Lue keskustelun säännöt.
Mies jättää kaikki hankalat asiat minun päänvaivaksi
13.09.2021 |
Erityisesti liittyen lapseen mutta vähän muutenkin. Kun selvisi, että lapsen päiväkotiin viemiset aamulla on hankalia kun lapsi saattaa kiukutella ja itkeä matkalla sinne tai lähtiessä pukiessa niin mies kieltäytyi enää koskaan viemästä lasta (”ei ole minun juttuni tuollainen kiukuttelu”). Jos lapselle on ehtinyt tulla nälkä niin hän saattaa kitistä aika paljonkin ruokapöydässä odottaessaan että saa vaikka leivän eteensä, tällöin mies kieltäytyy laittamasta ruokaa ja poistuu keittiöstä (”en kestä kuunnella tuota”). Jne sata vastaavaa esimerkkiä. Niinpä minä joudun yksin hoitamaan kaiken sellaisen milloin lapsi ei ole todella hyväntuulinen. Hän ei enää suostu laittamaan lasta koskaan nukkumaan sillä pari kertaa yritti eikä lapsi nukahtanut heti.
Minusta tuntuu että hän on jättänyt lapsen yksin minun ”ongelmaksi”. Lapsen kivat asiat kyllä hoitaa mutta ei koskaan mitään joka ei ole todella kivaa. Mitähän tässä pitäisi tehdä... keskusteltu on ja vastaus on hänellä aina että sellaiset (hankalat) tilanteet ei ole hänelle sopivia tilanteita tai että hän ei tykkää niistä tilanteista ja keskustelu loppuu hänen osalta siihen vaikka miten yrittäisin sitä jatkaa. Neuvoja?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin kysyä, että minkäikäinen lapsi.
Ja onko teillä samanlaiset näkemykset miehen kanssa siitä, miten lapsi pitäisi kasvattaa?
Voiko ongelma (edes osittain) johtua siitä, että sinä olet vanhempana sallivampi ja sinun mielestä se kitinä vaan kuuluu asiaan = lapset nyt vaan kitisee, kun heillä on nälkä, mutta mies olisi tiukempi kasvattaja, jos saisi asioista päättää?
Lapsi täyttää kohta neljä. Ihan kysyisin sinulta vastakysymykseksi, että jos lapsi ei halua päiväkotiin ja on väsynyt kun herätettiin kesken unien ja siksi kiukuttelee ulkovaatteita pukiessa kun pitää lähteä päiväkotiin, niin miten sen kiukuttelun siinä voi yhtäkkiä lopettaa jos on kiire töihin. Ap
Et vastannut kysymykseen, oletteko miehen kanssa samaa mieltä kasvatuksesta.
Sinun kysymykseesi:
a) on vanhempien vastuulla järjestää asioista niin, että lapsi ei ole päiväkotiaamuina herätessään väsynyt. Eihän se nyt vanhemmalle varmaan yllätyksenä tule, että lasta pitää herättää vaikkapa puoli seitsemälstä aamulla. Pidetään huolta lapsen rutiineista, niin ei tarvitse kiusata lasta.
b) kun sellaisiakin päiviä kuitenkin sattuu, että lapsi on syystä tai toisesta aamulla väsynyt, vaikka päivärytmiä on yritetty noudattaa. Silloin ei jäädä lapsen kanssa keskustelemaan siitä, haluaako hän pukea vai eikö. Kehotetaan toimimaan oiken, mutta ei lähdetä neuvottelemaan, että tekeekö mieli pukea vai potkitaanko ne haalarit pois.
Kiukkua ei tarvitse heti saada loppumaan, mutta siitä ei tarvitse niinkään välittää. Se pitää kyllä osata kestää, mutta ei sitä jatkuvaa kiukkua pitäisi hyväksyä itsestäänselvyytenä.
Silloin vaikka kannetaan se lapsi ilman haalareita autoon. Lapsi kyllä oppii, ettei kuiku kannata, jos se ei tuota tulosta.
Lasta siis pitäisi kasvattaa. Siellä ruokapöydässäkin, kun se kitisee, niin vanhemman tärkein tehtävä ei ole järjestää se leipä salamannopeasti nenän eteen. Se vaan palkitsee ei-toivottua käytöstä. Huonolla käytöksellä ei pitäisi saada halunsa läpi.
