Lue keskustelun säännöt.
Mies jättää kaikki hankalat asiat minun päänvaivaksi
13.09.2021 |
Erityisesti liittyen lapseen mutta vähän muutenkin. Kun selvisi, että lapsen päiväkotiin viemiset aamulla on hankalia kun lapsi saattaa kiukutella ja itkeä matkalla sinne tai lähtiessä pukiessa niin mies kieltäytyi enää koskaan viemästä lasta (”ei ole minun juttuni tuollainen kiukuttelu”). Jos lapselle on ehtinyt tulla nälkä niin hän saattaa kitistä aika paljonkin ruokapöydässä odottaessaan että saa vaikka leivän eteensä, tällöin mies kieltäytyy laittamasta ruokaa ja poistuu keittiöstä (”en kestä kuunnella tuota”). Jne sata vastaavaa esimerkkiä. Niinpä minä joudun yksin hoitamaan kaiken sellaisen milloin lapsi ei ole todella hyväntuulinen. Hän ei enää suostu laittamaan lasta koskaan nukkumaan sillä pari kertaa yritti eikä lapsi nukahtanut heti.
Minusta tuntuu että hän on jättänyt lapsen yksin minun ”ongelmaksi”. Lapsen kivat asiat kyllä hoitaa mutta ei koskaan mitään joka ei ole todella kivaa. Mitähän tässä pitäisi tehdä... keskusteltu on ja vastaus on hänellä aina että sellaiset (hankalat) tilanteet ei ole hänelle sopivia tilanteita tai että hän ei tykkää niistä tilanteista ja keskustelu loppuu hänen osalta siihen vaikka miten yrittäisin sitä jatkaa. Neuvoja?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että miehellekkin oma käytös lapsen kanssa tuli yllätyksenä. Hänhän toistaa lapsena oppimaansa kaavaa. Eli anoppi itse sanoi että jos vauva itkee niin jätä itkemään niin oppii että se turhaa. Nyt kun miehellä oma lapsi niin lapsuuden traumat hylätyksi tulemisesta ja siitä että jos kiukkusi niin jätettiin yksin iskevät. Mies saattaa oikeasti voida todella pahoin noissa tilanteissa koska tiedostamatta kokee samaa tuskaa kuin lapsena kun äitinsä jätti hänet yksin kiukkunsa ja pahanmielen kanssa. Siksi mies menee niin lukkoon ettei kykene toimimaan järkevästi noissa tilanteissa.
Uskon itsekin näin mutta mitä minä voin tehdä asialle? Olen pariterapiaa ja omaa terapiaa ehdotellut, hän lähinnä niistä loukkaantuu, sanoo aina että häntä ei kiinnosta sellaiseen mennä.
Olen miettinyt että pitääkö sanoa että mene terapiaan tai otan avioeron. Tiedän 100% varmaksi, että ei tule silloinkaan menemään terapiaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo mikään parisuhde ole.
Ei olekaan, mies teki kaiken ( päiväkotiin viesti, ruoanlaitto, nukuttaminen jne.) siihen asti, kun lapsi alkoi kiukutella. Nyt, kun vaimo joutuu tekemään osansa, alkaa valitus.
Mitä iloa saat trollaamisesta, asioiden vääristelystäja ilkkumisesta? Tiedät hyvin, että kirjoitin, että mies kokeili pari kertaa viedä ja sitten kiukutteli. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamusta joutuu herättämään ja on väsynyt. Ehkä lapsi voisi nukkua yön puhtaissa vaatteissa joissa lähtee aamulla tarhaan. Eli aamusta tarvitsisi vain käydä vessassa, pestä hampaat ja lapsi puolinukkuvana autoon ja menoksi. Eli aamulle mahdollisimman vähän tehtävää.
