Yhteisten menojen maksaminen parisuhteessa!

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 23:58"]

Mä olen hämmentynyt että näin monella on jaetut menot  ja omat rahat.. Onko teillä jotka jaatte menot tulojen mukaan paljon omia menoja mihin te haluatte ne omat rahat säästää? 

[/quote]

En tiedä, onko meillä määrällisesti paljon erilaisia omia menoja, mutta omia menoja kyllä on. Läheskään kaikki menot eivät ole yhteisiä, ja esimerkiksi omaan harrastukseen saa helposti uppoamaan pari sataa euroa kuussa. Tärkein syy siihen, että maksamme yhteiset menot tulojen suhteessa, on kuitenkin oikeudenmukaisuus. Haluamme kummatkin kustannusten jakautuvan reilulla tavalla. -2

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 23:06"]

Yhdessä ollaan ja asutaan niin molemmat ajatteli automaattisesti että myös rahat on yhteisiä. Toimii hyvin jo seitsemättä vuotta :) kunhan molemmat ovat suht samanlaisia kuluttajia, rahankäytöstä keskustellaan ja isoja hankintoja harkitaan yhdessä niin ei tule epäselvyyksiä. Sitä paitsi tulisin hulluksi jostain rahojen laskemisesta - käytän aikani mieluummin johonkin mistä saan positiivista energiaa. 

[/quote]

Minä taas tulisin hulluksi siitä, että joutuisin erikseen neuvottelemaan toisen kanssa, mitä saan teen itse ansaitsemillani rahoilla. En myöskään saisi jatkuvasti rahojen laskemisesta mitään erityistä tyydytystä, mutta kuten edellä jo esitettiin, oikeudenukainen yhteisten menojen jakaminen ei sitä edellytä. -2

Mieheni käy töissä ja minä opiskelen. Meillä jako meni automaattisesti niin, että mies maksaa ruuan, auton, omat harrastukset, laskut ja puolet vuokrasta. Minä maksan toisen puolen ja yllättävät kulut kuten eläinlääkärin. Ei ole kummankaan tarvinnut valittaa, mieheni rakastaa minua ja tiesi jo alussa että on eri asia saada 2000e/kk kuin 400e/kk.

Maksetaan yhteiset menot suunnilleen puoliksi. Mies yleensä laittaa vähän ylimääräistä yhteiselle tilille, koska hänen tulonsa ovat suuremmat. Samoin kun minä silloin kun minun tuloni oli suuremmat laitoin ylimääristä. Kohta varmaan taas vaihtuu se kuka maksaa enemmän, kun minä valmistun ja voin käydä kokopäivä työssä ja mies voi keskittyä pelkkään opiskeluun.

Tottakai alussa tuntui pahalta, että mies joutui "elättämään" minua, mutta kun ajattelin asiaa toisin päin (minua ei haittaa vaikka elättäisin miestäni) niin lopulta aloin tottua asiaan. Olen sitoutunut kumppaniini ja siksi mielelläni "tuhlaan" häneen rahaa, varsinkin kun tiedän että hän ajattelee samoin.6534

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:36"]

Mikä on teistä reilu tapa jakaa yhteiset menot, jos toiselle jää huomattavasti enemmän käteen kuin toiselle? Kannattaako joku oikeasti täysin erisuuruisista tuloista huolimatta sitä, että kaikki laitetaan tasan puoliksi? (Ettei vaan penniäkään makseta toisen hyväksi...) itse olen huomannut toimivaksi pariskunnan nettotulojen yhteenlaskemisen ja kummankin tulojen prosenttiosuudet lasketaan näistä, sitten yhteisiä menoja kumpikin maksaa oman prosenttiosuutensa verran. Näin pienituloinenkaan ei jää puille paljailla, mutta osallistuu kuitenkin menojen maksamiseen.

[/quote]

Ei toiminut kommunismi Neuvostoliitossa eikä toimi missään muuallakaan...

