Selittäkää, miten joku voi oikeasti kannattaa ruumillista kurittamista? Olin ihan huuli pyöreänä kun normaalina pitämäni tuttava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nykyään kielletty, mutta se toimii oikeasti. Joka lapsiaan vihaa, se vitsaa säästää sanotaan vanhassa sananlaskussa.

Toivottavasti joku hakkaa sinua nahkavyöllä, jos ajat vahingossa ylinopeutta liikenteessä tai ylität kadun punaisten palaessa.

Moni varmaan mieluummin ottaisi 20-30 iskua remmillä kuin esim. 1000 euron päiväsakot ylinopeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia lapsia kuritettiin 60-70 luvuilla. Onko se parempi nykyinen meno jossa laki sallii eläimiin sekaantumiset ja kumppanit, parinvaihdot ja orgiat ovat arkipäivää monille? Oikeasti Ap. Mietipä näitä.

Eläimiin sekaantuminen ym. eivät liity mitenkään väkivallalla kasvattamiseen. Ne ovat moraalisia kysymyksiä ja esim. eläimiin sekaantuminen voitaisiin välttää opettamalla lapsille eläinten ja muiden elollisten (kuten ihmisten) kunnioittamista ja arvostusta. Väkivallalla sitä ei opeteta.

Maailmaasi ei mahdu ajatus siitä, että lasta ei kiinnosta noudattaa äidin tai isän opetuksia?

Ei välttämättä noudatakaan, mutta ei väkivaltainen kasvatuskaan siinä auta.

Kaikki mikä tuottaa kipua ei ole väkivaltaisuutta. Väkivaltaisuus ei myöskään ole sama asia kuin väkivalta. Väkivaltainen on henkilö joka hallitsemattomasti pyrkii lyömään toisia eikä kykene lopettamaan, vaan harjoittaa aina vain pahempaa väkivaltaa.

Se, että joku lapsen vanhempi tukistaa lasta jos on vaikka todennut, että jäähy ei lapsella toimi, ei tee tästä vanhemmasta väkivaltaista. Suomen rajojen sisäpuolella oleskellessaan hän toki syyllistyy rikoslain mukaisesti lievään pahoinpitelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Se, mitä kutsut todellisuudesta vieraantumiseksi, on tosiasiassa todellisten syy-seuraussuhteiden myöntämistä ja omien tunnereaktioiden yläpuolelle asettumista. Lapsen huono käytös, samoin kuin vaikka rikokset, herättävät tunteita, ja tunteiden vallassa halutaan väärintoimijaa rankaista.

Jos kuitenkin katsotaan tilastoja, huomataan, että kovemmat rangaistukset eivät mitenkään vähennä ei-toivottua käytöstä. Käytännössä asia on melkein päinvastoin. Pohjoismaissa, joissa on maailman lievimmät rangaistukset rikoksista ja myös lasten kasvatuksessa pyritään välttämään rankaisemista, on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin ankarien rangaistusten maissa. Kuolemantuomiot eivät vähennä henkirikoksia.

Kun rankaisemisen sijaan panostetaan vuorovaikutustaitojen ja esimerkiksi empatian opetteluun, saadaan parempia tuloksia. Tunnetasolla tämä kuulostaa kuitenkin väärintekijöiden paapomiselta. Tosiasiassa siis aiheen herättämien tunteiden vuoksi kannatetaan toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, sen sijaan, että aihetta tarkasteltaisiin objektiivisesti tutkimustiedon valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.

Tänä päivänä lapsille asetetaan turvalliset rajat. Kuri kuuluu historiaan.

Mitä jos lapsi ei noudata niitä rajoja?

Silloin lapsen kanssa keskustellaan.

Just sun laisia on Koskelan tappajien vanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Kommenttisi on saivartelua. Asetat kaikki teoriat ja ideologiat samalle viivalle tuloksellisuuden suhteen, vaikka totta kai voidaan luoda mittareita, joiden avulla eri toimintatapojen tuloksellisuutta mitataan. Suomessa, samoin kuin tietysti muissakin maissa, järjestetään pitkittäistutkimuksia, joissa seurataan tiettyinä vuosina syntyneiden ihmisten elämää säännöllisesti toistuvilla kyselyillä. Tällä tavalla saadaan tilastollisesti mitattavaa tietoa siitä, mitä seurauksia milläkin asialla heidän elämässään on ollut. Kyselyissä on mukana perheolot ja koulukokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nykyään kielletty, mutta se toimii oikeasti. Joka lapsiaan vihaa, se vitsaa säästää sanotaan vanhassa sananlaskussa.

Toimiiko muka? Millä perusteella?

En ole kommentoija, mutta itsekin koivun vitsasta saanut oppia. Ihan syystä, eikä jättänyt traumoja. Omat lapset saaneet myös tukkapöllyä ja tietää kyllä miksi. Nämä kehänkiillottaja jeesustelijat vain yrittää puhua mustan valkoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Se, mitä kutsut todellisuudesta vieraantumiseksi, on tosiasiassa todellisten syy-seuraussuhteiden myöntämistä ja omien tunnereaktioiden yläpuolelle asettumista. Lapsen huono käytös, samoin kuin vaikka rikokset, herättävät tunteita, ja tunteiden vallassa halutaan väärintoimijaa rankaista.

