Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Aika monessa ryhmässä lastenhoitajat suunnittelevat toimintaa jumppa/askartelu/muu, vetävät musapedaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en lastenhoitajana ja toiselle alalle korkeasti koulutettuna (olen alanvaihtaja) ymmärrä tätä ainakin omassa ryhmässäni näkyvää lastenhoitajien "aivottomaksi" tekemistä. Pitkää keskustelua lukiessani huomasin, etten ole ainoa, jolle tämä on harmillista.
Opettaja on suunnitellut jo nyt koko kauden valmiiksi, ihan kaikkea toimintaa myöten, yksityiskohtaisesti. Tilaa hoitajien ideoille ja spontaanille toiminnalle ei ole jätetty. Käsittääkseni spontaanille toiminnalle pitäisi olla tilaa ja mahdollisuus uuden Vasunkin mukaan. Nimenomaan lapsilähtöiselle toiminnalle. Miten toiminta voi olla lapsilähtöistä, jos opettaja suunnittelee kaiken jo tammikuun alussa valmiiksi koko keväälle oman mielensä mukaan??
Esihenkilölle puhuminen ei tuota tulosta, tässäkään asiassa. Hän on aina näissä tilanteissa opettajan puolella ja "luottaa opettajaan".
Lähden heti, kun saan jotain parempaa tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Jo ensimmäiset rivit kommentissasi kertoo sinusta kaiken.
Ja kuinka kätevää, että "unohdit" mainita tekstissäsi sen kuinka vakahoitajan työnkuvaan kuuluu myös se toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi, ei se niin mene, että olisivat tosiaan mainittuja aivottomia apinoita jotka vain nyökkäilevät ja hyväksyvät kaiken yhtään mitään omaa ideaa, ajatusta, mielipidettä sanomatta, koska oi ja oih onhan se nyt sentään vakaopettaja tai sosionomi siinä "vastassa" ja äänessä.Mene muualle lyttäämään ja våhättelemään, vaikkapa sitten niitä oman alasi edustajia joiden ylimmäinen edustaja sinä luonnollisestikin ja taatusti olet.
https://www.superliitto.fi/viestinta/vaikuttaminen/super-varhaiskasvatu…
En unohtanut mainita aiemmassa kommentissa, että toiminnan suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen osallistuu koko kasvatus vastuullinen hoito-, kasvatus--ja opetus tiimi, johtaja mukaan lukien ja tarvittaessa erityisopettaja tai muut erityisosaamisen ammattilaiset - sekä tietenkin lapset itse ja heidän huoltajansa!!! Koko varhaiskasvatuksen idea on osallisuus ja inkluusio. Se tarkoittaa, että kaikki toimintaan jotenkin liittyvät ovat osallisia suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Myös sopimuskumppanit kuten ruoka- ja siivouspalvelut, tilavuokraus, kunnan kulttuuri--ja pelastustoimi, terveys- ja sosiaalihuolto jne.
Edellisessä kommentissani tätä ei ollut erikseen mainittu, koska kyse on yleisesti tiedostetusta faktasta, koko varhaiskasvatus toiminnan arvoperustasta. Eli toimivasta ja todennettavissa olevasta yhteistyöstä lasten parhaaksi.
Toimiiko tämä yhteistyö hyvin nykyään? Toiminnan arviointi ja kehittäminen on kaikkien edellä mainittujen tahojen vastuulla. Päävastuun yhteisestä arvioinnista ja kehittämisestä tiimi tasolla kantaa opettaja, yksikkötasolla johtaja. Mutta, itsestään selvää on, että myös hoitajat ovat vastuussa siitä, että toteutuvaa toimintaa arvioidaan rehellisesti ja kehitetään, eli puututaan epäkohtiin omien valtuuksien puitteissa.
Tämä koskee myös vastuuta viestinnästä. Viestintä on osa toimintaa, jolla rakennetaan käsitystä toiminnasta ja kuvataan, millainen toimintaympäristö on ja mitkä ovat sen tavoitteet.
(millainen ympäristön pitäisi olla, on kerrottu niissä asiakirjoissa)
MUTTA oli kuitenkin erikseen mainittu kuinka se kuuluu nimenomaan vakaopettajan tai sosionomin työnkuvaan!?
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Jo ensimmäiset rivit kommentissasi kertoo sinusta kaiken.
Ja kuinka kätevää, että "unohdit" mainita tekstissäsi sen kuinka vakahoitajan työnkuvaan kuuluu myös se toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi, ei se niin mene, että olisivat tosiaan mainittuja aivottomia apinoita jotka vain nyökkäilevät ja hyväksyvät kaiken yhtään mitään omaa ideaa, ajatusta, mielipidettä sanomatta, koska oi ja oih onhan se nyt sentään vakaopettaja tai sosionomi siinä "vastassa" ja äänessä.Mene muualle lyttäämään ja våhättelemään, vaikkapa sitten niitä oman alasi edustajia joiden ylimmäinen edustaja sinä luonnollisestikin ja taatusti olet.
https://www.superliitto.fi/viestinta/vaikuttaminen/super-varhaiskasvatu…
No kyllä tuo vastaus lainaukseen vielä kolmannenkin lukukerran jälkeen kuulostaa vihaiselta. Sitähän lainauksen ensimmäisessä virkkeessä kysyttiin, että mistä tämä viha kumpuaa?
Sen ymmärtää, että uupunut, stressaantunut ja ylityöllistetty ihminen, joka on vielä vastuuntuntoinen ja pienten lasten hengestä ja hyvinvoinnista vastuussa, muuttuu aggressiiviseksi (joko itseään tai ympäristöään kohtaan), kun on ajettu nurkkaan.
Sitä en käsitä, miksei voimaa, jaksamista ja vipuvoima haeta päästämällä irti siitä, mikä ei ole omaa. Antamalla opettajien ja sosionomien tehdä oma työnsä rauhassa, luottamalla siihen, että kyllä he sen osaavat tehdä (vaikkeivät teekään sitä samalla tavalla kuin hoitaja tekisi) ja keskittymällä itse vain ja ainoastaan omiin työtehtäviin, aikaa yhtäkkiä olisikin enemmän, rauhaa olla niille lapsille läsnä. Ryhmätilanteissa antaa opettajan olla vetovastuussa ja itse komppaa, auttaa ja tukee lapsia onnistumaan ja iloitsemaan siitä, mitä heille opetetaan. Kyydissä näkee usein paremmin kuin ollessaan itse aina ohjaksissa.
Jos jokainen tekisi vain oman osansa eli sen mihin tehtäviin on itse työsopimuksen solminut, iloiten siitä, mihin on kouluttautunut ja sen tiedon ja taidon tuomisesta kaikkien käyttöön, alkaisi homma mennä eteenpäin. Nyt siellä kaikki koittaa tehdä kaikkien kolmen ammattinimikkeen tehtävät ja puuttua toistensa tekemisiin. Sehän on vain yksi iso sotku, jossa palikkatorni ei ikinä tule valmiiksi tai edes saa perustuksia rakennettua, kun jo on joku sen tökkimässä tai potkimassa kumoon. Tai ei edes osallistu rakentamiseen suunnitelmia noudattaen, tekee omia tornejaan ihan muualle ja varastaa palikat vain itselleen.