Kyllä minä saan vietyä lapsen ilman kiukkua, mies ei saa. Eikä suostu enää yrittämään koska pari kertaa yritti ja lapsi kiukutteli. Mies on hyvin ehdotin näissä, jos hän sanoo että ei vie niin ei vie. Lapsi harvoin minulle kiukuttelee, miehelle usein koska mies ei viitsi yhtään ennakoida tilanteita tai esim antaa ruokaa ennen kuin on jo nälkäkiukku. Ap
Sanot että okei, minä hoidan kaikki viemiset ja nälät ja muut ja tässä on sulle sitten lista, mitä töitä en kotona tee. Listaat kaikki vessanpesut, viemärien putsaukset, saunan pesun, tiskit ja pyykit ja oikeastaan kaiken muun, mikä ei liity lapsen ruokkimiseen ja muuhun hoitoon.
Sanot, että vessa ei kiukuttele, kun sen peset eikä tiskit ulisi, kun ne hoidat. Joten tästä lähtien meillä siis kumpikin tekee töitä, johon pystyy.
Sanoisin miehelle, että minä en katsele moista aikuisen ihmisen kiukuttelua.
Onko riskinä, että jos mies jäisi tilanteeseen, niin hän ei hallitse itseään? Pelkääkö mies käytöstään? Koska kyllä ihan äitinäkin olen kokenut sen, että mariseva uhmis nostaa aggressiota ja vaatii voimia rauhoittaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että miehellekkin oma käytös lapsen kanssa tuli yllätyksenä. Hänhän toistaa lapsena oppimaansa kaavaa. Eli anoppi itse sanoi että jos vauva itkee niin jätä itkemään niin oppii että se turhaa. Nyt kun miehellä oma lapsi niin lapsuuden traumat hylätyksi tulemisesta ja siitä että jos kiukkusi niin jätettiin yksin iskevät. Mies saattaa oikeasti voida todella pahoin noissa tilanteissa koska tiedostamatta kokee samaa tuskaa kuin lapsena kun äitinsä jätti hänet yksin kiukkunsa ja pahanmielen kanssa. Siksi mies menee niin lukkoon ettei kykene toimimaan järkevästi noissa tilanteissa.
Uskon itsekin näin mutta mitä minä voin tehdä asialle? Olen pariterapiaa ja omaa terapiaa ehdotellut, hän lähinnä niistä loukkaantuu, sanoo aina että häntä ei kiinnosta sellaiseen mennä.
Olen miettinyt että pitääkö sanoa että mene terapiaan tai otan avioeron. Tiedän 100% varmaksi, että ei tule silloinkaan menemään terapiaan. Ap
Oletko kertonut miehelle että se ettei mies kestä lapsen itkua ja kiukkua voi liittyä siihen miten häntä on kohdeltu lapsena. Ja haluaako mies nyt toistaa samaa kaavaa ja aiheuttaa omalle lapselleen samoja ongelmia? Herättäisikö se miestä ymmärtämään kuinka tärkeästä asiasta on kyse ?
Potkaise tuollainen vätys pihalle.
Kaikki lapset uhmaa, vänkää ja kiukuttelee, ja se on osa normaalia tunnetaitojen ja rajojen opettelua. Vanhempien tehtävänä on ottaa uhma vastaan ja opettaa lapselle rakentavia tapoja tunteiden hallitsemiseen.
Kärsivällisyys, rauhallisuus, lempeys, lapsen tarpeisiin vastaaminen, lohduttaminen ja tunteiden sanoittaminen ovat tärkeitä keinoja. Ennakointi ja riittävän ajan varaaminen auttaa hankalista tilanteista selviytymiseen. Lapselle kannattaa kertoa etukäteen mitä tulee tapahtumaan, eikä vain puskista ärähtää että nyt mennään.
Miehelle kova kovaa vastaan. Joko alkaa opetella sitä miten lapsen kanssa toimitaan oikein tai otat eron. Mitään lapselle rähjäämistä tai muuta kaltoinkohtelua ei sallita missään tilanteessa, miehen on opittava lempeitä ja johdonmuksisia keinoja.
