Mies jättää kaikki hankalat asiat minun päänvaivaksi
Erityisesti liittyen lapseen mutta vähän muutenkin. Kun selvisi, että lapsen päiväkotiin viemiset aamulla on hankalia kun lapsi saattaa kiukutella ja itkeä matkalla sinne tai lähtiessä pukiessa niin mies kieltäytyi enää koskaan viemästä lasta (”ei ole minun juttuni tuollainen kiukuttelu”). Jos lapselle on ehtinyt tulla nälkä niin hän saattaa kitistä aika paljonkin ruokapöydässä odottaessaan että saa vaikka leivän eteensä, tällöin mies kieltäytyy laittamasta ruokaa ja poistuu keittiöstä (”en kestä kuunnella tuota”). Jne sata vastaavaa esimerkkiä. Niinpä minä joudun yksin hoitamaan kaiken sellaisen milloin lapsi ei ole todella hyväntuulinen. Hän ei enää suostu laittamaan lasta koskaan nukkumaan sillä pari kertaa yritti eikä lapsi nukahtanut heti.
Minusta tuntuu että hän on jättänyt lapsen yksin minun ”ongelmaksi”. Lapsen kivat asiat kyllä hoitaa mutta ei koskaan mitään joka ei ole todella kivaa. Mitähän tässä pitäisi tehdä... keskusteltu on ja vastaus on hänellä aina että sellaiset (hankalat) tilanteet ei ole hänelle sopivia tilanteita tai että hän ei tykkää niistä tilanteista ja keskustelu loppuu hänen osalta siihen vaikka miten yrittäisin sitä jatkaa. Neuvoja?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään neuvoja? Vai onko ero oikeasti ainoa neuvo?
Ap
Mitä on hankalien tilanteiden/tunteiden välttelyn taustalla? Miehen omia lapsuustraumoja? Jos ei ole saanut itse lapsena kiukutella tai näyttää NS. hankalia tunteita, niin näitä voi olla vaikea sietää omassakaan lapsessa. Omat tunnesolmut on aukaistava vaikka terapiassa, sitten vasta voi odottaa, että mies pystyy toimimaan lapsen kanssa muulloinkin kuin silloin kun lapsi on helppo ja hyväntuulinen.
Turha psykologisoida. Vätys ei kanna vastuutaan.
Onpa erikoinen mies. Ei vaikuta kivin mukavalta parisuhteelta ja perhe-elämältä.
Hyi mikä vässykkä, kuulostaa ihan mun eksältä, nousi karvat pystyyn tuosta sun tekstistä.
Eksällä oli kauhea epäonnistumisen ja torjutuksi tulemisen pelko. Jos kerran jauhelihan paisto meni pieleen niin alkoi juuri tuo "en koskaan enää paista". Ja ihan oikeasti kyse oli juuri tuollaisista arkisista normaaleista asioista. Ja juuri tuo "ei ole mun juttu, ei ole mukavia tilanteita" Aaargh tiedän miten turhauttavaa tuo on!!
Teilläkun nyt on se lapsikin niin TODELLA vakava puhumisen paikka ja vaadit miestä käymään ammattilaisella juttelemassa muutaman kerran. Ilman lasta sanoisin että eroa vaan suoraan.
Millainen suhde teillä muuten on? Onko intohimoa, seksiä? Onko mies hauskaa seuraa? Rakastatteko toisianne ja myös näytätte sen? Mulle eksän nössöily oli ajan saatossa niin iso turn-off että koko suhde muutoinkin kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Hyi mikä vässykkä, kuulostaa ihan mun eksältä, nousi karvat pystyyn tuosta sun tekstistä.
Eksällä oli kauhea epäonnistumisen ja torjutuksi tulemisen pelko. Jos kerran jauhelihan paisto meni pieleen niin alkoi juuri tuo "en koskaan enää paista". Ja ihan oikeasti kyse oli juuri tuollaisista arkisista normaaleista asioista. Ja juuri tuo "ei ole mun juttu, ei ole mukavia tilanteita" Aaargh tiedän miten turhauttavaa tuo on!!
Teilläkun nyt on se lapsikin niin TODELLA vakava puhumisen paikka ja vaadit miestä käymään ammattilaisella juttelemassa muutaman kerran. Ilman lasta sanoisin että eroa vaan suoraan.
