Lue keskustelun säännöt.
Mies jättää kaikki hankalat asiat minun päänvaivaksi
13.09.2021 |
Erityisesti liittyen lapseen mutta vähän muutenkin. Kun selvisi, että lapsen päiväkotiin viemiset aamulla on hankalia kun lapsi saattaa kiukutella ja itkeä matkalla sinne tai lähtiessä pukiessa niin mies kieltäytyi enää koskaan viemästä lasta (”ei ole minun juttuni tuollainen kiukuttelu”). Jos lapselle on ehtinyt tulla nälkä niin hän saattaa kitistä aika paljonkin ruokapöydässä odottaessaan että saa vaikka leivän eteensä, tällöin mies kieltäytyy laittamasta ruokaa ja poistuu keittiöstä (”en kestä kuunnella tuota”). Jne sata vastaavaa esimerkkiä. Niinpä minä joudun yksin hoitamaan kaiken sellaisen milloin lapsi ei ole todella hyväntuulinen. Hän ei enää suostu laittamaan lasta koskaan nukkumaan sillä pari kertaa yritti eikä lapsi nukahtanut heti.
Minusta tuntuu että hän on jättänyt lapsen yksin minun ”ongelmaksi”. Lapsen kivat asiat kyllä hoitaa mutta ei koskaan mitään joka ei ole todella kivaa. Mitähän tässä pitäisi tehdä... keskusteltu on ja vastaus on hänellä aina että sellaiset (hankalat) tilanteet ei ole hänelle sopivia tilanteita tai että hän ei tykkää niistä tilanteista ja keskustelu loppuu hänen osalta siihen vaikka miten yrittäisin sitä jatkaa. Neuvoja?
Kommentit (173)
Minkä ikäinen lapsi ja minkä verran mies on ollut lapsen kanssa niin ettet sinä tai miehen äiti ole paikalla? Sitä vastuuta on vain pakko osata antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun yliopistokuplassani on vain perheitä, missä on ennen ekaa lasta yhdessä selvitetty, mitä lapsen tulo perheeseen tarkoittaa ja sovittu, että neuvolassa käydään yhdessä ja vanhempainvapaat pidetään puoliksi. Jos mies sitten peruisi kaiken niin en jäisi hetkeksikään katselemaan.
Kyllä meilläkin nuo sovittiin etukäteen. On helppo sanoa että ottaisi heti eron jos mies ei tulekaan neuvolaan vaikka lupasi tulla. Kun on siinä tilanteessa oikeasti, ei ratkaisut olekaan niin yksinkertaisia. Ap
AP.n esimerkeissä on niin monta sellaista, jotka jo yksinäänkin riittäisi eroon. Etkö tajua, että elämäsi muuttuu paremmaksi jos uskallat lähteä? Miten ihmeessä jaksat katsella moista miesvauvaa?
En ole koskaan nähnyt läheltä oikeasti hyvää parisuhdetta. Olen itse lähtöisin rikkinäisistä oloista. Siksi en välttämättä osaa nähdä selvästi kaikkea ja siksi kysyn neuvoja kun tajuan että en ehkä osaa nähdä itse selvästi kaikkea. Ap
Siis mies ei vaan yksinkertaisesti tiedä mitä tilanteessa pitäisi tehdä, ei siinä motkotus auta, vaan mies pitää saada oppimaan lasten kasvatusta, katsokaa vaikka yhdessä super nannyä tai hommatkaa ammattilaisen kirjoja tms, asiaa EI auta sun motkotus että mies on huono ja kamala, miehestä varmasti jo itsestään tuntuu siltä, on todella turhauttavaa kun ei ole työkaluja ongelman ratkaisuun ja kaikki olettaa että sun pitäis osata jo kaikki.
Minäkin haluaisin kysyä, että minkäikäinen lapsi.
Ja onko teillä samanlaiset näkemykset miehen kanssa siitä, miten lapsi pitäisi kasvattaa?
Voiko ongelma (edes osittain) johtua siitä, että sinä olet vanhempana sallivampi ja sinun mielestä se kitinä vaan kuuluu asiaan = lapset nyt vaan kitisee, kun heillä on nälkä, mutta mies olisi tiukempi kasvattaja, jos saisi asioista päättää?
Vierailija kirjoitti:
Siis mies ei vaan yksinkertaisesti tiedä mitä tilanteessa pitäisi tehdä, ei siinä motkotus auta, vaan mies pitää saada oppimaan lasten kasvatusta, katsokaa vaikka yhdessä super nannyä tai hommatkaa ammattilaisen kirjoja tms, asiaa EI auta sun motkotus että mies on huono ja kamala, miehestä varmasti jo itsestään tuntuu siltä, on todella turhauttavaa kun ei ole työkaluja ongelman ratkaisuun ja kaikki olettaa että sun pitäis osata jo kaikki.
