Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää, miten joku voi oikeasti kannattaa ruumillista kurittamista? Olin ihan huuli pyöreänä kun normaalina pitämäni tuttava
02.10.2021 |
sanoi ihan tosissaan niin, että hänen mielestään pitäisi tarvittaessa voida lapsia vyöllä kurittaa. Ja hänellä on itsellään kaksi kouluikäistä tyttöä. Kysyin, että voisiko hän muka kurittaa näitä tyttöjä, niin sanoi, että kyllä silloin, jos ei muuten mene asia perille. Ja että ruumillinen kurittaminen ei muka mitenkään vähentäisi sitä, miten paljon hän lapsiaan rakastaa.
Siis mitä? Mulla meni aivot kyllä solmuun, kun yritin tätä logiikka sulatella!
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
En kannata ruumillista kurittamista mutta ehkä joissain tilanteissa se on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Voisin kuvitella, että jos esimerkiksi olisi villiviikari, joka ei millään uskoisi, että autotielle ei juosta pallon perässä tms niin mahdollisesti turvautuisin koivuniemen herraan.
Voit toki antaa lapsen jäädä auton alle. Se tuntuu kyllä sen verran että oppii tottelemaan. Tai sitten jää viimeiseksi kerraksi.
Eikö riitä, että autotielle juoksevan lapsen nappaa kainaloon ja vie sisälle? Sanoo, että ulos ei ole menemistä, jos ei pysy määrätyllä alueella? Pitääkö lasta vielä lyödä siihen päälle?
Minusta se, että lapsi juoksee tielle pallon perässä, ei niinkään kuulosta tottelemattomuudelta vaan siltä, että lapselle ei vielä ole kehittynyt kykyä arvioida riskejä. Jos lapsi ei osaa leikkiä pihalla asettamatta itseään vaaraan, ei tätä tietenkään jätetä pihalle valvomatta. Lapsen lyöminen siksi, että vanhempi ei osaa arvioida lapsen kehitysvaihetta oikein, on huonoa vanhemmuutta.
Lasta ei pysty valvomaan joka sekunti ja joskus lapsi saattaa myös voittaa juoksukilpailun vaikka vanhempi lähtisikin perään juoksemaan. Siksi se on ihan järkevää, että tielle juoksemista pyritään tarvittaessa suitsimaan myös rangaistuksen uhan avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain penskana (60-luvulla)koivuniemenherrasta pyllylle ja luunappeja,ei jäänyt traumoja.
Minäkin sain. Alle kouluikäisenä.
Luunapit olivat vhän nöyryyttäviä, ei ne sattuneet.
Koivuvitalla ripsittiin kintuille kevyesti ja ripsijä lupasi lopettaa, kun han pyydän anteeksi.
Sellainen seuraus jäi, että opin pyytämään/sanomaan anteeksi vasta lähes täysi-ikäisenä, vaikka olisin vahingossa jonkun varpaille tallannut. - Onneksi ei enää ole vaikea sana.
Vanhemmalle sitä piiskaa pitäisi antaa jos ei osaa estää lasta juoksemasta auton alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain penskana (60-luvulla)koivuniemenherrasta pyllylle ja luunappeja,ei jäänyt traumoja.
Minäkin sain. Alle kouluikäisenä.
Luunapit olivat vhän nöyryyttäviä, ei ne sattuneet.
Koivuvitalla ripsittiin kintuille kevyesti ja ripsijä lupasi lopettaa, kun han pyydän anteeksi.
Sellainen seuraus jäi, että opin pyytämään/sanomaan anteeksi vasta lähes täysi-ikäisenä, vaikka olisin vahingossa jonkun varpaille tallannut. - Onneksi ei enää ole vaikea sana.
Ei varmaan vaikea mutta ei merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle sitä piiskaa pitäisi antaa jos ei osaa estää lasta juoksemasta auton alle.