Millainen suhde teillä muuten on? Onko intohimoa, seksiä? Onko mies hauskaa seuraa? Rakastatteko toisianne ja myös näytätte sen? Mulle eksän nössöily oli ajan saatossa niin iso turn-off että koko suhde muutoinkin kuoli.
Lisään vielä tähän tekstiini että kaikki asiat hänen elämässään sai tapahtua vain tiukasti mukavuusalueellaan. Mitään uutta ei voinut kokeilla kun ei välttämättä heti onnistukaan. Mikään ei saanut vaatia ponnisteluja vaan kaiken piti olla mukavaa ja kivaa.
Vierailija kirjoitti:
montako vuotta makasit kotona hormonihöyryissäsi vauvakuplassasi ja mies kävi töissä?
pukiko mies väärät vaatteet tiistaina, kun piti olla mielestäsi se gugguun kirahvipotkupuku?
tätä se "isien" arki on. pelkkä lompakko ja siitoskone, ja mitään ei miehet koskaan tee eikä osaa.
paskanmarjat, te naiset itse aiheutatte ne ongelmanne suhteissanne
Miten ihmeessä tämä liittyy aloitukseen? Kuten joku jo kommentoikin, voi jestas millaisia miehiä sitä onkaan… Ap:lle tsemppiä, sinulla on kotonasi mieslapsi, heille voi toki yrittää puhua kuin aikuiselle mutta kuten huomattu, reaktio on kuin pikkulapsella, ”mä en haluuuu kun ei oo kivaa…”
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs mies. Kelpaa vaan rusinat pullasta. Luuleeko hän, että sinä tykkäät kuunnella kiukuttelua?
Onko olemassa muitakin kuin itsekkäitä miehiä?
Ei se ero vielä, vaan tiukan linjan keskustelu, jossa annat hänen ymmärtää, että et jaksa!
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yleistä. Miehistä ei ole hankalien asioiden hoitajiksi. Katsokaapa koulun vanhempainvartteja ja tilanteita kun koulu kutsuu huoltajat puhutteluun. 99 % paikalla olevista vanhemmista aina äitejä. Äidit joutuvat tai pikemminkin ajautuvat aina selvittelemään lasten ikäviä juttuja kuten näpistyksiä, sählinkejä koulussa ja alkoholikokeiluja. Isät hoitelee ne kivat jutut ja paiskoo kättä keskenään. Äiti ottaa taakan ja vastuun ja kivisydämen roolin ja se on raskas kantaa. Teidän kannattaa nyt miehen kanssa kerta kaikkiaan puhua asiat auki ja käydä roolinne läpi. Muuten tilanne hiertää teidän suhteessanne eroon asti.
Onneksi meidän perhe kuuluu siihen vähemmistöön 1%.
Lapset ovat kivoja, sen 10 min kun niitä tehdään.
terveisin Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yleistä. Miehistä ei ole hankalien asioiden hoitajiksi. Katsokaapa koulun vanhempainvartteja ja tilanteita kun koulu kutsuu huoltajat puhutteluun. 99 % paikalla olevista vanhemmista aina äitejä. Äidit joutuvat tai pikemminkin ajautuvat aina selvittelemään lasten ikäviä juttuja kuten näpistyksiä, sählinkejä koulussa ja alkoholikokeiluja. Isät hoitelee ne kivat jutut ja paiskoo kättä keskenään. Äiti ottaa taakan ja vastuun ja kivisydämen roolin ja se on raskas kantaa. Teidän kannattaa nyt miehen kanssa kerta kaikkiaan puhua asiat auki ja käydä roolinne läpi. Muuten tilanne hiertää teidän suhteessanne eroon asti.
Onneksi meidän perhe kuuluu siihen vähemmistöön 1%.
....tarkennus vielä tuohon 1%, emme ole joutuneet kertaakaan noihin tilanteisiin.
Niin minäkin luulen. Nuo tilanteet aiheuttaa jotain lapsuudesta kumpuavaa ahdistusta jonka takia yrittää välttää niitä, on varmaan jo lapsena oppinut tuommoisen hankalien asioiden välttely-tavan selvitäkseen. Mutta aikuisen ihmisen pitäisi viimeistään vanhemmaksi tullessaan vaan opetella pois tuommoisista tavoista, se voi kyllä vaatia työtä. Mutta ei se nyt vaan voi mennä niin että kaikki sysätään toiselle kun "ei huvita".