Lue keskustelun säännöt.
IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?
02.10.2021 |
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5bbea8a1-ef61-43f5-b4f3-3f70a90975e9
Downin syndroomasta kärsiviä ihmisiä ei ehkä synny tulevaisuudessa. Mitä mieltä olette tästä?
Kehitysvammaisten ja nepsy-ihmisten keskuudessa aina välillä nousee keskustelua siitä, että heidän ei haluta tekevän lapsia (siirtää geenejä) tai halutaan ”parantaa heidät”. Voisiko aborttien tekeminen tulevaisuudessa koskea myös esim. autistisia? Mitä ajatuksia teille herää siitä, että ihmisryhmiä saattaisi kadota tulevaisuudessa?
Kommentit (600)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisryhmiä vähenee valkoihoisista
Oletko koskaan nähnyt vammaista romania, mustaihoista tai aasialaista?
Itse olen nähnyt yhden lähi-idästä tulleen jälkeenjääneen mutta en koskaan noista muista ryhmistä. Kiinnostaisi kyllä tietää mitä he tekevät omille vammaisilleen, kun heitä ei koskaan näy.
Tää oli hyvä. Olen nähnyt elämäni aikana yhden heikkolahjaisen romanimiehen. Hänestä näkyi se selvästi vielä. Oli kaupassa muiden romanien kanssa, jotka holhosivat tätä yhtä. Yleensä näitä tapauksia ei näy. Olisi kiva tietää myös enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-oireyhtymissä on niin laaja skaala, että osa pärjää itsekseen ja kykenee hankkimaan ammatin (ammattikoulutus tai korkeakoulu, riippuu toimintakyvystäkin) ja jotkut ovat taas kykenemättömiä huolehtimaan edes itsestään.
Kehitysvamma taas lievänäkin tuo mukanaan matalan älykkyysosamäärän. Ja kehitysvamma on paljon muutakin kuin matala älykkyysosamäärä: on lisäsairauksia kuten Downeilla yleiset varhaimmin alkava Alzheimerin tauti ja sydänviat. Harvoin nepsy-oireyhtymiin liittyy lisäsairauksina sydänvikaa tai varhain alkavaa Azlheimeria.
Nepsyt jätetään helposti oman onnensa nojaan, koska oletus on, että jos on kuitenkin lahjakas ihminen, niin toki pärjäät omillasi. Kehitysvammaisilla taas tukiasiat ovat hyvällä mallilla ja rahaa laitetaan pohjattomaan kaivoon. Samalla hukataan normaaliälyisistä nepsyistä potentiaali hankkia elanto mielityönsä parissa.
Tämä vastakkain asettelu on turhaa. Suomessa ainakin on varaa maksaa molempien ryhmien tarvitsema tuki. Ainakin Helsingissä, jossa on varaa laittaa miljoonia ja miljoonia muutaman ihmisen siltaa varten (jota ei voi edes autolla ajaa).
Niin. Mutta kun se silta on tärkeämpi kuin ne nepsyt tai köyhät lapset. Kevat ovat sillan yläpuolella arvoasteikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?
Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.
Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.
Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.
Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.
En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.
Täällä yksi, hei!
Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.
En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.
Tämä sama tarina voisi olla sisarusparista myös ilman kromosomipoikkeamaa.
Puhutko sisarusparista, jossa toisella olisi vaikkapa jokin nepsy-diagnoosi? No, Aspergerin ja normaalin rajamailla kyllä itse maksan niistä vähäisistä rahoista vuokran sekä laskut. Opintotuellakin piti pärjätä ja sai miettiä, että riittääkö rahat seuraaviin talvivaatteisiin. Joo, kirpputorit toki kiersin, joten ei tarvitse sitä ehdottaa. Opintolainaakin tuli nostettua sen verran kuin koin tarvitsevani. Enkä käytä rahoja nyt työttömänäkään turhiin juttuihin, ja harkitsen aina, jos jotain kallista haluaisin ja miettisin, että löytyisikö halvemmalla samoilla ominaisuuksilla oleva tuote. Näin esimerkiksi viimeksi tehokasta tehosekoitinta harkitessa vertailun ja katselin ahkerasti tarjouksia.
