Selittäkää, miten joku voi oikeasti kannattaa ruumillista kurittamista? Olin ihan huuli pyöreänä kun normaalina pitämäni tuttava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kasvatusmenetelmillä ei tule mitään muuta kuin mt-ongelmaisia ja ahdistuneita mielialalääkkeiden popsijoita. Onhan se jo nähty.

Höpöhöpö. Asioita on tutkittu, ja väkivaltainen kasvatus lisää riskiä mielenterveysongelmille ja myöhemmälle väkivaltakäyttäytymiselle. Nämä eivät ole edes mielipideasioita, vaan tutkittuja faktoja. Tunnekasvatus, lapsen kuunteleminen ja rajojen asettaminen muilla kuin fyysisillä keinoilla taas lisää lapsen turvallisuudentunnetta ja myöhempää hyvinvointia.

Se vain kun niitä rajoja ei useassa perheessä nykyään aseteta oikein mitenkään. Ei vaadita hyvää käytöstä ja toisten huomioonottamista. Näiden luulisi olevan itsestäänselvyyksiä mutteivät ole, edes ns. hyvissä perheissä.

On vaikea ymmärtää, että näin moni pitää fyysistä kurittamista oikeana. Olen itse lapsuudessani saanut remmiä, keppiä, tukkapöllyä ja vaikka mitä, eikä siitä koitunut mitään hyvää. Omat lapseni ovat kasvaneet ilman fyysistä rankaisemista, ja ihmisiä heistä on tullut, asiallisia kunnon tyyppejä. Kyllä aikuisen pitää löytää muunlaiset keinot lapsen kasvattamiseen, kuin väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nykyään kielletty, mutta se toimii oikeasti. Joka lapsiaan vihaa, se vitsaa säästää sanotaan vanhassa sananlaskussa.

Joka lapsiaan hakkaa, se itseään vihaa ja siirtää sen lapsiinsa. Sitten ihmettelee kun jälkikasvu ei pidä yhteyttä kun on päässyt kotoa pois. 

Lapsi A potkii lasta B. Miten oikeudenmukaisesti selvittäisit B:n kohtaaman vääryyden niin, että A saa tarvitsemansa opetuksen, eikä enää jatkossa pahoinpitele? Onko B:llä jatkossa oikeus potkia A:ta, koska pahoinpitelystä ei kuitenkaan seuraa itselle vastaavaa fyysistä kipua?

Lasten pahoinpitelijöillä on aina taustalla seksuaalinen motiivi.

Vierailija kirjoitti:

Lasten pahoinpitelijöillä on aina taustalla seksuaalinen motiivi.

Lähde?

Niinpä. Vasta aikuisena tajusin pahoinpitelyjen ja kostuneet emättimen tuoksun välisen yhteyden.

Kyllähän sitä monet on nykyään sitä mieltä, että edes koiraa ei saisi kouluttaa fyysisesti kurittamalla vaan pitäisi ennemmin palkita. Jos ei edes koira kestä kurittamista, niin miten sitten ihmislapsi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä monet on nykyään sitä mieltä, että edes koiraa ei saisi kouluttaa fyysisesti kurittamalla vaan pitäisi ennemmin palkita. Jos ei edes koira kestä kurittamista, niin miten sitten ihmislapsi?

Miksi eläinemo ei ymmärrä, että fyysisen kurittamisen sijaan pennuille pitää oikea ja väärä opettaa muilla keinoin?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai lapsi pitää kurittaa silloin, kun siihen on tarvetta. Toki tervettä harkintaa pitää käyttää, että milloin ruumiillinen kuritus on tarpeen, eikä se saa olla ensisijainen keino.

Myöskin Uudessa testamentissa kehotetaan vanhempia kurittamaan lapsia ja tässäkin asiassa kannattaa toimia Raamatun oppien mukaan, vaikka Suomen laki sanoisi toista.

En näe, että em. toteutetusta kurituksesta olisi lapsille mitään haittaa. Päinvastoin, että se on lapsen kehityksen kannalta hyödyksi.

Teet vastoin lakia. Ihmeellistä, että aikuinen ihminen ei sitä ymmärrä.

Kun lapsesi viedään pahoinpitelyn seurauksena pois, olisi oikein ja kohtuullista, että virkavalta tulee antamaan sinullekkin kunnon selkäsaunan. Oppisit olemaan.

Pedagogiikasta en osaa sanoa, mutta omista kokemuksistani kyllä.

