Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Vähän yli 20-vuotias, juuri valmistunut yliopistosta, ei töitä missään, jopa ilmaisissa harjoittelukyselyissä meidät naurettiin pihalle, saatananmoinen homma maksaa opintolaina takaisin. En ole koskaan sen jälkeen ottanut lainaa, enkä ota. Maksan kaiken käteisellä, en edes luotolla. Jos ei käteinen riitä ostoon, en osta. Opin kerralla.

20+ olin. Opiskelin, ja koko vuosikymmentä varjosti suunnaton toivottomuus. Toisen ihmisen lainatkin sain niskaani, ja koin s. hyväksikäyttöä. Vuosituhannen vaihteessa sitten yritin i m.

Koko tin vuosikymmen on muistoissani ihan sillkaa ahdistusta, synkkyyttä ja hirvittävää tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 ja firmassa osakkaana. Pankki pakotti ottamaan valuuttakorilainan. Seuraavalla viikolla markka kelllui. Jäi 3 miljoonan markan velat. Ne pankki keplotteli mieheni yhtiökumppanin nimiin, ja mieheni niitä maksamaan. Kaikki meni, kaikki. Mieheni pääsi ulosotosta tänä vuonna.  velkaa jäi maksamatta korkoineen noinn 300 000. Edelleenkäänn meillä ei ole mittään. 

Ja kokoomuksen Iiro Viinanen valtiovarainministerinä uhosi vielä edellisenä päivänä ennen devalvaatiota, että markka devalvoidaan vain kuolleen ruumiini yli. Äijä elää vieläkin nauttien ruhtinasllista ministerin eläkettä.

Hei, nyt muistat väärin se joka uhosi kuolleesta ruumiista oli Kullberg suomen pankista. Eletty on ne ajat huhhuh

28. Vasemmisto ajoi vahvaa markkaa ja elimme yli varojemme. Vasemmisto ei halunnut sopeutuksia, vaan pakotti devalvaatioon. Korttitalo romahti.

Oikeisto joutui siivoamaan jälkiä ja vasemmisto huusi kurkku suorana, että siivoojat ovat pahoja, ilkeitä ja ihan tahallaan tekevät kauheuksia, että kansa kärsisi.

2024? Sama kaiku on askelten. Historia toistaa itseään. Nyt ei onneksi takana ole valtava lama, vaan perinteinen holtiton taloudenpito.

Olin 30mppinen, kopiksen jälkeen olin pankissa 6 vuotta määräaikaisena töissä. Koin Säästöpankin ja Yhdyspankin yhdistymisen rumalta puolelta,  konkreettisesti, kun kahden pankin naiset työnnettiin samaan pankkisaliin, ja ilmapiiri oli jäätävä ihan henkilötasolla. Silloinen appiukko haukkui minut pankkirosvoksi, koska olin pankissa töissä kun lainojen korot nousivat pilviin ja omaisuuden arvo romahti. Välillä asuntolainan korko saattoi olla jopa yli 20 prosenttia! Moni oli kahden asunnon loukussa, kun nousukautena hankittu kallis asunto oli myynnissä ja uusi oli jo ostettu. Meillä oli sama tilanne. 

Saimme kaksi lasta, ja olimme pitkillä työttömyysjaksoilla molemmat,  mutta ajankohta oli hyvä, koska saimme itse hoitaa lapset suurimmaksi osaksi. Kaikki vaatteet jne piti ostaa uutena, koska kirppareita ei juuri ollut, koska kaikki käytettiin tarkkaan ja kierrätettiin perheissä. Etsin vaunuihin sisaristuinta tai seisomatelinettä, mutta en löytänyt edes käytettynä. Tein kaiken ruuan itse, ei tullut mieleen ostaa valmista ruokaa. Ei niitä edes paljoa ollut tarjollakaan, maksalaatikkoa ja verilettuja.

Töitä oli kyllä, jos lähti pimeisiin töihin, pätkätöihin tai kauas kotoa reissuhommiin. 