Anopin asenne saattaa kyllä kertoa mistä miehen tunne-elämän ongelmat on peräisin. Jos anoppi on jättänyt miehen huutamaan ja selviytymään vaikeista tunteista itsekseen, niin mies saattaa olla esim. turvattomasti kiintynyt ja muutenkin mielenterveysongelmainen. Moni ongelma lähtee lapsuudesta. Älä sinä anna miehen pilata lapsenne lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamusta joutuu herättämään ja on väsynyt. Ehkä lapsi voisi nukkua yön puhtaissa vaatteissa joissa lähtee aamulla tarhaan. Eli aamusta tarvitsisi vain käydä vessassa, pestä hampaat ja lapsi puolinukkuvana autoon ja menoksi. Eli aamulle mahdollisimman vähän tehtävää.
Kyllä minä saan vietyä lapsen ilman kiukkua, mies ei saa. Eikä suostu enää yrittämään koska pari kertaa yritti ja lapsi kiukutteli. Mies on hyvin ehdotin näissä, jos hän sanoo että ei vie niin ei vie. Lapsi harvoin minulle kiukuttelee, miehelle usein koska mies ei viitsi yhtään ennakoida tilanteita tai esim antaa ruokaa ennen kuin on jo nälkäkiukku. Ap
Sanot että okei, minä hoidan kaikki viemiset ja nälät ja muut ja tässä on sulle sitten lista, mitä töitä en kotona tee. Listaat kaikki vessanpesut, viemärien putsaukset, saunan pesun, tiskit ja pyykit ja oikeastaan kaiken muun, mikä ei liity lapsen ruokkimiseen ja muuhun hoitoon.
Sanot, että vessa ei kiukuttele, kun sen peset eikä tiskit ulisi, kun ne hoidat. Joten tästä lähtien meillä siis kumpikin tekee töitä, johon pystyy.
Mutta haluaako joku tällaisen parisuhteen? Jossa toinen hoitaa lapsen yksin, toinen kotityöt yksin.
Etkö ole koskaan pois kotoa niin, että lapsi olisi yksin miehen vastuulla? Ja jos olet, kai hän on näistä tilanteista jotenkin silloin selvinnyt?
Itse ottaisin vaan kylmän linjan. ”Ei, tänään sinä hoidat tämän”. Mies voi kiukutella, suuttua, mutta hänen täytyy myös oppia sietämään epämukavia tilanteita. Ilmoittaisin myös reippaasti, etten ole mikään p*skalaari, jolle voi kaataa kaikki epämieluisat tehtävät.
Jos mies kaiken tämän jälkeen päättäisi lähteä, niin tsemppiä loppuelämään sitten vaan. Oma arvo pitää tuntea ja sen takana pitää seistä. Teet miehelle karhunpalveluksen suostumalla tuohon, sillä parhaassa tapauksessa hän oppisi mielenlujuutta ja saisi varmuutta siihen, että kiukuttelevakin lapsi rauhoittuu kyllä johdonmukaisella toiminnalla. Lisäksi tuo on lapselle haitallista nähdä, että isä kieltäytyy hoitamasta eli ”hylkää”, jos lapsi ei ole mallikansalainen - kaikkihan me ollaan isäsyndroomasta kuultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isille pitäisi järjestää jo raskausaikana isyyskursseja, sillä hyvät miehen mallit ovat olleet niin monta sukupolvea hukassa suurimmassa osassa suomalaisia perheitä. Äitien työssäkäynnin lisäännyttyä miesten roolit eivät ole muuttuneet samassa suhteessa niinkuin pitäisi. Suuri osa miehistä päätyy loppujen lopuksi edelleen noudattamaan edellisten sukupolvien antamaa mallia, koska se on lapsesta pitäen heille tuttua.
Älä jätä lasta ainakaan anopille hoitoon jos kohtelee lapsia noin kurjasti että jättää yksin itkemään…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas nainen yllättyy kun laatikkoleuka ei ollutkaan empaattinen perheenisä.
Miksi sinä olet minulle ilkeä? Et tunne minua, en ole loukannut sinua millään enkä tehnyt sinulle muutakaan pahaa.
