Yhteisten menojen maksaminen parisuhteessa!

Meillä on yhteiset rahat. Molemmilla on omat tilit ja lisäksi yhteinen säästötili. Molemmilla on myös käyttöoikeus verkkopankin kautta kaikkiin tileihin. "Ylimääräiset" rahat siirretään säästötilille, näiden rahojen käytöstä neuvotellaan yhdessä.

Menee ihan yli minun ymmärryksen, minkälaista porukkaa täällä suurin osa on....siis ihan tosissaan uskotaan siihen, että vähemmän tienaava on oikeutettu elämään enemmän tienaavan rahoilla??? Ja siis avioliiton varjolla???? Miksi ihmeessä jonkun muun pitäisi kustantaa sinun elämisesi? Miksi et hanki ammattia, josta maksetaan paremmin??? Ja naurettavinta on se, että kun sanotaan että kulut on yhteisiä, niin oikeasti tarkoitetaan sitä, että paremmin tienaava maksaa =) Hyvin surullista joidenkin elämä.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:13"]

Ei molempien tarvitse kuukausittain käyttää saman verran rahaa ns. omiin juttuihin. Jos vaikka mies tässä kuussa käyttää 500 euroa johonkin omaan juttuun, niin ymmärrän etten minä voi ostaa kallista käsilaukkua tässä kuussa. Ei harmita, ostan sitten myöhemmin. -85

[/quote]

Paitsi jos mies on siinäkin kuussa kerennyt käyttää ne rahat. Ja seuraavassa, ja seuraavassa... Eli käytännössä joudutte pakosta muistelemaan että kukas osti mitäkin ja paljonko maksoi ja kumman vuoro olisi nyt. Kuulostaa todella vaivalloiselta.

Pelkällä "herran haltuun" -menetelmällä, eli jos ette ikinä moista edes laskeskele ja mieti, ei ostokset todennäköisimmin mene mitenkään oikeudenmukaisesti. Pakostikin toinen ostelee enemmän ja toinen kärsii. Ilmeisesti joillekin ihmisille sillä ei sitten vaan ole väliä, eikä itseä harmita jos on useimmiten se joka saa ei-oota, tai tule huonoa omaatuntoa jos on aina se, joka ehtii tuhlata ne rahat. Minua se vaivaisi ihan kauheasti, enkä todellakaan kehtaisi ostaa sitä 300 euron käsilaukkua jos olisi mitään riskiä, että tuhlaisinkin siinä miehen rahoja. 

Ja sitten vielä se vaihtoehto, että toinen haluaisikin säästää kaiken tai toisen mielestä 20 euron käsilaukku on ihan yhtä hyvä. Kyllä mua harmittaisi sekin, jos minun mielestä tonnin polkupyörä on jo luksusta, mutta mies haluaisikin käyttää siihen 3 tonnia yhteisiä rahoja. Siitä tulisi ihan hirveä tappelu, en minä istu sen takia töissä 40 tuntia viikossa että joku muu, vaikkakin rakas puoliso, sitten käyttää ne rahat johonkin joka mun mielestä on ihan humpuukia. Jos en saisi itse nauttia rahoistani niin sit olisi sama lähteä osa-aikatöihin ja nauttia edes vapaa-ajasta.

Meillä on kaikki rahat yhteiset, maksetaan kukin ostos aina sen tililtä kenen kortti sattuu ensimmäisenä käteen tai kumman tilillä sitä rahaa sillä hetkellä on.

Haluaisiko joku kertoa rautalankaperustelun sille, miksi menojen jakaminen puoliksi ei ole oikeudenmukaista, mutta menojen jakaminen tulojen suhteessa on?

Meillä mä toimin elättäjänä miehen pitkän sairasloman, mies taas elätti kun olin jonkin aikaa työttömänä. Ollaan ajateltu että me ollaan tiimi joka tekee töitä yhteisen edun eteen, ja toinen tukee toista vaikeempina aikoina. Halutaan säilyttää jokin yhteinen elintaso, ei niin että toinen mussuttaa pihviä kun toisella ei ole varaa kuin makarooniin. Nyt tulojen ollessa about tasan maksetaan elämisestä saman verran, ja kumpikin käyttää muuten omat rahansa miten tykkää. 

Meillä maksetaan menot puoliksi vaikka tulot on eri. Kuitenkin tottakai esim. syödään samoja asioita, eli ei niin että toinen syö kaviaaria kynttilänvalossa ja toisella puolella pöytää toinen jauhaa makaronivelliä :D Eli yhteinen elintaso määräytyy enemmän sen köyhemmän mukaan, mutta isotuloisempi kyllä sitten voi tarjota jos haluaa mennä ulos syömään tms.