Kyllä, olen samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitat ja noin pyrin itse toimimaan (toki epäonnistun siinä joskus, kuten kaikki kai). Vielä kun joku saisi mieheni tajuamaan että asiat on noin kuin kirjoitat. Itse olen asioita hänelle noin selittänyt monta kertaa, mutta hän on silti tiukasti sitä mieltä, että jos lapsi kerrankin hänelle kiukuttelee jostain niin ”hän ei ala”. Eli ei enää hoida tilanteita, jotka on joskus olleet ei-niin-iloisesti-menneitä. Ap
Hmm... teidän pitäisi keskustella, haluaako mies ylipäänsä olla isä. Ja jos haluaa, niin mitä isänä olo hänelle tarkoittaa.
Ja jos mies ei keskusteluista huolimatta muuta käytöstään, niin sinulle jää kaksi vaihtohetoa: lähdet ja elät yksinhuoltajana (mies tuskin on eron jälkeenkään halukas ruveta oikeasti vanhemmaksi) tai sitten jäät, mutta hyväksyt, että kaikki lapseen liittyvät epämukavat hommat kuuluu sinulle. Mies hoitaa sitten muita asioita ja on sillä tavalla sinun arkea helpottamassa.
Kumpi on sinulle sun mielenterveyden ja jaksamisen kannalta parempi vaihtoehto?
Jos valitset jälkimmäisen vaihtoehton, niin sun pitäisi pystyä todellakin hyväksymään, että mies ei pysty normaaliin vanhemmuuteen. Muuten kidutat vaan itsesi siinä suhteessa ja muutut katkeraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies ei vaan yksinkertaisesti tiedä mitä tilanteessa pitäisi tehdä, ei siinä motkotus auta, vaan mies pitää saada oppimaan lasten kasvatusta, katsokaa vaikka yhdessä super nannyä tai hommatkaa ammattilaisen kirjoja tms, asiaa EI auta sun motkotus että mies on huono ja kamala, miehestä varmasti jo itsestään tuntuu siltä, on todella turhauttavaa kun ei ole työkaluja ongelman ratkaisuun ja kaikki olettaa että sun pitäis osata jo kaikki.
No anteeksi nyt mutta en minä motkota että mies on kamala. Kasvatusoppaita meillä on hyllyssä, ei hän niitä lue vaikka pyytänyt olen. Eikä kuulemma enää neuvolaan tule. Ja miehen äidin neuvot on tasoa ”jos vauva itkee niin jätä vauva yksin itkemään, oppiipahan olemaan itkemättä”. Anoppini puheista olen ollut todella järkyttynyt. Miehen isosiskot on lapsettomia joten en tiennyt etukäteen että anopilla on tuollaisia ajatuksia :( , en ollut ennen meidän lasta nähnyt anoppia lasten seurassa. Ap
Tunnekasvatus on siis aivan hakusessa ollut jo miehelläsi.
Toistaa samaa hylkäämisen kokemusta kuin itse saanut. Ei niitä välineitä saa jos kukaan ei opeta.
Lapsi kiukuttelee isälleen myös silloin, jos äiti ei tue miehen roolia auktoriteettina. Jos miestä kritisoidaan ja komennellaan lapsen kuullen tai osoitetaan eleillä ja katseilla väheksyntää tai halveksimista, silloin lapsikaan ei kunnioita. Sama toimii ihan riippumatta siitä kumpi vanhemmista tekee näin. Molempien vanhempien pitää toimia yhtenä rintamana, eikä niin että vain toinen on "pelastava hyvis" kun lapsi itkee.
Tietenkin mies sysää kiukuttelevan lapsen jollekin toiselle, jos sellainen mahdollisuus annetaan.
Eli älä hyvä ihminen hoida hankalia tilanteita miehesi puolesta.
Pienenä näpäytyksenä voisit itse alkaa toimia täsmälleen samalla tavalla kuin miehesi: lopeta hankalien tilanteiden hoitaminen. Kun lapsi huutaa ja meuhkaa, heitä lapsi miehelle ja lähde vaikka itse lenkille/muun mukavan tekemisen pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi miehesi pääsee pakenemaan näistä hankalista tilanteista?
Lapsi on teidän molempien yhteinen, oli sen käytös hyvää tai huonoa.
Itse en suostuisi edes neuvottelemaan tuosta asiasta. Kuten ylempänä mainittiinkin, ei ole ok nyppiä rusinoita pullasta.