Mieheni ulkonäöstä et tiedä mitään.
Ap
Koska monet naiset täällä hakkuvat miehiä. Siksi.
Siitä en tiedä mitään että haukkuuko. Mutta jos joku muu haukkuu niin miksi sinä olet siitä minulle ilkeä?
Ap
Ilkeät ihmiset on ilkeitä, ei ne muuta osaa. Jätä omaan arvoonsa.
Miten ja miksi miehesi pääsee pakenemaan näistä hankalista tilanteista?
Lapsi on teidän molempien yhteinen, oli sen käytös hyvää tai huonoa.
Itse en suostuisi edes neuvottelemaan tuosta asiasta. Kuten ylempänä mainittiinkin, ei ole ok nyppiä rusinoita pullasta.
Pysy kovana! Älä päästä miestäsi luistamaan hankalista tilanteista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamusta joutuu herättämään ja on väsynyt. Ehkä lapsi voisi nukkua yön puhtaissa vaatteissa joissa lähtee aamulla tarhaan. Eli aamusta tarvitsisi vain käydä vessassa, pestä hampaat ja lapsi puolinukkuvana autoon ja menoksi. Eli aamulle mahdollisimman vähän tehtävää.
Kyllä minä saan vietyä lapsen ilman kiukkua, mies ei saa. Eikä suostu enää yrittämään koska pari kertaa yritti ja lapsi kiukutteli. Mies on hyvin ehdotin näissä, jos hän sanoo että ei vie niin ei vie. Lapsi harvoin minulle kiukuttelee, miehelle usein koska mies ei viitsi yhtään ennakoida tilanteita tai esim antaa ruokaa ennen kuin on jo nälkäkiukku. Ap
Sanot että okei, minä hoidan kaikki viemiset ja nälät ja muut ja tässä on sulle sitten lista, mitä töitä en kotona tee. Listaat kaikki vessanpesut, viemärien putsaukset, saunan pesun, tiskit ja pyykit ja oikeastaan kaiken muun, mikä ei liity lapsen ruokkimiseen ja muuhun hoitoon.
Sanot, että vessa ei kiukuttele, kun sen peset eikä tiskit ulisi, kun ne hoidat. Joten tästä lähtien meillä siis kumpikin tekee töitä, johon pystyy.
Mutta haluaako joku tällaisen parisuhteen? Jossa toinen hoitaa lapsen yksin, toinen kotityöt yksin.
No ei varmaankaan, mutta ap kyseli muitakin neuvoja kuin ero.
Minä siis konkreettisesti osoittaisin miehelle juuri tuon, että hänen käytöksensä johtaa tällaiseen parisuhteeseen.
En myös suostuisi keskustelemaan asiasta tippaakaan, jos mies yrittäisi jotain sanoa, vastaisin antamalla vessaharjan käteen ja kävelisin pois.
Ei, ei ole suhde, jonka tahtoisin, mutta mies voisi sitten itsekin miettiä, miten mukavaa meillä nyt on, äiti ja lapsi olkkarissa kivasti nälkäkiukun mentyä ohi ja hän vessaa pesemässä tai pyykkejä nostamassa.
Mies tietää että sinä viime kädessä hoidat, kaiken ikävän, kaiken vastenmielisen. Sinä tavallaan hyväksyt sen että näin on ok.
Kohta olet ihan loppu.
Nosta se mies seinää vasten, kerro rauhallisesti että et enää aio olla 100% ikävien asioiden hoitaja ja 50% hauskojen tilanteiden kanssa. haluat 50/50 kaikkeen.
Kerro että olet huomannut että hän valitsee tehtävät jotka hän haluaa tehdä, ei niin että ottaisi osaa töihin jotka tulee hoitaa ja tästä syystä koet että sinun on helpompi elää arkea yhdessä lapsen kanssa.
Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan eroa, joten ole hyvä ja ala etsimään asuntoa. Viralliset tahota saavat päättää elatusmaksujen suuruudet ja sinun tapaamisoikeutesi.