Minua revittiin vähän väliä tukasta kun olin lapsi, useimmiten aivan mitättömistä syistä. Siitä opin sen, että se joka on isompi saa tehdä muille mitä lystää, vaikka käydä käsiksi.

Veljeäni kuritettiin vielä enemmän ja hän reagoi siihen olemalla entistäkin uhmakkaampi. Lannistui kyllä sillä hetkellä, kun kaksin käsin kiskotaan tukasta, mutta uhma jatkui heti myöhemmin. Ja kun veli kasvoi isommaksi kuin vanhemmat, hän antoi samalla mitalla takaisin. Ei yllätys, että muutin pois kotoa heti kun vain pääsin. Veli on nyt ongelmissa viranomaisten kanssa, kun ei yhtään siedä auktoriteetteja.

Tukistaminen oli siitä tehokas kurinpitokeino, että siitä ei jää jälkiä eikä kukaan huomaa eikä siis auta. Ja 70- ja 80-luvullahan siinä ei ollut mitään laitonta.

En koskaan ajatellut, että vanhemmat olisivat kurittaneet siksi, että halusivat muokata käytöstämme jotenkin paremmaksi. Syy oli ihan vain se, että he eivät yhtään pystyneet hallitsemaan tunnereaktioitaan, ja kun joku meissä lapsissa ärsytti, he kävivät heti tukkaan kiinni silmittömän raivon vallassa. Kostivat siis oman kehittymättömyytensä puolustuskyvyttömille ja katsoivat olevansa oikeutettuja niin tekemään, koska niinhän heillekin oli tehty.

En hankkinut koskaan omia lapsia, koska se oli ainoa keino varmistaa ettei sama traditio jatku. Vanhemmat saavat kökkiä hoitolaitoksessa loppuelämänsä, en mene vierailemaan. Väkivallalla ei ansaita kunnioitusta eikä huolenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä monet on nykyään sitä mieltä, että edes koiraa ei saisi kouluttaa fyysisesti kurittamalla vaan pitäisi ennemmin palkita. Jos ei edes koira kestä kurittamista, niin miten sitten ihmislapsi?

Miksi eläinemo ei ymmärrä, että fyysisen kurittamisen sijaan pennuille pitää oikea ja väärä opettaa muilla keinoin?

Kuten sanoittamalla, kuvakorteilla sekä tarroilla.

Vierailija kirjoitti:

Pedagogiikasta en osaa sanoa, mutta omista kokemuksistani kyllä.

Minua revittiin vähän väliä tukasta kun olin lapsi, useimmiten aivan mitättömistä syistä. Siitä opin sen, että se joka on isompi saa tehdä muille mitä lystää, vaikka käydä käsiksi.

Veljeäni kuritettiin vielä enemmän ja hän reagoi siihen olemalla entistäkin uhmakkaampi. Lannistui kyllä sillä hetkellä, kun kaksin käsin kiskotaan tukasta, mutta uhma jatkui heti myöhemmin. Ja kun veli kasvoi isommaksi kuin vanhemmat, hän antoi samalla mitalla takaisin. Ei yllätys, että muutin pois kotoa heti kun vain pääsin. Veli on nyt ongelmissa viranomaisten kanssa, kun ei yhtään siedä auktoriteetteja.

Tukistaminen oli siitä tehokas kurinpitokeino, että siitä ei jää jälkiä eikä kukaan huomaa eikä siis auta. Ja 70- ja 80-luvullahan siinä ei ollut mitään laitonta.

En koskaan ajatellut, että vanhemmat olisivat kurittaneet siksi, että halusivat muokata käytöstämme jotenkin paremmaksi. Syy oli ihan vain se, että he eivät yhtään pystyneet hallitsemaan tunnereaktioitaan, ja kun joku meissä lapsissa ärsytti, he kävivät heti tukkaan kiinni silmittömän raivon vallassa. Kostivat siis oman kehittymättömyytensä puolustuskyvyttömille ja katsoivat olevansa oikeutettuja niin tekemään, koska niinhän heillekin oli tehty.

En hankkinut koskaan omia lapsia, koska se oli ainoa keino varmistaa ettei sama traditio jatku. Vanhemmat saavat kökkiä hoitolaitoksessa loppuelämänsä, en mene vierailemaan. Väkivallalla ei ansaita kunnioitusta eikä huolenpitoa.

Omat vanhempasihan toimineet täysin mielivaltaisesti. Ei tuollainen ole ollut suositeltavaa 70- ja 80-luvullakaan (ja 80-luvulla tuli myös laittomaksi).