No anteeksi nyt mutta en minä motkota että mies on kamala. Kasvatusoppaita meillä on hyllyssä, ei hän niitä lue vaikka pyytänyt olen. Eikä kuulemma enää neuvolaan tule. Ja miehen äidin neuvot on tasoa ”jos vauva itkee niin jätä vauva yksin itkemään, oppiipahan olemaan itkemättä”. Anoppini puheista olen ollut todella järkyttynyt. Miehen isosiskot on lapsettomia joten en tiennyt etukäteen että anopilla on tuollaisia ajatuksia :( , en ollut ennen meidän lasta nähnyt anoppia lasten seurassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin kysyä, että minkäikäinen lapsi.
Ja onko teillä samanlaiset näkemykset miehen kanssa siitä, miten lapsi pitäisi kasvattaa?
Voiko ongelma (edes osittain) johtua siitä, että sinä olet vanhempana sallivampi ja sinun mielestä se kitinä vaan kuuluu asiaan = lapset nyt vaan kitisee, kun heillä on nälkä, mutta mies olisi tiukempi kasvattaja, jos saisi asioista päättää?
Lapsi täyttää kohta neljä. Ihan kysyisin sinulta vastakysymykseksi, että jos lapsi ei halua päiväkotiin ja on väsynyt kun herätettiin kesken unien ja siksi kiukuttelee ulkovaatteita pukiessa kun pitää lähteä päiväkotiin, niin miten sen kiukuttelun siinä voi yhtäkkiä lopettaa jos on kiire töihin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäisiä itse olette?
Minä 37, mies 40.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin kysyä, että minkäikäinen lapsi.
Ja onko teillä samanlaiset näkemykset miehen kanssa siitä, miten lapsi pitäisi kasvattaa?
Voiko ongelma (edes osittain) johtua siitä, että sinä olet vanhempana sallivampi ja sinun mielestä se kitinä vaan kuuluu asiaan = lapset nyt vaan kitisee, kun heillä on nälkä, mutta mies olisi tiukempi kasvattaja, jos saisi asioista päättää?
Lapsi täyttää kohta neljä. Ihan kysyisin sinulta vastakysymykseksi, että jos lapsi ei halua päiväkotiin ja on väsynyt kun herätettiin kesken unien ja siksi kiukuttelee ulkovaatteita pukiessa kun pitää lähteä päiväkotiin, niin miten sen kiukuttelun siinä voi yhtäkkiä lopettaa jos on kiire töihin. Ap
Herätään aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakoikaa tilanteet etukäteen. Kun tiedetään että pukeutuminen on hankalaa ja aikaavievää niin noustaan aiemmin, aloitetaan toimet aiemmin.
Jos lapsi nukkuu aamulla liian pitkään niin opetellaan menemään yöunille aiemmin.
Ennakointi.
Joka asiaan, ruokailuun, neuvolaan, hammaslääkäriin. Ja yksi asia pitää tehdä selväksi vaikka lapsenne onkin hurjan viisas, niin ei hän ole pomo. Hän päättää vain laittaako suuhunsa ensin leivän vai sittenkin maitoa.
Minulle tulee tunne ettei kukaan teillä jaksaisi lapsiarkea, et sinä, ei hän eikä lapsikaan.
Nukkumaan menoakin voisi harjoitella ja tehdä toistavaa päiväohjelmaa jotta lapsi tajuaa mitä minkäkin jälkeen tapahtuu, halusi hän sitä tai ei.
Anopille voit sanoa että suksi hittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin kysyä, että minkäikäinen lapsi.
Ja onko teillä samanlaiset näkemykset miehen kanssa siitä, miten lapsi pitäisi kasvattaa?
Voiko ongelma (edes osittain) johtua siitä, että sinä olet vanhempana sallivampi ja sinun mielestä se kitinä vaan kuuluu asiaan = lapset nyt vaan kitisee, kun heillä on nälkä, mutta mies olisi tiukempi kasvattaja, jos saisi asioista päättää?
Lapsi täyttää kohta neljä. Ihan kysyisin sinulta vastakysymykseksi, että jos lapsi ei halua päiväkotiin ja on väsynyt kun herätettiin kesken unien ja siksi kiukuttelee ulkovaatteita pukiessa kun pitää lähteä päiväkotiin, niin miten sen kiukuttelun siinä voi yhtäkkiä lopettaa jos on kiire töihin. Ap
Herätään aikaisemmin.
Mies itse on päättänyt koska lapsen herättää kun hänen piti viedä. Itse olin lähtenyt jo paljon aiemmin töihin. Yritin miehelle ehdottaa että herättäisi aiemmin eikä kiireessä hoitaisi lähtöä jne mutta mies kokeili pari aamua, ja sanoi että ei koskaan enää suostu viemään koska lapsi kiukuttelee. Eikä ole tosiaan suostunut viemään enää sen jälkeen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennakoikaa tilanteet etukäteen. Kun tiedetään että pukeutuminen on hankalaa ja aikaavievää niin noustaan aiemmin, aloitetaan toimet aiemmin.