Itse silti kritisoin tuota kehitysvammaisten saamaa liikaa tukea, kun olisi paljon muitakin, jotka tarvitsivat apua ja varmasti olisivat hyödyllisempi kohde kuin kehitysvammaiset. Joo, kyllä kehitysvammaisiakin pitää auttaa, mutta miksi heille pitäisi jotakin aromahevosterapiaa tuoda suoraan nenän eteen kuin Manulle illallinen? Kuitenkaan ei sitten olla valmiita tekemään mitään niissä terapioissa, vaan tuijotetaan fysioterapiassa tabletin näyttöä sen sijaan, että kumottaisiin.
Minulla itselläni suurempi vaiva on tällä hetkellä reumaperäinen sairaus kuin AS-piirteisyys. Eipä hirveämmin apuja heru, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua. Kuitenkin tuo sairaus vaikuttaa työkykyyni jollain lailla ja väsyn helposti. Aiemmin olen kyennyt tekemään jopa 12 tunnin työpäivää, mutta nykyään tilanne voisi olla toisenlainen, jos koko ajan tekisi mieli vain nukkua. Saisinpa itsekin samanlaista hyysäämistä kuin kehitysvammaiset. Varmasti sekin olisi tuottavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?
Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.
Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.
Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.
Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.
En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.
Täällä yksi, hei!
Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.
En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.
Tämä sama tarina voisi olla sisarusparista myös ilman kromosomipoikkeamaa.
Puhutko sisarusparista, jossa toisella olisi vaikkapa jokin nepsy-diagnoosi? No, Aspergerin ja normaalin rajamailla kyllä itse maksan niistä vähäisistä rahoista vuokran sekä laskut. Opintotuellakin piti pärjätä ja sai miettiä, että riittääkö rahat seuraaviin talvivaatteisiin. Joo, kirpputorit toki kiersin, joten ei tarvitse sitä ehdottaa. Opintolainaakin tuli nostettua sen verran kuin koin tarvitsevani. Enkä käytä rahoja nyt työttömänäkään turhiin juttuihin, ja harkitsen aina, jos jotain kallista haluaisin ja miettisin, että löytyisikö halvemmalla samoilla ominaisuuksilla oleva tuote. Näin esimerkiksi viimeksi tehokasta tehosekoitinta harkitessa vertailun ja katselin ahkerasti tarjouksia.
Itse silti kritisoin tuota kehitysvammaisten saamaa liikaa tukea, kun olisi paljon muitakin, jotka tarvitsivat apua ja varmasti olisivat hyödyllisempi kohde kuin kehitysvammaiset. Joo, kyllä kehitysvammaisiakin pitää auttaa, mutta miksi heille pitäisi jotakin aromahevosterapiaa tuoda suoraan nenän eteen kuin Manulle illallinen? Kuitenkaan ei sitten olla valmiita tekemään mitään niissä terapioissa, vaan tuijotetaan fysioterapiassa tabletin näyttöä sen sijaan, että kumottaisiin.
Minulla itselläni suurempi vaiva on tällä hetkellä reumaperäinen sairaus kuin AS-piirteisyys. Eipä hirveämmin apuja heru, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua. Kuitenkin tuo sairaus vaikuttaa työkykyyni jollain lailla ja väsyn helposti. Aiemmin olen kyennyt tekemään jopa 12 tunnin työpäivää, mutta nykyään tilanne voisi olla toisenlainen, jos koko ajan tekisi mieli vain nukkua. Saisinpa itsekin samanlaista hyysäämistä kuin kehitysvammaiset. Varmasti sekin olisi tuottavampaa.
