Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää, miten joku voi oikeasti kannattaa ruumillista kurittamista? Olin ihan huuli pyöreänä kun normaalina pitämäni tuttava
02.10.2021 |
sanoi ihan tosissaan niin, että hänen mielestään pitäisi tarvittaessa voida lapsia vyöllä kurittaa. Ja hänellä on itsellään kaksi kouluikäistä tyttöä. Kysyin, että voisiko hän muka kurittaa näitä tyttöjä, niin sanoi, että kyllä silloin, jos ei muuten mene asia perille. Ja että ruumillinen kurittaminen ei muka mitenkään vähentäisi sitä, miten paljon hän lapsiaan rakastaa.
Siis mitä? Mulla meni aivot kyllä solmuun, kun yritin tätä logiikka sulatella!
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vyöllä lyöminen on karmeaa, minusta kauhistuit ihan aiheesta enkä usko että moni tuollaisia tapoja onneksi suosii enää.
Mutta, joku selkeämpi raja siinä pitäisi olla että missä vaiheessa oikeasti siirrytään väkivallan puolelle. Nykyäänhän kaikenlaista tiukempaa kiinnipitelyäkin ja esim. talvihaalarin pukemista vastoin lapsen tahtoa pidetään väkivaltana, nurkkaan laittaminen on väkivaltaa ja lisäksi henkiseksi väkivallaksi voidaan käytännössä luokitella ihan kaikki mistä lapselle tulee paha mieli. Minusta tämä on huolestuttavaa ja nimenomaan tässä varovaisuudessa tuntuu nykyään ilmenevän ylilyöntejä.
Minusta esimerkiksi äänen korottamista tai riehuvan lapsen taluttamista toiseen huoneeseen ei pitäisi pitää väkivaltana, vaikka aikuinen joutuisikin käyttämään kovempia otteita. Aikuinen itsekin todennäköisesti suosisi lempeämpiä keinoja mutta valitettavasti kaikkien lasten kohdalla ne ei aina toimi. Väkivallan näkeminen normaaleissa kasvatustilanteissa luo aivan kohtuuttomia paineita kasvattajille eivätkä lapsetkaan siitä hyödy vaan päinvastoin tämä nykyinen asenneilmapiiri on varmasti lapsillekin hämmentävä.
Tämä asioiden väkivallaksi leimaamisen kierre sai alkunsa ruumiillisen kurituksen kieltämisestä. Jos sitä ei olisi tapahtunut niin nyt ei oltaisi siinä, että vanhemmilta ja lastenhoitajilta ollaan viemässä viimeisetkin pakkokeinojen käyttömahdollisuudet kasvatustyössä.
Minusta on tärkeää estää lasten turha satuttaminen lainsäädännöllä mutta onhan ennen tuota ruumiillisen kurituksen kieltämistä varmasti ollut muita väkivaltaa koskevia lakeja, joita olisi voitu soveltaa myös perheväkivallan osalta. Eli jos ruumiillinen kuritus menee liian pitkälle niin siihen olisi voitu kyllä puuttua jo aiemmin olemassa olleiden lakien avulla. Ei ole siis kyse siitä että lasta ilman tuota ruumillisen kurituksen kieltämistä voisi pahoinpidellä ihan miten tahansa kasvatuksellisista syistä.