Sossu, tai ainakin perheen lähipiiri, ei välttämättä tykkää hyvää jos lapsen liikkumavapautta rajoitetaan kovin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle sitä piiskaa pitäisi antaa jos ei osaa estää lasta juoksemasta auton alle.
Sossu, tai ainakin perheen lähipiiri, ei välttämättä tykkää hyvää jos lapsen liikkumavapautta rajoitetaan kovin paljon.
Vanhempi joutuu sitten valitsemaan näiden välillä, vastuu on aina vanhemman, muitakin tapoja kuin liikkumisvapauden rajoitus on olemassa estämään auton alle juokseminen ja aika harva lapsi haluaa oikeasti juosta auton alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain penskana (60-luvulla)koivuniemenherrasta pyllylle ja luunappeja,ei jäänyt traumoja.
Mulle jäi traumat luunapeista. Ne annettiin vaan mielivaltaisesti.
Keitetyn kananmunan kopauttaminen lapsen otsaan myös sellainen kiva pila. Siitä sitten oli helppo se kuoria.Joo, ei. Ruumiillinen kuritus kaikissa muodoissa on traumatisoivaa... Samoin henkinen väkivalta ja uhkailu.
Huh, mun isä harrasti myös tuota kivaa pilaa kananmunalla. Oli myös muita tosi kivoja juttuja hihassaan ja haukkumanimiä lapselleen. Nämä hyvänä päivänä.
Huonona tulikin sitten turpaan, kurituksen nimissä. En edes tiennyt aina mistä minua rangaistiin, hengitin väärin, nauroin, kysyin jotain, olin lapsi.
Vasta aikuisena olen tajunnut olevani perusluonteeltani vilkas, eloisa, puhelias, avoin. Lapsuuden kodissani tämä oli väärin ja siitä rangaistiin kovalla kädellä.
Olen myös ymmärtänyt olevani älykäs ja järkevä ihminen.
Kesti kauan saada oma elämä järjestykseen lapsuuden kodin kauhujen jäljiltä. Lisäksi lyöty, alistettu ja jo valmiiksi haukuttu lapsi, jolla ei ollut itsetuntia jäljellä lainkaan, oli koulukiusaajille suorastaan tarjottimella.
Pahoinpitelyt, henkinen ja fyysinen väkivalta, koulukiusaaminen, nämä nostavat riskin masennukseen, traumaperäiseen stressihäiriöön ja muihin mielenterveyden ongelmiin.
Se, että lasta kunnioitetaan ja lapsen rajoja kunnioitetaan, ei sulje pois rajojen pitämistä lapselle ja esim kodin yhteisiä sääntöjä.
Masennuslääkkeitä syön varmaan koko lopun ikääni ja ptsd:tä on hoidettu terapialla.
Kuitenkin kiskoin itseni jollain itsekunnioituksen rippeillä korkeakoulutetuksi ja käyn koulutustani vastaavassa työssä.
Sisälläni on kaikesta huolimatta kirkkaana palava liekki, olen kuitenkin minä, vilkas ja eloisa nainen, rakastan läheisiäni ( vanhempani eivät enää tähän joukkoon kuulu) ja minulla on oikeus omaan ja itseni näköiseen elämään.
Miehiin en helposti luota ja usein pelkään miehiä. Vielä aikuisena naisena. Silti olen naimisissa, onnekseni tapasin hiljaisen, älykkään ja harkitsevan miehen, joka osaa näyttää ja kertoa rakkaudestaan monin tavoin. Hän on minulle elämäni rakkaus ja elämäni mies.
Lapsiamme ei ole koskaan lyöty, eikä kuritettu millään tavalla.
Ennakointi on pikkulasten kanssa se avain, ihmettelin sitä esimerkkiä aitotielle monta kertaa juoksevasta lapsesta. Lasten ollessa pieniä, asuimme ulkomailla ja isossa kaupungissa. Vaaran paikkoja olisi löytynyt, mutta lapset pitivät vanhempia kädestä kiinni ja asioista juteltiin ja kerrottiin. Lisäksi lapset oppivat hyville tavoille kaupassa, ravintolassa ja kaikkialla, koska heidät otettiin mukaan kaikkialle.