Siis jumpattaisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?
Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.
Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.
Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.
Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.
En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.
Täällä yksi, hei!
Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.
En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.
Tämä sama tarina voisi olla sisarusparista myös ilman kromosomipoikkeamaa.
Puhutko sisarusparista, jossa toisella olisi vaikkapa jokin nepsy-diagnoosi? No, Aspergerin ja normaalin rajamailla kyllä itse maksan niistä vähäisistä rahoista vuokran sekä laskut. Opintotuellakin piti pärjätä ja sai miettiä, että riittääkö rahat seuraaviin talvivaatteisiin. Joo, kirpputorit toki kiersin, joten ei tarvitse sitä ehdottaa. Opintolainaakin tuli nostettua sen verran kuin koin tarvitsevani. Enkä käytä rahoja nyt työttömänäkään turhiin juttuihin, ja harkitsen aina, jos jotain kallista haluaisin ja miettisin, että löytyisikö halvemmalla samoilla ominaisuuksilla oleva tuote. Näin esimerkiksi viimeksi tehokasta tehosekoitinta harkitessa vertailun ja katselin ahkerasti tarjouksia.
Itse silti kritisoin tuota kehitysvammaisten saamaa liikaa tukea, kun olisi paljon muitakin, jotka tarvitsivat apua ja varmasti olisivat hyödyllisempi kohde kuin kehitysvammaiset. Joo, kyllä kehitysvammaisiakin pitää auttaa, mutta miksi heille pitäisi jotakin aromahevosterapiaa tuoda suoraan nenän eteen kuin Manulle illallinen? Kuitenkaan ei sitten olla valmiita tekemään mitään niissä terapioissa, vaan tuijotetaan fysioterapiassa tabletin näyttöä sen sijaan, että kumottaisiin.
Minulla itselläni suurempi vaiva on tällä hetkellä reumaperäinen sairaus kuin AS-piirteisyys. Eipä hirveämmin apuja heru, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua. Kuitenkin tuo sairaus vaikuttaa työkykyyni jollain lailla ja väsyn helposti. Aiemmin olen kyennyt tekemään jopa 12 tunnin työpäivää, mutta nykyään tilanne voisi olla toisenlainen, jos koko ajan tekisi mieli vain nukkua. Saisinpa itsekin samanlaista hyysäämistä kuin kehitysvammaiset. Varmasti sekin olisi tuottavampaa.
En keksi enemmän apua tarvitsevaa ryhmää kuin kehitysvammaiset. He ihan aidosti tarvitsevat apua toisin kuin työkykyiset ihmiset, jotka voivat toimia itse. Vai jättäisitkö todella heidät susille? Tiedätkö, missä ideologiassa niin tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan täällä muunkinlaista geneettistä siirtymää havaittavissa. Esim persvakomiehet tulevat olemaan tulevaisuudessa harvinaisuuksia, koska he eivät kelpaa naisille, eivätkä geenit siten pääse jatkoon.
Toisaalta Suomi tulee pärjäämään musiikkimarkkinoilla paremmin, koska pitkätukkaisista kitaristeista ei tule olemaan pulaa(vaikka suurin osa osaakin soittaa Stairway to heavenin vain puoleenväliin).
Lisäksi vakosamettihousuisia filosofeja tulee olemaan joka nurkan takana. Sähkökatkosten aikana kynttilänvalossa ei aika käy pitkäksi kun voi käydä fiksuja filosofisia keskusteluja, vielä kun laittaa villahousut jalkaan niin ei tule edes kylmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisryhmiä vähenee valkoihoisista
Oletko koskaan nähnyt vammaista romania, mustaihoista tai aasialaista?