Tuo on varmasti totta, että lain voimaantulon myötä asiaan on alettu kiinnittää jatkuvasti enemmän huomiota. Vaikka lapsia ei enää juuri piiskata tms. niin koko ajan nostetaan esille pienempiä yksityiskohtia esille tyyliin väärä äänensävykin on väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkin reilu puolet suomalaisista lasten vanhemmista kannattaa fyysistä kuritusta. Tämä johtuu sotatraumoista, joita on siirretty sukupolvelta toiselle. En tosin tiedä miksi näin tuntuu olevan ainoastaan Suomessa, useimmissa muissa sodan runtelemissa maissa ei lapsiin suhtauduta näin vihamielisesti kuin täällä. Ystäväni on lähtöisin maasta jossa soditaan yhä ja hän ihmettelee, miksi päiväkodeissakin tuntuu olevan yhtä sisällissotaa, kun jopa 2-vuotiaat harjoittavat henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Hänen kotimaassaan lapsia yritetään viimeiseen asti varjella sodan kauhuilta ja pitää kotiolot rauhallisina. Tosin kyseiseen kulttuuriin ei kuulu alkoholin käyttö lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin reilu puolet suomalaisista lasten vanhemmista kannattaa fyysistä kuritusta. Tämä johtuu sotatraumoista, joita on siirretty sukupolvelta toiselle. En tosin tiedä miksi näin tuntuu olevan ainoastaan Suomessa, useimmissa muissa sodan runtelemissa maissa ei lapsiin suhtauduta näin vihamielisesti kuin täällä. Ystäväni on lähtöisin maasta jossa soditaan yhä ja hän ihmettelee, miksi päiväkodeissakin tuntuu olevan yhtä sisällissotaa, kun jopa 2-vuotiaat harjoittavat henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Hänen kotimaassaan lapsia yritetään viimeiseen asti varjella sodan kauhuilta ja pitää kotiolot rauhallisina. Tosin kyseiseen kulttuuriin ei kuulu alkoholin käyttö lainkaan.
Lähes kaikissa maissa ruumiillinen kuritus on sallittua ja hyväksyttyä. Suomi ja muutamat muut länsimaat ovat tästä poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö on vanhempia, jotka ovat noin sairaita, että kohdistavat väkivaltaa omiin lapsiin.
Jos tulkitset ruumiillisen kurituksen väkivallaksi, niin kyllä näitä löytyy. Voisin heti nimetä monta vanhempaa itseni lisäksi, jotka toimivat näin. Uskon, että Suomessakin ruumiillinen kuritus on todella yleistä. Tuo kurituksen kiertävä laki on yksi typerimmästä, mitä tiedän ja sitä ei onneksi tarvitse noudattaa.
En bohaa vanhempiani mutta muistan jokaisen hetken jolloin koin saaneeni ansaitsematonta kuritusta. Yllättäen myös dementti äitini muisti ne viime vuosinaan. En kertonut että minäkin muistin, vähättelin vaan. Vanhemmiten viisaita vanhempiani muistan lämmöllä, mutta varon toistamasta heidän typeriä virheitään parisuhteessa ja kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin reilu puolet suomalaisista lasten vanhemmista kannattaa fyysistä kuritusta. Tämä johtuu sotatraumoista, joita on siirretty sukupolvelta toiselle. En tosin tiedä miksi näin tuntuu olevan ainoastaan Suomessa, useimmissa muissa sodan runtelemissa maissa ei lapsiin suhtauduta näin vihamielisesti kuin täällä. Ystäväni on lähtöisin maasta jossa soditaan yhä ja hän ihmettelee, miksi päiväkodeissakin tuntuu olevan yhtä sisällissotaa, kun jopa 2-vuotiaat harjoittavat henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Hänen kotimaassaan lapsia yritetään viimeiseen asti varjella sodan kauhuilta ja pitää kotiolot rauhallisina. Tosin kyseiseen kulttuuriin ei kuulu alkoholin käyttö lainkaan.
Todella outo kommentti. Päinvastoin täällä Suomessa ollaan huomattavasti varovaisempia lasten kanssa kuin muualla, lasten tarpeet ja hyvinvointi on täällä monessa perheessä keskiössä ja kaikki muu sitten pyörii niiden ympärillä. Monissa Euroopankin maissa on ihan eri meininki ja pääsääntöisesti se on sitä että aikuisten ehdoilla edetään, lapset sitten sopeutuu pienestä pitäen. Vähän kuin Suomessa ennen vanhaan.
Myös tuo on outoa kuinka ihannoit jotain vierasta kansaa/kulttuuria yhden henkilön mielipiteiden perusteella. Jos viettäisit itse aikaa kyseisessä maassa niin voisi nuo ihanteet alkaa karista pois ja arvostus kotimaata kohtaan nousta.
60-luvun lapsi kirjoitti:
Itse en hyväksy ruumiillista kuritusta. 90-luvulla minulla oli jo kaksi lasta. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että jos joskus hankin omia lapsia, en ikinä lyö heitä ja päätökseni piti.