Jos kuitenkin katsotaan tilastoja, huomataan, että kovemmat rangaistukset eivät mitenkään vähennä ei-toivottua käytöstä. Käytännössä asia on melkein päinvastoin. Pohjoismaissa, joissa on maailman lievimmät rangaistukset rikoksista ja myös lasten kasvatuksessa pyritään välttämään rankaisemista, on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin ankarien rangaistusten maissa. Kuolemantuomiot eivät vähennä henkirikoksia.

Kun rankaisemisen sijaan panostetaan vuorovaikutustaitojen ja esimerkiksi empatian opetteluun, saadaan parempia tuloksia. Tunnetasolla tämä kuulostaa kuitenkin väärintekijöiden paapomiselta. Tosiasiassa siis aiheen herättämien tunteiden vuoksi kannatetaan toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, sen sijaan, että aihetta tarkasteltaisiin objektiivisesti tutkimustiedon valossa.

Ruotsissa henkirikokset ovat todella yleisiä ja kaduilla ammuskellaan keskellä päivää, pommeja räjähtelee yms. Tämä siitä huolimatta, että rangaistuksia ei suosita ja vankilat ovat olosuhteiltaan lähinnä "kesäleirejä".

Rangaistuksissa ei ole ensi sijassa kyse tunnereaktioista vaan kyse on siitä, että yksilö on jotenkin voitava painostaa noudattamaan sääntöjä ja auktoriteetin määräyksiä siitäkin huolimatta, vaikka yksilö ei henkilökohtaisesti haluaisi sääntöjä ja määräyksiä noudattaa. Toki rangaistuksissa on myös se puoli, että ne ovat oikeudenmukaisuuskysymys, eli väärintekemisestä joutuu kärsimään. Minusta on suorastaan hämmentävää, miten ultraliberaalin tutkijakoulukunnan piirissä näin keskeiset perustelut rangaistusten olemassaololle on pystytty täysin sivuuttamaan. Ilmeisesti kyse lienee siitä, että kurinpitoa pidetään ylipäätään negatiivisena asiana, mutta ei haluta sanoa tätä julki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nykyään kielletty, mutta se toimii oikeasti. Joka lapsiaan vihaa, se vitsaa säästää sanotaan vanhassa sananlaskussa.

Toivottavasti joku hakkaa sinua nahkavyöllä, jos ajat vahingossa ylinopeutta liikenteessä tai ylität kadun punaisten palaessa.

Moni varmaan mieluummin ottaisi 20-30 iskua remmillä kuin esim. 1000 euron päiväsakot ylinopeudesta.

Todellakin ja kylläpä ainakin hetken muistaisi mitä tulikaan tehtyä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

Niin, taas todistettiin, että ymmärryksessäsi on vikaa. Kuten sanoin, KAIKKI perheväkivaltaa käyttävät ovat oksettavia ja vajavaisia, oli prosenttiluku mikä tahansa. Toisen satuttaminen on väkivaltaa ja ylimielisyyttä on vain se, että oikeuttaa väkivaltaisen käytöksen itselleen.

Kun lapsi käyttäytyy kuin täysi hirviö niin kieltämättä en ihmettele jos se aiheuttaa joillekin väkivallan tunteita... ero on siinä että osaako hillitä itsensä niin ettei tiuskaise pahasti tai käy käsiksi. Raivon tunne on luonnollista mutta pitemmän päälle todella stressaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi käyttäytyy kuin täysi hirviö niin kieltämättä en ihmettele jos se aiheuttaa joillekin väkivallan tunteita... ero on siinä että osaako hillitä itsensä niin ettei tiuskaise pahasti tai käy käsiksi. Raivon tunne on luonnollista mutta pitemmän päälle todella stressaavaa. 

Kun lapsi käyttäytyy kuin täysi hirviö niin 2020-luvun humaani ja suosituksia noudattava äitioletettu vaan seisoo vieressä ja sanoittaa "äiti näkee, että sinä Jessica olet vihainen mutta ei silti saa rikkoa tavaroita ja potkia siskoa päähän". Rauhallisena kuin viilipytty ja pitäen fokuksen tiukasti lapsen tunnetaitojen parantamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Se, mitä kutsut todellisuudesta vieraantumiseksi, on tosiasiassa todellisten syy-seuraussuhteiden myöntämistä ja omien tunnereaktioiden yläpuolelle asettumista. Lapsen huono käytös, samoin kuin vaikka rikokset, herättävät tunteita, ja tunteiden vallassa halutaan väärintoimijaa rankaista.