Leikin ohjausta tarvitaan. Se on hommasta vastaavan tehtävä. Nykykäsityksen mukaan aikuinen leikkii mukana, eli johtaja mukaan selvittäämään rakennussuunnitelma ja pelisäännöt.
Me vanhemmatkin luotamme siihen, että niillä vakaopeilla ja vakasosionomeilla on homma hallussa ja asiat hoituvat. Sen vuoksi luotto suomalaiseen varhaiskasvatukseen on luja eikä siitä juurikaan edes valiteta.
Minä vanhempana luottaisin enemmän siihen että homma toimii vakalastenhoitajien työpanoksella,.meinaan vaan, että se vakaope/sosionomi on ryhmässä paikalla hyvänä päivänä ehkä muutaman tunnin siitä liki 8h päivästä, huonona ei edes sitä.
Kun on sitä sakkiaikaa käytettävä joka päivä, silloin se olisi 1h/pvässä pois ryhmästä+kaikki muu homma mikä pois käytännön työstä.
Ilman vakahoitajia varhaiskasvatuksen työpäivät eivät onnistuisi, siittä vaan vakaopettajat tappelemaan omasta "ryhmästä pois oloajasta".
Ja kohta koittaakin v.2030 jolloin vakahoitajia ei enää pahemmin olekaan, ei ainakaan joka ryhmään sitä yhtäkään, kuka siihen orjan, sihteerin ja joka paikan höylä hommaan suostuisikaan, alalta pako on suurta ja pahenee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minä en lastenhoitajana ja toiselle alalle korkeasti koulutettuna (olen alanvaihtaja) ymmärrä tätä ainakin omassa ryhmässäni näkyvää lastenhoitajien "aivottomaksi" tekemistä. Pitkää keskustelua lukiessani huomasin, etten ole ainoa, jolle tämä on harmillista.
Opettaja on suunnitellut jo nyt koko kauden valmiiksi, ihan kaikkea toimintaa myöten, yksityiskohtaisesti. Tilaa hoitajien ideoille ja spontaanille toiminnalle ei ole jätetty. Käsittääkseni spontaanille toiminnalle pitäisi olla tilaa ja mahdollisuus uuden Vasunkin mukaan. Nimenomaan lapsilähtöiselle toiminnalle. Miten toiminta voi olla lapsilähtöistä, jos opettaja suunnittelee kaiken jo tammikuun alussa valmiiksi koko keväälle oman mielensä mukaan??
Esihenkilölle puhuminen ei tuota tulosta, tässäkään asiassa. Hän on aina näissä tilanteissa opettajan puolella ja "luottaa opettajaan".
Lähden heti, kun saan jotain parempaa tilalle.
Älä lähde, vaadi perustelut. Olet toiselta alalta korkeakoulutettu, joten tiedät, kuinka kriittistä keskustelua käydään. Johtajan ja opettajan tulee esittää kattavat perustelut niiden ohjaavien asiakirjojen pohjalta, miksi toiminnassa ei näy moniammatillinen suunnittelu, vaikka laki ja asetukset sitä edellyttävät. On lasten etu, ettei toiminta ole vain yhden ihmisen näkemyksiin perustuvaa. On lasten oikeus saada kasvatusta, hoitoa ja opetusta, jonka ovat suunnitelleet ja toteuttavat tiimin kaikki ammattilaiset yhdessä.
Toimintavuoden väliarvioinnit (kuinka lasten Vasut ovat toteutuneet) ja niiden pohjalta kehitystyö ja tapojen muutokset ovat ajankohtaiset joulu-tammikuussa. Tiimin tulee ilmoittaa pedagogiikasta vastaavalle opettajalle, että haluavat omat ammattilaisnäkemyksensä kirjattaviksi vastuun. Opettaja ei voi sitä kieltää, vaan sosionomin ja lastenhoitajan ammatin kautta tuotu kommentti on lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan kirjattava.
Muutenhan opettaja arvioisi vain itse omaa tekemistään ja voisi kritiikittä kirjata mitä huvittaa. Suunnittelu ja toteutus pitää olla lapsen edun mukaista, ei kasvattajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Jo ensimmäiset rivit kommentissasi kertoo sinusta kaiken.
Ja kuinka kätevää, että "unohdit" mainita tekstissäsi sen kuinka vakahoitajan työnkuvaan kuuluu myös se toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi, ei se niin mene, että olisivat tosiaan mainittuja aivottomia apinoita jotka vain nyökkäilevät ja hyväksyvät kaiken yhtään mitään omaa ideaa, ajatusta, mielipidettä sanomatta, koska oi ja oih onhan se nyt sentään vakaopettaja tai sosionomi siinä "vastassa" ja äänessä.Mene muualle lyttäämään ja våhättelemään, vaikkapa sitten niitä oman alasi edustajia joiden ylimmäinen edustaja sinä luonnollisestikin ja taatusti olet.
https://www.superliitto.fi/viestinta/vaikuttaminen/super-varhaiskasvatu…
En unohtanut mainita aiemmassa kommentissa, että toiminnan suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen osallistuu koko kasvatus vastuullinen hoito-, kasvatus--ja opetus tiimi, johtaja mukaan lukien ja tarvittaessa erityisopettaja tai muut erityisosaamisen ammattilaiset - sekä tietenkin lapset itse ja heidän huoltajansa!!! Koko varhaiskasvatuksen idea on osallisuus ja inkluusio. Se tarkoittaa, että kaikki toimintaan jotenkin liittyvät ovat osallisia suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Myös sopimuskumppanit kuten ruoka- ja siivouspalvelut, tilavuokraus, kunnan kulttuuri--ja pelastustoimi, terveys- ja sosiaalihuolto jne.
Edellisessä kommentissani tätä ei ollut erikseen mainittu, koska kyse on yleisesti tiedostetusta faktasta, koko varhaiskasvatus toiminnan arvoperustasta. Eli toimivasta ja todennettavissa olevasta yhteistyöstä lasten parhaaksi.
Toimiiko tämä yhteistyö hyvin nykyään? Toiminnan arviointi ja kehittäminen on kaikkien edellä mainittujen tahojen vastuulla. Päävastuun yhteisestä arvioinnista ja kehittämisestä tiimi tasolla kantaa opettaja, yksikkötasolla johtaja. Mutta, itsestään selvää on, että myös hoitajat ovat vastuussa siitä, että toteutuvaa toimintaa arvioidaan rehellisesti ja kehitetään, eli puututaan epäkohtiin omien valtuuksien puitteissa.