Mutta minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito erinomainen jälkiruoka.
No ei varmasti ollut ajalle tyypillinen tapa tuo saamasi kasvatus. Sehän kuulostaa aivan sadistiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin reilu puolet suomalaisista lasten vanhemmista kannattaa fyysistä kuritusta. Tämä johtuu sotatraumoista, joita on siirretty sukupolvelta toiselle. En tosin tiedä miksi näin tuntuu olevan ainoastaan Suomessa, useimmissa muissa sodan runtelemissa maissa ei lapsiin suhtauduta näin vihamielisesti kuin täällä. Ystäväni on lähtöisin maasta jossa soditaan yhä ja hän ihmettelee, miksi päiväkodeissakin tuntuu olevan yhtä sisällissotaa, kun jopa 2-vuotiaat harjoittavat henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Hänen kotimaassaan lapsia yritetään viimeiseen asti varjella sodan kauhuilta ja pitää kotiolot rauhallisina. Tosin kyseiseen kulttuuriin ei kuulu alkoholin käyttö lainkaan.
Todella outo kommentti. Päinvastoin täällä Suomessa ollaan huomattavasti varovaisempia lasten kanssa kuin muualla, lasten tarpeet ja hyvinvointi on täällä monessa perheessä keskiössä ja kaikki muu sitten pyörii niiden ympärillä. Monissa Euroopankin maissa on ihan eri meininki ja pääsääntöisesti se on sitä että aikuisten ehdoilla edetään, lapset sitten sopeutuu pienestä pitäen. Vähän kuin Suomessa ennen vanhaan.
Myös tuo on outoa kuinka ihannoit jotain vierasta kansaa/kulttuuria yhden henkilön mielipiteiden perusteella. Jos viettäisit itse aikaa kyseisessä maassa niin voisi nuo ihanteet alkaa karista pois ja arvostus kotimaata kohtaan nousta.
Minusta tuo jälkimmäinen tapa kuulostaa terveemmältä. Eli että aikuisten ehdoilla pääasiassa mennään ja lapset sopeutuvat pienestä pitäen. Luo lapselle turvaa ja hyvän pohjan omalle elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärihippi kirjoitti:
Ruumiilliseen kurittamiseen aikuinen sortuu useimmiten siksi kun hänen omat keinonsa vaikuttaa ovat puutteelliset.
Se, että siihen pisteeseen joutuu on mietinnän paikka aikuiselle. Miten aikuinen olisi voinut toimia toisin vaikka 10 min, 30min tai tunti sitten.
Mikä lopulta johti siihen että piti turvautua piiskaan? Omat puutteelliset vuorovaikutustaidot varmaan yleisemmin. Tai itse häslätään arjessa niin paljon että ollaan väsyneitä eikä jakseta lapsia eikä ehditä olemaan heidän kanssaan.Kuinkakohan moni sai aikoinaan piiskaa vain siksi että käyttäytyi huonosti, minkä taustalla saattoi olla huomion kaipuu, en puhu huomion hakemisesta. Vaan yhteyden kaipuusta. Tällöin lasta rangaistiin vaikka juurisyy saattoi olla siinä että aikuisella ei ollut aikaa, haluja tai kykyä olla lapsensa kanssa lasta tyydyttävällä tavalla
Ihan kaikki ei aina ole pelkästään aikuisen syytä. Jos lapsella on esimerkiksi nepsyongelmaa, niin saattaa olla vihanhallinta vaikeaa tai jäädä jumiin johonkin normaaliin asiaan, että millään ei suostu sitä tekemään. Siis sitä en sano että hakata pitäisi ketään lasta, vaan sitä että järkevät keinot saattavat loppua kyllä. Varsinkin kun diagnoosin ja avun saamisessa täällä Suomessa voi kestää vuosikausia, joten voi olla koko lapsuus mennyt niin että mitään apua ja tukea ei ole saanut lapsi eikä vanhempi.
