Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Menin pankkialalle työhön v. 1989. Lamasta jäi tietysti huonoja kokemuksia lähinnä asiakkaille, mutta omaan työhöni ja toimeentulooni ei juurikaan vaikuttanut. Itse asiassa minun elämässäni taisi olla paras vuosikymnen. Matkustettiinn paljon lapsiperheenä, mutta muuten yritettiin säästää rahaa. 

nuori isä olin ja aamulla oli 10 mk rahaa millä oli päivä pärjättävä a se oli illalla tuotava takaisin

Vierailija kirjoitti:

Muistan saman ylimielisyyden mitä on nytkin. Eräs, oliko Holkeri, vetäisi, että syökää silliä, jos ei ole varaa ruokaan. Sama itsejulistettu maailmanmestaruus on sittemmin jatkunut poliitikoilla vakliokäytäntönä. Ja hyvähähn se on sillittää, jos itse oikein säätäävät lakeja oman palkkansa varmistamiseksi. On ironista, että työttämiä ja muita pidetään ongeolmana, vaikka tämä päättäjien porukka on pahin itse itsensä bileisiin kutsunut parasiittisakki koko yhteiskunnassa ja koko maailmassa.

Silakkaa. Silakka oli halpaa.

Ruoka oli pääasiassa perunaa ja ruskeaa kastiketta, sekä kotona että koulussa. Molemmat vanhemmat työssä, joten en todellakaan ymmärrä näin jälkikäteen noin ankeaa ruokavaliota kotioloissa. Muuta arkiruokaa ei juuri osattu tehdä.

Vanhemmilla säilyi työt läpi laman, joten en muista juurikaan vaikuttaneen minun arkeeni. Koulussa piti kumittaa tehtäväkirjat puhtaaksi ja sinne piti viedä syksyllä marjoja ja muuta sellaista. Jälkikäteen ajatellen nämä johtuivat lamasta mutta en silloin sitä edes tajunnut. 

Olin vasta lapsi, mutta vanhemmat erosi. Meiltä meni koti alta ja molemmilta vanhemmilta meni luottotiedot pitkäksi aikaa. Lukiossa kaveri kehui ysärin olleen hienoa aikaa: mummo osti halpoja sijoitusasuntoja tyyliin Eirasta. Meiltä meni kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli ihan tahallaan aiheutettu lama. Olin hieman yli 20. Olin toisessa työpaikassani ja työt loppuivat lopullisesti. Poliitikot haukkuivat ja syyttivät kansalaisia omista virheistään televisiossa samalla tavalla, kuin nykyäänkin.

 

Veronmaksajat maksoivat lopulta kaiken. Pankkitukia ei koskaan maksettu takaisin. Poliitikot jatkoivat kansalaisille vittuiluaan ja valehteluaan.

Kyllä sen laman vaikutukset näkyvät vieläkin. Suomi ei koskaan toipunut siitä entiselleen.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Olin pankissa ollut 30 v  Kenkää tuli. Pankkimme jaettiin herrojen pankkeihin. Yks tietty Aho kehtas viel valehdella- Ilmankos lähti USAAN pakoon,Alkoi kamala ravaaminen  työkkäris alistettavana. Ei sen kautta mitään 50 työtä löytynyt, Sitten kun pääsin eläkkeelle heitin sen sinisen kortin niitten roskikseen  ja sanoin et TCHAU: sen jälkeen ei ole tarttenut niitten lattiaa kurata,Itse löysin työpaikat ihan ilman  työvoimatoimistoa.Enpä ole paskemmassa paikassakäynyt,

Ai että unelmoin siitä hetkestä jos joskus pääsisin eroon näistä saatanan työkkäristä ja kelasta!

Olin vähän yli kolmekymmentä, naimisissa ja kaksi pientä lasta. Ostettiin ensimmäinen asunto kun nousukausi oli viimeisillään (sitä ei tietysti tiedetty) ja kun päästiin muuttamaan, asunnon hinta olikin jo tippunut puoleen mutta lainat eivät. Korot nousivat 17 prosenttiin, joka oli jo hurja määrä täydestä lainasta.

Saimme vaimon kanssa kuitenkin hyvät työpaikat juuri ennen lamaa ja pidimme ne laman läpi, joten lopulta talous rullasi ihan hyvin, emmekä tienneet lamasta juuri mitään. Töissä ja lapsissa riitti tarpeeksi ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan saman ylimielisyyden mitä on nytkin. Eräs, oliko Holkeri, vetäisi, että syökää silliä, jos ei ole varaa ruokaan. Sama itsejulistettu maailmanmestaruus on sittemmin jatkunut poliitikoilla vakliokäytäntönä. Ja hyvähähn se on sillittää, jos itse oikein säätäävät lakeja oman palkkansa varmistamiseksi. On ironista, että työttämiä ja muita pidetään ongeolmana, vaikka tämä päättäjien porukka on pahin itse itsensä bileisiin kutsunut parasiittisakki koko yhteiskunnassa ja koko maailmassa.

