Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös omaan liittooni olen saanut mallin, että vaikeuksien yli voi päästä, eikä ero ole mielessä ensimmäisenä ratkaisuna, kuten r o s k a väen keskuudessa näyttää olevan tapana.

Tämä on oikeasti todellä tärkeä pointti, eikä sitä voi liiaksi korostaa. Varsinkin kun ollaan av:n kaltaisella palstalla, missä kansakunnan pohjasakka kokoontuu.

Kertomasi mukaan olet siis itsekin sitä pohjasakkaa. Se on terveellistä tietää asemansa.

Niin olen, kuten me kaikki täällä. Kuvittelitko etten olisi tätä jo tiedostanut? Taidat olla oikein extratyperä jämäpala

Olin juuri täyttänyt 40 vuotta, asunto oli ostettu ja maksettu jo, kun laina-aika oli vain viisi vuotta, aravalainaa kyllä vielä oli vähän.

Saatiin molemmat pitää työmme, joten pärjättiin.

10v. Vanhemmat joutuivat työttömiksi. Rahaa ei ollut, isot asuntolainat ymmärsin vasta jälkikäteen. Kaikesta piti säästää ja pihistää. Seuraava taantuma oli kun olin reilu parikymppinen. Ja nyt taas mennään kohti lamaa. Luottamusta ei ole päättäjiin. Tulevaisuuden uskoa oli hetken parikymppisenä. Ei enää myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös omaan liittooni olen saanut mallin, että vaikeuksien yli voi päästä, eikä ero ole mielessä ensimmäisenä ratkaisuna, kuten r o s k a väen keskuudessa näyttää olevan tapana.

Tämä on oikeasti todellä tärkeä pointti, eikä sitä voi liiaksi korostaa. Varsinkin kun ollaan av:n kaltaisella palstalla, missä kansakunnan pohjasakka kokoontuu.

Kertomasi mukaan olet siis itsekin sitä pohjasakkaa. Se on terveellistä tietää asemansa.

Niin olen, kuten me kaikki täällä. Kuvittelitko etten olisi tätä jo tiedostanut? Taidat olla oikein extratyperä jämäpala

Eli vahvistit vain sen, että ymmärrät just ja just kirjoittamasi. Minäkö jämäpala? En todellakaan. Käyn täällä vain huvikseni provoilemassa kaltaisillesi idiooteille. Tyhmimmät kuten sinä, vastailee auliisti ja takaa mehevät naurut 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös omaan liittooni olen saanut mallin, että vaikeuksien yli voi päästä, eikä ero ole mielessä ensimmäisenä ratkaisuna, kuten r o s k a väen keskuudessa näyttää olevan tapana.

Tämä on oikeasti todellä tärkeä pointti, eikä sitä voi liiaksi korostaa. Varsinkin kun ollaan av:n kaltaisella palstalla, missä kansakunnan pohjasakka kokoontuu.

Kertomasi mukaan olet siis itsekin sitä pohjasakkaa. Se on terveellistä tietää asemansa.

Niin olen, kuten me kaikki täällä. Kuvittelitko etten olisi tätä jo tiedostanut? Taidat olla oikein extratyperä jämäpala

Eli vahvistit vain sen, että ymmärrät just ja just kirjoittamasi. Minäkö jämäpala? En todellakaan. K

🤣🤣 Tämä! 🤣🤣

Laman alkaessa olin noin 11-12. Me olimme valmiiksi jo köyhiä, joten ei vaikuttanut hirveästi meidän perheen elämään. Asuimme kaupungin työntekijöiden vuokratalossa niin vuokra oli varmaan sopiva meidän tulotasoon. Vanhemmat osasivat hyvin käyttää hyödykseen erilaisia tukijärjestelmiä ja tunsivat henkilökohtiasesti esimerkiksi paikallisen sossun johtajan, jolta häpeämättä kävivät pyytämässä lisää avustuksia. Silloin se vielä onnistuikin. Lähinnä ehkä selkeä muutos oli, että vanhemmat kuitenkin joutuivat käymään leipäjonossa. Vaatteita ostettiin vain todelliseen tarpeeseen, mutta aikaisemminkin minä olin käyttänyt paljon isoveljen vaatteita. Mummolta jäi hieman perintöä juuri tuossa vaiheessa, joten se varmaan auttoi myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös omaan liittooni olen saanut mallin, että vaikeuksien yli voi päästä, eikä ero ole mielessä ensimmäisenä ratkaisuna, kuten r o s k a väen keskuudessa näyttää olevan tapana.

Tämä on oikeasti todellä tärkeä pointti, eikä sitä voi liiaksi korostaa. Varsinkin kun ollaan av:n kaltaisella palstalla, missä kansakunnan pohjasakka kokoontuu.

Kertomasi mukaan olet siis itsekin sitä pohjasakkaa. Se on terveellistä tietää asemansa.