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 22:55"]

Ihan kummallisia säätöjä ihmisillä on. Mikään ei ole sen helpompaa kuin laitttaa kaikki tulot samalle tilille, siitä maksetaan menot ja jos halutaan, niin lopusta voidaan osa siirtää joko säästötilille tai rahastoihin tai osakkeisiin.

Helppoa kuin mikä, eikä tarvitse raha-asioilla mieltään vaivata.

[/quote]

Helppoa, jos kaikki tulot menee joka tapauksessa pakollisiin menoihin tai jos tuloja on niin paljon, että ne riittävät ihan mihin tahansa. Normaalein tapaus lienee kuitenkin se, että pakollisten menojen jälkeen jää x00-x000 euroa ylimääräistä. Jos kaikki rahat ovat yhteisiä, niin miten päätetään mihin nuo käytetään?

Jos minä haluan ostaa 300 euron käsilaukun ja mies 500 eurolla tietokoneosia, niin pitäisi neuvotella että kumpi ostetaan jos ylimääräistä olisi vaikka se 500e. Tai jos minä haluan laittaa kaiken ylimääräisen säästöön mutta mies haluaisikin ostaa uuden polkupyörän niin taas neuvotellaan ja säädetään ja lasketaan.

Helposti menisi siihen, että "kiltimpi" antaisi aina periksi ja toinen tuhlaisi kaikki ylimääräiset. Tai ainakin pitäisi koko ajan miettiä että meneeköhän nämä nyt reilusti vai ei. Ja ainakaan minä en haluaisi käyttää miehen rahoja siihen käsilaukkuuni, joten joutuisin laskemaan että paljonkos mies on niitä rahoja käyttänyt ja paljonko minä ja kumman tienaamia rahoja tuhlaan jos sen laukun ostan.

En todellakaan ymmärrä, miten tämä voisi olla jonkun mielestä "helpompaa" kuin se, että pakolliset yhteiset kulut maksetaan yhteiseltä tililtä (jonne molemmat laittaa kuukausittain suoraveloituksella saman summan) ja sen jälkeen lopuilla saa tehdä ihan mitä haluaa. Minä voin hyvällä omallatunnolla ostaa sen laukun tai maksaa kampaajan tai laittaa kaikki säästöön, ja mies voi ostaa tietokoneosia ja polkupyöriä ja pelejä.

Ei vaan mahdu mun päähän miten tuo "kaikki yhteistä ja kaikesta pitää neuvotella ja sopia" olisi jotenkin helpompi systeemi. Meillä menee raha-asioiden sumplimiseen vuodessa ehkä vartti. Tuossa kirjoittajan "helpossa" järjestelmässä siihen menisi varmaan vartti viikossa. Lisäksi helposti saisi pystyyn riitoja jos toisesta alkaisi tuntua että toinen käyttää rahaa väärin tai liikaa jne jne. Mulla ainakin olisi kauhea stressi koko ajan, kun pelottaisi että toinen tulee vahingossa hyväksikäytetyksi, jos ei laskettaisi tarkkaan että kumpikin saa käyttää niitä ylimääräisiä rahoja saman verran.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 23:58"]

Mä olen hämmentynyt että näin monella on jaetut menot  ja omat rahat.. Onko teillä jotka jaatte menot tulojen mukaan paljon omia menoja mihin te haluatte ne omat rahat säästää? 

[/quote]

No ainakin mulla jää pakollisten (yhteisten) menojen jälkeen käteen noin 1500 euroa kuussa. Ne menee sitten säästöön ja omiin menoihin vaihtelevalla suhteella. Eli kai niitä aika paljon sitten on. Miehellä jää suunnilleen saman verran.

Aika paljon siinä saisi neuvotella kun joka kuukausi pitäisi päättää mihin tuo kolmisen tonnia pistetään. Minä haluan esim. sijoittaa rahani ja panostaa laadukkaisiin tuotteisiin, kun taas miehellä on kallis harrastus ja hän säästää erääseen isoon hankintaan. Varmaan olisi vähän eri asia, jos sitä ylimääräistä rahaa olisi kuussa vain muutamia kymppejä, ei siinä paljoa olisi neuvoteltavaa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 23:24"]

Ai nyt mä tajuun teitä, tehän varaudutte parisuhteissanne jo valmiiksi eroon. Mä mietinkin, että mitä ihmettä. Mutta erohan teillä on mielessä ja siihen varautuminen, että kuka saa mitäkin ja kuka joutuu maksamaan tasinkoa toiselle. Rakastatteko te toisianne ollenkaan?