Nepsylapsiin ei toimi samat asiat kuin tavallisiin.Itsellä ei ole kokemusta nepsylapsista, mutta voisin kuvitella, että jos lapsella on jo ennestään ongelmia niin silloin pitäisi olla entistä hellävaraisemmat keinot, koska lapsi traumatisoituu vielä helpommin kuin tavallinen lapsi.
Jos lapsi on poissa tolaltaan ja heittelee tavaroita hallitsemattomana, niin häneen ei toimi mikään pehmeä puhe siinä tilassa. Pitää estää lasta satuttamasta itseään ja toisia ja rikkomasta ympäristöä kiinni pitämällä ja rauhoituttua palauttaa sitten turvallisuuden tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin reilu puolet suomalaisista lasten vanhemmista kannattaa fyysistä kuritusta. Tämä johtuu sotatraumoista, joita on siirretty sukupolvelta toiselle. En tosin tiedä miksi näin tuntuu olevan ainoastaan Suomessa, useimmissa muissa sodan runtelemissa maissa ei lapsiin suhtauduta näin vihamielisesti kuin täällä. Ystäväni on lähtöisin maasta jossa soditaan yhä ja hän ihmettelee, miksi päiväkodeissakin tuntuu olevan yhtä sisällissotaa, kun jopa 2-vuotiaat harjoittavat henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Hänen kotimaassaan lapsia yritetään viimeiseen asti varjella sodan kauhuilta ja pitää kotiolot rauhallisina. Tosin kyseiseen kulttuuriin ei kuulu alkoholin käyttö lainkaan.
Todella outo kommentti. Päinvastoin täällä Suomessa ollaan huomattavasti varovaisempia lasten kanssa kuin muualla, lasten tarpeet ja hyvinvointi on täällä monessa perheessä keskiössä ja kaikki muu sitten pyörii niiden ympärillä. Monissa Euroopankin maissa on ihan eri meininki ja pääsääntöisesti se on sitä että aikuisten ehdoilla edetään, lapset sitten sopeutuu pienestä pitäen. Vähän kuin Suomessa ennen vanhaan.
Myös tuo on outoa kuinka ihannoit jotain vierasta kansaa/kulttuuria yhden henkilön mielipiteiden perusteella. Jos viettäisit itse aikaa kyseisessä maassa niin voisi nuo ihanteet alkaa karista pois ja arvostus kotimaata kohtaan nousta.
Minusta tuo jälkimmäinen tapa kuulostaa terveemmältä. Eli että aikuisten ehdoilla pääasiassa mennään ja lapset sopeutuvat pienestä pitäen. Luo lapselle turvaa ja hyvän pohjan omalle elämälle.
Olen samaa mieltä. Kirjoitin kommentin johon vastasit ja itse ihmettelin sitä että alkuperäinen kommentoija kokee että täällä Suomessa asenteet lapsia kohtaan olisi jotenkin erityisen vihamielisiä ja muualla taas ei. Tosiasiassa ongelmien syyt täällä on aivan päinvastaisia, ollaan liikaa herkistytty lasten tarpeille ja liikaa edetään lasten ehdoilla. Se ei ole hyvä juttu aikuisten eikä lasten kannalta.
Muissakin maissa on kuitenkin omat ongelmansa ja on aika naiivia olettaa että jossain muualla kaikki olisi paremmin. Varsinkin muualle muuttaneilla usein aika kultaa muistot ja muistellaan kotimaasta vain niitä hyviä asioita kun taas uudessa asuinmaassa nähdään negatiivista. Ei kaikkea vertailua kannata uskoa jos ei itse ole edes käynyt kyseisessä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on nykyään kielletty, mutta se toimii oikeasti. Joka lapsiaan vihaa, se vitsaa säästää sanotaan vanhassa sananlaskussa.
Vanhaan aikaan lapset eivät sadistisesti pahoinpidelleet ja murh anneet ihmisiä, vaan ymmärsivät käyttäytyä kunnolla. Asia muuttui, kun ruumiillinen kurittaminen kiellettiin ja mistä hyvänsä toisen ihmisen (tai eläimen) vahingoittamisesta saa vain pelklää päänsilitystä ja ässytystä "rangaistukseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
60-luvun lapsi kirjoitti:
Itse en hyväksy ruumiillista kuritusta. 90-luvulla minulla oli jo kaksi lasta. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että jos joskus hankin omia lapsia, en ikinä lyö heitä ja päätökseni piti.