Tämä koskee myös vastuuta viestinnästä. Viestintä on osa toimintaa, jolla rakennetaan käsitystä toiminnasta ja kuvataan, millainen toimintaympäristö on ja mitkä ovat sen tavoitteet.
(millainen ympäristön pitäisi olla, on kerrottu niissä asiakirjoissa)
MUTTA oli kuitenkin erikseen mainittu kuinka se kuuluu nimenomaan vakaopettajan tai sosionomin työnkuvaan!?
Niinpä.
Totta, olet tuossa oikeassa. Tekstistä saa loppuosassa kuvan, että pääsääntöisesti hoitajan tulisi mukautua toteuttamaan opettajan tekemä suunnitelma. Näinhän asia ei ole silloin, jos hoitajaa ym. yhteistyötahoja ei ole lainkaan kuultu tai heidän perustellut ehdotuksensa suunnitelman sisällöksi on ohitettu ilman hyväksyttävää syytä.
Opettajan tehtävä on vastata pedagogisten suunnitelmien toteutumisesta lain hengen ja kirjaimen sekä vasu määräysten mukaisesti. Opettaja vastaa suunnitelmista ja dokumentaatiosta omalla nimellään, myös juridisesti. Opettajaa ei voi pakottaa ottamaan vastuulleen toimintaa, jota hän ei voi hyväksyä. Jos opettajalla on esittää pätevät (normittavista asiakirjoista ja tieteellisestä tutkimuksesta johdettu) perustelut, miksi jotakin ehdotettua toimintaa tai tapaa ei suunnitelmaan ja toimintaan sisällytetä, on hänellä myös oikeus (ja velvollisuus) edellyttää tiimiä noudattamaan tätä ohjetta. Riitatilanteissa asian ratkaisee johtaja, joka vastaa koko yksikön pedagogiikasta ja toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lastenhoitajana ja toiselle alalle korkeasti koulutettuna (olen alanvaihtaja) ymmärrä tätä ainakin omassa ryhmässäni näkyvää lastenhoitajien "aivottomaksi" tekemistä. Pitkää keskustelua lukiessani huomasin, etten ole ainoa, jolle tämä on harmillista.
Opettaja on suunnitellut jo nyt koko kauden valmiiksi, ihan kaikkea toimintaa myöten, yksityiskohtaisesti. Tilaa hoitajien ideoille ja spontaanille toiminnalle ei ole jätetty. Käsittääkseni spontaanille toiminnalle pitäisi olla tilaa ja mahdollisuus uuden Vasunkin mukaan. Nimenomaan lapsilähtöiselle toiminnalle. Miten toiminta voi olla lapsilähtöistä, jos opettaja suunnittelee kaiken jo tammikuun alussa valmiiksi koko keväälle oman mielensä mukaan??
Esihenkilölle puhuminen ei tuota tulosta, tässäkään asiassa. Hän on aina näissä tilanteissa opettajan puolella ja "luottaa opettajaan".
Lähden heti, kun saan jotain parempaa tilalle.
Älä lähde, vaadi perustelut. Olet toiselta alalta korkeakoulutettu, joten tiedät, kuinka kriittistä keskustelua käydään. Johtajan ja opettajan tulee esittää kattavat perustelut niiden ohjaavien asiakirjojen pohjalta, miksi toiminnassa ei näy moniammatillinen suunnittelu, vaikka laki ja asetukset sitä edellyttävät. On lasten etu, ettei toiminta ole vain yhden ihmisen näkemyksiin perustuvaa. On lasten oikeus saada kasvatusta, hoitoa ja opetusta, jonka ovat suunnitelleet ja toteuttavat tiimin kaikki ammattilaiset yhdessä.
Toimintavuoden väliarvioinnit (kuinka lasten Vasut ovat toteutuneet) ja niiden pohjalta kehitystyö ja tapojen muutokset ovat ajankohtaiset joulu-tammikuussa. Tiimin tulee ilmoittaa pedagogiikasta vastaavalle opettajalle, että haluavat omat ammattilaisnäkemyksensä kirjattaviksi vastuun. Opettaja ei voi sitä kieltää, vaan sosionomin ja lastenhoitajan ammatin kautta tuotu kommentti on lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan kirjattava.
Muutenhan opettaja arvioisi vain itse omaa tekemistään ja voisi kritiikittä kirjata mitä huvittaa. Suunnittelu ja toteutus pitää olla lapsen edun mukaista, ei kasvattajan.
Anteeks nyt vaan, mutta vakahoitajat ei todellakaan ole korkeakoulutettuja. Sen huomaa tästä ketjustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lastenhoitajana ja toiselle alalle korkeasti koulutettuna (olen alanvaihtaja) ymmärrä tätä ainakin omassa ryhmässäni näkyvää lastenhoitajien "aivottomaksi" tekemistä. Pitkää keskustelua lukiessani huomasin, etten ole ainoa, jolle tämä on harmillista.
Opettaja on suunnitellut jo nyt koko kauden valmiiksi, ihan kaikkea toimintaa myöten, yksityiskohtaisesti. Tilaa hoitajien ideoille ja spontaanille toiminnalle ei ole jätetty. Käsittääkseni spontaanille toiminnalle pitäisi olla tilaa ja mahdollisuus uuden Vasunkin mukaan. Nimenomaan lapsilähtöiselle toiminnalle. Miten toiminta voi olla lapsilähtöistä, jos opettaja suunnittelee kaiken jo tammikuun alussa valmiiksi koko keväälle oman mielensä mukaan??
Esihenkilölle puhuminen ei tuota tulosta, tässäkään asiassa. Hän on aina näissä tilanteissa opettajan puolella ja "luottaa opettajaan".
Lähden heti, kun saan jotain parempaa tilalle.
Älä lähde, vaadi perustelut. Olet toiselta alalta korkeakoulutettu, joten tiedät, kuinka kriittistä keskustelua käydään. Johtajan ja opettajan tulee esittää kattavat perustelut niiden ohjaavien asiakirjojen pohjalta, miksi toiminnassa ei näy moniammatillinen suunnittelu, vaikka laki ja asetukset sitä edellyttävät. On lasten etu, ettei toiminta ole vain yhden ihmisen näkemyksiin perustuvaa. On lasten oikeus saada kasvatusta, hoitoa ja opetusta, jonka ovat suunnitelleet ja toteuttavat tiimin kaikki ammattilaiset yhdessä.
Toimintavuoden väliarvioinnit (kuinka lasten Vasut ovat toteutuneet) ja niiden pohjalta kehitystyö ja tapojen muutokset ovat ajankohtaiset joulu-tammikuussa. Tiimin tulee ilmoittaa pedagogiikasta vastaavalle opettajalle, että haluavat omat ammattilaisnäkemyksensä kirjattaviksi vastuun. Opettaja ei voi sitä kieltää, vaan sosionomin ja lastenhoitajan ammatin kautta tuotu kommentti on lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan kirjattava.