Olin 10-12 vuotias. Äidiltä meni työ, tosin ei aiemminkaan ollut kuin lähinnä pätkätöissä. Isä oli joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle selkävaivojen takia vähän ennen lamaa. Kyläkouluja lakkautettiin ja koulussa kaikesta säästettiin. 5. luokalla meilläkin oli 30 oppilasta. Tädiltä ja hänen mieheltään meni firma ja oli aika lähellä ettei mennyt talo myös. Olivat juuri ennen lamaa saaneet ostettua, kun olivat ensin monta vuotta säästäneet. Pääsivät onneksi myöhemmin uusiin töihin. Kaverin isältä meni firma ja sen mukana kaikki muu. Teki sitten itsarin, eikä ollut kuin 40 v. Aika monelta tutun/kaverin vanhemmista ainakin toiselta meni työpaikka. Vaikeaa aikaa monella tavalla. Mutta ilo koetettiin löytää pienistä asioista. Puuhailtiin kavereiden kanssa kaikenlaista, enimmäkseen ulkona. Koulussa oli myös ihan kivaa, välillä käytiin isän siskon luona naapurikaupungissa viikonloppuisin. Muutenkin sukulaisten kanssa pidettiin yhteyttä. Isällä 8 sisarusta ja heidän perheet, äidillä vähän vähemmän. Kesän 93 varmaan paras juttu oli se, kun pääsin isän toisen siskon perheen mukana ( heillä oli vuoden minua vanhempi tyttö ) Ruotsiin käymään. Harvinainen juttu maalla asuvalle lapselle. 

Lamasta muistan et olin  neljän lapsen äiti ja  Esko Aho oli pääministeri ja Iiro Viinanen oli  valtiovarain ministeri, ja Arja Alho  joku joka  pelasti rikkaat veloista ja jätti kansalaiset makselemaan rikkaiden velkoja. Mnet kansalaisen teki itsemurhia ja  perheet erosi, ja kansa menetti kaiken, pankijohtajille ja rikkaille, jotka nytkin leveilevät, ja  monet kansalaiset ovat vieläkin laman  kynsissä.

Tavallista kansaa ei autettu missään, kaikki vietiin, ja rikkaat ja pankinjohtajat  elivät  rikasta elämää. 

Nyt historia toistaa itseään, Orpon ja Puran aikakautena, kansa voi yhtä huonosti ja menettää kaiken. -90 vuoden lama toistuu  nyt parhaillaan, kansa menettää kaiken ja rikkaat rikastuu. 

Olemme pudonneet -90 vuoden tasolle.

Olin 7-vuotias vuonna 1992 ja aloitin silloin koulun. Äiti oli yksinhuoltaja eli emme olleet varakkaita ja hänellä oli koko ajan työpaikka eli ei vaikuttanut siten meidän arkeen. Koulussakin saatiin kaikista aineista omat koulukirjat uutena eikä niitä tarvinnut kierrättää vaan sai pitää omana. Muistaakseni vasta 6. luokalla oli jotain kirjoja, joita ei saanut omaksi. Yläasteella, jonka aloitin vuonna 1998, sitten kaikki kirjat oli sellaisia, että ei saanut omaksi vaan meni aina seuraavalle ikäluokalle.

Samoin koulusta saatiin kynät, kumit, vihkot, en kokenut, että näissä olisi tingitty. En toki tiedä onko esimerkiksi niiden laatu ollut aiemmin parempi.

Tuosta ajasta on jäänyt myös mieleen Bosnian sota ja erityisesti uutiskuvat ja dokumentit sodassa kuolleista ja loukkaantuneista lapsista, pakolaisista, Sarajevosta jne. Oma elämä tuntui tuohon nähden ihan luksukselta. Kun menin kouluun, niin äiti tilasi Koululainen-lehden, ja siinä oli se mielipidepalsta niin siitäkin on jäänyt mieleen kuinka monissa lasten kirjoituksissa oli toiveena, että Bosnian sota loppuisi.

Muistan myös sen, että kirpputoreista tuli valtavan suosittuja, ne oli ihan täynnä ihmisiä ja "kaikki" kävi siellä ostoksilla.

Itse en koe, että lama-aika vaikutti mitenkään minuun. Lapsen maailmassa tuollaiset huolet ei tuntunut miltään, kun itsellä oli se perusarki ja äidillä töitä kuitenkin koko ajan.