Mutta minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito erinomainen jälkiruoka.
No ei varmasti ollut ajalle tyypillinen tapa tuo saamasi kasvatus. Sehän kuulostaa aivan sadistiselta.
Eiköhän tuo ollut provo, syntymäpäivänä käytettiin kuivattua pullapitkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vyöllä lyöminen on karmeaa, minusta kauhistuit ihan aiheesta enkä usko että moni tuollaisia tapoja onneksi suosii enää.
Mutta, joku selkeämpi raja siinä pitäisi olla että missä vaiheessa oikeasti siirrytään väkivallan puolelle. Nykyäänhän kaikenlaista tiukempaa kiinnipitelyäkin ja esim. talvihaalarin pukemista vastoin lapsen tahtoa pidetään väkivaltana, nurkkaan laittaminen on väkivaltaa ja lisäksi henkiseksi väkivallaksi voidaan käytännössä luokitella ihan kaikki mistä lapselle tulee paha mieli. Minusta tämä on huolestuttavaa ja nimenomaan tässä varovaisuudessa tuntuu nykyään ilmenevän ylilyöntejä.
Minusta esimerkiksi äänen korottamista tai riehuvan lapsen taluttamista toiseen huoneeseen ei pitäisi pitää väkivaltana, vaikka aikuinen joutuisikin käyttämään kovempia otteita. Aikuinen itsekin todennäköisesti suosisi lempeämpiä keinoja mutta valitettavasti kaikkien lasten kohdalla ne ei aina toimi. Väkivallan näkeminen normaaleissa kasvatustilanteissa luo aivan kohtuuttomia paineita kasvattajille eivätkä lapsetkaan siitä hyödy vaan päinvastoin tämä nykyinen asenneilmapiiri on varmasti lapsillekin hämmentävä.
Tämä asioiden väkivallaksi leimaamisen kierre sai alkunsa ruumiillisen kurituksen kieltämisestä. Jos sitä ei olisi tapahtunut niin nyt ei oltaisi siinä, että vanhemmilta ja lastenhoitajilta ollaan viemässä viimeisetkin pakkokeinojen käyttömahdollisuudet kasvatustyössä.
Minusta on tärkeää estää lasten turha satuttaminen lainsäädännöllä mutta onhan ennen tuota ruumiillisen kurituksen kieltämistä varmasti ollut muita väkivaltaa koskevia lakeja, joita olisi voitu soveltaa myös perheväkivallan osalta. Eli jos ruumiillinen kuritus menee liian pitkälle niin siihen olisi voitu kyllä puuttua jo aiemmin olemassa olleiden lakien avulla. Ei ole siis kyse siitä että lasta ilman tuota ruumillisen kurituksen kieltämistä voisi pahoinpidellä ihan miten tahansa kasvatuksellisista syistä.
Tuo on varmasti totta, että lain voimaantulon myötä asiaan on alettu kiinnittää jatkuvasti enemmän huomiota. Vaikka lapsia ei enää juuri piiskata tms. niin koko ajan nostetaan esille pienempiä yksityiskohtia esille tyyliin väärä äänensävykin on väkivaltaa.
Selvä ruumiillisen kurituksen kielto tuli säädettäessä laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983). Laki tuli voimaan 1.1.1984.
Rikoslain 21 luvun henkeen ja terveyteen kohdistuvia säännöksiä uudistettiin lailla rikoslain muuttamisesta (491/1969), joka tuli voimaan 1.1.1970. Tässä uudistuksessa poistettiin kuritusvallan käyttämistä koskeva säännös.
Ennen uudistusta rikoslain 21-luvun 12 § oli kuulunut:
”Jos joku tahallansa pitelee toista pahoin, niin että siitä tulee vähäinen vamma tahi ei mitään vammaa, olkoon rangaistus enintään sata päiväsakkoa tahi vankeutta enintään neljä kuukautta taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, vankeutta vähintään kolme kuukautta ja enintään yksi vuosi.