Jos kuitenkin katsotaan tilastoja, huomataan, että kovemmat rangaistukset eivät mitenkään vähennä ei-toivottua käytöstä. Käytännössä asia on melkein päinvastoin. Pohjoismaissa, joissa on maailman lievimmät rangaistukset rikoksista ja myös lasten kasvatuksessa pyritään välttämään rankaisemista, on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin ankarien rangaistusten maissa. Kuolemantuomiot eivät vähennä henkirikoksia.

Kun rankaisemisen sijaan panostetaan vuorovaikutustaitojen ja esimerkiksi empatian opetteluun, saadaan parempia tuloksia. Tunnetasolla tämä kuulostaa kuitenkin väärintekijöiden paapomiselta. Tosiasiassa siis aiheen herättämien tunteiden vuoksi kannatetaan toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, sen sijaan, että aihetta tarkasteltaisiin objektiivisesti tutkimustiedon valossa.

Ruotsissa henkirikokset ovat todella yleisiä ja kaduilla ammuskellaan keskellä päivää, pommeja räjähtelee yms. Tämä siitä huolimatta, että rangaistuksia ei suosita ja vankilat ovat olosuhteiltaan lähinnä "kesäleirejä".

Rangaistuksissa ei ole ensi sijassa kyse tunnereaktioista vaan kyse on siitä, että yksilö on jotenkin voitava painostaa noudattamaan sääntöjä ja auktoriteetin määräyksiä siitäkin huolimatta, vaikka yksilö ei henkilökohtaisesti haluaisi sääntöjä ja määräyksiä noudattaa. Toki rangaistuksissa on myös se puoli, että ne ovat oikeudenmukaisuuskysymys, eli väärintekemisestä joutuu kärsimään. Minusta on suorastaan hämmentävää, miten ultraliberaalin tutkijakoulukunnan piirissä näin keskeiset perustelut rangaistusten olemassaololle on pystytty täysin sivuuttamaan. Ilmeisesti kyse lienee siitä, että kurinpitoa pidetään ylipäätään negatiivisena asiana, mutta ei haluta sanoa tätä julki.

Ruotsin tämänhetkinen tilanne ei johdu rangaistuskäytännöistä vaan lyhyen ajan sisällä väestöpohjassa tapahtuneista muutoksista. Vai väitätkö tosissasi, että jos Ruotsissa olisi kovemmat rangaistukset, näitä tapahtumia ei olisi? Vastaavaa tapahtuu myös maissa, joissa on huomattavasti kovemmat rangaistukset.

Puhut koko ajan ikään kuin rangaistuksista luopumista yleisesti vaadittaisiin. Näin ei ole, vaan enemmänkin keskustellaan siitä, mitä rangaistuksella tarkoitetaan ja mikä on kohtuullinen rangaistus mistäkin asiasta. Puheet "kesäleirimäisistä" vankiloista ovat tyypillinen tunnereaktio. Avovankilat on tarkoitettu lievemmistä rikoksista tuomituille ja kovemmista rikoksista tuomituille rangaistuksen lopussa olevaan siirtymävaiheeseen. Kurjat olot ja huono kohtelu vankilassa vain pahentavat rikokseen syyllistyneen kaunaa yhteiskuntaa kohtaan ja lisäävät aggressiivisuutta, pahimmillaan tästä voi seurata traumatisoitumista. Jokainen vanki kuitenkin vapautuu joskus, ja jotenkin on tähän varauduttava. "Paapominen" eli avovankilat ja kuntoutustoiminta pyrkivät sopeuttamaan rikollista takaisin yhteiskuntaan niin, että tästä olisi vapautumisen jälkeen vähemmän vaaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Se, mitä kutsut todellisuudesta vieraantumiseksi, on tosiasiassa todellisten syy-seuraussuhteiden myöntämistä ja omien tunnereaktioiden yläpuolelle asettumista. Lapsen huono käytös, samoin kuin vaikka rikokset, herättävät tunteita, ja tunteiden vallassa halutaan väärintoimijaa rankaista.

Jos kuitenkin katsotaan tilastoja, huomataan, että kovemmat rangaistukset eivät mitenkään vähennä ei-toivottua käytöstä. Käytännössä asia on melkein päinvastoin. Pohjoismaissa, joissa on maailman lievimmät rangaistukset rikoksista ja myös lasten kasvatuksessa pyritään välttämään rankaisemista, on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin ankarien rangaistusten maissa. Kuolemantuomiot eivät vähennä henkirikoksia.

Kun rankaisemisen sijaan panostetaan vuorovaikutustaitojen ja esimerkiksi empatian opetteluun, saadaan parempia tuloksia. Tunnetasolla tämä kuulostaa kuitenkin väärintekijöiden paapomiselta. Tosiasiassa siis aiheen herättämien tunteiden vuoksi kannatetaan toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, sen sijaan, että aihetta tarkasteltaisiin objektiivisesti tutkimustiedon valossa.

Ruotsissa henkirikokset ovat todella yleisiä ja kaduilla ammuskellaan keskellä päivää, pommeja räjähtelee yms. Tämä siitä huolimatta, että rangaistuksia ei suosita ja vankilat ovat olosuhteiltaan lähinnä "kesäleirejä".