Olin töissä paikassa (Espoossa) jossa oli paljon espoolaisia nousukasjuppeja. He ihan tosissaan väittivät että lama oli seurausta siitä että ihmiset jättäytyivät työttömiksi, vaikka se meni tietysti toisin päin.

Olin nuori aikuinen ,Töitä.oli.Voin kysyy mikä lama,Ostettiin talo .Vauvan sain 92.Mutta ei vaan talo.oli ihana aikansa,paikkakunta oli täys pas..a.Talo ihana .Sittemmin saatiin naapuri ,tyhjä tontti  tien toisel puolen .Siihen loppui asumisen ihanuus.Oli ihania naapureita kaikki entiset osa kuoli ajan myötä ,tai muutti pois.Lapset kasvoi..Talon omistamme vielä aikansa vaikka muualla jo olemme.välillä.Lamat muut ei meitä kosketellu oikein,se oli parempaa aikaa kuin tämä nykyinen,

Onpas tarinoita, taitaa olla tuoreessa muistissa hyvin monella, sama täällä.  Yo 90, 1991 pakkomuutto Tampereelta pääkaupunkiseudulle yksin  jotain duunia saadakseen. Vanhemmat menettivät kodin, yhden tulot ja korot pilviin.  Siksi oman kodin merkitys on valtava, turvasatama jota kukaan ei vie. Nuorena painoin kolmea duunia rinnakkain ollakseni velaton, ja nyt olen, minä ja mieheni. Ankeutta, vihaisia aikuisia silloin. Kuppiloita ja kirppiksiä. En vieläkään käy kirppistelemässä tuon ajan vuoksi.  Rahan merkitys on turva, ei tuhluu. Sen se opetti. Ehkä siksi olen edelleen samas duunis missä silloin aloitin.  Luultavasti eläköidynkin, jos sinne asti pääsee.  On uskomatonta et ollaan samantapaises tilantees jälleen.  Voimia ja positiivisia ajatuksia silti kaikille! Koitetaan uskoa parempaan huomiseen ja huomata olemassaoleva hyvä, vaikka kuinka  pieni.  

Olin lukiossa ja opiskelemassa, valmistuin 1998. Muistan lamauutiset, mutta ei omassa elämässä juuri vaikuttanut.

80-luvun paratiisista joutui 90-luvun helvettiin ja sinne helvettiin sitä on sitten jäätykin, vaikka helvetti ei ole jäätynyt.

Vuonna 1991 olin 36 vuotias ja vaimo kotona sairaan lapsen kanssa monta vuotta. Asuntolainan korko oli n. 16% ja itse vielä palkkauksellisessa ravintoketjussa siellä keskivaiheilla vasta. Eli tiukkaa teki.
 

 - Kun päivätyö ei tuonut voita leivän päälle, piti keksiä jotain muuta. Kun itsellä oli sähköpätevyydet, hommasin ensin toiminimen ja sitten sähköurakointiluvan. Ilmoitus kaupungin mainosjulkaisuun ja odotelemaan soittoja.  Kohta niitä tuli ja kun homma oli hetken pyörinyt, tuttu (aivan työhullu) kaveri ehdotti kommandiittiyhtiön perustamista.  Siitä se lähti ja lama tuli selätettyä omin voimin.

 - Mikä hassuinta, oman taloustilanteen ilmiselvä paraneminen nostatti työyhteisössä kitkeryyttä, katkeruutta,  kateutta ja pahan puhumista selän takana. En mitenkään leveillyt ansioilla, mutta kun pikkuhommat haluttiin maksaa suoraan käteisellä ja usein ilman mitään kuittia, käteistä oli koko ajan päällä kuin kuuluisalla rantarosvolla.  Aikansa kutakin, aikanaan oli pakko lopettaa eri syistä johtuen.

 - Hiukan katkeruudella muistan lama-aikaa. Kun lapset olivat pieniä, illat ja viikonloput paljolti menivät firabelifirman töitä hoidellessa, mielenkiinto kun olisi ollut muualla kuin ylimääräisessä työssä. Mutta kiitos firabelitöiden, kämppä ja auto tuli säällisesti maksettua ja lapset puettua.