Ja ei olla naimisissa, jos lakia mietitään niin avio- ja avoliitto ovat erilaisia tässä asiassa. Avioliitossahan on ihan lain mukaan elatusvelvollisuus. Mutta vaikka oltaisiin aviossakin, niin en haluaisi mitään "kaikki rahat on yhteisiä" -systeemiä. Olen vaan tottunut olemaan niin itsenäinen, että ajatus toisen rahoilla shoppailemisesta ei kuulosta yhtään hyvältä.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:30"]

Haluaisiko joku kertoa rautalankaperustelun sille, miksi menojen jakaminen puoliksi ei ole oikeudenmukaista, mutta menojen jakaminen tulojen suhteessa on?

[/quote]

Varmaan perustuu siihen että ihmisen elintaso yleensä on tulojensa mukainen. Eli se millaista ruokaa ihminen laittaa, kuinka tarkka on ostoksissaan jne riippuu siitä kuinka tiukka taloudellinen tilanne on. Esimerkiksi ollessani opiskelija olin todella tarkka kaikista tarjouksista, suunnittelin ruokalistan etukäteen jne. Kun taas töissä ollessa käteen jäi asumiskulujen jälkeen 2000 € niin en todellakaan jaksanut laskea pennejä. Jos teki mieli vuohenjuustoa niin ostin sitä, saatoin hakea kauppahallista lähitilan lihaa ja kasvikset oli luomua. 

Eli parisuhteessa jos kaksi ihmistä elävät yhteisessä taloudessa mutta tulot ovat eri niin toinen varmasti käyttää rahaa myös erilailla, ymmärtämättä että toisella ei ole tähän varaa. Onko paremmin tienaava valmis muuttamaan halvempaan asuntoon jotta toinenkin säästää rahaa? Valmis luopumaan hyvistä ruuistaan? Mites sitten esimerkiksi yhteiset lomat? Jos toisella ei ole varaa ostaa edes vaatteita itselleen, toinen taas on säästänyt hyvät lomarahat omalle tililleen? Kuitenkin jos rakastat toista niin haluat nämä lomat viettää yhdessä, etkä halua työntää toista taloudelliseen ahdinkoon.

Ehkä tätä voisi oikeudenmukaisuuden sijaan perustella enemmän rakkaudella, itselle se merkitsee sitä että haluaa tehdä kaikkensa jotta toisella olisi hyvä olla. Kyse ei ole mistään kämppäkaveruudesta. Sitä en kuitenkaan hyväksyisi että huonommin tienaava esim. shoppailisi jatkuvasti tarpeetonta sälää paremmin tienaavan rahoilla.

Meillä myös on ollut yhteenmuutosta saakka yhteiset tilit (käyttö & säästö). Yhteiselle käyttötilille pistetään molempien tulot, ja sieltä maksetaan kaikki sekä yhteisiksi että omiksi tarkoitetut ostokset. Olemme kummatkin opiskelijoita eli tulot eivät ole suurensuuret, tosin miehellä on lähes aina ollut minua paremmat kesätyötulot ja hän tulee valmistumaan minua nopeammin, joten näinä nuoruusvuosina hän käytännössä maksaa enemmän. Tulevaisuudessa kuitenkin, jos molemmat olemme koulutustamme vastaavissa työpaikoissa, minä tulen tienaamaan enemmän, joten ero tasoittuu - ei sillä tosin olisi väliä, vaikkei tasoittuisikaan. Kyse on vain rakkaudesta.

Tämä on aina toiminut loistavasti, emmekä ole koskaan riidelleet rahasta. Olemme samanlaisia saitureita molemmat, tiedämme että molemmilla on arvostelukykyä tarpeellisten ostosten suhteen :)

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:29"]

Meillä on kaikki rahat yhteiset, maksetaan kukin ostos aina sen tililtä kenen kortti sattuu ensimmäisenä käteen tai kumman tilillä sitä rahaa sillä hetkellä on.