Sitten ilmoitat ettet halua puhua enää asiasta muuta kuin että haluat kuulla muuttopäivän. Annat olla. Tee niinkuin hänkin tekee. Et ikäviä asioita hoida enää muiden kuin lapsen puolesta.
Olet antanut hänelle aikaa ja ratkaisun avaimia jo vaikka miten pitkään. Eivät ole kelvanneet, siispä seuraavaan vaiheeseen. Lycka till!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten keskustelleet asioista ennen lapsen syntymää..
Että mitä isyys hälle tarkoittaa? Miten arki hoidetaan? Onko hän varmasti valmis sitoutumaan tekemään osansa juuri tuosta kiukuttelusta yms huolimatta?Ihan vaan näillä kysymyksillä olisit saanut aika paljon selville.
Itse lähtisin, mutta sinä tietenkin päätät. Hän on varmasti muuten aivan todella ihana, niinkuin kaikki aina sanovat omistaan loppujen lopuksi, vaikka tilanne olisi mikäMiksi oletat että emme olisi keskustelleet ennen raskautta? Tietenkin keskusteltiin. Paljonkin. Ei mitään tällaista tullut ilmi silloin, en usko että mies itsekään arvasi että tässä käy näin.
Minusta tuntuu tosi kurjalta, että kun kysyn neuvoa ongelmaan (kyllä, tajuan että tämä on ongelma enkä puolustele miestä) niin minua aletaan syyllistämään miehen käytöksestä :( .
Ap
Lapsen saanti on kyllä kova paikka, siinä parisuhde oikeastaan vasta punnitaan. Ja valitettavasti sitten alkaa tulla esille se, miten ihminen kestää ongelmat ja vaikeudet. Sinulla valitettavasti mies ei näemmä kestä niitä. En osaa sanoa, että voiko hän "parantua", mutta en ainakaan päästäisi häntä luistamaan noista tilanteista. Koska silloin hän ei ainakaan koskaan kehity. Miten olisi vakava keskustelu tuosta käyttäytymisestä ja suora kysymys, että mitä hän aikoo tehdä asialle?
Itse huomasin aikoinaan lapsen kanssa, sen että kun joskus tuli tunne, että tekisi mieli itsekin huutaa ja kiljua, niin jotenkin iski terve järki ja siinä sitten vaan piti asioista "neuvotella" uhmaikäisen lapsen kanssa. Aikamoista välillä. Mutta kun tilanteesta ei vaan pääse pois. Mies siis nyt vaan yksinään hoitamaan lasta ja kohtaamaan noita tilanteita, silloin hän joutuu tilanteeseen, jossa ei vaan voi häipyä. Jos silti häipyy, niin ko. mies kannattaa unohtaa.
Tästä tuli mieleen, että miehen kanssa voi yhdessä harjoitella näitä ongelmanratkaisu tilanteita. Mennä yhdessä neuvolaan ja opastaa häntä mistä löytyy mitäkin, missä vaihdetaan tarvittaessa vaipat jne.
Sanot, että asiat eivät voi jatkua näin, ettet halua olla korvaamaton. Se on lapsen etu. Ja sitten yhdessä mietitte ja testaatte miten hän voisi itselleen parhaimmalla tavalla opppia toimimaan näissä tilanteissa.
Oma mieheni ei ole kotoa saanut mallia miten asioita hoidetaan kun ongelmia esim. tunteiden kanssa tulee. Ei siinä auta muu kuin rupea opettelemaan sitten niitä vanhuksena.
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi miehesi pääsee pakenemaan näistä hankalista tilanteista?
Lapsi on teidän molempien yhteinen, oli sen käytös hyvää tai huonoa.
Itse en suostuisi edes neuvottelemaan tuosta asiasta. Kuten ylempänä mainittiinkin, ei ole ok nyppiä rusinoita pullasta.
Pysy kovana! Älä päästä miestäsi luistamaan hankalista tilanteista!