Muutenhan opettaja arvioisi vain itse omaa tekemistään ja voisi kritiikittä kirjata mitä huvittaa. Suunnittelu ja toteutus pitää olla lapsen edun mukaista, ei kasvattajan.
Anteeks nyt vaan, mutta vakahoitajat ei todellakaan ole korkeakoulutettuja. Sen huomaa tästä ketjustakin.
Vaka hoitaja voi olla vaikka tohtori viideltä muulta tieteenalalta. Akateeminen koulutus perustuu mm. tieteen tekemisen metodien tuntemukseen, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointiin ja kriittiseen argumentointiin. Jos henkilö akateemisen koulutuksen lisäksi on pätevöitynyt lastenhoitajaksi, eivät hänen akateemiset perustaitonsa siitä minnekään häviä. Lastenhoitajiksi tulee tulevaisuudessa(kin) kouluttautumaan paljon älä vaihtajia, joista monella on akateeminen koulutus ja ura toiselta tieteenalalta. Myös siivoojissa ja sijaisissa on jo nyt henkilöitä, joilla voi olla lähtömaassaan suoritettu akateeminen tutkinto. Eivät jostain syystä ole työllistyneet (vielä) Suomessa ko. alalleen, joten tekevät sijaisuuksia tai siivousta elannon vuoksi.
Ei pidä olla ennakkoluuloinen ja arvottaa ihmisiä kovin köykäisin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lastenhoitajana ja toiselle alalle korkeasti koulutettuna (olen alanvaihtaja) ymmärrä tätä ainakin omassa ryhmässäni näkyvää lastenhoitajien "aivottomaksi" tekemistä. Pitkää keskustelua lukiessani huomasin, etten ole ainoa, jolle tämä on harmillista.
Opettaja on suunnitellut jo nyt koko kauden valmiiksi, ihan kaikkea toimintaa myöten, yksityiskohtaisesti. Tilaa hoitajien ideoille ja spontaanille toiminnalle ei ole jätetty. Käsittääkseni spontaanille toiminnalle pitäisi olla tilaa ja mahdollisuus uuden Vasunkin mukaan. Nimenomaan lapsilähtöiselle toiminnalle. Miten toiminta voi olla lapsilähtöistä, jos opettaja suunnittelee kaiken jo tammikuun alussa valmiiksi koko keväälle oman mielensä mukaan??
Esihenkilölle puhuminen ei tuota tulosta, tässäkään asiassa. Hän on aina näissä tilanteissa opettajan puolella ja "luottaa opettajaan".
Lähden heti, kun saan jotain parempaa tilalle.
Älä lähde, vaadi perustelut. Olet toiselta alalta korkeakoulutettu, joten tiedät, kuinka kriittistä keskustelua käydään. Johtajan ja opettajan tulee esittää kattavat perustelut niiden ohjaavien asiakirjojen pohjalta, miksi toiminnassa ei näy moniammatillinen suunnittelu, vaikka laki ja asetukset sitä edellyttävät. On lasten etu, ettei toiminta ole vain yhden ihmisen näkemyksiin perustuvaa. On lasten oikeus saada kasvatusta, hoitoa ja opetusta, jonka ovat suunnitelleet ja toteuttavat tiimin kaikki ammattilaiset yhdessä.
Toimintavuoden väliarvioinnit (kuinka lasten Vasut ovat toteutuneet) ja niiden pohjalta kehitystyö ja tapojen muutokset ovat ajankohtaiset joulu-tammikuussa. Tiimin tulee ilmoittaa pedagogiikasta vastaavalle opettajalle, että haluavat omat ammattilaisnäkemyksensä kirjattaviksi vastuun. Opettaja ei voi sitä kieltää, vaan sosionomin ja lastenhoitajan ammatin kautta tuotu kommentti on lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan kirjattava.
Muutenhan opettaja arvioisi vain itse omaa tekemistään ja voisi kritiikittä kirjata mitä huvittaa. Suunnittelu ja toteutus pitää olla lapsen edun mukaista, ei kasvattajan.
Anteeks nyt vaan, mutta vakahoitajat ei todellakaan ole korkeakoulutettuja. Sen huomaa tästä ketjustakin.
Vaka hoitaja voi olla vaikka tohtori viideltä muulta tieteenalalta. Akateeminen koulutus perustuu mm. tieteen tekemisen metodien tuntemukseen, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointiin ja kriittiseen argumentointiin. Jos henkilö akateemisen koulutuksen lisäksi on pätevöitynyt lastenhoitajaksi, eivät hänen akateemiset perustaitonsa siitä minnekään häviä. Lastenhoitajiksi tulee tulevaisuudessa(kin) kouluttautumaan paljon älä vaihtajia, joista monella on akateeminen koulutus ja ura toiselta tieteenalalta. Myös siivoojissa ja sijaisissa on jo nyt henkilöitä, joilla voi olla lähtömaassaan suoritettu akateeminen tutkinto. Eivät jostain syystä ole työllistyneet (vielä) Suomessa ko. alalleen, joten tekevät sijaisuuksia tai siivousta elannon vuoksi.
Ei pidä olla ennakkoluuloinen ja arvottaa ihmisiä kovin köykäisin perustein.
Niin tuskin kukaan kotimainen maisteri alkaisi lastenhoitajaksi ihan jo palkkauksenkaan vuoksi, mutta joku nigerialainen saattaaisi töitä saadakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo hyvää dynamiikkaa varhaiskasvatus alalle, kun hoitajiksi tulee älä vaihtajia, jotka ovat jo koetelleet ison maailman työyhteisöjä, strategioita, muutosneuvotteluja ja henkilöstöhallintoa. Nämä tekijät eivät jää kynnysmatoiksi vaan osaavat kyseenalaistaa nykyiset akateeminen-duunari -kiusaamisvälineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lastenhoitajana ja toiselle alalle korkeasti koulutettuna (olen alanvaihtaja) ymmärrä tätä ainakin omassa ryhmässäni näkyvää lastenhoitajien "aivottomaksi" tekemistä. Pitkää keskustelua lukiessani huomasin, etten ole ainoa, jolle tämä on harmillista.
Opettaja on suunnitellut jo nyt koko kauden valmiiksi, ihan kaikkea toimintaa myöten, yksityiskohtaisesti. Tilaa hoitajien ideoille ja spontaanille toiminnalle ei ole jätetty. Käsittääkseni spontaanille toiminnalle pitäisi olla tilaa ja mahdollisuus uuden Vasunkin mukaan. Nimenomaan lapsilähtöiselle toiminnalle. Miten toiminta voi olla lapsilähtöistä, jos opettaja suunnittelee kaiken jo tammikuun alussa valmiiksi koko keväälle oman mielensä mukaan??
Esihenkilölle puhuminen ei tuota tulosta, tässäkään asiassa. Hän on aina näissä tilanteissa opettajan puolella ja "luottaa opettajaan".
Lähden heti, kun saan jotain parempaa tilalle.