Jos lapsi nukkuu aamulla liian pitkään niin opetellaan menemään yöunille aiemmin.
Ennakointi.
Joka asiaan, ruokailuun, neuvolaan, hammaslääkäriin. Ja yksi asia pitää tehdä selväksi vaikka lapsenne onkin hurjan viisas, niin ei hän ole pomo. Hän päättää vain laittaako suuhunsa ensin leivän vai sittenkin maitoa.
Minulle tulee tunne ettei kukaan teillä jaksaisi lapsiarkea, et sinä, ei hän eikä lapsikaan.
Nukkumaan menoakin voisi harjoitella ja tehdä toistavaa päiväohjelmaa jotta lapsi tajuaa mitä minkäkin jälkeen tapahtuu, halusi hän sitä tai ei.
Anopille voit sanoa että suksi hittoon.
Kyllä minä jaksan arkea, lasta ja lapsiarkea. Miestäni en enää jaksa :( . Ap
Lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamusta joutuu herättämään ja on väsynyt. Ehkä lapsi voisi nukkua yön puhtaissa vaatteissa joissa lähtee aamulla tarhaan. Eli aamusta tarvitsisi vain käydä vessassa, pestä hampaat ja lapsi puolinukkuvana autoon ja menoksi. Eli aamulle mahdollisimman vähän tehtävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin kysyä, että minkäikäinen lapsi.
Ja onko teillä samanlaiset näkemykset miehen kanssa siitä, miten lapsi pitäisi kasvattaa?
Voiko ongelma (edes osittain) johtua siitä, että sinä olet vanhempana sallivampi ja sinun mielestä se kitinä vaan kuuluu asiaan = lapset nyt vaan kitisee, kun heillä on nälkä, mutta mies olisi tiukempi kasvattaja, jos saisi asioista päättää?
Lapsi täyttää kohta neljä. Ihan kysyisin sinulta vastakysymykseksi, että jos lapsi ei halua päiväkotiin ja on väsynyt kun herätettiin kesken unien ja siksi kiukuttelee ulkovaatteita pukiessa kun pitää lähteä päiväkotiin, niin miten sen kiukuttelun siinä voi yhtäkkiä lopettaa jos on kiire töihin. Ap
Et vastannut kysymykseen, oletteko miehen kanssa samaa mieltä kasvatuksesta.
Sinun kysymykseesi:
a) on vanhempien vastuulla järjestää asioista niin, että lapsi ei ole päiväkotiaamuina herätessään väsynyt. Eihän se nyt vanhemmalle varmaan yllätyksenä tule, että lasta pitää herättää vaikkapa puoli seitsemälstä aamulla. Pidetään huolta lapsen rutiineista, niin ei tarvitse kiusata lasta.
b) kun sellaisiakin päiviä kuitenkin sattuu, että lapsi on syystä tai toisesta aamulla väsynyt, vaikka päivärytmiä on yritetty noudattaa. Silloin ei jäädä lapsen kanssa keskustelemaan siitä, haluaako hän pukea vai eikö. Kehotetaan toimimaan oiken, mutta ei lähdetä neuvottelemaan, että tekeekö mieli pukea vai potkitaanko ne haalarit pois.
Kiukkua ei tarvitse heti saada loppumaan, mutta siitä ei tarvitse niinkään välittää. Se pitää kyllä osata kestää, mutta ei sitä jatkuvaa kiukkua pitäisi hyväksyä itsestäänselvyytenä.
Silloin vaikka kannetaan se lapsi ilman haalareita autoon. Lapsi kyllä oppii, ettei kuiku kannata, jos se ei tuota tulosta.
Lasta siis pitäisi kasvattaa. Siellä ruokapöydässäkin, kun se kitisee, niin vanhemman tärkein tehtävä ei ole järjestää se leipä salamannopeasti nenän eteen. Se vaan palkitsee ei-toivottua käytöstä. Huonolla käytöksellä ei pitäisi saada halunsa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamusta joutuu herättämään ja on väsynyt. Ehkä lapsi voisi nukkua yön puhtaissa vaatteissa joissa lähtee aamulla tarhaan. Eli aamusta tarvitsisi vain käydä vessassa, pestä hampaat ja lapsi puolinukkuvana autoon ja menoksi. Eli aamulle mahdollisimman vähän tehtävää.