[/quote]

Mulla ei ikinä osuisi se kortti kassalla ekana käteen? Mutta heti perään olisin kyllä sanomassa, että olisinhan minäkin voinut :D

Meillä ei pahemmin riidellä raha-asioista eikä kumpikaan ole rahan suhteen itsekäs vaikka ollaan ihan keskituloisia ja nyt minä vielä äippälomalla. Omat tilit mutta ns. Yhteiset rahat, jompikumpi maksaa, ei ole niin säännönmukaista paitsi mies maksaa autoon liittyvät jutut ja minä hoidan kauppaostokset. Pääosin omat menot maksetaan itse mutta välillä minä ostan miehelle vaatetta tms. Ja mies taas saattaa joko antaa rahaa johonkin tai vaikka ostaa kalliit aurinkolasit joita en itse itselleni raaskisi ostaa. Lainan lyhennys asunnosta ja yhtiövastike hoidetaan yhteiseltä tililtä, josta ei siis muita menoja mene kuin nuo ja molemmat laittaa sinne sanan summan kuukausittain. Nyt tietty kun olen äippälomalla niin mies maksaa enemmän mutta vielä tulojen väheneminen ei ole näkynyt kun on vauva on vasta 2kk ja sain lopputilin jäädessäni pois töistä koska työsuhde oli määräaikainen.

meillä tämä toimii koska kumpikaan ei nipota tai käytä toista hyväkseen mutta ymmärrän hyvin jos joissain parisuhteissa on oltava tarkempi.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:30"]

Haluaisiko joku kertoa rautalankaperustelun sille, miksi menojen jakaminen puoliksi ei ole oikeudenmukaista, mutta menojen jakaminen tulojen suhteessa on?

[/quote]

Tulojen suhteessa jakaminen on oikeudenmukaista, koska se liittyy kykyyn: se, joka voi maksaa enemmän, maksaa enemmän. Vähän niin kuin tilanne, jossa vahvempi, kantaa vähän suuremman osan ostoksista kotiin. Käytön mukaan jakaminen on puolestaan oikeudenmukaista, koska se liittyy tarpeeseen: se, joka käyttää enemmän, maksaa myös enemmän. Vähän niin kuin tilanne, jossa ruokajuomaksi vettä nauttinut maksaa pienemmän osan kaveriporukan ravintolalaskusta kuin kokonaisen viinipullon tyhjentänyt.

Puoliksi jakaminen ei ole oikeudenmukaista, koska se perustuu vain osapuolien lukumäärään, ei mihinkään arvoon tai periaatteeseen. Jos tasajaon tuloksena käytät 500 euroa yhteisiin menoihin, tällä summalla ei ole mitään tekemistä sen enempää maksukykysi kuin tarpeidesikaan kanssa. Se on täysin mielivaltainen jako. -2

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:30"]

Haluaisiko joku kertoa rautalankaperustelun sille, miksi menojen jakaminen puoliksi ei ole oikeudenmukaista, mutta menojen jakaminen tulojen suhteessa on?

[/quote]

Tulojen suhteessa jakaminen on oikeudenmukaista, koska se liittyy kykyyn: se, joka voi maksaa enemmän, maksaa enemmän. Vähän niin kuin tilanne, jossa vahvempi, kantaa vähän suuremman osan ostoksista kotiin. Käytön mukaan jakaminen on puolestaan oikeudenmukaista, koska se liittyy tarpeeseen: se, joka käyttää enemmän, maksaa myös enemmän. Vähän niin kuin tilanne, jossa ruokajuomaksi vettä nauttinut maksaa pienemmän osan kaveriporukan ravintolalaskusta kuin kokonaisen viinipullon tyhjentänyt.

Puoliksi jakaminen ei ole oikeudenmukaista, koska se perustuu vain osapuolien lukumäärään, ei mihinkään arvoon tai periaatteeseen. Jos tasajaon tuloksena käytät 500 euroa yhteisiin menoihin, tällä summalla ei ole mitään tekemistä sen enempää maksukykysi kuin tarpeidesikaan kanssa. Se on täysin mielivaltainen jako. -2

[/quote]

Vähän niin kuin verotus Suomessa: se joka tienaa enemmän, maksaa enemmän. Jotta saadaan yhteiskunnassa tietty taso pidettyä yllä ja tätä maata pyöritettyä. Jos kaikki maksaisivat saman verran niin saataisiin hyvästellä ilmainen koulutus, sairaanhoito, lapsilisät, kotihoidon tuet, päivähoidot, sosiaaliturva jne jne.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:30"]

Haluaisiko joku kertoa rautalankaperustelun sille, miksi menojen jakaminen puoliksi ei ole oikeudenmukaista, mutta menojen jakaminen tulojen suhteessa on?