Rangaistuksissa ei ole ensi sijassa kyse tunnereaktioista vaan kyse on siitä, että yksilö on jotenkin voitava painostaa noudattamaan sääntöjä ja auktoriteetin määräyksiä siitäkin huolimatta, vaikka yksilö ei henkilökohtaisesti haluaisi sääntöjä ja määräyksiä noudattaa. Toki rangaistuksissa on myös se puoli, että ne ovat oikeudenmukaisuuskysymys, eli väärintekemisestä joutuu kärsimään. Minusta on suorastaan hämmentävää, miten ultraliberaalin tutkijakoulukunnan piirissä näin keskeiset perustelut rangaistusten olemassaololle on pystytty täysin sivuuttamaan. Ilmeisesti kyse lienee siitä, että kurinpitoa pidetään ylipäätään negatiivisena asiana, mutta ei haluta sanoa tätä julki.

Ruotsin tämänhetkinen tilanne ei johdu rangaistuskäytännöistä vaan lyhyen ajan sisällä väestöpohjassa tapahtuneista muutoksista. Vai väitätkö tosissasi, että jos Ruotsissa olisi kovemmat rangaistukset, näitä tapahtumia ei olisi? Vastaavaa tapahtuu myös maissa, joissa on huomattavasti kovemmat rangaistukset.

Puhut koko ajan ikään kuin rangaistuksista luopumista yleisesti vaadittaisiin. Näin ei ole, vaan enemmänkin keskustellaan siitä, mitä rangaistuksella tarkoitetaan ja mikä on kohtuullinen rangaistus mistäkin asiasta. Puheet "kesäleirimäisistä" vankiloista ovat tyypillinen tunnereaktio. Avovankilat on tarkoitettu lievemmistä rikoksista tuomituille ja kovemmista rikoksista tuomituille rangaistuksen lopussa olevaan siirtymävaiheeseen. Kurjat olot ja huono kohtelu vankilassa vain pahentavat rikokseen syyllistyneen kaunaa yhteiskuntaa kohtaan ja lisäävät aggressiivisuutta, pahimmillaan tästä voi seurata traumatisoitumista. Jokainen vanki kuitenkin vapautuu joskus, ja jotenkin on tähän varauduttava. "Paapominen" eli avovankilat ja kuntoutustoiminta pyrkivät sopeuttamaan rikollista takaisin yhteiskuntaan niin, että tästä olisi vapautumisen jälkeen vähemmän vaaraa.

Mikä sinun tunnereaktiosi on? Sanoita se vaan rohkeasti, tunnetaidot ovat tärkeitä aikuisillekin. Koetko, että väärintekijä on uhri ja häntä käy sääliksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi käyttäytyy kuin täysi hirviö niin kieltämättä en ihmettele jos se aiheuttaa joillekin väkivallan tunteita... ero on siinä että osaako hillitä itsensä niin ettei tiuskaise pahasti tai käy käsiksi. Raivon tunne on luonnollista mutta pitemmän päälle todella stressaavaa. 

Kun lapsi käyttäytyy kuin täysi hirviö niin 2020-luvun humaani ja suosituksia noudattava äitioletettu vaan seisoo vieressä ja sanoittaa "äiti näkee, että sinä Jessica olet vihainen mutta ei silti saa rikkoa tavaroita ja potkia siskoa päähän". Rauhallisena kuin viilipytty ja pitäen fokuksen tiukasti lapsen tunnetaitojen parantamisessa.

No jos lapsi jatkaa silti samalla lailla vaikka kuinka rauhallisesti yrittää sanoa niin pitääkö sitten pitää lapsesta kiinni? Ainiin mutta hei sehän on vapaudenriistoa ja "väkivaltaa" ja se ei ole ok... ärsyttää tämä nykypäivän saivartelu kasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Se, mitä kutsut todellisuudesta vieraantumiseksi, on tosiasiassa todellisten syy-seuraussuhteiden myöntämistä ja omien tunnereaktioiden yläpuolelle asettumista. Lapsen huono käytös, samoin kuin vaikka rikokset, herättävät tunteita, ja tunteiden vallassa halutaan väärintoimijaa rankaista.

Jos kuitenkin katsotaan tilastoja, huomataan, että kovemmat rangaistukset eivät mitenkään vähennä ei-toivottua käytöstä. Käytännössä asia on melkein päinvastoin. Pohjoismaissa, joissa on maailman lievimmät rangaistukset rikoksista ja myös lasten kasvatuksessa pyritään välttämään rankaisemista, on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin ankarien rangaistusten maissa. Kuolemantuomiot eivät vähennä henkirikoksia.

Kun rankaisemisen sijaan panostetaan vuorovaikutustaitojen ja esimerkiksi empatian opetteluun, saadaan parempia tuloksia. Tunnetasolla tämä kuulostaa kuitenkin väärintekijöiden paapomiselta. Tosiasiassa siis aiheen herättämien tunteiden vuoksi kannatetaan toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, sen sijaan, että aihetta tarkasteltaisiin objektiivisesti tutkimustiedon valossa.

