Lue keskustelun säännöt.
IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?
02.10.2021 |
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5bbea8a1-ef61-43f5-b4f3-3f70a90975e9
Downin syndroomasta kärsiviä ihmisiä ei ehkä synny tulevaisuudessa. Mitä mieltä olette tästä?
Kehitysvammaisten ja nepsy-ihmisten keskuudessa aina välillä nousee keskustelua siitä, että heidän ei haluta tekevän lapsia (siirtää geenejä) tai halutaan ”parantaa heidät”. Voisiko aborttien tekeminen tulevaisuudessa koskea myös esim. autistisia? Mitä ajatuksia teille herää siitä, että ihmisryhmiä saattaisi kadota tulevaisuudessa?
Kommentit (600)
On kaksi asiaa, joita normaalit vanhemmat eivät lapselleen halua: vammaisuus ja tumma ihonväri. Vääränlaisia lapsia ei tarvita enempää tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?
Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.
Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.
Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.
Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.
En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.
Täällä yksi, hei!
Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.
En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.
Tämä sama tarina voisi olla sisarusparista myös ilman kromosomipoikkeamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.
Autismi on hiukan eri asia kuin Downin syndrooma.
Aloituksessa puhuttiin autismista. Ja jotkut Pertti kurikan nimipäivät -yhtyeen miehetkin tainneet saada enemmän aikaan kuin moni palstamamma ja -ukko, joten en näe sitäkään esteenä mihinkään, jos yhteisö ympärillä vain mahdollistaa osallistumisen.
Ovatko oikeasti, vai ovatko sen aikaansaamisen taustalla joukko omistautuneita omaisia, hoitajia ja avustajia, jotka varmistavat miehille edellytykset selvitä arjesta?
Tämä on hienoa ajattelua! Toivon että se yleistyisi. Meitä kaikkia pitää mitata vain sillä, mitä me saamme aikaan. Eli vain hyödylliset saisivat olla elossa jatkossa.
Höpö höpö, ei kukaan sanonut että heidän olisi _pitänyt_ saada mitään aikaan, kunhan huomauttivat, että alkuperäisen kommentin "ovat saaneet aikaiseksi enemmän kuin palstamammat" ei ole kauhean hyvä vertaus, kun kyse kuitenkin on ihmisistä, jotka eivät välttämättä pärjää ilman avustusta ihan normiarjestakaan.
Monen huippulahjakkaan ja tuottelian taiteilijan takana on paljon apua. Miten kuvittelisist, että esim. Sibelius olisi pärjännyt vaimoaan ja rikkaita sukulaisia? Olisiko Sibelius pitänyt siis abortoida, koska ei pärjännyt omillaan?
Monet miehet myös tarvitsevat vaimoaan ja äitiään arjen pyörittämiseen... joten?
Vierailija kirjoitti:
On kaksi asiaa, joita normaalit vanhemmat eivät lapselleen halua: vammaisuus ja tumma ihonväri. Vääränlaisia lapsia ei tarvita enempää tähän maailmaan.
Vähän hätkähdin kun luin tämän kommentin mutta totuushan tuo on. Molemmat ei-toivottuja ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän heitä, joilla jo on erityislapsia että nämä keskustelut ovat vaikeita. Ei täällä kukaan ole kuitenkaan teidän lapsia poistamassa.
Mutta rehellisesti käsi sydämellä, jos saisit valita onko seuraava lapsesi täysin terve tai toinen erityislapsi, oletko oikeasti sitä mieltä, että valitsisit mieluummin erityislapsen? Ja nyt kyse ei ole siitä että olisit jo raskaana, eli abortista ei puhuta. Vaan ihan siitä, että toivoisitko seuraavan lapsesi olevan ns. normaali?
Pitäisi tietää sen normaalin lapsen ominaisuudet. Kun ei nämä jutut ole on-off, vaan eri ominaisuuksien kirjoa.
Itselläni on kaksi nepsylasta, joilla molemmilla hyvin korkea älykkyys (tutkittu), toimintakyky on myös kohtuullisen korkea, ovat lahjakkaita; toki haasteita on myös.