Itse olen nähnyt yhden lähi-idästä tulleen jälkeenjääneen mutta en koskaan noista muista ryhmistä. Kiinnostaisi kyllä tietää mitä he tekevät omille vammaisilleen, kun heitä ei koskaan näy.Tää oli hyvä. Olen nähnyt elämäni aikana yhden heikkolahjaisen romanimiehen. Hänestä näkyi se selvästi vielä. Oli kaupassa muiden romanien kanssa, jotka holhosivat tätä yhtä. Yleensä näitä tapauksia ei näy. Olisi kiva tietää myös enemmän.
Olisinpa heikkolahjainen ja romani kuin heikkolahjainen ja valkolainen. Kyllä, minulla on tuo diagnoosi (nyk. laaja-alaiset oppimisvaikeudet). Eipä olisi mitään velvollisuuksia, jos olisin romani ja saisin lähes kaiken tekemättä mitään haluamani eteen. En tosin tekisi rikoksia, en edes varastaisi.
Romanit lienee sisäsiittoisinta porukkaa, mikä selittänee heidän köyhyyden, matalan älykkyyden, kouluttamattomuuden ja työttömyyden. Ei olla edes halukkaita tekemään muutosta omalle tilanteelle, eikä suostuta hakemaan edes ammattikouluun, vaikkei siellä suurempia vielä vaadita. En tosin köyhyyttä vielä pidä riskinä tulla rikolliseksi ja vähemmän älykkääksi, mutta se on fakta, että mitä matalempi älykkyys, sitä heikompi sosioekonominen asema ilman työtä ja opiskelupaikkaa tulee olemaan se tulevaisuus.
Itse tosin onneksi olen tehnyt töitä tavallisella työpaikalla ja opiskellut ammatin tavallisessa koulussa, mutta silti olen niin hemmetin rajoitteinen, kun oma kykyprofiili on suoraan sanoen sekamelska. Peruskoulun päättötodistus oli keskiarvoltaan 7,5, ja matematiikassa tarvitsin erityisopetusta. Yritän tässä keksiä itselleni ammattia, jossa ei tarvitsisi olla liikaa ihmisten kanssa tekemisissä (voin toki asiapitoisista aiheista keskustella), eikä fyysistä voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?
Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.
Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.
Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.
Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.
En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.
Täällä yksi, hei!
Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.
En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.
Tämä sama tarina voisi olla sisarusparista myös ilman kromosomipoikkeamaa.
Puhutko sisarusparista, jossa toisella olisi vaikkapa jokin nepsy-diagnoosi? No, Aspergerin ja normaalin rajamailla kyllä itse maksan niistä vähäisistä rahoista vuokran sekä laskut. Opintotuellakin piti pärjätä ja sai miettiä, että riittääkö rahat seuraaviin talvivaatteisiin. Joo, kirpputorit toki kiersin, joten ei tarvitse sitä ehdottaa. Opintolainaakin tuli nostettua sen verran kuin koin tarvitsevani. Enkä käytä rahoja nyt työttömänäkään turhiin juttuihin, ja harkitsen aina, jos jotain kallista haluaisin ja miettisin, että löytyisikö halvemmalla samoilla ominaisuuksilla oleva tuote. Näin esimerkiksi viimeksi tehokasta tehosekoitinta harkitessa vertailun ja katselin ahkerasti tarjouksia.
Itse silti kritisoin tuota kehitysvammaisten saamaa liikaa tukea, kun olisi paljon muitakin, jotka tarvitsivat apua ja varmasti olisivat hyödyllisempi kohde kuin kehitysvammaiset. Joo, kyllä kehitysvammaisiakin pitää auttaa, mutta miksi heille pitäisi jotakin aromahevosterapiaa tuoda suoraan nenän eteen kuin Manulle illallinen? Kuitenkaan ei sitten olla valmiita tekemään mitään niissä terapioissa, vaan tuijotetaan fysioterapiassa tabletin näyttöä sen sijaan, että kumottaisiin.