Ruotsissa henkirikokset ovat todella yleisiä ja kaduilla ammuskellaan keskellä päivää, pommeja räjähtelee yms. Tämä siitä huolimatta, että rangaistuksia ei suosita ja vankilat ovat olosuhteiltaan lähinnä "kesäleirejä".

Noita rikollisia ei todennäköisesti ole kasvatettu pohjoismaisella väkivallattomalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Se, mitä kutsut todellisuudesta vieraantumiseksi, on tosiasiassa todellisten syy-seuraussuhteiden myöntämistä ja omien tunnereaktioiden yläpuolelle asettumista. Lapsen huono käytös, samoin kuin vaikka rikokset, herättävät tunteita, ja tunteiden vallassa halutaan väärintoimijaa rankaista.

Jos kuitenkin katsotaan tilastoja, huomataan, että kovemmat rangaistukset eivät mitenkään vähennä ei-toivottua käytöstä. Käytännössä asia on melkein päinvastoin. Pohjoismaissa, joissa on maailman lievimmät rangaistukset rikoksista ja myös lasten kasvatuksessa pyritään välttämään rankaisemista, on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin ankarien rangaistusten maissa. Kuolemantuomiot eivät vähennä henkirikoksia.

Kun rankaisemisen sijaan panostetaan vuorovaikutustaitojen ja esimerkiksi empatian opetteluun, saadaan parempia tuloksia. Tunnetasolla tämä kuulostaa kuitenkin väärintekijöiden paapomiselta. Tosiasiassa siis aiheen herättämien tunteiden vuoksi kannatetaan toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, sen sijaan, että aihetta tarkasteltaisiin objektiivisesti tutkimustiedon valossa.

Ruotsissa henkirikokset ovat todella yleisiä ja kaduilla ammuskellaan keskellä päivää, pommeja räjähtelee yms. Tämä siitä huolimatta, että rangaistuksia ei suosita ja vankilat ovat olosuhteiltaan lähinnä "kesäleirejä".

Rangaistuksissa ei ole ensi sijassa kyse tunnereaktioista vaan kyse on siitä, että yksilö on jotenkin voitava painostaa noudattamaan sääntöjä ja auktoriteetin määräyksiä siitäkin huolimatta, vaikka yksilö ei henkilökohtaisesti haluaisi sääntöjä ja määräyksiä noudattaa. Toki rangaistuksissa on myös se puoli, että ne ovat oikeudenmukaisuuskysymys, eli väärintekemisestä joutuu kärsimään. Minusta on suorastaan hämmentävää, miten ultraliberaalin tutkijakoulukunnan piirissä näin keskeiset perustelut rangaistusten olemassaololle on pystytty täysin sivuuttamaan. Ilmeisesti kyse lienee siitä, että kurinpitoa pidetään ylipäätään negatiivisena asiana, mutta ei haluta sanoa tätä julki.

Ruotsin tämänhetkinen tilanne ei johdu rangaistuskäytännöistä vaan lyhyen ajan sisällä väestöpohjassa tapahtuneista muutoksista. Vai väitätkö tosissasi, että jos Ruotsissa olisi kovemmat rangaistukset, näitä tapahtumia ei olisi? Vastaavaa tapahtuu myös maissa, joissa on huomattavasti kovemmat rangaistukset.

Puhut koko ajan ikään kuin rangaistuksista luopumista yleisesti vaadittaisiin. Näin ei ole, vaan enemmänkin keskustellaan siitä, mitä rangaistuksella tarkoitetaan ja mikä on kohtuullinen rangaistus mistäkin asiasta. Puheet "kesäleirimäisistä" vankiloista ovat tyypillinen tunnereaktio. Avovankilat on tarkoitettu lievemmistä rikoksista tuomituille ja kovemmista rikoksista tuomituille rangaistuksen lopussa olevaan siirtymävaiheeseen. Kurjat olot ja huono kohtelu vankilassa vain pahentavat rikokseen syyllistyneen kaunaa yhteiskuntaa kohtaan ja lisäävät aggressiivisuutta, pahimmillaan tästä voi seurata traumatisoitumista. Jokainen vanki kuitenkin vapautuu joskus, ja jotenkin on tähän varauduttava. "Paapominen" eli avovankilat ja kuntoutustoiminta pyrkivät sopeuttamaan rikollista takaisin yhteiskuntaan niin, että tästä olisi vapautumisen jälkeen vähemmän vaaraa.

Vastaavia muutoksia väestöpohjassa on tapahtunut monissa muissakin Euroopan maissa, mutta silti esimerkiksi ammuskelujen määrä on niissä selvästi Ruotsia vähäisempi. Jos Ruotsissa olisi kovemmat rangaistukset, niin rikollisella olisi jotain aitoa pelättävää siinä tilanteessa, kun hän miettii, että tehdäkö rikos vai ei. Pidemmät vankilatuomiot myös pitäisivät rikolliset kauemmin poissa kaduilta (jopa pysyvästi jos otettaisiin käyttöön aidot elinkautiset) ja automaattiset karkotukset rikoksiin syyllistyneille ulkomaan kansalaisille myös vähentäisivät rikollisten ja siten rikosten määrää.