Mitä jos saisinkin ns. normilapsen, joka olisi keskitasoa alempana älykkyydessä, ei olisi liikunnallisesti niin lahjakas kuin nepsyni? Hänellä olisi jotain oppimisvaikeuksia (näitä on normilapsilla, kyllä).
Joten tosi vaikea kysymys, koska lapsi on aina arvoitus ominaisuuksiltaan.
Mutta en, en vaihtaisi erityislapsiani pois. Varsinkin korkea älykkyys on niin hieno ominaisuus, etten vaihtaisi sitä pois. Lasteni haasteet johtuvat pitkälti koulumaailman joustamattomuudesta ja resurssien puutteesta. Pienellä tuella heistä tulee hyvinkin tuottavia (opiskelevat yliopistotason asioita ala-asteella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Downin syndroomaa esiintyy todella isolla skaalalla, eikä etukäteen voi tietää kuin sikiön todennäköisyyden saada Down, ei sitä kuinka vaikea-asteisia kehityshäiriöitä tulee. Skaalan parhaassa päässä pystytään toimimaan omatoimisesti, käymään koulua, puhumaan, tekemään töitä, ja periaatteessa vaan ulkonäkö poikkeaa. Itselläni lähipiirissä henkilö joka ei osaa kommunikoida puhuen tai viittomakielellä, ja muistaa kuvakorteista kolme lausetta. Tarvitsee apua ihan kaikkeen vessassa käymisestä lähtien. On useampi pitkäaikaissairaus, vaikka onkin jo lähemmäs kolmekymppiseksi elänyt. Vanhemmat täysin sidottuja hänen hoitoonsa koko tuon ajan. Kun meillä saa esim. perheen taloudellisten ja henkisten resurssien puuttumisen takia abortoida ihan terveenkin sikiön, niin miksi ei sellaista jolla todennäköisesti Down, joka AINA vie kuitenkin eri tavalla voimavaroja, ja joskus huomattavasti enemmän? En tiedä miten itse tilanteessa valitsisin, mutten voi sietää tätä jeesustelua ihmisiltä jotka eivät ole sitä vaikeampaa arkea itse kokeneet.
Tämä.
Äitini oli aikanaan järkyttynyt kun veljeni odottava vaimo sanoi että abortoi jos sikiö todetaan todennäköisesti vammaiseksi. "Ei noin voi ajatella!"
Selvitin äidille miten hän ei kolmen terveen jälkeläisen äitinä ehkä ole oikea ihminen määrittelemään miten kukakin saa ajatella asiasta. Veljeni vaimo on töissä vaikeasti vammaisten ihmisten hoitolaitoksessa.
Minä tiedän yhden, joka päätti jäädä lapsettomaksi, kun löysi puolison lähempänä 40v. Näki töissään niitä pahimpia tapauksia ja hänen uskonsa ei mitään aborttia olisi sallinut, jos vammaisuus ylipäätään olisi testeissä näkynyt.
Lapsivesitutkimuksessa lääkäri sanoi minulle, ettei tämä testaus mitään vammatonta lasta takaa, mutta tietyt viat voidaan varmuudella selvittää.
Kysehän on näiden lasten elämästä, miten he itse kokevat sen, millainen elämänlaatu heillä on. Kyse ei ole siitä kelpaavatko nämä lapset vanhemmilleen, sillä vanhempien tarpeiden ei pitäisi olla etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kaksi asiaa, joita normaalit vanhemmat eivät lapselleen halua: vammaisuus ja tumma ihonväri. Vääränlaisia lapsia ei tarvita enempää tähän maailmaan.
Vähän hätkähdin kun luin tämän kommentin mutta totuushan tuo on. Molemmat ei-toivottuja ominaisuuksia.
Olen aina pitänyt lapsia vastenmielisinä, mutta jostakin syystä tummat, selvästi ulkomaalaisen näköiset lapset ovat mielestäni suloisia. Mistä johtunee, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Miten niin ei SAA tehdä lapsia? Kyllä saa, mutta välttämättä järkeväähän se ei ole. Mutta ei sitä kukaan voi kieltää.