Kyllä minä saan vietyä lapsen ilman kiukkua, mies ei saa. Eikä suostu enää yrittämään koska pari kertaa yritti ja lapsi kiukutteli. Mies on hyvin ehdotin näissä, jos hän sanoo että ei vie niin ei vie. Lapsi harvoin minulle kiukuttelee, miehelle usein koska mies ei viitsi yhtään ennakoida tilanteita tai esim antaa ruokaa ennen kuin on jo nälkäkiukku. Ap
Mä saattaisin lähteä päiväksi pois. Antaisin vastuun täysin miehelle. Sen pitää vaan oppia sietämään erilaisia tilanteita.
Veikkaan että miehellekkin oma käytös lapsen kanssa tuli yllätyksenä. Hänhän toistaa lapsena oppimaansa kaavaa. Eli anoppi itse sanoi että jos vauva itkee niin jätä itkemään niin oppii että se turhaa. Nyt kun miehellä oma lapsi niin lapsuuden traumat hylätyksi tulemisesta ja siitä että jos kiukkusi niin jätettiin yksin iskevät. Mies saattaa oikeasti voida todella pahoin noissa tilanteissa koska tiedostamatta kokee samaa tuskaa kuin lapsena kun äitinsä jätti hänet yksin kiukkunsa ja pahanmielen kanssa. Siksi mies menee niin lukkoon ettei kykene toimimaan järkevästi noissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin kysyä, että minkäikäinen lapsi.
Ja onko teillä samanlaiset näkemykset miehen kanssa siitä, miten lapsi pitäisi kasvattaa?
Voiko ongelma (edes osittain) johtua siitä, että sinä olet vanhempana sallivampi ja sinun mielestä se kitinä vaan kuuluu asiaan = lapset nyt vaan kitisee, kun heillä on nälkä, mutta mies olisi tiukempi kasvattaja, jos saisi asioista päättää?
Lapsi täyttää kohta neljä. Ihan kysyisin sinulta vastakysymykseksi, että jos lapsi ei halua päiväkotiin ja on väsynyt kun herätettiin kesken unien ja siksi kiukuttelee ulkovaatteita pukiessa kun pitää lähteä päiväkotiin, niin miten sen kiukuttelun siinä voi yhtäkkiä lopettaa jos on kiire töihin. Ap
Et vastannut kysymykseen, oletteko miehen kanssa samaa mieltä kasvatuksesta.
Sinun kysymykseesi:
a) on vanhempien vastuulla järjestää asioista niin, että lapsi ei ole päiväkotiaamuina herätessään väsynyt. Eihän se nyt vanhemmalle varmaan yllätyksenä tule, että lasta pitää herättää vaikkapa puoli seitsemälstä aamulla. Pidetään huolta lapsen rutiineista, niin ei tarvitse kiusata lasta.
b) kun sellaisiakin päiviä kuitenkin sattuu, että lapsi on syystä tai toisesta aamulla väsynyt, vaikka päivärytmiä on yritetty noudattaa. Silloin ei jäädä lapsen kanssa keskustelemaan siitä, haluaako hän pukea vai eikö. Kehotetaan toimimaan oiken, mutta ei lähdetä neuvottelemaan, että tekeekö mieli pukea vai potkitaanko ne haalarit pois.
Kiukkua ei tarvitse heti saada loppumaan, mutta siitä ei tarvitse niinkään välittää. Se pitää kyllä osata kestää, mutta ei sitä jatkuvaa kiukkua pitäisi hyväksyä itsestäänselvyytenä.
Silloin vaikka kannetaan se lapsi ilman haalareita autoon. Lapsi kyllä oppii, ettei kuiku kannata, jos se ei tuota tulosta.
Lasta siis pitäisi kasvattaa. Siellä ruokapöydässäkin, kun se kitisee, niin vanhemman tärkein tehtävä ei ole järjestää se leipä salamannopeasti nenän eteen. Se vaan palkitsee ei-toivottua käytöstä. Huonolla käytöksellä ei pitäisi saada halunsa läpi.
Kyllä, olen samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitat ja noin pyrin itse toimimaan (toki epäonnistun siinä joskus, kuten kaikki kai). Vielä kun joku saisi mieheni tajuamaan että asiat on noin kuin kirjoitat. Itse olen asioita hänelle noin selittänyt monta kertaa, mutta hän on silti tiukasti sitä mieltä, että jos lapsi kerrankin hänelle kiukuttelee jostain niin ”hän ei ala”. Eli ei enää hoida tilanteita, jotka on joskus olleet ei-niin-iloisesti-menneitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo mikään parisuhde ole.
Ei olekaan, mies teki kaiken ( päiväkotiin viesti, ruoanlaitto, nukuttaminen jne.) siihen asti, kun lapsi alkoi kiukutella. Nyt, kun vaimo joutuu tekemään osansa, alkaa valitus.
Eiköhän tuo ole jo ihan selvä, mies haluaa luikerrella kaikesta vastuusta ja passuuttaa sinua.