siellä toisessa päässä vaikka laittaa sosiaalityöntekijän odottamaan, että ei kun kokeillaankin tunnin päästä, kun on tossa ryhmässä vähän hälyä?
No voisko mitenkään lisätä työntekijöiden määrää ryhmissä, 1 lastenhoitaja/ ryhmä.
Ei siellä mitään kahta maisteria tarvita tulevaisuudessakaan vaan päälukuun lisä 1 hoitaja. Myös apulaiset takaisin!
Väsymys! Perse sentään! Huomenna töihin! Väsymys jo valmiiksi.