Jos joku kuritusvaltaansa käyttäessään on kuritetulle saattanut sellaisen vähäisen vamman, kuin tässä pykälässä mainitaan, älköön häntä siitä rangaistukseen tuomittako.”
Pykälän toinen momentti oli ennen lakiuudistusta pysynyt sisällöltään samanlaisena kuin annettaessa Suomen Suuriruhtinaanmaan Rikoslaki 19. joulukuuta 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vyöllä lyöminen on karmeaa, minusta kauhistuit ihan aiheesta enkä usko että moni tuollaisia tapoja onneksi suosii enää.
Mutta, joku selkeämpi raja siinä pitäisi olla että missä vaiheessa oikeasti siirrytään väkivallan puolelle. Nykyäänhän kaikenlaista tiukempaa kiinnipitelyäkin ja esim. talvihaalarin pukemista vastoin lapsen tahtoa pidetään väkivaltana, nurkkaan laittaminen on väkivaltaa ja lisäksi henkiseksi väkivallaksi voidaan käytännössä luokitella ihan kaikki mistä lapselle tulee paha mieli. Minusta tämä on huolestuttavaa ja nimenomaan tässä varovaisuudessa tuntuu nykyään ilmenevän ylilyöntejä.
Minusta esimerkiksi äänen korottamista tai riehuvan lapsen taluttamista toiseen huoneeseen ei pitäisi pitää väkivaltana, vaikka aikuinen joutuisikin käyttämään kovempia otteita. Aikuinen itsekin todennäköisesti suosisi lempeämpiä keinoja mutta valitettavasti kaikkien lasten kohdalla ne ei aina toimi. Väkivallan näkeminen normaaleissa kasvatustilanteissa luo aivan kohtuuttomia paineita kasvattajille eivätkä lapsetkaan siitä hyödy vaan päinvastoin tämä nykyinen asenneilmapiiri on varmasti lapsillekin hämmentävä.
Tämä asioiden väkivallaksi leimaamisen kierre sai alkunsa ruumiillisen kurituksen kieltämisestä. Jos sitä ei olisi tapahtunut niin nyt ei oltaisi siinä, että vanhemmilta ja lastenhoitajilta ollaan viemässä viimeisetkin pakkokeinojen käyttömahdollisuudet kasvatustyössä.
Minusta on tärkeää estää lasten turha satuttaminen lainsäädännöllä mutta onhan ennen tuota ruumiillisen kurituksen kieltämistä varmasti ollut muita väkivaltaa koskevia lakeja, joita olisi voitu soveltaa myös perheväkivallan osalta. Eli jos ruumiillinen kuritus menee liian pitkälle niin siihen olisi voitu kyllä puuttua jo aiemmin olemassa olleiden lakien avulla. Ei ole siis kyse siitä että lasta ilman tuota ruumillisen kurituksen kieltämistä voisi pahoinpidellä ihan miten tahansa kasvatuksellisista syistä.
Tuo on varmasti totta, että lain voimaantulon myötä asiaan on alettu kiinnittää jatkuvasti enemmän huomiota. Vaikka lapsia ei enää juuri piiskata tms. niin koko ajan nostetaan esille pienempiä yksityiskohtia esille tyyliin väärä äänensävykin on väkivaltaa.
Selvä ruumiillisen kurituksen kielto tuli säädettäessä laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983). Laki tuli voimaan 1.1.1984.
Rikoslain 21 luvun henkeen ja terveyteen kohdistuvia säännöksiä uudistettiin lailla rikoslain muuttamisesta (491/1969), joka tuli voimaan 1.1.1970. Tässä uudistuksessa poistettiin kuritusvallan käyttämistä koskeva säännös.
Ennen uudistusta rikoslain 21-luvun 12 § oli kuulunut:
”Jos joku tahallansa pitelee toista pahoin, niin että siitä tulee vähäinen vamma tahi ei mitään vammaa, olkoon rangaistus enintään sata päiväsakkoa tahi vankeutta enintään neljä kuukautta taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, vankeutta vähintään kolme kuukautta ja enintään yksi vuosi.
Jos joku kuritusvaltaansa käyttäessään on kuritetulle saattanut sellaisen vähäisen vamman, kuin tässä pykälässä mainitaan, älköön häntä siitä rangaistukseen tuomittako.”