Mä olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ihmisen, joka ei kunnolla saa pidettyä huolta itsestään, ei tule hankkia lapsia. On joo yhteiskunnalla keinoja auttaa, mutta ei mitään järkeä lisääntyä, jos se pieni on käytännössä jatkuvasti jonkun avustajan vastuulla. Eihän tuo toki poista inhimillistä halua omaan lapseen, mutta mikä tässä on loppujen lopuksi lapsen etu?
Tiedän erään sairastumisen vuoksi vammautuneen (on siis pyörätuoliin ”sidottu” ja sairaus etenevä) joka on 24/7 avustettava. Myös miehellään vamma, jonka vuoksi avustettava. Kotona on siis aina avustajia. Saivat lapsen. Se otettiin lopulta huostaan.
Toinen on tämä julkisuuden henkilö Jasmin, neliraajahalvaantunut ja on hengityskoneessa ja lienee saanut jo sen lapsen marokkolaisensa kanssa.
Ymmärrän, että kaipuu saada lapsi on suuri, mutta onko jo hieman itsekästä ajatella vain itseään eikä sitä lasta, joka sekin on melko pitkälle tai täysin riippuvainen vanhempansa/vanhempiensa avustajista ja joutuu itsenäistymään melko varhain ja avustamaan vanhempiaan milloin missäkin.
Tod.näk.tuossa marokkolaisen tapauksessa lapsi katoaa lopulta ulkomaille. Vaikea kuvitella, että mies jaksaa hoitaa noin liikuntakyvytöntä vaimoa loppuelämäänsä. Hienoa toki, jos rakkaus on aitoa, mutta noissa nettisuhteissa ja pika-avioliitoissa on aina riskinsä.Terveenäkin vanhempana terveen lasten kasvattaminen itsenäiseksi on pitkä prosessi. En ikinä hankkisi lasta, jos olisin muiden avun varassa. Joku muu haluaa toisin.
Kyllä kehitysvammaisetkin saavat lapsia. Tässä yksi tarina. Myös lapsella todettiin kehitysvamma. Asuu nykyään laitoksessa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/09/kehitysvammaisen-vanhemmuus-ta…
Tarvitsee monet muutkin vanhemmat tukea vanhemmuudessa, vaikkei olisi kehitysvammaa. Esim. väsyneitä äitejä autetaan. Entä sokea äiti, jolla käy avustaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Siskoouolesi ei ansaitse tuollaista leikkausta sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta rahalla saa, dollareita taskuun ja kohti Amerikan ihmemaassa!
Oletko miettinyt, että muut eivät näe siskoasi yhtä "normaalina" kuin sinä? Hän taatusti käyttäytyy poikkeavasti. Kun hänen kasvoistaan näkee, että hänellä on down, niin ihmisten on helpompi hyväksyä poikkeava käytös kuin "terveen" näköiseltä. Ei se käytös normalisoidu vaikka Downin piirteitä häivytetään naamasta.
Pidätkö esim. Turnerista kärsivien tyttöjen leikkauksia ja hormonihoitoja myös turhina? Entä irntersukupuolisten lapsien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Siskoouolesi ei ansaitse tuollaista leikkausta sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta rahalla saa, dollareita taskuun ja kohti Amerikan ihmemaassa!
Oletko miettinyt, että muut eivät näe siskoasi yhtä "normaalina" kuin sinä? Hän taatusti käyttäytyy poikkeavasti. Kun hänen kasvoistaan näkee, että hänellä on down, niin ihmisten on helpompi hyväksyä poikkeava käytös kuin "terveen" näköiseltä. Ei se käytös normalisoidu vaikka Downin piirteitä häivytetään naamasta.
Pidätkö esim. Turnerista kärsivien tyttöjen leikkauksia ja hormonihoitoja myös turhina? Entä irntersukupuolisten lapsien?
