Te, joilla ei ole pennin hyrrää säästössä! Mikä on teidän back up plan, jos jotain tapahtuu? Ja mitkä on talouden tulot?

No on meillä tilillä pari tonnia jemmassa mutta periaatteessa back-up plan on myydä seinät (talo yli 600 000€). Tuolla pärjää pitkälle jos jotain tapahtuu. Tosin talon myynti ei tapahdu viikoissa joten sitten pitäisi tehdä jotain millä menot saa minimiin hetkeksi.

Työttömyys koettu (ansiosidonnaista saa tietty), mun sairastuminen ja jääminen kotiin koettu (1/2 eläke) eikä noilla nyt vielä ollut mitään vaikutusta. Nettotulot edelleen n 4500€/kk

Jos meistä toinen kuolisi henkivakuutus maksaisi n vuoden elämisen. Tuona aikana ehtisi jo järjestelemään elämän uusiksi.

Backup plan: sossu.

Meillä minä säästän 2000e bruttotuloista, kun mies ei kuulemma 4000e tuloista saa penniäkään ikinä säästöön 🙄

Oli mulla 7 tonttua säästössä, mutta ne meni vittttumaisessa elämäntilanteessa, oli sairautta ja pakkoremppoja taloon. Nyt en pysty enää säästää kun olen piiitkällä sairaslomalla. Että mikähän olisi se bäkapplääni? Varmaan veivin heitto? 

Oma kysymykseni on siis se, että mitäs sitten tapahtui kun suunnitelma beet ja ceetkin meni viduiksi?

Olen ollut kauan työtön ja maksan opintolainaa. Ansiosidonnaista en saa. Olen myös sairastanut vakavasti, eronnut ja ollut ennenkin työttömänä. Pärjätty on.

Ratkaisu on, ettei ole isoja menoja. Tarvittaessa sossu ehkä auttaisi, toimeentulotuki siis. Mutta opintolainan maksuun se ei auta, joten paljon ei varmaan saisi apua muutenkaan. Tosi yksin ollaan, ei ole tukiverkkoja eikä juuri tuloja, on vaan pakko selitä kaikesta yksin. Tai no yksin ei olisi niin väliä, mutta lasten takia. Pelkään kyllä, että tulee se kuuluisa viimeinen pisara...  Stressi ei auta asioita, mutta minkäs teen.

Eihän 3kk:ssa ehdi ansiosidonnainen loppua. Miten voi olla talous niin kireällä, että 3kk ansiosidonnaisella vetää talouden kuralle? Eihän se ole nettona kuin pari tonnia, ja maksat niitä kolme vuotta takaisin kuuden tonnin bruttotuloilla?

Vierailija kirjoitti:

Eihän 3kk:ssa ehdi ansiosidonnainen loppua. Miten voi olla talous niin kireällä, että 3kk ansiosidonnaisella vetää talouden kuralle? Eihän se ole nettona kuin pari tonnia, ja maksat niitä kolme vuotta takaisin kuuden tonnin bruttotuloilla?

En ole ap, mutta esim minä yrittäjänä en saisi ansiosidonnaista enkä muitakaan tukia.

5 täydentää: oli siis myöskin joskus säästöjä. Sain palkkaa töissä ollessani alle 1500 (brutto), säästin siitä. (Ex-miehen yli kaksinkertaiset tulot kuluivat hänellä myöskin ihan "elämiseen", kun kumpikin maksoi kulkunsa ja yhteiset hoidettiin puoliksi, paitsi että en minä niistä puoliksi maksetuista kaljoista juonut puolia.)

Säästöt ja suunnitelmat on täälläkin käytelty monta kertaa ja sitten pärjätty vaan ilman. Tulot on nykyään alle 700 e / kk. Kulutus minimissä, mutta säästäminen ei jostain ihmeen syystä tule kysymykseen.  Viimeisimmät hätätapaukset on järjestyneet sillä, että sattui juuri sopivasti pieni veronpalautus, sattuuhan se kerran vuodessa vielä toistaiseksi. Ei sillä ostella joululahjoja, vaan maksetaan esimerkiksi hammaslääkärilasku tai ostetaan käytetty pesukone tms.

Toisaalta on kyllä niin, että esim. pesukoneen hajoaminen on tässä tilanteessa pikku juttu, vakavilta sairauksilta ei tuommosiin ole jaksanut kiinnittää juuri huomiota, vaikka se viekin sen rahan, joka olisi tuonut pientä helpotusta ihan perusarjesta selviytymiseen. Koska se on taistelua joka päivä. Pelkään sitä, etten joskus pysty antamaan lapsille kaikkea välttämättömintä tai että he joutuvat kärsimään köyhyyden takia ja että olen tällaisena heille huono äiti: köyhä, yksinäinen, stressaantunut ja mieli maassa liikaa.

Talouden brutto 7700 euroa, ei säästöjä pennin hyrrääkään. Minä en ”voi” jäädä työttömäksi koska olen hoitsu ja kyllä me hätätilassa yhdellä palkalla selvittäisiin, koska ollaan aikaisemminkin selvitty miehen opiskellessa ilman tukia.

Rikkaat vanhemmat.