Pysy kovana! Älä päästä miestäsi luistamaan hankalista tilanteista!
Lapsen takia hän pääsee niistä tilanteista. Jos mies tekee minulle selväksi että hän ei HALUA EIKÄ AIO viedä lasta päiväkotiin niin en minä lasta käytä pelinappulana miehen kouluttamiseen. Ap
Uskotko, että miehesi oikeasti pystyy tekemään niin, että jos sinä olet jo lähtenyt töihin ja lapsi on miehen vastuulla, niin mies ei viekään lasta päiväkotiin, vaan jättää kotiin yksin ja lähtee itse töihin?
Tuo olisi jo niin sairasta, että ongelma on siinä tapauksessa paljon suurempi, kuin ekasta viestistä saattoi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiukuttelee isälleen myös silloin, jos äiti ei tue miehen roolia auktoriteettina. Jos miestä kritisoidaan ja komennellaan lapsen kuullen tai osoitetaan eleillä ja katseilla väheksyntää tai halveksimista, silloin lapsikaan ei kunnioita. Sama toimii ihan riippumatta siitä kumpi vanhemmista tekee näin. Molempien vanhempien pitää toimia yhtenä rintamana, eikä niin että vain toinen on "pelastava hyvis" kun lapsi itkee.
Tosi hyvä pointti!
Huhhuh kyllä vaan tätä kanavaa lukiessa aina vaan vahvistuu päätökseni siitä että en tee lapsia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi miehesi pääsee pakenemaan näistä hankalista tilanteista?
Lapsi on teidän molempien yhteinen, oli sen käytös hyvää tai huonoa.
Itse en suostuisi edes neuvottelemaan tuosta asiasta. Kuten ylempänä mainittiinkin, ei ole ok nyppiä rusinoita pullasta.
Pysy kovana! Älä päästä miestäsi luistamaan hankalista tilanteista!
Lapsen takia hän pääsee niistä tilanteista. Jos mies tekee minulle selväksi että hän ei HALUA EIKÄ AIO viedä lasta päiväkotiin niin en minä lasta käytä pelinappulana miehen kouluttamiseen. Ap
Uskotko, että miehesi oikeasti pystyy tekemään niin, että jos sinä olet jo lähtenyt töihin ja lapsi on miehen vastuulla, niin mies ei viekään lasta päiväkotiin, vaan jättää kotiin yksin ja lähtee itse töihin?
Tuo olisi jo niin sairasta, että ongelma on siinä tapauksessa paljon suurempi, kuin ekasta viestistä saattoi ymmärtää.
Ei jätä lasta yksin kotiin. Vaan on vihainen minulle koska pakotin hänet asiaan josta hän kieltäytyi ja koska on vihainen minulle niin ei pysty olemaan lapselle silloin (viedessään) mukava. Minkä lapsi huomaa ja kiukuttelee lisää. Minkä jälkeen mies on vielä vihaisempi minulle ja kierre jatkuu. Itse ehkä vihaisuuden jotenkin kestän mutta en aio jättää lasta sellaiseen tilanteeseen. Ap
Niilo22 kirjoitti:
A L F A
Pikemminkin V Ä S S Y K K Ä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiukuttelee isälleen myös silloin, jos äiti ei tue miehen roolia auktoriteettina. Jos miestä kritisoidaan ja komennellaan lapsen kuullen tai osoitetaan eleillä ja katseilla väheksyntää tai halveksimista, silloin lapsikaan ei kunnioita. Sama toimii ihan riippumatta siitä kumpi vanhemmista tekee näin. Molempien vanhempien pitää toimia yhtenä rintamana, eikä niin että vain toinen on "pelastava hyvis" kun lapsi itkee.
Ehkä näin. En vain usko, että tämä meidän tilanteeseen liittyy. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
montako vuotta makasit kotona hormonihöyryissäsi vauvakuplassasi ja mies kävi töissä?
pukiko mies väärät vaatteet tiistaina, kun piti olla mielestäsi se gugguun kirahvipotkupuku?
tätä se "isien" arki on. pelkkä lompakko ja siitoskone, ja mitään ei miehet koskaan tee eikä osaa.
paskanmarjat, te naiset itse aiheutatte ne ongelmanne suhteissanne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo mikään parisuhde ole.
Ei olekaan, mies teki kaiken ( päiväkotiin viesti, ruoanlaitto, nukuttaminen jne.) siihen asti, kun lapsi alkoi kiukutella. Nyt, kun vaimo joutuu tekemään osansa, alkaa valitus.