Älä lähde, vaadi perustelut. Olet toiselta alalta korkeakoulutettu, joten tiedät, kuinka kriittistä keskustelua käydään. Johtajan ja opettajan tulee esittää kattavat perustelut niiden ohjaavien asiakirjojen pohjalta, miksi toiminnassa ei näy moniammatillinen suunnittelu, vaikka laki ja asetukset sitä edellyttävät. On lasten etu, ettei toiminta ole vain yhden ihmisen näkemyksiin perustuvaa. On lasten oikeus saada kasvatusta, hoitoa ja opetusta, jonka ovat suunnitelleet ja toteuttavat tiimin kaikki ammattilaiset yhdessä.
Toimintavuoden väliarvioinnit (kuinka lasten Vasut ovat toteutuneet) ja niiden pohjalta kehitystyö ja tapojen muutokset ovat ajankohtaiset joulu-tammikuussa. Tiimin tulee ilmoittaa pedagogiikasta vastaavalle opettajalle, että haluavat omat ammattilaisnäkemyksensä kirjattaviksi vastuun. Opettaja ei voi sitä kieltää, vaan sosionomin ja lastenhoitajan ammatin kautta tuotu kommentti on lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan kirjattava.
Muutenhan opettaja arvioisi vain itse omaa tekemistään ja voisi kritiikittä kirjata mitä huvittaa. Suunnittelu ja toteutus pitää olla lapsen edun mukaista, ei kasvattajan.
Anteeks nyt vaan, mutta vakahoitajat ei todellakaan ole korkeakoulutettuja. Sen huomaa tästä ketjustakin.
Vaka hoitaja voi olla vaikka tohtori viideltä muulta tieteenalalta. Akateeminen koulutus perustuu mm. tieteen tekemisen metodien tuntemukseen, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointiin ja kriittiseen argumentointiin. Jos henkilö akateemisen koulutuksen lisäksi on pätevöitynyt lastenhoitajaksi, eivät hänen akateemiset perustaitonsa siitä minnekään häviä. Lastenhoitajiksi tulee tulevaisuudessa(kin) kouluttautumaan paljon älä vaihtajia, joista monella on akateeminen koulutus ja ura toiselta tieteenalalta. Myös siivoojissa ja sijaisissa on jo nyt henkilöitä, joilla voi olla lähtömaassaan suoritettu akateeminen tutkinto. Eivät jostain syystä ole työllistyneet (vielä) Suomessa ko. alalleen, joten tekevät sijaisuuksia tai siivousta elannon vuoksi.
Ei pidä olla ennakkoluuloinen ja arvottaa ihmisiä kovin köykäisin perustein.
Niin tuskin kukaan kotimainen maisteri alkaisi lastenhoitajaksi ihan jo palkkauksenkaan vuoksi, mutta joku nigerialainen saattaaisi töitä saadakseen.
Olet väärässä. Tunnen yhden suomalaisen tohtorin ja kaksi maisteria, yhteiskunnallisilta ja humanistisilta aloilta sekä useamman taiteen maisterin, jotka ovat kouluttautuneet myös lastenhoitajiksi ja työskentelevät tällä hetkellä päiväkodeissa. Ikä ja kokemus tuovat ihmisille usein arvojen muutoksen tullessaan. Samoin tämä kulutusyhteiskunnan kestämätön tulevaisuus. Toisen roska on toisen aarre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lastenhoitajana ja toiselle alalle korkeasti koulutettuna (olen alanvaihtaja) ymmärrä tätä ainakin omassa ryhmässäni näkyvää lastenhoitajien "aivottomaksi" tekemistä. Pitkää keskustelua lukiessani huomasin, etten ole ainoa, jolle tämä on harmillista.
Opettaja on suunnitellut jo nyt koko kauden valmiiksi, ihan kaikkea toimintaa myöten, yksityiskohtaisesti. Tilaa hoitajien ideoille ja spontaanille toiminnalle ei ole jätetty. Käsittääkseni spontaanille toiminnalle pitäisi olla tilaa ja mahdollisuus uuden Vasunkin mukaan. Nimenomaan lapsilähtöiselle toiminnalle. Miten toiminta voi olla lapsilähtöistä, jos opettaja suunnittelee kaiken jo tammikuun alussa valmiiksi koko keväälle oman mielensä mukaan??
Esihenkilölle puhuminen ei tuota tulosta, tässäkään asiassa. Hän on aina näissä tilanteissa opettajan puolella ja "luottaa opettajaan".
Lähden heti, kun saan jotain parempaa tilalle.
Älä lähde, vaadi perustelut. Olet toiselta alalta korkeakoulutettu, joten tiedät, kuinka kriittistä keskustelua käydään. Johtajan ja opettajan tulee esittää kattavat perustelut niiden ohjaavien asiakirjojen pohjalta, miksi toiminnassa ei näy moniammatillinen suunnittelu, vaikka laki ja asetukset sitä edellyttävät. On lasten etu, ettei toiminta ole vain yhden ihmisen näkemyksiin perustuvaa. On lasten oikeus saada kasvatusta, hoitoa ja opetusta, jonka ovat suunnitelleet ja toteuttavat tiimin kaikki ammattilaiset yhdessä.
Toimintavuoden väliarvioinnit (kuinka lasten Vasut ovat toteutuneet) ja niiden pohjalta kehitystyö ja tapojen muutokset ovat ajankohtaiset joulu-tammikuussa. Tiimin tulee ilmoittaa pedagogiikasta vastaavalle opettajalle, että haluavat omat ammattilaisnäkemyksensä kirjattaviksi vastuun. Opettaja ei voi sitä kieltää, vaan sosionomin ja lastenhoitajan ammatin kautta tuotu kommentti on lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan kirjattava.
Muutenhan opettaja arvioisi vain itse omaa tekemistään ja voisi kritiikittä kirjata mitä huvittaa. Suunnittelu ja toteutus pitää olla lapsen edun mukaista, ei kasvattajan.
Anteeks nyt vaan, mutta vakahoitajat ei todellakaan ole korkeakoulutettuja. Sen huomaa tästä ketjustakin.
On meitä aika monta alan vaihtajaa. Minulla on alempi korkeakoulututkinto ihan toiselta alalta. Halusin työskennellä lasten parissa ja opiskelin myös lastenhoitajaksi ja sillä tiellä olen nyt. Mikä tässä on niin kummallista? Aika moni korkeammin koulutettu on myöhemmin työttömyyden uhan alla tai ihan omasta vapaasta halusta vaihtanut alaa johonkin käytännönläheiseen työhön. Entisiä opiskelukavereita yliopistolta on hoitoalalla nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lastenhoitajana ja toiselle alalle korkeasti koulutettuna (olen alanvaihtaja) ymmärrä tätä ainakin omassa ryhmässäni näkyvää lastenhoitajien "aivottomaksi" tekemistä. Pitkää keskustelua lukiessani huomasin, etten ole ainoa, jolle tämä on harmillista.