Minulla itselläni suurempi vaiva on tällä hetkellä reumaperäinen sairaus kuin AS-piirteisyys. Eipä hirveämmin apuja heru, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua. Kuitenkin tuo sairaus vaikuttaa työkykyyni jollain lailla ja väsyn helposti. Aiemmin olen kyennyt tekemään jopa 12 tunnin työpäivää, mutta nykyään tilanne voisi olla toisenlainen, jos koko ajan tekisi mieli vain nukkua. Saisinpa itsekin samanlaista hyysäämistä kuin kehitysvammaiset. Varmasti sekin olisi tuottavampaa.
Sinä jaksat tuota aromahevosterapiaa hokea jokaisessa vammaisuutta koskevassa ketjussa. Ei niitä terapioita kovin helposti saa. Ei ole vammaisten syy, että sinulla on sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Siskoouolesi ei ansaitse tuollaista leikkausta sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta rahalla saa, dollareita taskuun ja kohti Amerikan ihmemaassa!
Oletko miettinyt, että muut eivät näe siskoasi yhtä "normaalina" kuin sinä? Hän taatusti käyttäytyy poikkeavasti. Kun hänen kasvoistaan näkee, että hänellä on down, niin ihmisten on helpompi hyväksyä poikkeava käytös kuin "terveen" näköiseltä. Ei se käytös normalisoidu vaikka Downin piirteitä häivytetään naamasta.
Pidätkö esim. Turnerista kärsivien tyttöjen leikkauksia ja hormonihoitoja myös turhina? Entä irntersukupuolisten lapsien?
Turnerin oireyhtymään tarvitaan hormonihoitoja, ne ovat terveydelle välttämättömiä. Kyse on laaja-alaisesta oireyhtymästä, joka vaikuttaa monin tavoin. Ilman hoitoa altistuu erilaisille sairauksille dementiasta lähtien.
Osa Turner naisista ei edes tiedä oireyhtymästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei eli ruvetaan sitten seulomaan kaikki ”ei halutut” pois.
Lista :
- down syndrooma
- nepsyt
- adhd
- alkoholistit
- narkkarit
- työttömät
- reumageenin omaavat
- syöpägeenin omaavat
- lihavat
- anorektikot
- ruokavalio foobikot
- allergikot
- masentuneet ym muut mt tyypit
- alle 150 cm ja yli 180 cm
Montako jää jäljelle vauvapalstalaisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Siskoouolesi ei ansaitse tuollaista leikkausta sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta rahalla saa, dollareita taskuun ja kohti Amerikan ihmemaassa!
Oletko miettinyt, että muut eivät näe siskoasi yhtä "normaalina" kuin sinä? Hän taatusti käyttäytyy poikkeavasti. Kun hänen kasvoistaan näkee, että hänellä on down, niin ihmisten on helpompi hyväksyä poikkeava käytös kuin "terveen" näköiseltä. Ei se käytös normalisoidu vaikka Downin piirteitä häivytetään naamasta.
Pidätkö esim. Turnerista kärsivien tyttöjen leikkauksia ja hormonihoitoja myös turhina? Entä irntersukupuolisten lapsien?
Turnerin oireyhtymään tarvitaan hormonihoitoja, ne ovat terveydelle välttämättömiä. Kyse on laaja-alaisesta oireyhtymästä, joka vaikuttaa monin tavoin. Ilman hoitoa altistuu erilaisille sairauksille dementiasta lähtien.
Osa Turner naisista ei edes tiedä oireyhtymästään.
Kyllä se käytännössä käy ilmi murrosiässä viimeistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?
Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.
Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.
Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.
Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.
En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.
Täällä yksi, hei!
Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.
En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.
Tämä sama tarina voisi olla sisarusparista myös ilman kromosomipoikkeamaa.