Tosin heidän puheilleen menen vain viimeisessä hädässä (rahaa pyytämään). Tähän mennessä olen mielummin tehnyt hanttihommia ja elänyt todella pienellä rahalla, jos on ollut tiukkaa.

Vanhempieni rahat ovat kovalla työllään ansainneet, enkä minä niitä kärky. Nauttikoon itse.

no me ollaan täysin velattomia, master cardia lukuun ottamatta, josta saadaan sitten tarvittaessa nostettua yhden tai kahden vuokran verran

Talouden yhteenlasketut nettotulot n.2300e/kk. Varasuunnitelma on Kela,sossu tai vanhemmat. Luonnollisesti mitään ei noista tuloista saa säästettyä.

Olen ollut aina jokseenkin köyhä ja siitä on se etu, että tiedän pärjääväni. Eikä ole menettämisen pelkoa. Lainaa ja omaisuutta 0 €. Taidan elää sitä elämää, mistä tässä kysytään.

Ei sitten ap tullut mieleen, että meitä, joilla paha päivä tuli ja meni, on kyllä olemassa. Sitten vain pitää yrittää selvitä, kun on tässä tilanteessa, että nettovarallisuus on miinuksella opintolainan vuoksi enkä omista kuin irtaimistoni. 

Tähän pääsi ihan helposti syntymällä väkivaltaisten juoppojen lapseksi, itsenäistymällä liian varhain (pakenin vanhempia, huonekalut opintolainalla), sairastumalla ja sen vuoksi pitkittyneillä opinnoilla. 

Olen akateeminen ja koulutusta vastaavissa töissä. Ei sitä tähän astista eroa enää tässä elämässä ehdi kuroa umpeen oman ikäluokan parempiosaisten kanssa, olen hyväksynyt että osui paskemmat kortit. Epäilemättä nyt aloittamani säästöt menevät taas uuden sairastumisen/lääkkeiden/sairaalassaolon/kelan rahoille putoamisen vuoksi. 

Valtio maksakoon. Eli sossuun menen jos ei riitä työkkärin rahat.

m85 kirjoitti:

no me ollaan täysin velattomia, master cardia lukuun ottamatta, josta saadaan sitten tarvittaessa nostettua yhden tai kahden vuokran verran

Kyllä se Master Cardilta nostettu velka on velkaa, vieläpä hyvin kallista perinteiseen pankkilainaan verrattuna.

Sairastuin jo 4 vuotta sitten. Hyvä puoli on ettei oole enää opinto- eikä muuta velkaa minnekään. Kela on sysännyt sairauslomalta työkkäriin. Näillä mennään.

On outoa lukea että jollekin ei riitä 7000 ja toinen elää 700:lla, suunnilleen.

Jos kummempia tapahtuisi, kuten kerran kun en päässyt julkiselle ja oli niin kovat kivut etten pystynyt puhumaan, menin yksityiselle ja hain sossusta harkinnanvaraista, puhekyvyn palauduttua. Antoivat. En hae tällaista kuin välttämättömässä tilanteessa, ja ehkä on vuosien varrella kehittynyt luottamus virkailijan kanssa, kun hoidan kaikki asiat. Mutta tyydyn nyt siihen, että vararahaa saattaa olla kotona 80 euroa, säästöä ei lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä säästän 2000e bruttotuloista, kun mies ei kuulemma 4000e tuloista saa penniäkään ikinä säästöön 🙄

Voi ei... Taas tuollainen mies.

Eli, jos teille tulee jokin taloudellinen vastoinkäyminen, sinä maksat teidän elämisen säästöistä jotka olet repinyt kasaan pienestä palkastasi?

Opiskelujen jälkeen olin työtön, opintolaina kului opintojen aikana perus elämiseen sillä vanhemmilla ei ollut mitään mahdollisuutta tukea. Nyt olen edelleen pitkäaikaistyötön ja maksan samalla velkaisena opintolaonaa pois. En edelleenkään ymmärrä miksi on näin vaikaaa edes työllistyä, minua ei ole edes huolittu puhelinmyyntiin. Puskurirahastoni on siis tasan pyöreä 0, jos jotain tapahtuu niin sitten tapahtuu. Olen kyllä laskenut ja määritellyt budjettuni tarkaan, mutta yllättäville menoille kuten pesukoneen tai puhelimen hajoamiselle minulla on täysi nolla toleranssi. Eli täytyy vain toivoa että mitään ylimääräisiä menoja ei synny ja elää sen mukaan.

Huomaa kyllä eron syntymäköyhässä ja niissä joiden vanhemmilla on joko ollut varaa tai ei ole puhunut mitään rahankäytöstä. Mulla ei ole ikinä jäänyt säästöön mitään, ja olen siis köyhän perheen kasvatti. Menen kuukaudesta ja vuodesta toiseen siten, että liksa on olematon, enkä oikeastaan edes kaipaa mitään huikeaa tiliä. Jos asia korpeaisi, saisin parkua sitä tauotta ja se ei hyödytä ketään. Nyt aloitan viimein korkeakouluopinnot, joiden toivon työllistävän tulevaisuudessa että saisin edes kohtuullisen palkan.