Lisäksi saanen muistuttaa, että käärinliinoissa ei ole taskuja.

[/quote]

En minä ainakaan eroon valmistaudu. Miksi pitää alkaa pilkkaamaan ja kyseenalaistamaan toisten suhteita?

Keskimääräisellä eliniällä kuolemaan on kuitenkin noin 50 vuotta matkaa, ja kyllä vituttaisi jos sen 50 vuotta joutuisi koko ajan säätämään ja neuvottelemaan raha-asioista, kun niin paljon helpommallakin voi päästä. Minä haluan tän 50 vuotta käyttää rahani ihan niinkuin itse lystään, ja haluan että mieskin voi käyttää omat rahansa mielensä mukaan.

Meillä muija maksaa pillullaan erotuksen. 100€ on tunti panoa ja meillä toiminut tosi hyvin.

Nykyisinhän on ollut lehdistössäkin asiantuntijoiden neuvoja asiaan, ja oikeudenmukaisena ratkaisuna pidetään tulojen mukaan osallistumista. Esimerkiksi, että kumpikin laittaa 50% nettotuloista yhteiselle tilille, josta maksetaan kulut.

Jos joku vaatii tasan puoliksi maksamista tuloeroista huolimatta, saa se köyhempi osapuoli määritellä, mihin on varaa. Esimerkiksi pidetäänkö taloudessa autoa, hankintaanko kodin varusteita, syödäänkö sisäfilettä vai jauhelihaa jne.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 22:55"]

Ihan kummallisia säätöjä ihmisillä on. Mikään ei ole sen helpompaa kuin laitttaa kaikki tulot samalle tilille, siitä maksetaan menot ja jos halutaan, niin lopusta voidaan osa siirtää joko säästötilille tai rahastoihin tai osakkeisiin.

Helppoa kuin mikä, eikä tarvitse raha-asioilla mieltään vaivata.

[/quote]

Helppoa, jos kaikki tulot menee joka tapauksessa pakollisiin menoihin tai jos tuloja on niin paljon, että ne riittävät ihan mihin tahansa. Normaalein tapaus lienee kuitenkin se, että pakollisten menojen jälkeen jää x00-x000 euroa ylimääräistä. Jos kaikki rahat ovat yhteisiä, niin miten päätetään mihin nuo käytetään?

Jos minä haluan ostaa 300 euron käsilaukun ja mies 500 eurolla tietokoneosia, niin pitäisi neuvotella että kumpi ostetaan jos ylimääräistä olisi vaikka se 500e. Tai jos minä haluan laittaa kaiken ylimääräisen säästöön mutta mies haluaisikin ostaa uuden polkupyörän niin taas neuvotellaan ja säädetään ja lasketaan.

Helposti menisi siihen, että "kiltimpi" antaisi aina periksi ja toinen tuhlaisi kaikki ylimääräiset. Tai ainakin pitäisi koko ajan miettiä että meneeköhän nämä nyt reilusti vai ei. Ja ainakaan minä en haluaisi käyttää miehen rahoja siihen käsilaukkuuni, joten joutuisin laskemaan että paljonkos mies on niitä rahoja käyttänyt ja paljonko minä ja kumman tienaamia rahoja tuhlaan jos sen laukun ostan.

En todellakaan ymmärrä, miten tämä voisi olla jonkun mielestä "helpompaa" kuin se, että pakolliset yhteiset kulut maksetaan yhteiseltä tililtä (jonne molemmat laittaa kuukausittain suoraveloituksella saman summan) ja sen jälkeen lopuilla saa tehdä ihan mitä haluaa. Minä voin hyvällä omallatunnolla ostaa sen laukun tai maksaa kampaajan tai laittaa kaikki säästöön, ja mies voi ostaa tietokoneosia ja polkupyöriä ja pelejä.