Nyt aikuistuvat lapseni ovat ihania ihmisiä, opinnoissaan menestyviä, urheilevat tavoitteellisesti kahdessa joukkuelajissa ja kaverinsa ovat myös ihania nuoria.
Silmät kyynelissä olen ketjua lukenut, nostanut kipeitä muistoja taas pintaan.
Sukupolvien ketjun voi katkaista ja pitääkin katkaista.
Rohkeutta ja voimia kaikille saman kokeneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle sitä piiskaa pitäisi antaa jos ei osaa estää lasta juoksemasta auton alle.
Sossu, tai ainakin perheen lähipiiri, ei välttämättä tykkää hyvää jos lapsen liikkumavapautta rajoitetaan kovin paljon.
Vanhempi joutuu sitten valitsemaan näiden välillä, vastuu on aina vanhemman, muitakin tapoja kuin liikkumisvapauden rajoitus on olemassa estämään auton alle juokseminen ja aika harva lapsi haluaa oikeasti juosta auton alle.
Tapoja estää auton alle juokseminen on lähinnä neljä erilaista. 1) Lapsen opettaminen, 2) lapsen liikkumavapauden rajoittaminen, 3) lapsen rankaiseminen ja 4) lapsen palkitseminen.
Jos lapsi on liian pieni tai liian itsepäinen ottaakseen opetuksista onkeensa, ja toisaalta liikkumavapauden rajoittamista ja rankaisua ei voi lastensuojelullisista syistä käyttää, niin huomaamme, että keinot estää lasta juoksemasta auton alle ovat sangen vähäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle sitä piiskaa pitäisi antaa jos ei osaa estää lasta juoksemasta auton alle.
Sossu, tai ainakin perheen lähipiiri, ei välttämättä tykkää hyvää jos lapsen liikkumavapautta rajoitetaan kovin paljon.
Vanhempi joutuu sitten valitsemaan näiden välillä, vastuu on aina vanhemman, muitakin tapoja kuin liikkumisvapauden rajoitus on olemassa estämään auton alle juokseminen ja aika harva lapsi haluaa oikeasti juosta auton alle.
Tapoja estää auton alle juokseminen on lähinnä neljä erilaista. 1) Lapsen opettaminen, 2) lapsen liikkumavapauden rajoittaminen, 3) lapsen rankaiseminen ja 4) lapsen palkitseminen.
Jos lapsi on liian pieni tai liian itsepäinen ottaakseen opetuksista onkeensa, ja toisaalta liikkumavapauden rajoittamista ja rankaisua ei voi lastensuojelullisista syistä käyttää, niin huomaamme, että keinot estää lasta juoksemasta auton alle ovat sangen vähäiset.
Ei kukaan lastasi huostaanota vaikka ulkoiluttaisit sitä hihnassa kaikki päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle sitä piiskaa pitäisi antaa jos ei osaa estää lasta juoksemasta auton alle.
Sossu, tai ainakin perheen lähipiiri, ei välttämättä tykkää hyvää jos lapsen liikkumavapautta rajoitetaan kovin paljon.
Vanhempi joutuu sitten valitsemaan näiden välillä, vastuu on aina vanhemman, muitakin tapoja kuin liikkumisvapauden rajoitus on olemassa estämään auton alle juokseminen ja aika harva lapsi haluaa oikeasti juosta auton alle.
Tapoja estää auton alle juokseminen on lähinnä neljä erilaista. 1) Lapsen opettaminen, 2) lapsen liikkumavapauden rajoittaminen, 3) lapsen rankaiseminen ja 4) lapsen palkitseminen.
Jos lapsi on liian pieni tai liian itsepäinen ottaakseen opetuksista onkeensa, ja toisaalta liikkumavapauden rajoittamista ja rankaisua ei voi lastensuojelullisista syistä käyttää, niin huomaamme, että keinot estää lasta juoksemasta auton alle ovat sangen vähäiset.