[/quote]

Varmaan perustuu siihen että ihmisen elintaso yleensä on tulojensa mukainen. Eli se millaista ruokaa ihminen laittaa, kuinka tarkka on ostoksissaan jne riippuu siitä kuinka tiukka taloudellinen tilanne on. Esimerkiksi ollessani opiskelija olin todella tarkka kaikista tarjouksista, suunnittelin ruokalistan etukäteen jne. Kun taas töissä ollessa käteen jäi asumiskulujen jälkeen 2000 € niin en todellakaan jaksanut laskea pennejä. Jos teki mieli vuohenjuustoa niin ostin sitä, saatoin hakea kauppahallista lähitilan lihaa ja kasvikset oli luomua. 

Eli parisuhteessa jos kaksi ihmistä elävät yhteisessä taloudessa mutta tulot ovat eri niin toinen varmasti käyttää rahaa myös erilailla, ymmärtämättä että toisella ei ole tähän varaa. Onko paremmin tienaava valmis muuttamaan halvempaan asuntoon jotta toinenkin säästää rahaa? Valmis luopumaan hyvistä ruuistaan? Mites sitten esimerkiksi yhteiset lomat? Jos toisella ei ole varaa ostaa edes vaatteita itselleen, toinen taas on säästänyt hyvät lomarahat omalle tililleen? Kuitenkin jos rakastat toista niin haluat nämä lomat viettää yhdessä, etkä halua työntää toista taloudelliseen ahdinkoon.

Ehkä tätä voisi oikeudenmukaisuuden sijaan perustella enemmän rakkaudella, itselle se merkitsee sitä että haluaa tehdä kaikkensa jotta toisella olisi hyvä olla. Kyse ei ole mistään kämppäkaveruudesta. Sitä en kuitenkaan hyväksyisi että huonommin tienaava esim. shoppailisi jatkuvasti tarpeetonta sälää paremmin tienaavan rahoilla.

[/quote]

Mutta tässä on nyt juuri se oletus, että se parempituloinen suurin piirtein syö parempaa ruokaakin jne. Meillä ainakin mennään pienituloisemman eli minun elintasoni mukaisesti, ja jos isotuloisempi haluaa tehdä jotain kalliimpaa niin hän sitten piffaa sen toisellekin. En vieläkään näe mitä epäoikeudenmukaista siinä on, koska en koe että kukaan on velvollinen elättämään minua. Enkä halukakaan sellaista. Haluan pitää oman talouteni omissa käsissäni.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:53"]

Eli parisuhteessa jos kaksi ihmistä elävät yhteisessä taloudessa mutta tulot ovat eri niin toinen varmasti käyttää rahaa myös erilailla, ymmärtämättä että toisella ei ole tähän varaa.

[/quote]

Eli lyhyesti sanottuna väitän, että tuo tummennettu kohta ei pidä paikkansa.

117

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:53"]

Ehkä tätä voisi oikeudenmukaisuuden sijaan perustella enemmän rakkaudella, itselle se merkitsee sitä että haluaa tehdä kaikkensa jotta toisella olisi hyvä olla. 

[/quote]

Miksi ihmeessä yhteisten menojen oikeudenmukainen jakaminen sulkisi pois sen, että haluaa aktiivisesti edistää toisen hyvää? Kyllä meillä ainakin molemmat käyttävät erittäin mielellään rahaa toisen hyvinvoinnin vuoksi sekä maksamalla osuutensa kauppalaskusta että tarjoamalla toiselle illallisen hyvässä ravintolassa. Tämä jälkimmäinen ei ole edes mahdollista taloudessa, jossa kummallakin on täysi käyttöoikeus molempien rahoihin. -2

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 11:30"]

Haluaisiko joku kertoa rautalankaperustelun sille, miksi menojen jakaminen puoliksi ei ole oikeudenmukaista, mutta menojen jakaminen tulojen suhteessa on?

[/quote]

Tulojen suhteessa jakaminen on oikeudenmukaista, koska se liittyy kykyyn: se, joka voi maksaa enemmän, maksaa enemmän. Vähän niin kuin tilanne, jossa vahvempi, kantaa vähän suuremman osan ostoksista kotiin. Käytön mukaan jakaminen on puolestaan oikeudenmukaista, koska se liittyy tarpeeseen: se, joka käyttää enemmän, maksaa myös enemmän. Vähän niin kuin tilanne, jossa ruokajuomaksi vettä nauttinut maksaa pienemmän osan kaveriporukan ravintolalaskusta kuin kokonaisen viinipullon tyhjentänyt.