Täytin 18 syksyllä 1993. Elintasomme nousi rutkasti laman aikana. Isä oli kunnalla johtotehtävissä, äiti valtion virastossa. Eli molempien työpaikat säilyivät, ja ison inflaation mukana tuli roimat palkankorotukset. Lisäksi isoisäni kuoli 1994, ja hän oli sijoittanut aktiivisesti pörssiosakkeisiin, joiden arvot olivat moninkertaistuneet vuoden 1987 romahduksen jälkeen. Isäni peri tuolloin pari miljoonaa markkaa. Ostettiin toinen auto, lomailtiin kaukomailla yms. Aika matalaa profiilia tuli kuitenkin pidettyä, koska niin monella tutulla meni huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Turkista tuli siihen aikaan ja Puolasta niitä rosvoja varastamaan jopa työpaikoille veivät tyttöjen tavaroita avasivat posteja ja veivät tyttöjen palkkarahat. Nytkin niitä hiipii ympäriinsä. Myös lomakohteissa.

Kenelle 90-luvulla maksettiin palkkarahat postissa? Kirjeessä? Paketissa?

No mä taisin olla päälle 12. Muistan että monien vanhemmat eros siihen aikoihin. Ja nousukkaiden lapsilla ei enää ollutkaan viimeistä huutoa kaikki. 

Itse en muista perheessämme olleen erityisemmin mitään erikoista? Isä saattoi vaihtaa työpaikkaa? 

Parikymppisenä kauppisopiskelijana elämä hymyili vaikka oli aina p.a. Matalapalkkaisen yksinhuoltajaäidin lapsena oltiin totuttu köyhyyteen. Opiskelujuhlat ja riehakas tunnelma jäi ajasta päällimmäisenä mieleen. Jotenkin sitä selvisi vaikka välillä itkeskeli selviytymisen kanssa.

Töitä ei saanut valmistumisen jälkeen, olisin tehnyt mitä hommia tahansa. Kortistossa oltiin lähes kaikkien kavereiden kanssa. Lopulta pääsin senaikaisella työllistämistuella pätkätöihin ja sen avulla taas seuraavaan paikkaan.

Rahaa ei ollut, uusia vaatteita en ostanut tai harrastanut mitään kallista. Silti se aika oli hyvää elämää, muistelen lämmöllä.

90-luvulla olen ollut 21-31v. Ei vaikuttanut omaan elämään mitenkään. En edes tainnut tiedostaa että oli lama.

Vierailija kirjoitti:

Syksy tulee, YT:t ja TES-meuvottelut lakkoineen lähestyy. Ensimmäiset työttömät pääsee nauttimaan syksynmittaan romahtaneista ansiosidonnaisista. Asuntojen pakkomyynnit lähestyy. Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy omaisuuden uusjaossa 90-luvun tyyliin. Oikeistohallitus näyttää jälleen kyntensä, kuten 90-luvun lamankin  tehdessään.

Ilmiselvä provo mutta vastataan kuitenkin. Lamaa ei tehnyt oikeistohallitus vaan pankit holtittomalla lainanannollaan. Päälle vielä NL:n ramahdus.

Nyt meillä on hallitus joka oikeasti yrittää järjestää asiat kuntoon edellisen vassarihallituksen jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Olin päässyt laman alkaessa opiskelemaan kaupallista alaa. Alkuun suoritin opintoja hyvää vauhtia hyvin arvosanoin. Sitten olisi pitänyt ruveta tekemään päättötyötä, mutta paikkoja ei vaan ollut tarjolla. Aloin rahapulassa tehdä alemman tason iltatöitä huonolla palkalla, stressaannuin ja muutaman jäljellä olevan kurssin suoritus ja sen pahuksen päättötyön teko tökki, en saanut oikein mitään tukea asian edistämiseen ja opintojen valmistuminen venähti parilla vuodella. Lopulta sain aikaiseksi sekavan päättötyön, josta tuli muihin suorituksiini nähden huono arvosana. Kävin hakemassa valmistumispaperit jonain iltana vahtimestarin kopista. Vielä nykyäänkin näen joskus unta, että olen koulunpenkillä suorittamassa rästiopintoja, ja kärsin huijarisyndroomasta. Asiallisessa työpaikassa sentään olen, vaikken koulutusalalla.