Mitä iloa saat trollaamisesta, asioiden vääristelystäja ilkkumisesta? Tiedät hyvin, että kirjoitin, että mies kokeili pari kertaa viedä ja sitten kiukutteli. Ap
Sinähän tässä se trolli olet.
"Niin kovin kamalan kiireinen ja uupunut" äippyli on maannut palstalla koko päivän. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamusta joutuu herättämään ja on väsynyt. Ehkä lapsi voisi nukkua yön puhtaissa vaatteissa joissa lähtee aamulla tarhaan. Eli aamusta tarvitsisi vain käydä vessassa, pestä hampaat ja lapsi puolinukkuvana autoon ja menoksi. Eli aamulle mahdollisimman vähän tehtävää.
Kyllä minä saan vietyä lapsen ilman kiukkua, mies ei saa. Eikä suostu enää yrittämään koska pari kertaa yritti ja lapsi kiukutteli. Mies on hyvin ehdotin näissä, jos hän sanoo että ei vie niin ei vie. Lapsi harvoin minulle kiukuttelee, miehelle usein koska mies ei viitsi yhtään ennakoida tilanteita tai esim antaa ruokaa ennen kuin on jo nälkäkiukku. Ap
Sanot että okei, minä hoidan kaikki viemiset ja nälät ja muut ja tässä on sulle sitten lista, mitä töitä en kotona tee. Listaat kaikki vessanpesut, viemärien putsaukset, saunan pesun, tiskit ja pyykit ja oikeastaan kaiken muun, mikä ei liity lapsen ruokkimiseen ja muuhun hoitoon.
Sanot, että vessa ei kiukuttele, kun sen peset eikä tiskit ulisi, kun ne hoidat. Joten tästä lähtien meillä siis kumpikin tekee töitä, johon pystyy.
Mutta haluaako joku tällaisen parisuhteen? Jossa toinen hoitaa lapsen yksin, toinen kotityöt yksin.
No ei varmaankaan, mutta ap kyseli muitakin neuvoja kuin ero.
Minä siis konkreettisesti osoittaisin miehelle juuri tuon, että hänen käytöksensä johtaa tällaiseen parisuhteeseen.
En myös suostuisi keskustelemaan asiasta tippaakaan, jos mies yrittäisi jotain sanoa, vastaisin antamalla vessaharjan käteen ja kävelisin pois.
Ei, ei ole suhde, jonka tahtoisin, mutta mies voisi sitten itsekin miettiä, miten mukavaa meillä nyt on, äiti ja lapsi olkkarissa kivasti nälkäkiukun mentyä ohi ja hän vessaa pesemässä tai pyykkejä nostamassa.
Munkin mielestä tässä on pointtia. Miksi vain miehen pitäisi antaa valita ne tehtävät, joita hän ei tee. Eli ihan samalla oikeudella ja periaatteella, kun hän ilmoituksiaan tekee, niitä voi tehdä ap.
Lisäksi tässä on se hyvä puoli, että näihin ei tarvitse lasta sotkea, ts. kiistellä siitä, tuleeko lapsi hoidettua vai ei, koska siitä olen samaa mieltä, että ei lapsi voi olla mikään koulutusesine.
Saako mies päättää mitä tehdään ja missä aikataulussa?
Vai onko mies vain äitylin mielestä apulainen? Tätä ap ei kerro. Ja näinhän se menee aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamusta joutuu herättämään ja on väsynyt. Ehkä lapsi voisi nukkua yön puhtaissa vaatteissa joissa lähtee aamulla tarhaan. Eli aamusta tarvitsisi vain käydä vessassa, pestä hampaat ja lapsi puolinukkuvana autoon ja menoksi. Eli aamulle mahdollisimman vähän tehtävää.
Kyllä minä saan vietyä lapsen ilman kiukkua, mies ei saa. Eikä suostu enää yrittämään koska pari kertaa yritti ja lapsi kiukutteli. Mies on hyvin ehdotin näissä, jos hän sanoo että ei vie niin ei vie. Lapsi harvoin minulle kiukuttelee, miehelle usein koska mies ei viitsi yhtään ennakoida tilanteita tai esim antaa ruokaa ennen kuin on jo nälkäkiukku. Ap
Sanot että okei, minä hoidan kaikki viemiset ja nälät ja muut ja tässä on sulle sitten lista, mitä töitä en kotona tee. Listaat kaikki vessanpesut, viemärien putsaukset, saunan pesun, tiskit ja pyykit ja oikeastaan kaiken muun, mikä ei liity lapsen ruokkimiseen ja muuhun hoitoon.