Puhutko sisarusparista, jossa toisella olisi vaikkapa jokin nepsy-diagnoosi? No, Aspergerin ja normaalin rajamailla kyllä itse maksan niistä vähäisistä rahoista vuokran sekä laskut. Opintotuellakin piti pärjätä ja sai miettiä, että riittääkö rahat seuraaviin talvivaatteisiin. Joo, kirpputorit toki kiersin, joten ei tarvitse sitä ehdottaa. Opintolainaakin tuli nostettua sen verran kuin koin tarvitsevani. Enkä käytä rahoja nyt työttömänäkään turhiin juttuihin, ja harkitsen aina, jos jotain kallista haluaisin ja miettisin, että löytyisikö halvemmalla samoilla ominaisuuksilla oleva tuote. Näin esimerkiksi viimeksi tehokasta tehosekoitinta harkitessa vertailun ja katselin ahkerasti tarjouksia.
Itse silti kritisoin tuota kehitysvammaisten saamaa liikaa tukea, kun olisi paljon muitakin, jotka tarvitsivat apua ja varmasti olisivat hyödyllisempi kohde kuin kehitysvammaiset. Joo, kyllä kehitysvammaisiakin pitää auttaa, mutta miksi heille pitäisi jotakin aromahevosterapiaa tuoda suoraan nenän eteen kuin Manulle illallinen? Kuitenkaan ei sitten olla valmiita tekemään mitään niissä terapioissa, vaan tuijotetaan fysioterapiassa tabletin näyttöä sen sijaan, että kumottaisiin.
Minulla itselläni suurempi vaiva on tällä hetkellä reumaperäinen sairaus kuin AS-piirteisyys. Eipä hirveämmin apuja heru, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua. Kuitenkin tuo sairaus vaikuttaa työkykyyni jollain lailla ja väsyn helposti. Aiemmin olen kyennyt tekemään jopa 12 tunnin työpäivää, mutta nykyään tilanne voisi olla toisenlainen, jos koko ajan tekisi mieli vain nukkua. Saisinpa itsekin samanlaista hyysäämistä kuin kehitysvammaiset. Varmasti sekin olisi tuottavampaa.
Anteeksi, mutta meni vähän ohi, että mitä sellaista apua kaipaisit, jota sinä et saa mutta kehitysvammainen saa? Fysioterapiaako tarkoitit, josta tuossa puhuit? Osaat käyttää nettiä, osaat muodostaa mielipiteitä, osaat kertoa, mitä siellä fysioterapiassa pitäisi tehdä sen sijaan, että katsellaan tablettia - eli osaat varmasti itse jumpata itseäsi, kun vain etsit netistä ohjeet. Tai käyt yhden kerran fysioterapeutilla ja hän antaa ohjeet ja neuvoo, miten tehdään. Kehitysvammainen ei välttämättä osaa itsenäisesti auttaa itseään. Sinä osaat. Oliko siis jostain muusta asiasta kyse, mitä sinä et saa mutta kehitysvammaiset saavat? Haluaisitko kenties, että sinulle annetaan asiainhoitaja, joka pitää huolen raha-asioistasi? Vai haluaisitko asua ryhmäkodissa, jollaisissa kehitysvammaiset asuvat? Kimppakämpässä siis? Pääset varmasti kimppakämppään omine nokkinesikin, et tarvitse siihen kunnan tukea.
Kun oli niin puhe tästä perinnöllisyydestä niin miksi te palstamammat levitätte sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia lapsiinne? Ne ovat periytyviä ja ovat suomalaisten geenivirhe. Teidät pitää myös steriloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan näin kommenttinä Helsingin Naistenklinikalla tehtiin rakenneultra kahden lääkärin voimin. Lapsella todettiin huulihalkio, kampurajalat ja ties mitä. En edes muista kunnolla koko käyntiä koska olimme niin järkyttyneitä. Olimme shokissa pitkään ja mietimme eri vaihtoehtoja. Vähän ajan kuluttua meidät kutsuttiin lisätutkimuksiin. Kaikki näytti normaalilta. Syntyi täysin terve vauva, nyt 9v.