Sitten ei voi kuin antaa juosta jos ei ehdi ottamaan kiinni niin antaa mennä vain.
Vierailija kirjoitti:
Se, että siihen pisteeseen joutuu on mietinnän paikka aikuiselle. Miten aikuinen olisi voinut toimia toisin vaikka 10 min, 30min tai tunti sitten.
Mikä lopulta johti siihen että piti turvautua piiskaan? Omat puutteelliset vuorovaikutustaidot varmaan yleisemmin. Tai itse häslätään arjessa niin paljon että ollaan väsyneitä eikä jakseta lapsia eikä ehditä olemaan heidän kanssaan.Jos esim. 10 minuuttia olet kieltänyt lasta juoksemasta autotielle yhä vakavammalla ja ukaavamalla äänensävyllä, mutta lapsi ei usko, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää fyysisyys. Kaikki lapset eivät ole tempperamentiltaan ns. "helppoja".
Miten niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää fyysinen kuritus? Ehkä sä et vaan keksi muuta, mutta muut kyllä keksii.
Mainitsemassasi tapauksessa toki itsekin ottaisin käyttöön "fyysiset" keinot siten, että lelut pois ja sisälle tylsistymään, kunnes oppii leikkimään sääntöjen mukaan. Ja myös asian sanallinen purkaminen, miksi näin tehdään, miten lapsi voisi leikkiä sallitusti ym.
Ihan voisin lyödä vaikka banaanista vetoa, että nämä fyysisen väkivallan käyttäjät komentaa ensin lapsia sanallisesti uhkaavasti tyyliin: ja sä et juokse sinne autotielle prkl! Ja sä tottelet, koska mä sanon niin!
Kaikki muut tajuaa, että tuollainen käskyhän Ihan kehottaa taistelemaan vastaan. En minäkään tottele esimiestä siksi, että hän nyt vain sanoo niin! Kyllä mun pitää itse ymmärtää mitä olen tekemässä ja karjumisesta tulee aina puolustusreaktio, miksi ei tulisi lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että siihen pisteeseen joutuu on mietinnän paikka aikuiselle. Miten aikuinen olisi voinut toimia toisin vaikka 10 min, 30min tai tunti sitten.
Mikä lopulta johti siihen että piti turvautua piiskaan? Omat puutteelliset vuorovaikutustaidot varmaan yleisemmin. Tai itse häslätään arjessa niin paljon että ollaan väsyneitä eikä jakseta lapsia eikä ehditä olemaan heidän kanssaan.Jos esim. 10 minuuttia olet kieltänyt lasta juoksemasta autotielle yhä vakavammalla ja ukaavamalla äänensävyllä, mutta lapsi ei usko, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää fyysisyys. Kaikki lapset eivät ole tempperamentiltaan ns. "helppoja".
Miten niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää fyysinen kuritus? Ehkä sä et vaan keksi muuta, mutta muut kyllä keksii.
Mainitsemassasi tapauksessa toki itsekin ottaisin käyttöön "fyysiset" keinot siten, että lelut pois ja sisälle tylsistymään, kunnes oppii leikkimään sääntöjen mukaan. Ja myös asian sanallinen purkaminen, miksi näin tehdään, miten lapsi voisi leikkiä sallitusti ym.
Ihan voisin lyödä vaikka banaanista vetoa, että nämä fyysisen väkivallan käyttäjät komentaa ensin lapsia sanallisesti uhkaavasti tyyliin: ja sä et juokse sinne autotielle prkl! Ja sä tottelet, koska mä sanon niin!
Kaikki muut tajuaa, että tuollainen käskyhän Ihan kehottaa taistelemaan vastaan. En minäkään tottele esimiestä siksi, että hän nyt vain sanoo niin! Kyllä mun pitää itse ymmärtää mitä olen tekemässä ja karjumisesta tulee aina puolustusreaktio, miksi ei tulisi lapsella.
Miten henkisen väkivallan käyttäjät (kuten ne jotka pakottavat lapsen tylsistymään) sitten komentavat lapsiansa?