Sanot, että vessa ei kiukuttele, kun sen peset eikä tiskit ulisi, kun ne hoidat. Joten tästä lähtien meillä siis kumpikin tekee töitä, johon pystyy.
Mutta haluaako joku tällaisen parisuhteen? Jossa toinen hoitaa lapsen yksin, toinen kotityöt yksin.
No ei varmaankaan, mutta ap kyseli muitakin neuvoja kuin ero.
Minä siis konkreettisesti osoittaisin miehelle juuri tuon, että hänen käytöksensä johtaa tällaiseen parisuhteeseen.
En myös suostuisi keskustelemaan asiasta tippaakaan, jos mies yrittäisi jotain sanoa, vastaisin antamalla vessaharjan käteen ja kävelisin pois.
Ei, ei ole suhde, jonka tahtoisin, mutta mies voisi sitten itsekin miettiä, miten mukavaa meillä nyt on, äiti ja lapsi olkkarissa kivasti nälkäkiukun mentyä ohi ja hän vessaa pesemässä tai pyykkejä nostamassa.
Munkin mielestä tässä on pointtia. Miksi vain miehen pitäisi antaa valita ne tehtävät, joita hän ei tee. Eli ihan samalla oikeudella ja periaatteella, kun hän ilmoituksiaan tekee, niitä voi tehdä ap.
Lisäksi tässä on se hyvä puoli, että näihin ei tarvitse lasta sotkea, ts. kiistellä siitä, tuleeko lapsi hoidettua vai ei, koska siitä olen samaa mieltä, että ei lapsi voi olla mikään koulutusesine.
Saako mies päättää mitä tehdään ja missä aikataulussa?
Vai onko mies vain äitylin mielestä apulainen? Tätä ap ei kerro. Ja näinhän se menee aina.
Mikähän sinuakin vaivaa?! Ap on kuvannut että hänen työt on alkaneet aikaisin ja mies on ollut kaksin lapsen kanssa aamun kotona päättämässä ihan itse miten ja missä aikataulussa vie lapsen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aikaisemmin nukkumaan jos aamusta joutuu herättämään ja on väsynyt. Ehkä lapsi voisi nukkua yön puhtaissa vaatteissa joissa lähtee aamulla tarhaan. Eli aamusta tarvitsisi vain käydä vessassa, pestä hampaat ja lapsi puolinukkuvana autoon ja menoksi. Eli aamulle mahdollisimman vähän tehtävää.
Kyllä minä saan vietyä lapsen ilman kiukkua, mies ei saa. Eikä suostu enää yrittämään koska pari kertaa yritti ja lapsi kiukutteli. Mies on hyvin ehdotin näissä, jos hän sanoo että ei vie niin ei vie. Lapsi harvoin minulle kiukuttelee, miehelle usein koska mies ei viitsi yhtään ennakoida tilanteita tai esim antaa ruokaa ennen kuin on jo nälkäkiukku. Ap
Sanot että okei, minä hoidan kaikki viemiset ja nälät ja muut ja tässä on sulle sitten lista, mitä töitä en kotona tee. Listaat kaikki vessanpesut, viemärien putsaukset, saunan pesun, tiskit ja pyykit ja oikeastaan kaiken muun, mikä ei liity lapsen ruokkimiseen ja muuhun hoitoon.
Sanot, että vessa ei kiukuttele, kun sen peset eikä tiskit ulisi, kun ne hoidat. Joten tästä lähtien meillä siis kumpikin tekee töitä, johon pystyy.
Mutta haluaako joku tällaisen parisuhteen? Jossa toinen hoitaa lapsen yksin, toinen kotityöt yksin.
No ei varmaankaan, mutta ap kyseli muitakin neuvoja kuin ero.
Minä siis konkreettisesti osoittaisin miehelle juuri tuon, että hänen käytöksensä johtaa tällaiseen parisuhteeseen.
En myös suostuisi keskustelemaan asiasta tippaakaan, jos mies yrittäisi jotain sanoa, vastaisin antamalla vessaharjan käteen ja kävelisin pois.