Rangaistusten poistoa yleisesti vaaditaan lasten kohdalla. Aikuisten kohdalla kyseeseen on tullut vasta rangaistusten lieventäminen, kuten ehdollisen vankeuden käyttöönotto joka ei käytännössä ole rangaistus lainkaan, koska se hyvin harvoin johtaa vankilassa istumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Se, mitä kutsut todellisuudesta vieraantumiseksi, on tosiasiassa todellisten syy-seuraussuhteiden myöntämistä ja omien tunnereaktioiden yläpuolelle asettumista. Lapsen huono käytös, samoin kuin vaikka rikokset, herättävät tunteita, ja tunteiden vallassa halutaan väärintoimijaa rankaista.

Jos kuitenkin katsotaan tilastoja, huomataan, että kovemmat rangaistukset eivät mitenkään vähennä ei-toivottua käytöstä. Käytännössä asia on melkein päinvastoin. Pohjoismaissa, joissa on maailman lievimmät rangaistukset rikoksista ja myös lasten kasvatuksessa pyritään välttämään rankaisemista, on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin ankarien rangaistusten maissa. Kuolemantuomiot eivät vähennä henkirikoksia.

Kun rankaisemisen sijaan panostetaan vuorovaikutustaitojen ja esimerkiksi empatian opetteluun, saadaan parempia tuloksia. Tunnetasolla tämä kuulostaa kuitenkin väärintekijöiden paapomiselta. Tosiasiassa siis aiheen herättämien tunteiden vuoksi kannatetaan toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, sen sijaan, että aihetta tarkasteltaisiin objektiivisesti tutkimustiedon valossa.

Ruotsissa henkirikokset ovat todella yleisiä ja kaduilla ammuskellaan keskellä päivää, pommeja räjähtelee yms. Tämä siitä huolimatta, että rangaistuksia ei suosita ja vankilat ovat olosuhteiltaan lähinnä "kesäleirejä".

Rangaistuksissa ei ole ensi sijassa kyse tunnereaktioista vaan kyse on siitä, että yksilö on jotenkin voitava painostaa noudattamaan sääntöjä ja auktoriteetin määräyksiä siitäkin huolimatta, vaikka yksilö ei henkilökohtaisesti haluaisi sääntöjä ja määräyksiä noudattaa. Toki rangaistuksissa on myös se puoli, että ne ovat oikeudenmukaisuuskysymys, eli väärintekemisestä joutuu kärsimään. Minusta on suorastaan hämmentävää, miten ultraliberaalin tutkijakoulukunnan piirissä näin keskeiset perustelut rangaistusten olemassaololle on pystytty täysin sivuuttamaan. Ilmeisesti kyse lienee siitä, että kurinpitoa pidetään ylipäätään negatiivisena asiana, mutta ei haluta sanoa tätä julki.

Ruotsin tämänhetkinen tilanne ei johdu rangaistuskäytännöistä vaan lyhyen ajan sisällä väestöpohjassa tapahtuneista muutoksista. Vai väitätkö tosissasi, että jos Ruotsissa olisi kovemmat rangaistukset, näitä tapahtumia ei olisi? Vastaavaa tapahtuu myös maissa, joissa on huomattavasti kovemmat rangaistukset.

Puhut koko ajan ikään kuin rangaistuksista luopumista yleisesti vaadittaisiin. Näin ei ole, vaan enemmänkin keskustellaan siitä, mitä rangaistuksella tarkoitetaan ja mikä on kohtuullinen rangaistus mistäkin asiasta. Puheet "kesäleirimäisistä" vankiloista ovat tyypillinen tunnereaktio. Avovankilat on tarkoitettu lievemmistä rikoksista tuomituille ja kovemmista rikoksista tuomituille rangaistuksen lopussa olevaan siirtymävaiheeseen. Kurjat olot ja huono kohtelu vankilassa vain pahentavat rikokseen syyllistyneen kaunaa yhteiskuntaa kohtaan ja lisäävät aggressiivisuutta, pahimmillaan tästä voi seurata traumatisoitumista. Jokainen vanki kuitenkin vapautuu joskus, ja jotenkin on tähän varauduttava. "Paapominen" eli avovankilat ja kuntoutustoiminta pyrkivät sopeuttamaan rikollista takaisin yhteiskuntaan niin, että tästä olisi vapautumisen jälkeen vähemmän vaaraa.

Mikä sinun tunnereaktiosi on? Sanoita se vaan rohkeasti, tunnetaidot ovat tärkeitä aikuisillekin. Koetko, että väärintekijä on uhri ja häntä käy sääliksi?

Taisivat argumentit loppua. Fiksu siirtyisi tässä kohtaa takavasemmalle lapsellisen lällättelyn sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei entisaikaankaan ruumiillista kuritusta ollut joka perheessä, vaikka se oli tavallisempaa.