Ei vaan mahdu mun päähän miten tuo "kaikki yhteistä ja kaikesta pitää neuvotella ja sopia" olisi jotenkin helpompi systeemi. Meillä menee raha-asioiden sumplimiseen vuodessa ehkä vartti. Tuossa kirjoittajan "helpossa" järjestelmässä siihen menisi varmaan vartti viikossa. Lisäksi helposti saisi pystyyn riitoja jos toisesta alkaisi tuntua että toinen käyttää rahaa väärin tai liikaa jne jne. Mulla ainakin olisi kauhea stressi koko ajan, kun pelottaisi että toinen tulee vahingossa hyväksikäytetyksi, jos ei laskettaisi tarkkaan että kumpikin saa käyttää niitä ylimääräisiä rahoja saman verran.

[/quote]

Täydellinen vastaus. -2

Meillä on niin että nyt ennenkuin löydän töitä niin mies maksaa vuokran ja sähkön sekä autonsa laskut. Minä maksan kauppalaskun ja ison osan lapsen menoista. Näillä menään tällähetkellä koska haluamme asua yhdessä ja olla yhdessä.

Yhden kerran mies on sanonut kun olin hoitovapaalla siitä että on epäreillua että maksaa "kaikken", minä löin silloin eteen laskelmat siitä mitä minä "menetän" rahallisesti siinä että asumme yhdessä, sen jälkeen ei ole nurissut kertakaan siitä että käyttää noin 40% tuloista yhteiseen pottiin, minulla menee tällähetkellä netto tuloista 80% yhteiseen pottiin ja tuostakin summasta voisin hyvin säästää jos mies ei olisi "lihaani" vaan voisi syödä myös kasvisruokaa.

Miten te joilla on yhteiset rahat sovitte jos esim. Toinen puoliso haluaa ostaa kalliin laukun tai vaatteita tai mies elektroniikkaa? Meillä tulis riitaa heti tuollaisesta...

Meillä on erilliset rahat, koska miehellä on isot ulosottovelat vanhoista hölmöilyistä. Vaikka yhteinen elintaso ja talous olisi mielestäni ihanne, niin noita velkoja minun ei mielestäni kuulu maksaa yhtään. Omista mokista pitää ottaa vastuu. Joten joo, meillä on jossain määrin eri elintaso. Syödään ja tehdään kyllä samoja asioita, mutta minä voin shoppailla aika vapaasti ja silti jää rahaa säästöön. Mies voi ostaa vain välttämättömän. Minä omistan kaiken ja myös kaikki sopimukset, vakuutukset yms ovat nimissäni. Miehellä on vain prepaid-kännykkäliittymä itselleen. Maksan asuntolainan (asunto minun), vastikkeen , auton vakuutuksen ja verot (auto minun, vaikka mies kyllä käyttää sitä jopa enemmän), vakuutukset, netin jne.  Mies maksaa meidän yhteisiä ostoksia eli käytännössä lähinnä ruokaa ja bensaa 600 eurolla kuukaudessa. Jos rahat yhteiseltä tililtä loppuvat ennen kuun vaihdetta niin maksetaan sitten asioita puoliksi tai minä maksan, riippuen siitä onko miehellä rahaa. Miehellä menee ulosottoon iso osa palkasta, lisäksi lyhentää sitä 200e ylimääräistä/kk. Joskus tuntuu vaivaannuttavalta, kun rahankäyttöni on niin paljon vapaampaa ja omaisuuteni karttuu koko ajan. Mutta minkäs teet, miehen velat eivät tosiaankaan ole mitenkään minun syytäni ja  yritän ajatella asiaa niin, että hän on shoppaillut varastoon minun vuosikausien ostokset. Minun kanssani hän saa lyhennettyä tuota velkaansa paljon nopeammin kuin yksin ikinä pystyisi ja silti elintaso on henkilökohtaisia menoja lukuunottamatta oikein hyvä. Asutaan mukavasti, syödään hyvin ja autokin on. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 23:24"]

Ai nyt mä tajuun teitä, tehän varaudutte parisuhteissanne jo valmiiksi eroon. Mä mietinkin, että mitä ihmettä. Mutta erohan teillä on mielessä ja siihen varautuminen, että kuka saa mitäkin ja kuka joutuu maksamaan tasinkoa toiselle. Rakastatteko te toisianne ollenkaan?