Tämä! Opiskelin yliopistossa, ja ohjaajani häipyi ulkomaille. Räävin erikoistyön ja gradun kasaan, työllistyin väkisin änkäämällä alipalkattuun työhön. Vuoden päästä muistin viedä gradun tarkistuksen ja korjauksen jälkeen ohjaajalle, joka alensi viiveen takia arvosanan. Edelleen mietin asiaa ja pidän itseäni riman ali menneenä, unessani asun opiskelija-asunnossa tai minulla on opinnot kesken jossakin mistä en itsekään tiedä. Sain ammattia vastaavaa palkkaa vasta 1,5 vuoden kuluttua. Autolainan korko oli 18% ja tuleva mieheni oli vuosia työttömänä. Edelleen miellän itseni ennen muuta köyhäksi, se on eräänlainen identiteetti.

Ysärillä oli kylläkin kivaa musiikkia, oli MM-95 ja sitä ennen hopea -94, ja pelien jälkeen morjestelimme naapureita tupakkaa poltellen. 

 

Pelasimme tv-konsoleilla Super Mariota. Opettelin budjetoimaan menoja ja laskuja, minulla on edelleen kansiot ja ekselissä laskut. Aloimme säästämään -95 ja rakensimme ok-talon 2001-2002, pankit eivät myöntäneet lainaa edes miljoonaa markkaa, talon kustannukset olivat ekselissä 160 000 euroa, ja kiinteistönvälittäjän arvio euron tulon jälkeen nousi 250 000 euroon hetkessä. 

 

Tv:ssä lobattiin EU:ta. Ysärillä syntyi oma kultti jossa elettiin kimppa-asunnoissa, liikuttiin kimppakyydeillä ja vain hengattiin jossakin klubeilla. Itse olen ollut töissä koko ysärin, opiskeluajankin työskentelin pakkotöissä koska ei ollut rahaa. Siivosin ja elin hedelmillä ja makaronilla. Identiteetti on työn raskaan raataja, sorron yössä😂

Just olin lukemassa laman historiasta ja tämä ketju kertoo saman asian meidän yksilöiden kokemana. 

Minä halusisin tietää, että olisiko noin kovaa notkahdusta ja niin rajua, vuosien lamaa voinut mitenkään estää? Siis millään keinolla, eri tavalla tekemällä jotain? Pitääpä kysyä charmtgbt:ltä josko se tietäis.

Olin teini, yläasteella. Olen syntynyt 1976.

Muistikuvat: lamaa hoettiin joka tuutissa, pankit kaatuivat, kouluruuassa säästettiin, pyyhekumit puolitettiin koulussa (ei saanut enää kokonaista kumia) jne. Yksi kaverin isä tappoi itsensä, kun firma meni päin peppua jne.

Olin tosi pieni joten muistan lähinnä yleisen fiiliksen. Isän työpaikka meni konkurssiin, äiti oli kotona lasten kanssa. Lapsuudenkesät ei ollut värikkäitä ja loputtomia, vaan muistikuvat varhaisesta lapsuudesta on lähinnä harmaata maaliskuuta ja loskaa ja Anttilan muovipusseja ja kaduilla tuulipukuja ja ruskeita kaljapulloja ja tupakantumppeja.

Joskus 90-luvun lopulla taas muistan kysyneeni äidiltä onko nyt nousukausi, ja äiti vastasi että taitaa olla. Se oli parasta aikaa, oli töitä, saatiin kännytkät ja käytiin lomilla. 

Menin yläasteelle -91. Hassua miten erilaisia muistikuvia silloisilla nuorilla on noista ajoista. Itse en muista niitä vuosia mitenkään synkkinä. Ehkä sitten nuorena oli jonkinlainen perus usko tulevaisuuteen. Toki lamasta puhuttiin joka puolella. Oma perhe oli ollut pienituloinen jo ennen lamaa, joten mitään dramaattista muutosta se ei meille tuonut.

Mielestäni nyt eletään paljon synkempiä aikoja kuin silloin.

Olin koululainen, ala-asteella. muistan miten koulussa kaikkea tarviketta rajoitettiin. Esim syksyllä sai kaksi kynää ja keväämmällä ehkä kolmannen jos oli tarve. Ruokaa rajoitettiin tosi paljon enemmän kuin tänä päivänä, esim maitoa sai ottaa vain yhden lasillisen. 

Kotona syötiin harvoin täyslihaa, makkararuokia usein. Käytin veljen vanhoja vaatteita ja kenkiä. 

Vanhemmillani oli kuitenkin työtä ja muistan sen yhteisen surun kun joiltain kavereiden vanhemmilta meni työ.