Kai sitä voi tuntea itsensä hallitsevan tilannetta kun kohtelee lasta väkivaltaisesti. Ja sitten vielä puolustellaan omaa munatonta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos sovittaisiin, että ruumiillinen kuritus ei ole väkivaltaa vaikka se tuottaa kipua? Ihan niin kuin rokotuspiikin laittaminen ei ole väkivaltaa vaikka se tuottaa kipua.
Tällöin ruumiillinen kuritus olisi vain yksi rangaistuskeino muiden joukossa, eikä mitään ongelmaa enää olisi. Helppoa ja yksinkertaista.
Joku vyöllä lyöminen on karmeaa, minusta kauhistuit ihan aiheesta enkä usko että moni tuollaisia tapoja onneksi suosii enää.
Mutta, joku selkeämpi raja siinä pitäisi olla että missä vaiheessa oikeasti siirrytään väkivallan puolelle. Nykyäänhän kaikenlaista tiukempaa kiinnipitelyäkin ja esim. talvihaalarin pukemista vastoin lapsen tahtoa pidetään väkivaltana, nurkkaan laittaminen on väkivaltaa ja lisäksi henkiseksi väkivallaksi voidaan käytännössä luokitella ihan kaikki mistä lapselle tulee paha mieli. Minusta tämä on huolestuttavaa ja nimenomaan tässä varovaisuudessa tuntuu nykyään ilmenevän ylilyöntejä.
Minusta esimerkiksi äänen korottamista tai riehuvan lapsen taluttamista toiseen huoneeseen ei pitäisi pitää väkivaltana, vaikka aikuinen joutuisikin käyttämään kovempia otteita. Aikuinen itsekin todennäköisesti suosisi lempeämpiä keinoja mutta valitettavasti kaikkien lasten kohdalla ne ei aina toimi. Väkivallan näkeminen normaaleissa kasvatustilanteissa luo aivan kohtuuttomia paineita kasvattajille eivätkä lapsetkaan siitä hyödy vaan päinvastoin tämä nykyinen asenneilmapiiri on varmasti lapsillekin hämmentävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle sitä piiskaa pitäisi antaa jos ei osaa estää lasta juoksemasta auton alle.
Sossu, tai ainakin perheen lähipiiri, ei välttämättä tykkää hyvää jos lapsen liikkumavapautta rajoitetaan kovin paljon.
Vanhempi joutuu sitten valitsemaan näiden välillä, vastuu on aina vanhemman, muitakin tapoja kuin liikkumisvapauden rajoitus on olemassa estämään auton alle juokseminen ja aika harva lapsi haluaa oikeasti juosta auton alle.
Tapoja estää auton alle juokseminen on lähinnä neljä erilaista. 1) Lapsen opettaminen, 2) lapsen liikkumavapauden rajoittaminen, 3) lapsen rankaiseminen ja 4) lapsen palkitseminen.
Jos lapsi on liian pieni tai liian itsepäinen ottaakseen opetuksista onkeensa, ja toisaalta liikkumavapauden rajoittamista ja rankaisua ei voi lastensuojelullisista syistä käyttää, niin huomaamme, että keinot estää lasta juoksemasta auton alle ovat sangen vähäiset.
Vaikutat melkoisen avuttomalta lapsien kanssa toimimisessa.
Vierailija kirjoitti:
Joku vyöllä lyöminen on karmeaa, minusta kauhistuit ihan aiheesta enkä usko että moni tuollaisia tapoja onneksi suosii enää.
Mutta, joku selkeämpi raja siinä pitäisi olla että missä vaiheessa oikeasti siirrytään väkivallan puolelle. Nykyäänhän kaikenlaista tiukempaa kiinnipitelyäkin ja esim. talvihaalarin pukemista vastoin lapsen tahtoa pidetään väkivaltana, nurkkaan laittaminen on väkivaltaa ja lisäksi henkiseksi väkivallaksi voidaan käytännössä luokitella ihan kaikki mistä lapselle tulee paha mieli. Minusta tämä on huolestuttavaa ja nimenomaan tässä varovaisuudessa tuntuu nykyään ilmenevän ylilyöntejä.