Lisäksi saanen muistuttaa, että käärinliinoissa ei ole taskuja.

[/quote]

Mies sairastuu skitsofreniaan ja vaimo jää yh:ksi, miten neuvottelet raha-asioista?

Vaimo ottaa miehen nimiin ja asuntoa vastaan lainaa ja hukkaa rahat osteluun (oli mahdollista vielä pari vuosikymmentä sitten).

Mies vaihtaa nuorempaan, vaimo vaihtaa gambialaiseen.

Onnettomuus, loukkaantuminen, sairastuminen tai kuolema eli ei välttämättä ero voi heittää elämän uusille raiteille hetkessä, talouden pitäisi silloin olla murheista pienin.

Siinä muutama esimerkki mun lähipiiristä, eivät ole edes yksittäistapauksia. Sitä voi joko varmistaa oman itsenäisyytensä parisuhteessakin tai voi elää kuin viimeistä päivää vailla huolta huomisesta, valitse itse.

Mut on kasvatettu tasa-arvoon, itsellisyyteen, omillaan pärjäämiseen, mutta myös heikomman auttamiseen. Mies ja parisuhde on vain positiivinen lisä elämään, ei mikään välttämättömyys. Ja se parisuhde voi päättyä huomenna minusta riippumattomista syistä.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 09:01"]

Helppoa, jos kaikki tulot menee joka tapauksessa pakollisiin menoihin tai jos tuloja on niin paljon, että ne riittävät ihan mihin tahansa. Normaalein tapaus lienee kuitenkin se, että pakollisten menojen jälkeen jää x00-x000 euroa ylimääräistä. Jos kaikki rahat ovat yhteisiä, niin miten päätetään mihin nuo käytetään?

Jos minä haluan ostaa 300 euron käsilaukun ja mies 500 eurolla tietokoneosia, niin pitäisi neuvotella että kumpi ostetaan jos ylimääräistä olisi vaikka se 500e. Tai jos minä haluan laittaa kaiken ylimääräisen säästöön mutta mies haluaisikin ostaa uuden polkupyörän niin taas neuvotellaan ja säädetään ja lasketaan.

Helposti menisi siihen, että "kiltimpi" antaisi aina periksi ja toinen tuhlaisi kaikki ylimääräiset. Tai ainakin pitäisi koko ajan miettiä että meneeköhän nämä nyt reilusti vai ei. Ja ainakaan minä en haluaisi käyttää miehen rahoja siihen käsilaukkuuni, joten joutuisin laskemaan että paljonkos mies on niitä rahoja käyttänyt ja paljonko minä ja kumman tienaamia rahoja tuhlaan jos sen laukun ostan.

En todellakaan ymmärrä, miten tämä voisi olla jonkun mielestä "helpompaa" kuin se, että pakolliset yhteiset kulut maksetaan yhteiseltä tililtä (jonne molemmat laittaa kuukausittain suoraveloituksella saman summan) ja sen jälkeen lopuilla saa tehdä ihan mitä haluaa. Minä voin hyvällä omallatunnolla ostaa sen laukun tai maksaa kampaajan tai laittaa kaikki säästöön, ja mies voi ostaa tietokoneosia ja polkupyöriä ja pelejä.

Ei vaan mahdu mun päähän miten tuo "kaikki yhteistä ja kaikesta pitää neuvotella ja sopia" olisi jotenkin helpompi systeemi. Meillä menee raha-asioiden sumplimiseen vuodessa ehkä vartti. Tuossa kirjoittajan "helpossa" järjestelmässä siihen menisi varmaan vartti viikossa. Lisäksi helposti saisi pystyyn riitoja jos toisesta alkaisi tuntua että toinen käyttää rahaa väärin tai liikaa jne jne. Mulla ainakin olisi kauhea stressi koko ajan, kun pelottaisi että toinen tulee vahingossa hyväksikäytetyksi, jos ei laskettaisi tarkkaan että kumpikin saa käyttää niitä ylimääräisiä rahoja saman verran.