Opettaja on suunnitellut jo nyt koko kauden valmiiksi, ihan kaikkea toimintaa myöten, yksityiskohtaisesti. Tilaa hoitajien ideoille ja spontaanille toiminnalle ei ole jätetty. Käsittääkseni spontaanille toiminnalle pitäisi olla tilaa ja mahdollisuus uuden Vasunkin mukaan. Nimenomaan lapsilähtöiselle toiminnalle. Miten toiminta voi olla lapsilähtöistä, jos opettaja suunnittelee kaiken jo tammikuun alussa valmiiksi koko keväälle oman mielensä mukaan??
Esihenkilölle puhuminen ei tuota tulosta, tässäkään asiassa. Hän on aina näissä tilanteissa opettajan puolella ja "luottaa opettajaan".
Lähden heti, kun saan jotain parempaa tilalle.
Älä lähde, vaadi perustelut. Olet toiselta alalta korkeakoulutettu, joten tiedät, kuinka kriittistä keskustelua käydään. Johtajan ja opettajan tulee esittää kattavat perustelut niiden ohjaavien asiakirjojen pohjalta, miksi toiminnassa ei näy moniammatillinen suunnittelu, vaikka laki ja asetukset sitä edellyttävät. On lasten etu, ettei toiminta ole vain yhden ihmisen näkemyksiin perustuvaa. On lasten oikeus saada kasvatusta, hoitoa ja opetusta, jonka ovat suunnitelleet ja toteuttavat tiimin kaikki ammattilaiset yhdessä.
Toimintavuoden väliarvioinnit (kuinka lasten Vasut ovat toteutuneet) ja niiden pohjalta kehitystyö ja tapojen muutokset ovat ajankohtaiset joulu-tammikuussa. Tiimin tulee ilmoittaa pedagogiikasta vastaavalle opettajalle, että haluavat omat ammattilaisnäkemyksensä kirjattaviksi vastuun. Opettaja ei voi sitä kieltää, vaan sosionomin ja lastenhoitajan ammatin kautta tuotu kommentti on lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan kirjattava.
Muutenhan opettaja arvioisi vain itse omaa tekemistään ja voisi kritiikittä kirjata mitä huvittaa. Suunnittelu ja toteutus pitää olla lapsen edun mukaista, ei kasvattajan.
Anteeks nyt vaan, mutta vakahoitajat ei todellakaan ole korkeakoulutettuja. Sen huomaa tästä ketjustakin.
On meitä aika monta alan vaihtajaa. Minulla on alempi korkeakoulututkinto ihan toiselta alalta. Halusin työskennellä lasten parissa ja opiskelin myös lastenhoitajaksi ja sillä tiellä olen nyt. Mikä tässä on niin kummallista? Aika moni korkeammin koulutettu on myöhemmin työttömyyden uhan alla tai ihan omasta vapaasta halusta vaihtanut alaa johonkin käytännönläheiseen työhön. Entisiä opiskelukavereita yliopistolta on hoitoalalla nykyään.
Mun yksi parhaista työpaikoista koskaan oli tehtävä vakaopettajana (silloin lto) pienessä kahden ryhmän päiväkodissa pk-seudulla n. 10 vuotta sitten. Meillä oli loistava 8 naisen ja keittäjän työyhteisö, mukana oli pari erityisopettajaa, avustaja, pari hoitajaa, pari opettajaa ja päiväkotiapulainen. Rautaista joukkoa, sekä työntekijät että kaikenkarvaiset lapset, mitä moninaisimpine vanhempineen. Johtaja oli huippu tyyppi, joka oli taitavasti valinnut tiimiin sellaiset tekijät, jotka panevat kaiken likoon. Ja antoi meidän tehdä! Haasteita oli, kuten kokoonpanosta voi päätellä, mutta luovalle ja kunnianhimoiselle joukolle se toimi juuri sinä syynä olla siellä. Erikoisuus oli se, että olimme kaikki 40-60 v. ja jokaisella vähintään yksi muukin koulutus ja ura takana, tieteen, teatterin, taiteen tai liike-elämän aloilta. Ja useampi meistä oli toiminut erilaisissa johtotehtävissä myös. Oli myös verta ja hikeä elämän historioissa. Vahvoja naisia kaikki.
Se kaatui sitten siihen, että pidetty ja osaava johtaja joutui pois. Sen paikalle runnoi itsensä vastavalmistunut, kokematon ja omassa navassaan viihtyvä pyrkyri talon ulkopuolelta. Kukaan ei sitä sinne halunnut, mutta minkäs teet, kun paperilla ja omissa puheissaan oli pätevä.
Meidän joukko hajosi tietysti siihen. Lähdettiin kukin tahoillemme. Nyt meistä on jo suurin osa eläkkeellä, osa muilla aloilla jälleen, osa ulkomailla, yksi taitaa vielä olla hoitajana jossain. Onnelliset lapset, jotka hänen ryhmässään ovat.
Terveiset tässä samalla entiselle (huippu) johtajalle ja koko tuolle tiimille, sekä aivan mahtavalle perheiden joukolle, joiden kanssa saimme silloin tehdä työtä vailla vertaa - jos teistä joku tätä joskus lukee. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Jo ensimmäiset rivit kommentissasi kertoo sinusta kaiken.
Ja kuinka kätevää, että "unohdit" mainita tekstissäsi sen kuinka vakahoitajan työnkuvaan kuuluu myös se toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi, ei se niin mene, että olisivat tosiaan mainittuja aivottomia apinoita jotka vain nyökkäilevät ja hyväksyvät kaiken yhtään mitään omaa ideaa, ajatusta, mielipidettä sanomatta, koska oi ja oih onhan se nyt sentään vakaopettaja tai sosionomi siinä "vastassa" ja äänessä.Mene muualle lyttäämään ja våhättelemään, vaikkapa sitten niitä oman alasi edustajia joiden ylimmäinen edustaja sinä luonnollisestikin ja taatusti olet.
https://www.superliitto.fi/viestinta/vaikuttaminen/super-varhaiskasvatu…
En unohtanut mainita aiemmassa kommentissa, että toiminnan suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen osallistuu koko kasvatus vastuullinen hoito-, kasvatus--ja opetus tiimi, johtaja mukaan lukien ja tarvittaessa erityisopettaja tai muut erityisosaamisen ammattilaiset - sekä tietenkin lapset itse ja heidän huoltajansa!!! Koko varhaiskasvatuksen idea on osallisuus ja inkluusio. Se tarkoittaa, että kaikki toimintaan jotenkin liittyvät ovat osallisia suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Myös sopimuskumppanit kuten ruoka- ja siivouspalvelut, tilavuokraus, kunnan kulttuuri--ja pelastustoimi, terveys- ja sosiaalihuolto jne.
Edellisessä kommentissani tätä ei ollut erikseen mainittu, koska kyse on yleisesti tiedostetusta faktasta, koko varhaiskasvatus toiminnan arvoperustasta. Eli toimivasta ja todennettavissa olevasta yhteistyöstä lasten parhaaksi.