Minusta esimerkiksi äänen korottamista tai riehuvan lapsen taluttamista toiseen huoneeseen ei pitäisi pitää väkivaltana, vaikka aikuinen joutuisikin käyttämään kovempia otteita. Aikuinen itsekin todennäköisesti suosisi lempeämpiä keinoja mutta valitettavasti kaikkien lasten kohdalla ne ei aina toimi. Väkivallan näkeminen normaaleissa kasvatustilanteissa luo aivan kohtuuttomia paineita kasvattajille eivätkä lapsetkaan siitä hyödy vaan päinvastoin tämä nykyinen asenneilmapiiri on varmasti lapsillekin hämmentävä.
Tämä asioiden väkivallaksi leimaamisen kierre sai alkunsa ruumiillisen kurituksen kieltämisestä. Jos sitä ei olisi tapahtunut niin nyt ei oltaisi siinä, että vanhemmilta ja lastenhoitajilta ollaan viemässä viimeisetkin pakkokeinojen käyttömahdollisuudet kasvatustyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on nykyään kielletty, mutta se toimii oikeasti. Joka lapsiaan vihaa, se vitsaa säästää sanotaan vanhassa sananlaskussa.
Toimiiko muka? Millä perusteella?
En ole kommentoija, mutta itsekin koivun vitsasta saanut oppia. Ihan syystä, eikä jättänyt traumoja. Omat lapset saaneet myös tukkapöllyä ja tietää kyllä miksi. Nämä kehänkiillottaja jeesustelijat vain yrittää puhua mustan valkoiseksi.
Täällä nyt on muutenkin mennyt sadististen vanhuksien väkivalta ja fyysinen kuritus sekaisin. Osaa on postien perusteella kuritettu ihan vanhempien omaksi iloksi. Todella surullista.
Itse olen koivuherraa tapaillut pariin kertaan lapsena ja tiesin kyllä miksi. Lumipalloilla tuli heiteltyä autoja ja ensimmäisellä kerralla mentiin vielä keskustelu ja uhkailulinjalla. Noh eihän se pysynyt mielessä ja homma oli sen verran kivaa, että pakko oli jatkaa jos vaikka ei jäisi kiinni. No kiinni jäätiin ja selkäsauna tuli... enempää ei enää kiinnostanut uhmata rajoja. Toinen kerta liittyi, no ei nyt välttämättä kiusaamiseen, mutta vähintään epäasialliseen koulumatkalla käyttäymiseen. Sanomattakin selvää, että homma loppui siihen.
Miten tuosta nyt voisi jäädä jotain traumoja jos itse venytettiin sääntöjä ja luotettiin siihen että ei jäädä tekemisistä kiinni? Oli myöskin täysin selvää miksi rangaistus tuli.
Itse en hyväksy ruumiillista kuritusta. 90-luvulla minulla oli jo kaksi lasta. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että jos joskus hankin omia lapsia, en ikinä lyö heitä ja päätökseni piti.
Mutta minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito erinomainen jälkiruoka.
Eikö riitä, että autotielle juoksevan lapsen nappaa kainaloon ja vie sisälle? Sanoo, että ulos ei ole menemistä, jos ei pysy määrätyllä alueella? Pitääkö lasta vielä lyödä siihen päälle?
Minusta se, että lapsi juoksee tielle pallon perässä, ei niinkään kuulosta tottelemattomuudelta vaan siltä, että lapselle ei vielä ole kehittynyt kykyä arvioida riskejä. Jos lapsi ei osaa leikkiä pihalla asettamatta itseään vaaraan, ei tätä tietenkään jätetä pihalle valvomatta. Lapsen lyöminen siksi, että vanhempi ei osaa arvioida lapsen kehitysvaihetta oikein, on huonoa vanhemmuutta.