[/quote]

No tässä oli erittäin hyvin selitetty se, miksi myös minun mielestäni kaikista kätevintä on yhteinen tili, jonne menee osa molempien tuloista. Ja loput rahat on ihan omia. Se jos mikä on vaivatonta. En mä tiedä, mä ainakin olen niin tottunut itsenäisyyteen että en vaan voisi kuvitella tilannetta, jossa mulla ei olisi täyttä sananvaltaa omiin rahoihini. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei toista tuettaisi myös rahallisesti jos sellainen tilanne tulee.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 17:23"]

Pariskunnasta toinen saattaa ajaa yhteiskäytössä olevalla autolla paljon toista enemmän, käyttää enemmän alkoholia, syödä huomattavasti enemmän ruokaa ja niin edelleen. Tämä täytyy laskemala varmistaa... tai sitten vain jakaa yhteiset menot tulojen suhteessa "jokainen kykyjensä mukaan" -periaatteen mukaisesti. -2

[/quote]

Nuo kaksi vaihtoehtoista periaatettahan voivat olla myös aivan vastakkaiset, nimittäin kuka sanoo että juuri se suurituloisempi myös lotraisi suihkussa pidempään, käyttäisi paljon sähköä vieviä laitteita, ajelisi autolla päivät pitkät, söisi enemmän jne. Entä jos se on se pienituloisempi, joka kuitenkin kuluttaa niitä yhteisiä juttuja enemmän. Mun mielestä tuossa "se maksaa enemmän joka kuluttaa enemmän" -periaatteessa sentään on logiikkaa ja ymmärrän sen oikeudenmukaisuuden, mutta tuo "kykynsä mukaan" -periaate taas ei mielestäni kerro oikeudenmukaisuudesta välttämättä mitään, sillä voihan olla, että se enemmän tienaava onkin paljon säästäväisempi siinä missä vähemmän tienaava kuluttaa yhteisiä resursseja enemmän.