Puoliksi jakaminen ei ole oikeudenmukaista, koska se perustuu vain osapuolien lukumäärään, ei mihinkään arvoon tai periaatteeseen. Jos tasajaon tuloksena käytät 500 euroa yhteisiin menoihin, tällä summalla ei ole mitään tekemistä sen enempää maksukykysi kuin tarpeidesikaan kanssa. Se on täysin mielivaltainen jako. -2

[/quote]

Maitopurkki maksaa saman osti sen sitten suuri- tai pienituloinen. Sosialismi ei sentään viel ylety kaupan kassalle... ensin tarkistetaan verotodistus, sitten lätkästään ruualle hinta :D

Säästö voi sitten tulla siinä että kaksin asuessa ei tarvitse heittää huonoksi mennyttä purkinloppua pois.

Meillä on tulojen mukaan suhteutettu menot eli minä maksan käytännössä 80% talouden menoista (lainat, autot, osan lasten vaatteista ja puolet lasten harrastuksista). Rouvan vastuulle on jäänyt oikeastaan vain sapuskahankinnat.

Toimiiko? No toimi, niin kauan kunnes rouva keksi että vanha vitsi "on yhteiset rahat ja naisen rahat" voi olla ihan realismiakin. Hän on alkanut lipsumaan osuudestaan siten, että olen joutunut sponssaamaan perheen sapuskatkin. Samaan aikaan hänelle on ilmestynyt kalliita vaatteita, kenkiä yms. Ja jos erehdyn ääneen sanomaan asiasta niin kämpän valtaa erittäin jäinen ilmapiiri.

Muutenkin tuon käytöksessä on sellaisia piirteitä ettei se ole edes koskaan oikeasti välittänyt minusta kuten naisen pitää välittää miehestään. Olen vain ollut hänelle hyvän elintason takaaja, enkä mitään muuta. Jos ei olisi lapsia, lähtisin välittömästi tieheni tällaisesta selkeästä hyväksikäyttötouhusta. Ei edes voi sanoa "avioliitto on se kallein ja laillistettu prostituution muoto" kun sitä olennaista myyntiartikkelia ei pahemmin ole havaittavissa nykyään.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 12:12"]

Maitopurkki maksaa saman osti sen sitten suuri- tai pienituloinen. 

[/quote]

Entä sitten? -2

Mulla on mies, jolla on pienemmät tulot kuin mulla ja meillä 2 lasta. Omat tilit meillä on, yhteistä on vain säästötili ja s-bonuskortti. Niille keräillään rahaa, jos tulee tarpeita esim. koneiden ja huonekalujen uusimiseen tai tekee mieli reissun päälle. Kumpikin laittaa sinne kykyjensä mukaan ja varsinkin osan ylityö- ja lomaltapaluurahoista.

Mulla jää kuukaudessa 800 euroa enemmän käteen, yhteiset nettotulot lapsilisineen on noin 5000 euroa. Mies voi aika vapaasti paiskia ylitöitä ja saa jonkunverran tulospalkkaa, mulla on ylitöitä vaan kerran vuodessa. Se kompensoi eroa. Vuositasolla tuloerosta välillämme ei tule kovin iso.

Mä hoidan vakuutusmenot ja mökkien menot, meillä on kaksi kesämökkiä. (Toinen on perintöni.) Muuten on viulut noin suurinpiirtein puoliksi nykytilanteessa. Esim. kauppareissut on vuoroviikoin. Jos mies pyytää minun viikolla, että tuotko mulle "xxx", niin minähän tuon.

Meillä on ollut tilanteita, joissa toisen tulot on tonnin pienemmät kuin toisella ja silloin on vaan sovittu, mitä laskuja kumpikin hoitaa, esim. toisen puhelinlaskun ja enemmän juoksevia pakollisia menoja ja toisen auton kuluja (tankki täyteen, remppalasku). Molemmat on oltu vuorotteluvapailla ja hoitovapailla. Periaate on ollut, ettei kumpikaan kulje ilman puhelinta, risoissa kamoissa ja nälässä, ei jätetä pulaan ja pitää päästä paikasta toiseen.  Itsekästä olisi elää itse leveästi ja antaa toisen kituuttaa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Jos se toisen naama on rahahuolista rypyssä, niin silloin ei ole itselläkään kiva olla.

Mun nähdäkseni se ei parisuhteessa toimi, että pidetään pikkumaisesti ja sentilleen kiinni omista rahoista. Ei perheessä voi olla erilainen elintaso puolisoilla. Rahasta meillä ei riidellä ikinä.