Niin olen, kuten me kaikki täällä. Kuvittelitko etten olisi tätä jo tiedostanut? Taidat olla oikein extratyperä jämäpala

Eli vahvistit vain sen, että ymmärrät just ja just kirjoittamasi. Minäkö jämäpala? En todellakaan. K

Eronnut yh-mammako se siellä kiukuttelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös omaan liittooni olen saanut mallin, että vaikeuksien yli voi päästä, eikä ero ole mielessä ensimmäisenä ratkaisuna, kuten r o s k a väen keskuudessa näyttää olevan tapana.

Tämä on oikeasti todellä tärkeä pointti, eikä sitä voi liiaksi korostaa. Varsinkin kun ollaan av:n kaltaisella palstalla, missä kansakunnan pohjasakka kokoontuu.

Kertomasi mukaan olet siis itsekin sitä pohjasakkaa. Se on terveellistä tietää asemansa.

Niin olen, kuten me kaikki täällä. Kuvittelitko etten olisi tätä jo tiedostanut? Taidat olla oikein extratyperä jämäpala

Eli vahvistit vain sen, että ymmärrät just ja just kirjoittamasi. Minäkö jämäpala? En todellakaan. K

Täytyy elämän kyllä olla aivan älyttömän kalseaa jos huvikseen täällä käy provoilemassa,eri.

Lamassa oli se hyvä puoli että laman jälkeen ihmisillä pysyi taas vähän aikaa järki päässä,  mutta valitettavasti vain vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös omaan liittooni olen saanut mallin, että vaikeuksien yli voi päästä, eikä ero ole mielessä ensimmäisenä ratkaisuna, kuten r o s k a väen keskuudessa näyttää olevan tapana.

Tämä on oikeasti todellä tärkeä pointti, eikä sitä voi liiaksi korostaa. Varsinkin kun ollaan av:n kaltaisella palstalla, missä kansakunnan pohjasakka kokoontuu.

Kertomasi mukaan olet siis itsekin sitä pohjasakkaa. Se on terveellistä tietää asemansa.

Niin olen, kuten me kaikki täällä. Kuvittelitko etten olisi tätä jo tiedostanut? Taidat olla oikein extratyperä jämäpala

Eli vahvistit vain sen, että ymmärrät just ja just kirjoittamasi. Minäkö jämäpala? En todellakaan. Käyn täällä vain huvikseni provoilemassa kaltaisillesi idiooteille. Tyhmimmät kuten sinä, vastailee auliisti ja takaa mehevät naurut 😂

Olen eri, mutta minusta on aina yhtä huvittavaa, kun tänne aaveelle ilmestyy joku joka yrittää vakuuttaa muita siitä, että oma palstailu olisi jotenkin tasokkaampaa kuin kenen tahansa muunkaan täällä. Tuskin sinäkään kehtaisit kavereillesi myöntää että roikut täällä provoilemassa. 

Olin 30v. Työpaikkaa meni. 

Minut ja mieheni irtisanottiin molemmat, toinen saabilla toinen salcompilla. 

Vierailija kirjoitti:

Minut ja mieheni irtisanottiin molemmat, toinen saabilla toinen salcompilla. 

Ikämme olivat 25 ja 26.

Vähän alle kolmekymppinen. Ihan hyvin pärjäsin. Muutin Ruotsiin hyvään duuniin traderiksi pankkiin.

Lama-ajasta jäi mieleen ihmisten ottaneen suuria lainoja asunto-osakkeiden ostoon, Kop:n mainos. Perinteisen idänkaupan hiipuminen, bi-lateraali. Itsellä kävi tsägää kun pääsi opiskelemaan tekniikkaa, joka oli vetämässä suomea pois lamasta. 

Lujaa tultiin alas. Ensin kävi arkkitehti suunnittelemassa uutta saunaa ja sitten istuttiin lasten kanssa pankissa näkemässä lykkäystä lainan maksuun. Itse olin 6 kun koti meni ja vanhemmat katosivat kummatkin omille teilleen. Ikinä en ole luottanut kehenkään - en perheeseen, en ystävyyteen en valtioon. Omille lapsille ei ole paljon ole ollut henkisesti annettavaa. Kaikki on tässä maailmassa lopulta yksin ja yksin on pärjättävä jos aikoo pärjätä.

N. 33-36, enkä ole vieläkään toipunut senkään laman seurauksista. 

Muistan lapsuudesta, että ruokaa oli, mutta vähän yksipuolista eikä lihoamaan ainakaan päässyt. Sittemin olen kunnostautunut syömällä ihan kunnolla, kutsuisin tätä traumapohjaiseksi tunnesyömiseksi, enkä nähdäkseni voi sille mitään.

Olin parikymppinen, ja opiskelin pahimman lama-ajan. Olin joitain pätkiä työttömänä, mutta tein kaikkia töitä, joita vain satuin saamaan, myös siivoushommia. Vanhempani eivät kärsineet vahinkoja, isäni oli jo valmiiksi työkyvyttömyyseläkkeellä, ja äidin työpaikka säilyi. Velkoja ei onneksi ollut, tulot olivat pienet, mutta myös menot. 

Olin opiskelijana. Muistan, kuinka keskustelimme, että on ihan ok olla köyhä opiskelija kun ei töitä kuitenkaan saisi.