Toisin sanoen tuon "kykynsä mukaan"-periaatteen logiikka/perustelut piilee pakostakin jossakin ihan muussa kuin siinä, miten paljon kukin kuluttaa vaikkapa nyt sitä ruokaa tai sähköä. Ja se perustelu voi olla ihan totaalisesti ristiriidassa taas sen käyttöön perustuvan logiikan kanssa. Kykynsä mukaan -logiikassa ei siis olla lainkaan kiinnostuneita siitä kuka kuluttaa enemmän. Se, joka panostaa vähemmän saattaa kuitenkin käyttää vaikka miten paljon enemmän.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 17:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 17:16"][quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:03"] [quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 15:58"] Luin tätä keskustelua ja huokasin syvään. Mietin, miten monelta huolelta ja laskelmalta olemme säästyneet, kun olemme koko ajan ajatelleet, että tämä meidän avioliitto(ja lapset) on yhteisyritys, perhe, jossa ei ole minun ja sinun rahoja vaan meidän yhteisiä. [/quote] Voitte toki ajatella mitä haluatte, mutta rahanne eivät todellisuudessa ole yhteisiä.  Miltä laskelmilta olette muuten mielestäsi välttyneet? -2 [/quote] No ainakin meillä on yli 20 vuoden yhteiden taipaleen ajalta täysin mahdotonta alkaa laskea sitä, mitä kukakin jossain vaiheessa tienasi ja kuka niistä rahoista mitäkin maksoi, kun tosiaan kuvaan on kuulunut milloin kummallakin parempi tulotaso ja noita ulkomaankomennuksia myös. Siis ihan oikeassa ja elävässä elämässä. Näin valitsimme jo suhteen alussa ja taaksepäin katsoessa suorastaan naurattaisiis joku sulle-mulle-mulle-sulle jako. Tässä kussa sä jäit mulle velkaa 328,35 €, kun mä ostin pullon ketsuppia (mulle 2/3 osaa, sulle 1/3) ja sulle Tampaxia (kaikki sulle) sekä 485 g jauhelihaa (josta 1/3 sulle) sekä  OMO-pesujauhetta, 1/2 osaa sulle sekä 8 kpl banaaneja, lasketaan kulu sen mukaan kuinka monta me kukin syödään. Miten mahdolliset kondomikulut jaetaan? Se joka sai, maksaa? Voi kamala. Mutta siis ilmeisen tavallista. Mikäs siinä sitten. [/quote][quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 17:16"][quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:03"] [quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 15:58"] Luin tätä keskustelua ja huokasin syvään. Mietin, miten monelta huolelta ja laskelmalta olemme säästyneet, kun olemme koko ajan ajatelleet, että tämä meidän avioliitto(ja lapset) on yhteisyritys, perhe, jossa ei ole minun ja sinun rahoja vaan meidän yhteisiä. [/quote] Voitte toki ajatella mitä haluatte, mutta rahanne eivät todellisuudessa ole yhteisiä.  Miltä laskelmilta olette muuten mielestäsi välttyneet? -2 [/quote] No ainakin meillä on yli 20 vuoden yhteiden taipaleen ajalta täysin mahdotonta alkaa laskea sitä, mitä kukakin jossain vaiheessa tienasi ja kuka niistä rahoista mitäkin maksoi, kun tosiaan kuvaan on kuulunut milloin kummallakin parempi tulotaso ja noita ulkomaankomennuksia myös. Siis ihan oikeassa ja elävässä elämässä. Näin valitsimme jo suhteen alussa ja taaksepäin katsoessa suorastaan naurattaisiis joku sulle-mulle-mulle-sulle jako. Tässä kussa sä jäit mulle velkaa 328,35 €, kun mä ostin pullon ketsuppia (mulle 2/3 osaa, sulle 1/3) ja sulle Tampaxia (kaikki sulle) sekä 485 g jauhelihaa (josta 1/3 sulle) sekä  OMO-pesujauhetta, 1/2 osaa sulle sekä 8 kpl banaaneja, lasketaan kulu sen mukaan kuinka monta me kukin syödään. Miten mahdolliset kondomikulut jaetaan? Se joka sai, maksaa? Voi kamala. Mutta siis ilmeisen tavallista. Mikäs siinä sitten. [/quote][quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 17:16"][quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 16:03"] [quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 15:58"] Luin tätä keskustelua ja huokasin syvään. Mietin, miten monelta huolelta ja laskelmalta olemme säästyneet, kun olemme koko ajan ajatelleet, että tämä meidän avioliitto(ja lapset) on yhteisyritys, perhe, jossa ei ole minun ja sinun rahoja vaan meidän yhteisiä. [/quote] Voitte toki ajatella mitä haluatte, mutta rahanne eivät todellisuudessa ole yhteisiä.  Miltä laskelmilta olette muuten mielestäsi välttyneet? -2 [/quote] No ainakin meillä on yli 20 vuoden yhteiden taipaleen ajalta täysin mahdotonta alkaa laskea sitä, mitä kukakin jossain vaiheessa tienasi ja kuka niistä rahoista mitäkin maksoi, kun tosiaan kuvaan on kuulunut milloin kummallakin parempi tulotaso ja noita ulkomaankomennuksia myös. Siis ihan oikeassa ja elävässä elämässä. Näin valitsimme jo suhteen alussa ja taaksepäin katsoessa suorastaan naurattaisiis joku sulle-mulle-mulle-sulle jako. Tässä kussa sä jäit mulle velkaa 328,35 €, kun mä ostin pullon ketsuppia (mulle 2/3 osaa, sulle 1/3) ja sulle Tampaxia (kaikki sulle) sekä 485 g jauhelihaa (josta 1/3 sulle) sekä  OMO-pesujauhetta, 1/2 osaa sulle sekä 8 kpl banaaneja, lasketaan kulu sen mukaan kuinka monta me kukin syödään. Miten mahdolliset kondomikulut jaetaan? Se joka sai, maksaa? Voi kamala. Mutta siis ilmeisen tavallista. Mikäs siinä sitten. [/quote] No voi höh :D Tuon voi tehdä myös näin: yhteiset laskut on x ja markettiin menee keskimäärin y. Toinen siirtää laskuihin (x+y)/2 ja toinen saman summan miinus y. Kauppa-asiat hoitaakseen ottanut sitten tuo mitä ostoslistaan on laitettu: ruuan, hygienian, kumit, kalsarit ja siteet, ihan koko perheelle. Oma asia sitten jos menee enempi kuin y. Tai jos toinen on laittanut ostoslistaan jotain poikkeuksellista, vaikka hiihtomonot.... niin niitä voi sitten sumplia johonkin suuntaan ja vaikka maksattaa jonkin oman lasku tilalle, ihan siirtelemättä rahaa sulle-mulle lainkaan.