Ottamatta kantaa down syndrooman selailuun niin pitää muistaa että joskus tulee virhearvioita. Jopa ammattilaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.
Autismi on hiukan eri asia kuin Downin syndrooma.
Aloituksessa puhuttiin autismista. Ja jotkut Pertti kurikan nimipäivät -yhtyeen miehetkin tainneet saada enemmän aikaan kuin moni palstamamma ja -ukko, joten en näe sitäkään esteenä mihinkään, jos yhteisö ympärillä vain mahdollistaa osallistumisen.
Jos he saavat niin paljon aikaan ja ovat niin osaavia, varmaan auttavat sitten toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?
Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.
Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.
Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.
Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.
En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.
Täällä yksi, hei!
Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.
En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.
Tämä sama tarina voisi olla sisarusparista myös ilman kromosomipoikkeamaa.
Puhutko sisarusparista, jossa toisella olisi vaikkapa jokin nepsy-diagnoosi? No, Aspergerin ja normaalin rajamailla kyllä itse maksan niistä vähäisistä rahoista vuokran sekä laskut. Opintotuellakin piti pärjätä ja sai miettiä, että riittääkö rahat seuraaviin talvivaatteisiin. Joo, kirpputorit toki kiersin, joten ei tarvitse sitä ehdottaa. Opintolainaakin tuli nostettua sen verran kuin koin tarvitsevani. Enkä käytä rahoja nyt työttömänäkään turhiin juttuihin, ja harkitsen aina, jos jotain kallista haluaisin ja miettisin, että löytyisikö halvemmalla samoilla ominaisuuksilla oleva tuote. Näin esimerkiksi viimeksi tehokasta tehosekoitinta harkitessa vertailun ja katselin ahkerasti tarjouksia.
Itse silti kritisoin tuota kehitysvammaisten saamaa liikaa tukea, kun olisi paljon muitakin, jotka tarvitsivat apua ja varmasti olisivat hyödyllisempi kohde kuin kehitysvammaiset. Joo, kyllä kehitysvammaisiakin pitää auttaa, mutta miksi heille pitäisi jotakin aromahevosterapiaa tuoda suoraan nenän eteen kuin Manulle illallinen? Kuitenkaan ei sitten olla valmiita tekemään mitään niissä terapioissa, vaan tuijotetaan fysioterapiassa tabletin näyttöä sen sijaan, että kumottaisiin.
Minulla itselläni suurempi vaiva on tällä hetkellä reumaperäinen sairaus kuin AS-piirteisyys. Eipä hirveämmin apuja heru, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua. Kuitenkin tuo sairaus vaikuttaa työkykyyni jollain lailla ja väsyn helposti. Aiemmin olen kyennyt tekemään jopa 12 tunnin työpäivää, mutta nykyään tilanne voisi olla toisenlainen, jos koko ajan tekisi mieli vain nukkua. Saisinpa itsekin samanlaista hyysäämistä kuin kehitysvammaiset. Varmasti sekin olisi tuottavampaa.
Anteeksi, mutta meni vähän ohi, että mitä sellaista apua kaipaisit, jota sinä et saa mutta kehitysvammainen saa? Fysioterapiaako tarkoitit, josta tuossa puhuit? Osaat käyttää nettiä, osaat muodostaa mielipiteitä, osaat kertoa, mitä siellä fysioterapiassa pitäisi tehdä sen sijaan, että katsellaan tablettia - eli osaat varmasti itse jumpata itseäsi, kun vain etsit netistä ohjeet. Tai käyt yhden kerran fysioterapeutilla ja hän antaa ohjeet ja neuvoo, miten tehdään. Kehitysvammainen ei välttämättä osaa itsenäisesti auttaa itseään. Sinä osaat. Oliko siis jostain muusta asiasta kyse, mitä sinä et saa mutta kehitysvammaiset saavat? Haluaisitko kenties, että sinulle annetaan asiainhoitaja, joka pitää huolen raha-asioistasi? Vai haluaisitko asua ryhmäkodissa, jollaisissa kehitysvammaiset asuvat? Kimppakämpässä siis? Pääset varmasti kimppakämppään omine nokkinesikin, et tarvitse siihen kunnan tukea.