Iäkäs tuttava on muistellut, että 50-luvulla koulun tyttöjen voimistelunopettaja oli puuttunut asiaan, kun oli liikuntatunnilla havainnut yhdessä oppilaassa kurituksen jälkiä. Silloinkin oli myös inhimillisyyttä.

Aloitin kansakoulun 50 luvulla, aivan alussa yksi opettaja kysyi koko luokalta, kuinka moni on saanut piiskaa ? Puolet luokasta taisi viitata. Yksi tyttö jopa kertoi saaneensa remmiä illalla kotona. Opettajan kysymykseen miksi ? hän vastasi "en totellut". Eikä siitä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomannut kuinka nykyään nuoret tekevät vakavia rikoksia Myös fyysinen rangaistus on kielletty.

Eikö asialla ole muka mitään yhtäläisyyttä?

Voi jeesus, ennenkö vakavia rikoksia ei ole tehty? Mihin väitteesi perustuu? Ja "nuoret", niin pienen pieni osa nuorista eksyy rikollisuuden tielle, ja poikkeuksetta näillä nuorilla on rikkinäiset kotiolot, joissa heitä on kenties myös väkivallalla kuritettu.

Rakkaudella ja terveellä järjellä kasvatettu lapsi ei kohtele toisia huonosti. Tukkapöllyt, luunapit, kaikki ruumiillinen kuritus on perheväkivaltaa ja sellaista harrastavat vanhemmat ovat oksettavia ja vajavaisia. Väkivaltaa puolustavilla on selkeästi useampi ruuvi löysällä ja on oikeastaan turha täälläkään käydä mitään keskustelua heidän kanssaan, kun ymmärrys on niin puutteellista. Toivottavasti lapsenne saavat jostain apua. Ja te myös.

Siis 90% nykymaailman vanhemmista ja 99% aiemmin eläneistä vanhemmista on sinusta oksettavia ja vajavaisia koska käyttävät sitä mitä kutsut "perheväkivallaksi"? Aikamoista ideologista ylimielisyyttä tuo tuollainen ajattelu.

En ole edellinen, mutta aika suuri osa ihmisistä ylipäätään toimii vaistovaraisesti vuorovaikutussuhteissa haitallisella tavalla. Aivan samoin kuin on huonoa vanhemmuutta, voi olla huono puoliso, ystävä tai vaikka esimies. Tutkimustieto, erityisesti psykologian tutkimus, on lisännyt ymmärrystä siitä, miten toimia rakentavasti muiden ihmisten kanssa. Käsitys siitä, mitä on hyvä johtaminen, hyvä parisuhde tai hyvä vanhemmuus, on muuttunut valtavasti ihan jo 50 viime vuoden aikana.

Kasvatusalalla ei ole saavutettavissa mitään varsinaisia totuuksia. On vain toistensa kanssa kilpailevia koulukuntia eli ideologioita. Nykyisin länsimaissa on vallalla ultraliberaali koulukunta joka haluaa kieltää rankaisemisen (ja jopa palkitsemisenkin) ja joka väheksyy tottelemisen merkitystä lastenkasvatuksessa. Todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta meininkiä jota jopa ammattikasvattajien on vaikea toteuttaa käytännössä.

Se, mitä kutsut todellisuudesta vieraantumiseksi, on tosiasiassa todellisten syy-seuraussuhteiden myöntämistä ja omien tunnereaktioiden yläpuolelle asettumista. Lapsen huono käytös, samoin kuin vaikka rikokset, herättävät tunteita, ja tunteiden vallassa halutaan väärintoimijaa rankaista.

Jos kuitenkin katsotaan tilastoja, huomataan, että kovemmat rangaistukset eivät mitenkään vähennä ei-toivottua käytöstä. Käytännössä asia on melkein päinvastoin. Pohjoismaissa, joissa on maailman lievimmät rangaistukset rikoksista ja myös lasten kasvatuksessa pyritään välttämään rankaisemista, on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin ankarien rangaistusten maissa. Kuolemantuomiot eivät vähennä henkirikoksia.

Kun rankaisemisen sijaan panostetaan vuorovaikutustaitojen ja esimerkiksi empatian opetteluun, saadaan parempia tuloksia. Tunnetasolla tämä kuulostaa kuitenkin väärintekijöiden paapomiselta. Tosiasiassa siis aiheen herättämien tunteiden vuoksi kannatetaan toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, sen sijaan, että aihetta tarkasteltaisiin objektiivisesti tutkimustiedon valossa.

Ruotsissa henkirikokset ovat todella yleisiä ja kaduilla ammuskellaan keskellä päivää, pommeja räjähtelee yms. Tämä siitä huolimatta, että rangaistuksia ei suosita ja vankilat ovat olosuhteiltaan lähinnä "kesäleirejä".

