Onko kellään muulla ns. rönsyilevä ulosanti?
Olen yleensä sellainen hiljaisempi persoona. Välillä töissä kumminkin pitää puhua omiin tehtäviin liittyvistä asioista. Jos minulta halutaan jokin yksinkertainen vastaus johonkin, niin siinä selittäessä tulee mieleen vähemmän oleellisia yksityiskohtia asiaan liittyen, ja kerron nekin samalla. Sitten ei ole enää varmaa, ymmärsikö toinen osapuoli ihan kaikkea vai ei, mutta ehkä sinne päin ainakin.
Sama ongelma tulee esiin kyllä muuallakin kuin töissä. Saatan huomata, jos toinen osapuoli ei jaksa kuunnella ihan sadalla prosentilla koko aikaa.
Yritän kyllä kehittyä tuossa. Lähinnä se nolottaa, kun voi antaa minusta sekavan kuvan ainakin vähemmän tuttujen kanssa. Olen miettinyt, voiko tämä olla jotain adhd:hen liittyvää. Diagnoosia ei ole. Olen kohta viisikymppinen mies. Mietin tuota hiljaisuuttani noin muuten. Olenko lapsena hölöttänyt enemmänkin ja ihan mitä sattuu, sitten minua olisi jotenkin hiljennetty, ja saatu loppujen lopuksi olemaan hiljainen ja ujo.
Kommentit (17)
Jos harjoittelee antamaan ensin yksinkertaisen vastauksen ja kysyy, riittikö tämä. Sitten voi alkaa rönsytä.
Ei itselläni ole mutta valitettavasti esimiehellä on. On todella raivostuttavaa kun ei oikein koskaan pysty selostamaan uutta työtehtävää niin että kaikki oleellinen tulisi kerrottua mutta ei eksyisi epäolennaisuuksiin. Tai että aloittaisi siitä että mitä nyt ollaan kokonaisuutena tekemässä ja miksi. Sitten ihmettelee kun tehdään virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos harjoittelee antamaan ensin yksinkertaisen vastauksen ja kysyy, riittikö tämä. Sitten voi alkaa rönsytä.
Minäkin käytän tätä. Haluatko pitkän vai lyhyen vastauksen? Kukaan ei jaksa kuunnella pitkää, joten kaikki valitsee lyhyen. Lyhyttä taas ei ymmärrä kukaan :D
Nykyaikaan tapaa enemmän kaltaisiasi rönsyilijöitä kuin niitä, jotka jaksaa kuunnellakin välissä. Oletko yksinäinen?
Kertokaa nyt ensin mitä tarkoittaa rönsyilevä?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin mitä tarkoittaa rönsyilevä?
Se tarkoittaa sitä että... eilen muuten kuulin yhden hyvän tähän liittyen jutun kun kaveri kertoi... oli muuten samalla luokalla jo ekalla ja sitten siellä oli se yksi opettajakin joka oli tosi erikoinen... se opettaja asui siinä koulun vieressä talossa joka oli saman värinen kuin miedän talo jossa asuttiin ennen kuin isä ja äiti erosivat... isähän oli tosi vaikea ihminen joten ei ihme että äiti erosi isästä... mutta sisko sanoi sen eron jälkeen että...
Niin mitähän kysyitkään aluksi?
Ei, toi on vi tun ärsyttävää, mun äiti on tommonen, asia saa 5 sivujuonta
Mun miehellä. Sitä on kyllä monesti ihan hauska kuunnella ja on jotenkin suloista, mutta joskus täytyy asioiden sujuvuuden takia pyytää, että vastaus tällä kertaa ilman maisemareitin kulkemista.
Itsellä taas toisinpäin, sanon pelkästään oleellisen. Olen tosi huono tunnin palavereissa, joissa jonkun on oltava äänessä koko ajan.
Ei runsaassa puhumisessa ole mitään vikaa, se on vain osattava pitää mielenkiintoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin mitä tarkoittaa rönsyilevä?
Se tarkoittaa sitä että... eilen muuten kuulin yhden hyvän tähän liittyen jutun kun kaveri kertoi... oli muuten samalla luokalla jo ekalla ja sitten siellä oli se yksi opettajakin joka oli tosi erikoinen... se opettaja asui siinä koulun vieressä talossa joka oli saman värinen kuin miedän talo jossa asuttiin ennen kuin isä ja äiti erosivat... isähän oli tosi vaikea ihminen joten ei ihme että äiti erosi isästä... mutta sisko sanoi sen eron jälkeen että...
Niin mitähän kysyitkään aluksi?
:D juuri näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin mitä tarkoittaa rönsyilevä?
Se tarkoittaa sitä että... eilen muuten kuulin yhden hyvän tähän liittyen jutun kun kaveri kertoi... oli muuten samalla luokalla jo ekalla ja sitten siellä oli se yksi opettajakin joka oli tosi erikoinen... se opettaja asui siinä koulun vieressä talossa joka oli saman värinen kuin miedän talo jossa asuttiin ennen kuin isä ja äiti erosivat... isähän oli tosi vaikea ihminen joten ei ihme että äiti erosi isästä... mutta sisko sanoi sen eron jälkeen että...
Niin mitähän kysyitkään aluksi?
Minulla on juuri tällainen ystävä, kova puhumaan ja vastaus yksinkertaiseen kyllä/ei asiaan saattaa kestää 5 minuuttia:) Itse olenkin sitten sellainen, että minusta pitää nyhtää sanat, hiljainen hissukka. Me ollaankin hyvä parivaljakko.
Ei tähän mitään adhd, nepsy ymvp kyökkidiagnooseja taas kerran tarvita.
Kyseessä on vain huono ulosanti, mikä yleensä on seurausta huonosta valmistautumisesta.
Etenkin työelämässä on vuosia yleistynyt tapa tulla palavereihin valmistautumatta tuottamaan tajunnanvirtaa. Se tajunnanvirta tulee käsitellä ihan itsekseen iteroiden. Lopputuotteena syntyy selkeä ja valmisteltu kuvaus asiasta.
Ihan perus kommunikaatiotaidoista ja ammattimaisuudesta kysymys. Sekä muiden ajan kunnioittamisesta.
Nykyään kaikki palaverit kestää juuri sen tunnin, kun kukaan ole tehnyt esitöitä omillaan, jolloin palaveri kestäisi max 30 minuuttia ja kaikille olisi selvää, mitä tapahtuu seuraavaksi ja kuka valmistelee mitäkin ennen ensi kertaa.
Mulla on samaa. Puheesta ei tule edes loppua jos kysytään jotain mistä oikeasti tiedän jotain, sitten silmät puoliummessa kuunnellaan ja huomaan lopettaa. Hiljainen olen minäkin, mutta paljon on sanottavaa.
Moni muualta tänne pohjois-pohjanmaalle tullut kertoo että aloitetaan puhumaan yhdestä asiasta ja päädytään kolmanteen, eivät kuulemma pysy mukana
Luonnostani olen, mutta olen opetellut muille puhumaan mahdollisimman ytimekkäästi ja muuten olemaan hiljaa, koska ei ketään tosiaan kiinnosta. Itsekseni kotona jaarittelen ummet ja lammet.
Monella nepsyllä taitaa olla tämmöinen tausta. Treenaa puhumista ja asioiden tiivistämistä, pelkistämistä. Selkeyttämistä, yksinkertaistamista.
Kun treenaat tarpeeksi eli enemmän kuin muut, tulet paremmaksi kuin muut. Sekin on meille tyypillistä.