Toimiiko tämä yhteistyö hyvin nykyään? Toiminnan arviointi ja kehittäminen on kaikkien edellä mainittujen tahojen vastuulla. Päävastuun yhteisestä arvioinnista ja kehittämisestä tiimi tasolla kantaa opettaja, yksikkötasolla johtaja. Mutta, itsestään selvää on, että myös hoitajat ovat vastuussa siitä, että toteutuvaa toimintaa arvioidaan rehellisesti ja kehitetään, eli puututaan epäkohtiin omien valtuuksien puitteissa.
Tämä koskee myös vastuuta viestinnästä. Viestintä on osa toimintaa, jolla rakennetaan käsitystä toiminnasta ja kuvataan, millainen toimintaympäristö on ja mitkä ovat sen tavoitteet.
(millainen ympäristön pitäisi olla, on kerrottu niissä asiakirjoissa)
MUTTA oli kuitenkin erikseen mainittu kuinka se kuuluu nimenomaan vakaopettajan tai sosionomin työnkuvaan!?
Niinpä.Totta, olet tuossa oikeassa. Tekstistä saa loppuosassa kuvan, että pääsääntöisesti hoitajan tulisi mukautua toteuttamaan opettajan tekemä suunnitelma. Näinhän asia ei ole silloin, jos hoitajaa ym. yhteistyötahoja ei ole lainkaan kuultu tai heidän perustellut ehdotuksensa suunnitelman sisällöksi on ohitettu ilman hyväksyttävää syytä.
Opettajan tehtävä on vastata pedagogisten suunnitelmien toteutumisesta lain hengen ja kirjaimen sekä vasu määräysten mukaisesti. Opettaja vastaa suunnitelmista ja dokumentaatiosta omalla nimellään, myös juridisesti. Opettajaa ei voi pakottaa ottamaan vastuulleen toimintaa, jota hän ei voi hyväksyä. Jos opettajalla on esittää pätevät (normittavista asiakirjoista ja tieteellisestä tutkimuksesta johdettu) perustelut, miksi jotakin ehdotettua toimintaa tai tapaa ei suunnitelmaan ja toimintaan sisällytetä, on hänellä myös oikeus (ja velvollisuus) edellyttää tiimiä noudattamaan tätä ohjetta. Riitatilanteissa asian ratkaisee johtaja, joka vastaa koko yksikön pedagogiikasta ja toiminnasta.
Tämä teksti on sen verran virkamiesasiakirjajargonia, että vaikea kuvitella, että tältä pohjalta onnistuisi moniammatillisen tiimin tasa-arvoinen johtaminen menestyksekkäästi.
Tiimin, jossa jokaisen vahvuudet ja potentiaali saadaan yhteiseksi hyödyksi, riippumatta heidän koulutustaustastaan.
Suosittelen kirjoittajaa tutustumaan käsitteeseen jaettu pedagoginen johtajuus.
Toisaalta ryhmässäsi voi olla tilanne, jossa vahva ja jyräävä lastenhoitaja on ottanut käytännön ohjat ja sinä olet pedagoginen johtaja lähinnä paperilla. Tällainen tilanne on haastava muutettavaksi, erityisesti jos keskinäinen kunnioitus puuttuu.
Asema ja johtajuus pitää myös ansaita, pelkkä muodollinen asema ja kirjaus ei riitä. "Johdettavien" pitää suostua "johtajan" johdettavaksi, ja ilman luottamusta ja kunnioitusta se ei onnistu. Luottamus ja kunnioitus ansaitaan teoilla. Kirjoitin nuo kaksi sanaa lainausmerkeissä, koska olemme aikuisia ammattilaisia ja loppujen lopuksi yhdessä vastuussa lapsiryhmästämme. Vaikka pedagoginen ja sisällöllinen päävastuu onkin opettajalla.
Kentällä näyttää riittävän työsarkaa, oli sitten missä roolissa vaan. Huhhuh.
Ai miksei alalla ole miehiä? Ja ne hassut muutamat ketä on, niin onks ne nyt kovin miehisiä... jotenkin semmosia teddy bear's piknik tyyppisiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni varhaiskasvatuksen hoitaja eli ammattikoulusta lähihoitajaksi tai aikoinaan päivähoitajaksi tai lastenhoitajaksi valmistunut on niin vihainen muille työntekijöille ja vanhemmille, varmaan lapsillekin?
Tuohon hoitajan työnkuvaan kuuluu varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa perushoito. Siis perushoito.
Perushoitoa ovat wc-toiminnoissa lasten avustaminen, tuhruisten peppujen pesu, pyyhkimiset, pukemisessa ja riisumosessa auttaminen, ruokien pilkkomisessa auttaminen ja syöttäminen, silittely ja hoiva päivälevolla, lasten omien jälkien korjaamiseen ja siivoamiseen ohjaaminen, nenien pyyhintä, lääkityksistä ja ensiavusta huolehtiminen, toimintaympäristön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveellisyydestä huolehtiminen, opettajan ja sosionomin tukena toimiminen eli hoitajan pitää kuunnella ja varsinkin ymmärtää, mitä pedagogisia tavoitteita ryhmän toiminnalle on milloinkin asetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa hoitajan kohdalla vähintäänkin sitä, että tietää, mitä lapsilta odotetaan ja mitä häneltä hoitajana missäkin tilanteessa odotetaan. Pitää kuunnella opettajan suunnitelmat tarkkaan. Ja sitten pitää kysyä, jos ei ymmärrä tai tiedä, mikä hoitajan rooli suunnittelman toteuttamisessa on. Jos ei se vastaa hoitajan työnkuvausta, pitää asia kertoa sivistyneesti ja ehdottaa korjaavaa tapaa. Mutta tuollainen pitää tietenkin perustella ohjaavien asiakirjojen (ajantasaisten sellaisten!) teksteillä. Ei voi vain sanoa, ettei halua tai en suostu, koska mulle tulee olo, että olen huonompi kuin opet kun työni on vaihtaa vaippoja ja mukautua muiden tekemien suunnitelmien noudattamiseen.
Joistain kommenteista syntyy käsitys, että jotkut hoitajat ajattelevat tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja lakimuutoksen olevan ikään kuin vapaaehtoinen valintatilanne, haluatko tehdä näin vai et. No eihän se niin ole. Laki ei ehdottelee mitään, se velvoittaa ja edellyttää. Samoin ne opsit ja Vaka-perusteet. Ne ovat normittavia asiakirjoja.
Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa niitä tai lähteä pois muuttuneesta työympäristöstä. Ympäristö ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti, ehkä joskus taas haluaa liittyä mukaan, kun speksit kelpaa ja itsellä on systeemille jotain annettavaa.
Jo ensimmäiset rivit kommentissasi kertoo sinusta kaiken.