[/quote]

Huh niin tai sitten ihan se yhteinen tili, jonne kumpikin laittaa rahaa, ja sen tilin saldo on yhteisiin juttuihin käytettävissä. Vielä hiukkasen yksinkertaisempaa.

Mä en yleensä osta miehelle oluita omilla rahoillani, koska ne ovat vain hänelle. Hän ei taas yleensä osta mulle kuukautissuojia, koska ne ovat vain minulle. Aika paljon puoliksi maksellaan juttuja, vaikka hänen tulonsa ovat suuremmat. Auton hän maksaa kokonaan, koska suurimmaksi osaksi ajaa sillä itse. Samoin kumpikin maksaa omat puhelimensa, lehtensä, harrastuksensa ym.

Asuminen ja muut laskut maksellaan suurin piirtein tasan, vuorollaan käydään kaupassa ja kumpikin saa ostaa ruokakaupasta mitä haluaa, kunhan on kunnollista ruokaa ja sellaista, jota kumpikin syö. Lapselle ostan enemmän minä, mies osallistuu kalliimpiin hankintoihin. Tällä systeemillä on menty nyt 11 vuotta eikä ole suuremmin rahasta riidelty. Yhteiseen asuntolainaan osallistuu kumpikin. Omat tilit molemmilla sekä yhteinen talotili, jonne maksetaan kuukausittain rahaa ja josta lainanlyhennys tapahtuu. 

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 10:14"]Miten te joilla on yhteiset rahat sovitte jos esim. Toinen puoliso haluaa ostaa kalliin laukun tai vaatteita tai mies elektroniikkaa? Meillä tulis riitaa heti tuollaisesta...
[/quote]

Meillä tosiaan on yhteiset rahat, eikä rahan käytöstä tule koskaan riitaa. Niihin yhteisiin pakollisiin menoihin kuuluu molempien vaatteet ja kengät, meikit ja hygieniatuotteet, puhelimet, harrastukset jne. Emme ajattele, että esimerkiksi kampaaja olisi jotain ylellisyyttä ja oma meno, vaan sinne on enemmänkin pakko mennä. Mieskin ymmärtää, että hiuksia täytyy leikata ja laittaa, eikä se ole mitään turhaa tuhlailua. Samoin molempien vaatteet ja harrastukset ovat ihan välttämättömiä, ei omia menoja.

Jos haluan kalliin laukun, ostan sen. Samoin mies ostaa elektroniikkaa jos haluaa/tarvitsee. Kumpikin tietää taloudellisen tilanteemme ja ymmärtää ettei tiliä voi vetää nollille. Koskaan ei ole tarvinnut asioista riidellä, yleisellä tasolla jutellaan asioista joita haluaisimme ostaa ja käydään usein yhdessä ostamassa. Ei molempien tarvitse kuukausittain käyttää saman verran rahaa ns. omiin juttuihin. Jos vaikka mies tässä kuussa käyttää 500 euroa johonkin omaan juttuun, niin ymmärrän etten minä voi ostaa kallista käsilaukkua tässä kuussa. Ei harmita, ostan sitten myöhemmin.

-85