Lapsen takia hän pääsee niistä tilanteista. Jos mies tekee minulle selväksi että hän ei HALUA EIKÄ AIO viedä lasta päiväkotiin niin en minä lasta käytä pelinappulana miehen kouluttamiseen. Ap
Tämä kuulostaa heti tekosyyltä, mutta voisiko olla että mies on jotenkin erityisherkkä, ei kestä kovia ääniä. Lapsen kitinä on yksi rasittavimmista äänistä maailmassa, vaikka itse ne olen kestänytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten keskustelleet asioista ennen lapsen syntymää..
Että mitä isyys hälle tarkoittaa? Miten arki hoidetaan? Onko hän varmasti valmis sitoutumaan tekemään osansa juuri tuosta kiukuttelusta yms huolimatta?Ihan vaan näillä kysymyksillä olisit saanut aika paljon selville.
Itse lähtisin, mutta sinä tietenkin päätät. Hän on varmasti muuten aivan todella ihana, niinkuin kaikki aina sanovat omistaan loppujen lopuksi, vaikka tilanne olisi mikäMiksi oletat että emme olisi keskustelleet ennen raskautta? Tietenkin keskusteltiin. Paljonkin. Ei mitään tällaista tullut ilmi silloin, en usko että mies itsekään arvasi että tässä käy näin.
Minusta tuntuu tosi kurjalta, että kun kysyn neuvoa ongelmaan (kyllä, tajuan että tämä on ongelma enkä puolustele miestä) niin minua aletaan syyllistämään miehen käytöksestä :( .
Ap
Lapsen saanti on kyllä kova paikka, siinä parisuhde oikeastaan vasta punnitaan. Ja valitettavasti sitten alkaa tulla esille se, miten ihminen kestää ongelmat ja vaikeudet. Sinulla valitettavasti mies ei näemmä kestä niitä. En osaa sanoa, että voiko hän "parantua", mutta en ainakaan päästäisi häntä luistamaan noista tilanteista. Koska silloin hän ei ainakaan koskaan kehity. Miten olisi vakava keskustelu tuosta käyttäytymisestä ja suora kysymys, että mitä hän aikoo tehdä asialle?
Itse huomasin aikoinaan lapsen kanssa, sen että kun joskus tuli tunne, että tekisi mieli itsekin huutaa ja kiljua, niin jotenkin iski terve järki ja siinä sitten vaan piti asioista "neuvotella" uhmaikäisen lapsen kanssa. Aikamoista välillä. Mutta kun tilanteesta ei vaan pääse pois. Mies siis nyt vaan yksinään hoitamaan lasta ja kohtaamaan noita tilanteita, silloin hän joutuu tilanteeseen, jossa ei vaan voi häipyä. Jos silti häipyy, niin ko. mies kannattaa unohtaa.
Tästä tuli mieleen, että miehen kanssa voi yhdessä harjoitella näitä ongelmanratkaisu tilanteita. Mennä yhdessä neuvolaan ja opastaa häntä mistä löytyy mitäkin, missä vaihdetaan tarvittaessa vaipat jne.
Sanot, että asiat eivät voi jatkua näin, ettet halua olla korvaamaton. Se on lapsen etu. Ja sitten yhdessä mietitte ja testaatte miten hän voisi itselleen parhaimmalla tavalla opppia toimimaan näissä tilanteissa.
Oma mieheni ei ole kotoa saanut mallia miten asioita hoidetaan kun ongelmia esim. tunteiden kanssa tulee. Ei siinä auta muu kuin rupea opettelemaan sitten niitä vanhuksena.
Niin, yksi lapsi hoidettavana ja opastettavana ei riitä, on vielä otettava vastuu tuosta kaksimetrisestä lapsesta? Minä vetäisin varmaan kahvikupilla päin päätä ennenkuin alkaisin opastamaan kädestä pitäen aikuista miestä. Työt hoidetaan ja monta muuta asiaa, mutta kun kotiovi aukeaa niin heittäydytään avuttomiksi että pääsis helpolla.
...vienti, ei viesti.....