Pykälän toinen momentti oli ennen lakiuudistusta pysynyt sisällöltään samanlaisena kuin annettaessa Suomen Suuriruhtinaanmaan Rikoslaki 19. joulukuuta 18
Kiitos selvennyksestä!
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kasvatusmenetelmillä ei tule mitään muuta kuin mt-ongelmaisia ja ahdistuneita mielialalääkkeiden popsijoita. Onhan se jo nähty.
Höpöhöpö. Asioita on tutkittu, ja väkivaltainen kasvatus lisää riskiä mielenterveysongelmille ja myöhemmälle väkivaltakäyttäytymiselle. Nämä eivät ole edes mielipideasioita, vaan tutkittuja faktoja. Tunnekasvatus, lapsen kuunteleminen ja rajojen asettaminen muilla kuin fyysisillä keinoilla taas lisää lapsen turvallisuudentunnetta ja myöhempää hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kasvatusmenetelmillä ei tule mitään muuta kuin mt-ongelmaisia ja ahdistuneita mielialalääkkeiden popsijoita. Onhan se jo nähty.
Höpöhöpö. Asioita on tutkittu, ja väkivaltainen kasvatus lisää riskiä mielenterveysongelmille ja myöhemmälle väkivaltakäyttäytymiselle. Nämä eivät ole edes mielipideasioita, vaan tutkittuja faktoja. Tunnekasvatus, lapsen kuunteleminen ja rajojen asettaminen muilla kuin fyysisillä keinoilla taas lisää lapsen turvallisuudentunnetta ja myöhempää hyvinvointia.
Miten noihin tutkittuihin faktoihin sopii se, että lapset/nuoret urhaa ihmisiä ihan huvikseen? Entisaikaan sellainen sadismi ei ollut muodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin reilu puolet suomalaisista lasten vanhemmista kannattaa fyysistä kuritusta. Tämä johtuu sotatraumoista, joita on siirretty sukupolvelta toiselle. En tosin tiedä miksi näin tuntuu olevan ainoastaan Suomessa, useimmissa muissa sodan runtelemissa maissa ei lapsiin suhtauduta näin vihamielisesti kuin täällä. Ystäväni on lähtöisin maasta jossa soditaan yhä ja hän ihmettelee, miksi päiväkodeissakin tuntuu olevan yhtä sisällissotaa, kun jopa 2-vuotiaat harjoittavat henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Hänen kotimaassaan lapsia yritetään viimeiseen asti varjella sodan kauhuilta ja pitää kotiolot rauhallisina. Tosin kyseiseen kulttuuriin ei kuulu alkoholin käyttö lainkaan.
Lähes kaikissa maissa ruumiillinen kuritus on sallittua ja hyväksyttyä. Suomi ja muutamat muut länsimaat ovat tästä poikkeus.
Euroopassa vain Ranska ei ole kieltänyt ruumiillista kuritusta. YK.n ja Unicefin Lapsen oikeuksien julistuksen ovat kaikki maailman maat lukuunottamatta USA ja Somalia hyväksyneet, siinä kielletään ruumiillinen kuritus. Lainsäädännössä moni maa ei kuitenkaan sitä kiellä, on heillä vain suositus.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on nykyään kielletty, mutta se toimii oikeasti. Joka lapsiaan vihaa, se vitsaa säästää sanotaan vanhassa sananlaskussa.
Joka lapsiaan hakkaa, se itseään vihaa ja siirtää sen lapsiinsa. Sitten ihmettelee kun jälkikasvu ei pidä yhteyttä kun on päässyt kotoa pois.
Selittäkää, mikä tässä on väärin:
Teon ja siitä tulevan rangaistuksen pitää olla toistensa kanssa tasapainossa. Siksi toiseen ihmiseen tai eläimeen väkivaltaa kohditaneen pitää tuntea rangaistus omissa nahoissaan. Oppii kantapään kautta, miltä tuntuu.
Ei tietenkään kuulu, mutta tätä eivät tunnu väkivaltaiset vanhemmat hahmottavan.
Valitettavasti.