Lasta ei saa kasvattaa fyysisesti kurittamalla. Eikä koiraa. Ethän sä anna puolisollekkaan tukka pöllöä, jos se ei tee niin kun sinä haluat! Joka lapseen käy käsiksi. Tarvitsee apua itselleen. Eikä lapsi saa käydä käsiksi aikuiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä monet on nykyään sitä mieltä, että edes koiraa ei saisi kouluttaa fyysisesti kurittamalla vaan pitäisi ennemmin palkita. Jos ei edes koira kestä kurittamista, niin miten sitten ihmislapsi?

Miksi eläinemo ei ymmärrä, että fyysisen kurittamisen sijaan pennuille pitää oikea ja väärä opettaa muilla keinoin?

Eivät eläinemot satuta pentujaan, sen tietää kuka tahansa joka on ollut enemmän eläinten kanssa tekemisissä. Jos pentu näykkäisee, emo murahtaa, ei pure. Emo ei koskaan retuuta pentuja niskanahasta niitä rangaistakseen, ainoastaan siirtääkseen niitä toiseen paikkaan, ja silloin ote on hyvin varovainen.

Miksi näitä samoja valheellisia väittämiä edelleen levitetään? Siksikö, että on itselle helpompaa yrittää puolustella koiran lyömistä tällaisella kuin opetella motivoimaan koiraa palkkioin, mihin täytyy käyttää enemmän vaivannäköä?

Eläinemot käyttäytyvät väkivaltaisesti vain kun ne joutuvat puolustautumaan tai pelkäävät. Ne eivät koskaan vahingoita omia pentujaan, elleivät ole jollain tavalla luonnevikaisia.

Miksi edes hankkia lapsia jos niitä ei saisi välillä hakata?

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei saa kasvattaa fyysisesti kurittamalla. Eikä koiraa. Ethän sä anna puolisollekkaan tukka pöllöä, jos se ei tee niin kun sinä haluat! Joka lapseen käy käsiksi. Tarvitsee apua itselleen. Eikä lapsi saa käydä käsiksi aikuiseen.

Mitä ihmettä on "tukka pöllö"? Joku lintuko? Huu?

Tukkapölly taas on pöllyttämistä, eli tukistamista.

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan.

Terveisin Päivi

Aika hanurista laittaa tähän jonkun toisen nimi. Omaa nimeäsihän et laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan.

Terveisin Päivi

Aika hanurista laittaa tähän jonkun toisen nimi. Omaa nimeäsihän et laittanut.

Mistä niin päättelit?

Raamatun mukaan lasta pitää kurittaa fyysisesti aina, jos tämä ei tottele vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä, jos lapsi hakkaa vanhempaansa?

Nykyään valitettavasti usein onkin noin, lasten kanssa tekemisissä olevat aikuiset saavat iskuja tuon tuosta. Jonkinlaista rajojen testaamista kai useimmilla lapsilla ja monilla tuo lyöminen, potkiminen, pureminen tms. onneksi menee nopeasti ohi, mutta onhan se silti iso ongelma kun joillain saattaa jatkua viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia ennen kuin oppii. Nykykeinoilla ei aina saada tällaista käytöstä kovin nopeasti loppumaan varsinkaan jos lapsi itse ei ole niin yhteistyökykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä, jos lapsi hakkaa vanhempaansa?

Nykyään valitettavasti usein onkin noin, lasten kanssa tekemisissä olevat aikuiset saavat iskuja tuon tuosta. Jonkinlaista rajojen testaamista kai useimmilla lapsilla ja monilla tuo lyöminen, potkiminen, pureminen tms. onneksi menee nopeasti ohi, mutta onhan se silti iso ongelma kun joillain saattaa jatkua viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia ennen kuin oppii. Nykykeinoilla ei aina saada tällaista käytöstä kovin nopeasti loppumaan varsinkaan jos lapsi itse ei ole niin yhteistyökykyinen.

Tutun lapsi 4,5v on lyönyt äitiään jo usean vuoden ajan. Äitinsä vain korkeintaan lässyttää ja alistuu lyötäväksi. Kerran poika mätkäisi äitiään naamaan niin että tämän silmälasit hajosivat. Tämäkö on ok nykykasvatusoppien mukaan? Lastahan ei saa rajoittaa oikein mitenkään, ettei tälle - heikommalle ja avuttomalle osapuolelle - tule paha mieli tai saa traumoja.