Tiedätkö, mitä reuma on käytännössä? Se voi myös invalidisoida. Omalla lapsellani on lastenreuma ja kyllä saa tapella kaikista mahdollisista tuista. Kelpaisi meille vanhemmillekin tuet, jotka tulisi automaattisesti. Tuo on nähty ihan keva-perheissä. Lapsemme kuitenkin on koulussa pärjäävä, vaikka sairaus hallitsee joten kuten elämää.
Mitä ne tuet on, jotka tulee kehitysvammaiselle lapselle automaattisesti? Ei ole meillä näkynyt. Ei tule terapioita automaattisesti eikä välttämättä ollenkaan. Niitä ei myönnetä helposti. Vammaistukeakaan ei saada. Lasta kuljetellaan omin kustannuksin lääkäreissä, vammaispolilla, erikoishammashoidossa. Lapsi on kehitysvammainen. Vamma on kromosomeissa, mutta ei näy raskausajan tutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Siskoouolesi ei ansaitse tuollaista leikkausta sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta rahalla saa, dollareita taskuun ja kohti Amerikan ihmemaassa!
Oletko miettinyt, että muut eivät näe siskoasi yhtä "normaalina" kuin sinä? Hän taatusti käyttäytyy poikkeavasti. Kun hänen kasvoistaan näkee, että hänellä on down, niin ihmisten on helpompi hyväksyä poikkeava käytös kuin "terveen" näköiseltä. Ei se käytös normalisoidu vaikka Downin piirteitä häivytetään naamasta.
Pidätkö esim. Turnerista kärsivien tyttöjen leikkauksia ja hormonihoitoja myös turhina? Entä irntersukupuolisten lapsien?
Turnerin oireyhtymään tarvitaan hormonihoitoja, ne ovat terveydelle välttämättömiä. Kyse on laaja-alaisesta oireyhtymästä, joka vaikuttaa monin tavoin. Ilman hoitoa altistuu erilaisille sairauksille dementiasta lähtien.
Osa Turner naisista ei edes tiedä oireyhtymästään.
Kyllä se käytännössä käy ilmi murrosiässä viimeistään.
Ei aina. 20% Turner tytöistä tulee puberteetti normaalisti ja voivat saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kun oli niin puhe tästä perinnöllisyydestä niin miksi te palstamammat levitätte sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia lapsiinne? Ne ovat periytyviä ja ovat suomalaisten geenivirhe. Teidät pitää myös steriloida.
Näissä asioissa on aikamoisia aste-eroja. Väsyttää, kun aina tulee tämmöisiä kommentteja mukaan. Geneettinen alttius sydän- ja verisuonisairauksiin on kovin monta kertaluokkaa eri vakavuusasteen asia kuin Downin syndrooma. Kaiken hyvän lisäksi sairastumista sydän- ja verisuonisairauksiin voi alttiudesta huolimatta ehkäistä tehokkaasti elintavoilla, kun taas Downin syndroomaan ei voi samalla tavalla vaikuttaa, se ei ole ”alttiutta”. Sen voi ehkäistä vain raskaudenkeskeytyksellä, jos sellainen sikiöllä todetaan. Sama koskee noita muita tai ainakin suurinta osaa noista, mitä toisessa viestissä listattiin (narkkarit ym.).
Tämä vastakkain asettelu on turhaa. Suomessa ainakin on varaa maksaa molempien ryhmien tarvitsema tuki. Ainakin Helsingissä, jossa on varaa laittaa miljoonia ja miljoonia muutaman ihmisen siltaa varten (jota ei voi edes autolla ajaa).