Intersukupuolinen voi leikata itsensä vastakkaiseksi sukupuoleksi halutessaan (jos kyse siis aikuisesta ihmisestä) ja Turneria sairastavat naiset hyötyvät varmaan hormonihoidoista, eikä moni Turneria sairastava nainen ole älyllisesti vammainen ja näin ollen riippuvainen toisista. Voivat vaikka lapsen hankkia, jos vain rahkeet ja kiinnostus riittää sen hoitamiseen. Vaikka kehitysvammaisella olisi miten kova hoivavietti, niin ei se lapsen hoitaminen käytännössä onnistu. Ehkä pieni lapsi voi mennä, mutta kun lapsi kasvaa teiniksi, niin johan vaikeudet tulee eteen. Kummina tai lastenhoitajana kehitysvammainen voisi pärjätäkin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Miten niin ei SAA tehdä lapsia? Kyllä saa, mutta välttämättä järkeväähän se ei ole. Mutta ei sitä kukaan voi kieltää.
Mä olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ihmisen, joka ei kunnolla saa pidettyä huolta itsestään, ei tule hankkia lapsia. On joo yhteiskunnalla keinoja auttaa, mutta ei mitään järkeä lisääntyä, jos se pieni on käytännössä jatkuvasti jonkun avustajan vastuulla. Eihän tuo toki poista inhimillistä halua omaan lapseen, mutta mikä tässä on loppujen lopuksi lapsen etu?
Tiedän erään sairastumisen vuoksi vammautuneen (on siis pyörätuoliin ”sidottu” ja sairaus etenevä) joka on 24/7 avustettava. Myös miehellään vamma, jonka vuoksi avustettava. Kotona on siis aina avustajia. Saivat lapsen. Se otettiin lopulta huostaan.
Toinen on tämä julkisuuden henkilö Jasmin, neliraajahalvaantunut ja on hengityskoneessa ja lienee saanut jo sen lapsen marokkolaisensa kanssa.
Ymmärrän, että kaipuu saada lapsi on suuri, mutta onko jo hieman itsekästä ajatella vain itseään eikä sitä lasta, joka sekin on melko pitkälle tai täysin riippuvainen vanhempansa/vanhempiensa avustajista ja joutuu itsenäistymään melko varhain ja avustamaan vanhempiaan milloin missäkin.
Tod.näk.tuossa marokkolaisen tapauksessa lapsi katoaa lopulta ulkomaille. Vaikea kuvitella, että mies jaksaa hoitaa noin liikuntakyvytöntä vaimoa loppuelämäänsä. Hienoa toki, jos rakkaus on aitoa, mutta noissa nettisuhteissa ja pika-avioliitoissa on aina riskinsä.Terveenäkin vanhempana terveen lasten kasvattaminen itsenäiseksi on pitkä prosessi. En ikinä hankkisi lasta, jos olisin muiden avun varassa. Joku muu haluaa toisin.
Kyllä kehitysvammaisetkin saavat lapsia. Tässä yksi tarina. Myös lapsella todettiin kehitysvamma. Asuu nykyään laitoksessa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/09/kehitysvammaisen-vanhemmuus-ta…
Tarvitsee monet muutkin vanhemmat tukea vanhemmuudessa, vaikkei olisi kehitysvammaa. Esim. väsyneitä äitejä autetaan. Entä sokea äiti, jolla käy avustaja?
Tuo väsynyt äiti tuskin tarvitsee apua 24/7 monta vuotta.
Mun mielestä sokean lasten hankinta on vähän niin ja näin. Jos lapsen isä on kykenevä hoitamaan lasta, niin mikä ettei. Jos jää avustajan hoidettavaksi, niin sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Siskoouolesi ei ansaitse tuollaista leikkausta sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta rahalla saa, dollareita taskuun ja kohti Amerikan ihmemaassa!
Oletko miettinyt, että muut eivät näe siskoasi yhtä "normaalina" kuin sinä? Hän taatusti käyttäytyy poikkeavasti. Kun hänen kasvoistaan näkee, että hänellä on down, niin ihmisten on helpompi hyväksyä poikkeava käytös kuin "terveen" näköiseltä. Ei se käytös normalisoidu vaikka Downin piirteitä häivytetään naamasta.
Pidätkö esim. Turnerista kärsivien tyttöjen leikkauksia ja hormonihoitoja myös turhina? Entä irntersukupuolisten lapsien?