Ja kuinka kätevää, että "unohdit" mainita tekstissäsi sen kuinka vakahoitajan työnkuvaan kuuluu myös se toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi, ei se niin mene, että olisivat tosiaan mainittuja aivottomia apinoita jotka vain nyökkäilevät ja hyväksyvät kaiken yhtään mitään omaa ideaa, ajatusta, mielipidettä sanomatta, koska oi ja oih onhan se nyt sentään vakaopettaja tai sosionomi siinä "vastassa" ja äänessä.Mene muualle lyttäämään ja våhättelemään, vaikkapa sitten niitä oman alasi edustajia joiden ylimmäinen edustaja sinä luonnollisestikin ja taatusti olet.
https://www.superliitto.fi/viestinta/vaikuttaminen/super-varhaiskasvatu…
En unohtanut mainita aiemmassa kommentissa, että toiminnan suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen osallistuu koko kasvatus vastuullinen hoito-, kasvatus--ja opetus tiimi, johtaja mukaan lukien ja tarvittaessa erityisopettaja tai muut erityisosaamisen ammattilaiset - sekä tietenkin lapset itse ja heidän huoltajansa!!! Koko varhaiskasvatuksen idea on osallisuus ja inkluusio. Se tarkoittaa, että kaikki toimintaan jotenkin liittyvät ovat osallisia suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Myös sopimuskumppanit kuten ruoka- ja siivouspalvelut, tilavuokraus, kunnan kulttuuri--ja pelastustoimi, terveys- ja sosiaalihuolto jne.
Edellisessä kommentissani tätä ei ollut erikseen mainittu, koska kyse on yleisesti tiedostetusta faktasta, koko varhaiskasvatus toiminnan arvoperustasta. Eli toimivasta ja todennettavissa olevasta yhteistyöstä lasten parhaaksi.
Toimiiko tämä yhteistyö hyvin nykyään? Toiminnan arviointi ja kehittäminen on kaikkien edellä mainittujen tahojen vastuulla. Päävastuun yhteisestä arvioinnista ja kehittämisestä tiimi tasolla kantaa opettaja, yksikkötasolla johtaja. Mutta, itsestään selvää on, että myös hoitajat ovat vastuussa siitä, että toteutuvaa toimintaa arvioidaan rehellisesti ja kehitetään, eli puututaan epäkohtiin omien valtuuksien puitteissa.
Tämä koskee myös vastuuta viestinnästä. Viestintä on osa toimintaa, jolla rakennetaan käsitystä toiminnasta ja kuvataan, millainen toimintaympäristö on ja mitkä ovat sen tavoitteet.
(millainen ympäristön pitäisi olla, on kerrottu niissä asiakirjoissa)
MUTTA oli kuitenkin erikseen mainittu kuinka se kuuluu nimenomaan vakaopettajan tai sosionomin työnkuvaan!?
Niinpä.Totta, olet tuossa oikeassa. Tekstistä saa loppuosassa kuvan, että pääsääntöisesti hoitajan tulisi mukautua toteuttamaan opettajan tekemä suunnitelma. Näinhän asia ei ole silloin, jos hoitajaa ym. yhteistyötahoja ei ole lainkaan kuultu tai heidän perustellut ehdotuksensa suunnitelman sisällöksi on ohitettu ilman hyväksyttävää syytä.
Opettajan tehtävä on vastata pedagogisten suunnitelmien toteutumisesta lain hengen ja kirjaimen sekä vasu määräysten mukaisesti. Opettaja vastaa suunnitelmista ja dokumentaatiosta omalla nimellään, myös juridisesti. Opettajaa ei voi pakottaa ottamaan vastuulleen toimintaa, jota hän ei voi hyväksyä. Jos opettajalla on esittää pätevät (normittavista asiakirjoista ja tieteellisestä tutkimuksesta johdettu) perustelut, miksi jotakin ehdotettua toimintaa tai tapaa ei suunnitelmaan ja toimintaan sisällytetä, on hänellä myös oikeus (ja velvollisuus) edellyttää tiimiä noudattamaan tätä ohjetta. Riitatilanteissa asian ratkaisee johtaja, joka vastaa koko yksikön pedagogiikasta ja toiminnasta.
Tämä teksti on sen verran virkamiesasiakirjajargonia, että vaikea kuvitella, että tältä pohjalta onnistuisi moniammatillisen tiimin tasa-arvoinen johtaminen menestyksekkäästi.
Tiimin, jossa jokaisen vahvuudet ja potentiaali saadaan yhteiseksi hyödyksi, riippumatta heidän koulutustaustastaan.
Suosittelen kirjoittajaa tutustumaan käsitteeseen jaettu pedagoginen johtajuus.
Toisaalta ryhmässäsi voi olla tilanne, jossa vahva ja jyräävä lastenhoitaja on ottanut käytännön ohjat ja sinä olet pedagoginen johtaja lähinnä paperilla. Tällainen tilanne on haastava muutettavaksi, erityisesti jos keskinäinen kunnioitus puuttuu.
Asema ja johtajuus pitää myös ansaita, pelkkä muodollinen asema ja kirjaus ei riitä. "Johdettavien" pitää suostua "johtajan" johdettavaksi, ja ilman luottamusta ja kunnioitusta se ei onnistu. Luottamus ja kunnioitus ansaitaan teoilla. Kirjoitin nuo kaksi sanaa lainausmerkeissä, koska olemme aikuisia ammattilaisia ja loppujen lopuksi yhdessä vastuussa lapsiryhmästämme. Vaikka pedagoginen ja sisällöllinen päävastuu onkin opettajalla.
Höps. Opettaja johtaa ja vastaa pedagogiikasta ihan ilman mukinoita. Ihan samalla lailla kuin pappi vastaa jumalanpalveluksesta tai sosiaalityöntekijä lastenkotiin sijoitetusta lapsesta. Ei niitä asemia eikä johtajuuksia ansaita, ne ovat olemassa jo valmiina siellä organisaatiokaavioissa. Jos joku prosessissa ei ymmärrä rooliaa, on hän väärässä työssä. Sooloiluja ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Ai miksei alalla ole miehiä? Ja ne hassut muutamat ketä on, niin onks ne nyt kovin miehisiä... jotenkin semmosia teddy bear's piknik tyyppisiä...
Jep, tsekkasin, näin on!
The Teddy-Bear's Picnic https://g.co/kgs/oBGyhp
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksei alalla ole miehiä? Ja ne hassut muutamat ketä on, niin onks ne nyt kovin miehisiä... jotenkin semmosia teddy bear's piknik tyyppisiä...
Jep, tsekkasin, näin on!
The Teddy-Bear's Picnic https://g.co/kgs/oBGyhp
Me vanhemmatkin luotamme siihen, että niillä vakaopeilla ja vakasosionomeilla on homma hallussa ja asiat hoituvat. Sen vuoksi luotto suomalaiseen varhaiskasvatukseen on luja eikä siitä juurikaan edes valiteta.