Ei, ei ole suhde, jonka tahtoisin, mutta mies voisi sitten itsekin miettiä, miten mukavaa meillä nyt on, äiti ja lapsi olkkarissa kivasti nälkäkiukun mentyä ohi ja hän vessaa pesemässä tai pyykkejä nostamassa.
Munkin mielestä tässä on pointtia. Miksi vain miehen pitäisi antaa valita ne tehtävät, joita hän ei tee. Eli ihan samalla oikeudella ja periaatteella, kun hän ilmoituksiaan tekee, niitä voi tehdä ap.
Lisäksi tässä on se hyvä puoli, että näihin ei tarvitse lasta sotkea, ts. kiistellä siitä, tuleeko lapsi hoidettua vai ei, koska siitä olen samaa mieltä, että ei lapsi voi olla mikään koulutusesine.
Saako mies päättää mitä tehdään ja missä aikataulussa?
Vai onko mies vain äitylin mielestä apulainen? Tätä ap ei kerro. Ja näinhän se menee aina.
Mikähän sinuakin vaivaa?! Ap on kuvannut että hänen työt on alkaneet aikaisin ja mies on ollut kaksin lapsen kanssa aamun kotona päättämässä ihan itse miten ja missä aikataulussa vie lapsen hoitoon.
Otsikko on sitten päin helvettiä.
Toisekseen ap raivoaa jostain neuvolan siirtämisestä miehelleen.
Koko aloitus on pelkkää trollausta
Jännä miten jotkut isät edelleen ajattelee, että lasten kasvatus ei kuulu heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi miehesi pääsee pakenemaan näistä hankalista tilanteista?
Lapsi on teidän molempien yhteinen, oli sen käytös hyvää tai huonoa.
Itse en suostuisi edes neuvottelemaan tuosta asiasta. Kuten ylempänä mainittiinkin, ei ole ok nyppiä rusinoita pullasta.
Pysy kovana! Älä päästä miestäsi luistamaan hankalista tilanteista!
Lapsen takia hän pääsee niistä tilanteista. Jos mies tekee minulle selväksi että hän ei HALUA EIKÄ AIO viedä lasta päiväkotiin niin en minä lasta käytä pelinappulana miehen kouluttamiseen. Ap
Uskotko, että miehesi oikeasti pystyy tekemään niin, että jos sinä olet jo lähtenyt töihin ja lapsi on miehen vastuulla, niin mies ei viekään lasta päiväkotiin, vaan jättää kotiin yksin ja lähtee itse töihin?
Tuo olisi jo niin sairasta, että ongelma on siinä tapauksessa paljon suurempi, kuin ekasta viestistä saattoi ymmärtää.
Ei jätä lasta yksin kotiin. Vaan on vihainen minulle koska pakotin hänet asiaan josta hän kieltäytyi ja koska on vihainen minulle niin ei pysty olemaan lapselle silloin (viedessään) mukava. Minkä lapsi huomaa ja kiukuttelee lisää. Minkä jälkeen mies on vielä vihaisempi minulle ja kierre jatkuu. Itse ehkä vihaisuuden jotenkin kestän mutta en aio jättää lasta sellaiseen tilanteeseen. Ap
Hänhän jatkuvasti jättää sinut tilanteeseen missä olet ainoa todellinen vastuunkantaja, vaikka olet ilmaissut että et sellaista halua. Hän pakottaa sinua ja sinä pakotat häntä.
Tarvitsette ulkopuolista keskusteluapua tai sitten päätätte ottaa kilpailun siitä kumpi pystyy auttamaan toista enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Taas nainen yllättyy kun laatikkoleuka ei ollutkaan empaattinen perheenisä.
Miten helvetissä miehen vätystely on naisen vika? Kun ei se mies ole mikään tahdoton tossukka, joka on pakotettu isäksi. Vanhemmuus ei varmasti ole aina kivaa, mutta se on elämää.
Munkin mielestä tässä on pointtia. Miksi vain miehen pitäisi antaa valita ne tehtävät, joita hän ei tee. Eli ihan samalla oikeudella ja periaatteella, kun hän ilmoituksiaan tekee, niitä voi tehdä ap.
Lisäksi tässä on se hyvä puoli, että näihin ei tarvitse lasta sotkea, ts. kiistellä siitä, tuleeko lapsi hoidettua vai ei, koska siitä olen samaa mieltä, että ei lapsi voi olla mikään koulutusesine.