Turnerin oireyhtymään tarvitaan hormonihoitoja, ne ovat terveydelle välttämättömiä. Kyse on laaja-alaisesta oireyhtymästä, joka vaikuttaa monin tavoin. Ilman hoitoa altistuu erilaisille sairauksille dementiasta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni, jolla on down- lapsi, kommentoi somessa asiaa surkutellen. Keskustelu jatkui näemmä siten, että alettiin ruotia ihmisten itsekkyyttä.
Aivan varmasti ystävästä tuntuu pahalta tämmöinen.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen kehitysvamma on niin iso, koko perheeseen vaikuttava tekijä, että kyllä siinä saa oikeutetusti miettiä, lähteekö siihen kyytiin vai eikö, vaikka se näin sanoen tosi karulta kuulostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä kun ottaa huomioon, että yleisin kehitysvammaisuuden aiheuttaja Suomessa on raskauden aikainen alkoholinkäyttö.
Alkoholin vammauttamia lapsia syntyy varovaisesti arvioiden vähintään 600 joka vuosi, joidenkin arvioiden mukaan useat tuhannet syntyvät lapset ovat vahingoittuneet äidin alkoholinkäytön seurauksena. Seuraukset vaihtelevat kehitysvammaisuudesta lieviin oppimisvaikeuksiin ja käytöshäiriöihin.
Vertailun vuoksi Down-lapsia syntyy vuosittain joitakin kymmeniä. Vaikka huomioitaisiin kaikki kromosomipoikkeavuudet ja sikiön poikkeamien takia tehdyt abortit, ei päästä lähellekään alkoholivammojen määrää. Silti aiheesta puhutaan vähän jos lainkaan ja aina hyssytellen "Ei saa syyllistää".
Toisin kuin muut erityisyyden, alkoholin aiheuttamat ovat täysin ennalta estettävissä niin yksinkertaisesti, ettei odottava äiti juo alkoholijuomia.
Tuoreen tutkimuksen mukaan äidin ylipaino on yhteydessä lapsen neurokirjon haasteisiin. ---> lisääntymislupa vain normaalipainoisille äideille? Toki heillekin syntyy nepsyjä, mutta voitaisiin ainakin rajata määrää jotenkin.
Lapsemme 12-v. kuuluu autismin kirjon ihmisiin. Hän on lahjakas matematiikassa ja älyllisissä tehtävissä, mutta näyttää siltä, ettei hänen lahjojaan pystytä hyödyntämään hänen puuttuvien sosiaalisten taitojen vuoksi eikä häntä voi laittaa ns. normaaliin kouluun, koska hän ei tule toimeen muiden lasten tai yleensäkään ihmisten kanssa. Hänellä on hallitsevia tik-oireita ja kiljahtelee, röhkii ja nytkähtelee kaiken aikaa. Häntä on mahdotonta käsitellä esim. kynsienleikkaus ja peseytyminen on mahdotonta ilman hoitajan/hoitajien apua. Suihkuttelun aikana ja sen jälkeen eläimellinen kiljuminen kestää usein tunteja. Hän tekee myös tarpeensa vaippaan. On täysin selvää myös, että mitä vanhemmaksi hän tulee niin laitos odottaa, koska emme pärjää hänen kanssaan, koska on myös aggressiivinen ja sekin vaan lisääntyy iän myötä. Hyviä hetkiä on ne, kun hän on uppoutunut matemaattisiin tehtäviinsä tai nukkuu. Se on faktaa. Muu aika on äärimmäisen raskasta ja kaikki tämä työsarka on kuluttanut myös mieheni ja minun välejä eikä meillä oikein ystävätkään käy, kun ei sellaista kiljumista ja äänekästä röhkinää kukaan jaksa kuunnella. Jos olisin tiennyt etukäteen millaista elämä tämän ihmisen kanssa tulisi olemaan niin olisin tehnyt abortin. Suloisuus ja ihanuus on tästä hyvin kaukana.