Rangaistuksissa ei ole ensi sijassa kyse tunnereaktioista vaan kyse on siitä, että yksilö on jotenkin voitava painostaa noudattamaan sääntöjä ja auktoriteetin määräyksiä siitäkin huolimatta, vaikka yksilö ei henkilökohtaisesti haluaisi sääntöjä ja määräyksiä noudattaa. Toki rangaistuksissa on myös se puoli, että ne ovat oikeudenmukaisuuskysymys, eli väärintekemisestä joutuu kärsimään. Minusta on suorastaan hämmentävää, miten ultraliberaalin tutkijakoulukunnan piirissä näin keskeiset perustelut rangaistusten olemassaololle on pystytty täysin sivuuttamaan. Ilmeisesti kyse lienee siitä, että kurinpitoa pidetään ylipäätään negatiivisena asiana, mutta ei haluta sanoa tätä julki.

Ruotsin tämänhetkinen tilanne ei johdu rangaistuskäytännöistä vaan lyhyen ajan sisällä väestöpohjassa tapahtuneista muutoksista. Vai väitätkö tosissasi, että jos Ruotsissa olisi kovemmat rangaistukset, näitä tapahtumia ei olisi? Vastaavaa tapahtuu myös maissa, joissa on huomattavasti kovemmat rangaistukset.

Puhut koko ajan ikään kuin rangaistuksista luopumista yleisesti vaadittaisiin. Näin ei ole, vaan enemmänkin keskustellaan siitä, mitä rangaistuksella tarkoitetaan ja mikä on kohtuullinen rangaistus mistäkin asiasta. Puheet "kesäleirimäisistä" vankiloista ovat tyypillinen tunnereaktio. Avovankilat on tarkoitettu lievemmistä rikoksista tuomituille ja kovemmista rikoksista tuomituille rangaistuksen lopussa olevaan siirtymävaiheeseen. Kurjat olot ja huono kohtelu vankilassa vain pahentavat rikokseen syyllistyneen kaunaa yhteiskuntaa kohtaan ja lisäävät aggressiivisuutta, pahimmillaan tästä voi seurata traumatisoitumista. Jokainen vanki kuitenkin vapautuu joskus, ja jotenkin on tähän varauduttava. "Paapominen" eli avovankilat ja kuntoutustoiminta pyrkivät sopeuttamaan rikollista takaisin yhteiskuntaan niin, että tästä olisi vapautumisen jälkeen vähemmän vaaraa.

Vastaavia muutoksia väestöpohjassa on tapahtunut monissa muissakin Euroopan maissa, mutta silti esimerkiksi ammuskelujen määrä on niissä selvästi Ruotsia vähäisempi. Jos Ruotsissa olisi kovemmat rangaistukset, niin rikollisella olisi jotain aitoa pelättävää siinä tilanteessa, kun hän miettii, että tehdäkö rikos vai ei. Pidemmät vankilatuomiot myös pitäisivät rikolliset kauemmin poissa kaduilta (jopa pysyvästi jos otettaisiin käyttöön aidot elinkautiset) ja automaattiset karkotukset rikoksiin syyllistyneille ulkomaan kansalaisille myös vähentäisivät rikollisten ja siten rikosten määrää.

Rangaistusten poistoa yleisesti vaaditaan lasten kohdalla. Aikuisten kohdalla kyseeseen on tullut vasta rangaistusten lieventäminen, kuten ehdollisen vankeuden käyttöönotto joka ei käytännössä ole rangaistus lainkaan, koska se hyvin harvoin johtaa vankilassa istumiseen.

Kun tarkastellaan tilastoja rikollisuuden määrästä eri maissa, löytyy turvallisimpien maiden joukosta sekä liberaalin rangaistuskäytännön maita (Islanti) että ankarien rangaistusten (Qatar). Uskoisin kuitenkin, että jälkimmäisen kohdalla piilorikollisuutta, kuten siirtotyöläisiin kohdistuvaa väkivaltaa, on paljon. Tilastoissa on mukana paljon myös maita, joiden ilmoittamiin lukuihin en luota. Kaikkialla poliisilla ei ole samanlaista auktiriteettia tai samanlaisia resursseja, joten kynnys rikosilmoituksen tekemiseen vaihtelee.

Jos jotain yhdistäviä tekijöitä yrittää löytää turvallisimpien maiden välillä, olisivat sellaisia vakaus ja homogeeninen väestöpohja. Vastaavasti eniten rikollisuutta on poliittisesti epävakaissa maissa. Köyhyydellä ja yhteiskunnallisella eriarvoisuudella on myös suuri merkitys.

Tässä käyttämäni tilasto:

https://worldpopulationreview.com/country-rankings/crime-rate-by-country

Käyttäjä42257 kirjoitti:

En kannata ruumillista kurittamista mutta ehkä joissain tilanteissa se on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Voisin kuvitella, että jos esimerkiksi olisi villiviikari, joka ei millään uskoisi, että autotielle ei juosta pallon perässä tms niin mahdollisesti turvautuisin koivuniemen herraan. 

Voit toki antaa lapsen jäädä auton alle. Se tuntuu kyllä sen verran että oppii tottelemaan. Tai sitten jää viimeiseksi kerraksi.