Kerronpa teille, kuinka hulluksi voi suvaitsevaisuus vammaisia kohtaan tai sikiöseulontojen vastustus mennä. Kuulin tarinan, jossa eräästä äidistä levisi huhu, jonka mukaan hän olisi puhunut pas..kaa vammaisista. Sanonut muka, että saavat liikaa tukia ja muutakin sontaa. Tosiasiassa tämä äiti ei ollut sanonut mitään tuollaista, mutta joku oli ilmeisesti suivaantunut pelkästään, siitä että kuuli tämän äidin sanoneen, että ei halua vammaista lasta. Teki myös lapsivesipunktiot ja sektiot, koska piti synnytystä riskinä. Kostona näin röyhkeistä mielipiteistä, tuosta äidistä levitettiin kaikkea sontaa ja suvaitsevuuden puolustuksen huippu oli, että joku toivoi kuulemma tuolle äidille syntyvän vammainen lapsi, jotta vähän nöyristyisi. Mikä sen ovelampaa, kun lähettää ihmiset jonkun perään muka hyvien ideoiden puolustajana, vaikka on kyse valheista eli esitetään jonkun sanoneen jotain todella syrjivää ja ilkeää, vaikka ei ole. Varsinaista törky kiihkoilua.
Tosi suvaitsevaa kirjoitti:
Kerronpa teille, kuinka hulluksi voi suvaitsevaisuus vammaisia kohtaan tai sikiöseulontojen vastustus mennä. Kuulin tarinan, jossa eräästä äidistä levisi huhu, jonka mukaan hän olisi puhunut pas..kaa vammaisista. Sanonut muka, että saavat liikaa tukia ja muutakin sontaa. Tosiasiassa tämä äiti ei ollut sanonut mitään tuollaista, mutta joku oli ilmeisesti suivaantunut pelkästään, siitä että kuuli tämän äidin sanoneen, että ei halua vammaista lasta. Teki myös lapsivesipunktiot ja sektiot, koska piti synnytystä riskinä. Kostona näin röyhkeistä mielipiteistä, tuosta äidistä levitettiin kaikkea sontaa ja suvaitsevuuden puolustuksen huippu oli, että joku toivoi kuulemma tuolle äidille syntyvän vammainen lapsi, jotta vähän nöyristyisi. Mikä sen ovelampaa, kun lähettää ihmiset jonkun perään muka hyvien ideoiden puolustajana, vaikka on kyse valheista eli esitetään jonkun sanoneen jotain todella syrjivää ja ilkeää, vaikka ei ole. Varsinaista törky kiihkoilua.
Aika moni ihminen on varmaan ääneenkin valmis sanomaan, että ei missään nimessä haluaisi vammaista lasta ja sitä useampi ainakin ajattelee niin. Onko tuo ihminen silloin hirveä ja epäsuvaitseva? Ja mikä on se normaali suhtautuminen vammaisiin? Esim. se, että ei välttämättä osaa suhtautua maailman luontevimmin vammaisiin, ei tarkoita, että inhoaa tai halveksii heitä tai mielipide olisi se, että heitä ei pitäisi olla olemassa. Vaikka itse olisi sikiödiagnostiikan käyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.
Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.
Eivätkö? Mun siskopuolella on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.
Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!
Siskoouolesi ei ansaitse tuollaista leikkausta sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta rahalla saa, dollareita taskuun ja kohti Amerikan ihmemaassa!
Oletko miettinyt, että muut eivät näe siskoasi yhtä "normaalina" kuin sinä? Hän taatusti käyttäytyy poikkeavasti. Kun hänen kasvoistaan näkee, että hänellä on down, niin ihmisten on helpompi hyväksyä poikkeava käytös kuin "terveen" näköiseltä. Ei se käytös normalisoidu vaikka Downin piirteitä häivytetään naamasta.
Pidätkö esim. Turnerista kärsivien tyttöjen leikkauksia ja hormonihoitoja myös turhina? Entä irntersukupuolisten lapsien?
Näihin lienee järkevämpi syy kuin Downin kasvoonpiirteiden normalisointi. Luin muuten asiaan liittyen artikkelin joku aika sitten. Vanhemmat olivat kovin pettyneitä, kun naaman leikkelyn jälkeen ne muut down-piirteet eivät poistuneet.
Miten sä ultralla tai nipsu-testeillä tiedät sen elämänlaadun? Niin, et mitenkään.